Tiistai 16.7.2019

Näkökulma: Jouko Turkan arvoitus

Luotu: 
5.8.2016 12:08
  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi
    Kuva
    Jouko Turkka (1942-2016) Uuden Suomen valokuvaajan Petteri Paalasmaan kuvaamana.

Helsingissä kohistiin keväällä 2000: Jouko Turkan (1942–2016) ohjaama näytelmä Osta pientä ihmistä jäi esittämättä Kom-teatterissa.

Muutama viikko ennen ensi-iltaa tehdyn hyllytyspäätöksen jälkeen tarina julkaistiin kirjana (Like, 2000). Sen ytimessä on kuvitteellinen pääjohtaja Jorma Ollila, joka oli vuosituhannen vaihteessa Suomessa kuninkaan asemassa.

Juuri kukaan ei uskaltanut kirjoittaa tuolloin Ollilasta muuta kuin virallista Nokian tarkastamaa totuutta. Hänen uskottiin tehneen Suomesta Nokian avulla teknoparatiisin, joka kylpisi ikuisesti rahassa.

Paitsi tarkkanäköinen teatterimies ja kirjailija Jouko Turkka, joka teki tästä yritysjohtajasta karnevalistisen hahmon.

Syy siihen, miksi esitys Kom-teatterissa peruttiin, on jäänyt vaille varmaa vastausta, arvoitukseksi.

Kom puhui ”liian suurista taiteellisista ristiriidoista”, minkä Turkka kiisti jyrkästi. Ehkä kyse oli teatterin varovaisuudesta, mene ja tiedä.

Näytelmää esitti hyllytyksen jälkeen tallinnalainen teatteri nimellä Connecting People. Mutta oliko Nokian Ollila liian suuri pilkattavaksi vuoden 2000 Suomessa?

”Näytelmä ei ollut edes Ollilan pilkkaa, vaan elämänmyönteisyyttä niin kuin kuninkaitten kruunajaisnäytelmissä renessanssin aikaan. Näytelmässä Ollilaa kutsutaankin Suomen kuninkaaksi”, Turkka sanoi muutama vuosi teatterihankkeen hyllytyksen jälkeen 2003 Turun Sanomissa.

Heinäkuussa 2016 Jouko Turkka siirtyi tuonpuoleiseen. Ehkä joku sanoo erikoisesta teatteriepisodista vielä joskus jotain, mitä nyt emme tiedä.

Jouko Turkka oli taiteensa kautta tärkeä yhteiskunnallinen keskustelija.

Kirjoittaja on Uuden Suomen päätoimittaja.

Keskustelua aiheesta Uuden Suomen blogeissa: 
            Markku Huusko
Markku Huusko
Henkilöt: 
Muut asiasanat: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Mark Andersson

Vaikka Ollilasta puhumisen sensurointi tuolloin oli jossain määrin todellisuutta ja olisi ollut herkullinen turkkalaisen teatteriesityksen aihe, tosiasiassa esitys kaatui juuri noihin henkilöristiriitoihin.

Turkka oli suuri taiteilija ja älykäs, varmaankin liian älykäs näkijä maahamme, mutta hankala yhteistyökumppani monelle – ei kaikille. Vanhemmiten tuo jälkimmäinen ominaisuus sai hänestä yliotteen.