Maanantai 23.10.2017

Jussi Aalto valokuvaa ihmisen sielun

Jaa artikkeli:
Luotu: 
19.6.2008 16:51
  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi
    Kuva

On pienoinen shokki nähdä julkisuuden henkilöiden valokuvia kuvaaja Jussi Aallon retrospektiivisessä näyttelyssä Galleria Luovassa, Albertinkadulla. Kuinka nopeasti aika onkaan kulunut!

Oliko Esko Salminen todellakin saman ikäinen kuin itse olen nyt noustessaan Kansallisteatterin jumalaksi? Oikeastaan hän oli nuorempi, sillä kuvaan liittyvän lehtijutun mukaan kuvassa autosta nouseva Salminen on vain 37-vuotias.

Anja Kauranen, Anna-Leena Härkönen ja Sinikka Sokka katsovat kuvista herkkinä, nuorina ja kauniina. Kaikilla lautasen kokoiset silmät ja tulevaisuus valoisana edessä.

Märta Tikkanen näyttää epätavallisen naiselliselta, jopa eroottiselta, ilman paitaa ja paljas dekoltee pitkää kaulaa korostaen. Ei ikävää villapaitaa eikä vakavaa ilmettä. Mona Lisamainen mystinen hymy vaatteenaan.

Näiden lisäksi monia muita tunnettuja kasvoja, tutkielmia Helsingin patsaista, tarkasti suunniteltuja, fotoshopattuja kuvia riehakkaista koirista, paljon juliste- ja lehtikuvia, sekä tietysti näyttelyn helmet: Neljä viimeisintä presidenttiämme. Kolme vakavaa miestä: Kekkonen, Koivisto ja Ahtisaari. Laitimmaisena keikistelee presidentti Halonen, tyttömäisen veikeänä.

Halonen ärsyttää, koska kuvittelen hänen kuvansa olevan stereotypian mukainen. Naisen kuuluu viehättää ja tehdä itseään tykö, valokuvissakin. Aalto kuitenkin kertoo Halosen itse luoneen kuvaustilanteen ja heittäytyneen valokuvamallin rooliinsa sellaisella antaumuksella, että siinä olisi moni ammattilainenkin jäänyt lehdelle soittelemaan.

– Sen vuoksi Halosen kuva onkin aavistuksen heilahtanut. Se kuitenkin sopii hänelle. Kuvassa on liikettä, ja Halosen persoona tulee esiin, kertoo Aalto.

Kuvattavan henkilön persoonan esiin tuominen on Jussi Aallon mukaan valokuvaajan tärkein tehtävä.

– Jos kuva on onnistunut, se kertoo henkilöstä kaiken olennaisen. Ulkomaalaisetkin, jotka ovat nähneet kuvani Väinö Linnasta, ovat sanoneet, että hän on vaikuttava persoona.

Aalto kertoo, kuinka ihmiset valitsevat itsestään otetuista kuvista mieluiten sellaisen, jossa katsovat poispäin kamerasta, kaukaisuuteen. Jussi Aalto ymmärtää ajatuksen valintojen takaa.

– Silloin eivät silmät, sielun peili, näy kuvasta, ja kuka sitä nyt sieluaan haluaisi paljastaa? Aalto sanoo.

Jussi Aalto aloitti kuvaajan uransa jo 1950-luvun puolella. Viime vuonna hänelle myönnettiin elinikäinen taiteilijaeläke. Väliin mahtuu monia kuvia, näyttelyitä, opetustyötä ja elettyä elämää.

Aalto on tunnettu ja tunnustusta saanut, nimenomaan muotokuvavalokuvaajana. Hän on kuitenkin kuvaajana paljon monipuolisempi kuin tiedetäänkään. Koko hänen tähänastinen uransa avautuu näyttelyssä.

1960–70-luvuilla valokuvauksessa oli vallalla graafisuus ja työläismentaliteetti. Jussi Aalto oli tuolloin naimisissa huippumallin kanssa, ja Galleria Luovan alakerrassa Aallon ex-vaimo poseeraa Marimekon luomuksissa. Kuvat ovat Aallon harjoitelmia ja vaatteet vaimon päällä työn puolesta lainassa olleita luomuksia. Niitä ei koskaan pantu tuotantoon, joten kuvat ovat siinäkin mielessä historiallisia. Ennen ja jälkeen näkemättömät kuosit olisivat hoteinta hottia näinäkin päivinä. Suurikokoinen mustavalkoinen kuva, jossa Aallon vaimo hyppää ilmaan tyköistuvassa paidassa ja leggings-housuissa, näyttäisi katumainoksena mainiolta. Rakeiset kasvokuvat edustavat graafisen tyylin ydintä.

– Pidän mustavalkoisista kuvista. Värien tulo mukaan kuvaukseen oli alussa ongelmallista, kertoo Aalto.

Aalto on koonnut näyttelynsä kuvista, jotka ovat hänelle tärkeitä vielä tänäkin päivänä.

– Niillä kaikilla on minulle erityinen merkitys, koska olen ne kymmenientuhansien kuvien joukosta poiminut. En kuitenkaan halua selitellä niiden merkitystä, sillä näyttelyssä kävijät löytävät niistä aivan omat merkityksensä. Aika ja ajan kuluminen ovat aina kiehtoneet minua. Näistä kuvista rakentuu itselleni käsitys siitä, missä olen ollut, missä olen nyt ja minne olen menossa tulevaisuudessa.

Galleria Luova on Jussi Aallon valokuvausta kohtaan tunteman rakkauden hedelmä. Galleria toimii näyttelytilan lisäksi valokuvausta käsittelevien kirjojen kauppana ja kahvilana.

Kirjakauppa on valokuvaajan taivas. Tarjolla on alan gurujen teoksia, valokuvausta niin monessa eri tyylilajissa, että maallikkokin innostuu. Kirjojen selailu kahvikupin ääressä tuntuu erittäin hyvältä tavalta viettää iltapäivää. Koska kirjat ovat paljon muutakin kuin kahvipöydälle levitettäviä sisustuselementtejä, ne ovat myös sijoitusmielessä hyvä ostos. Moni kirjoista tuplaa tai triplaa arvonsa vuosien saatossa, kun kuvaajista on tullut kiintotähtiä.

– Valitettavasti Suomeen mahtuu vain yksi trendi kerrallaan. Tällä hetkellä pusketaan maailmalle tukien turvin nuoria valokuvaajia, joille on luotu brändi valmiiksi. Useimmiten maailmalle lähtevät lahjakkuudet ovat vielä naisia, koska heitä on helpompi markkinoida. Tässä trendissä on se vika, että nuoren kehityskaari omanlaisekseen kuvaajaksi jää pois, eikä kukaan takaa ikuista kestoa hänelle luodulle imagolle ja sen kautta tuotetuille kuville. Helmetkin hioutuvat vasta ajan kanssa. Valokuvaaja tarvitsee aikaa ja elettyä elämää, onnistumisia ja epäonnistumisia muotoutuakseen kuvaajaksi, jonka työt tunnistaa muustakin kuin päälle liimatusta kikkailusta, sanoo Aalto.

Jussi Aallon näyttely on esillä Galleria Luovassa 27.7.2008 saakka.

Jaa artikkeli:

Kommentit