Keskiviikko 16.1.2019

Kirja-arvio: Markus Zusakin Kirjavaras

Jaa artikkeli:
Luotu: 
16.7.2008 15:32
  • Kuva: Otava
    Kuva

Markus Zusakin Kirjavaras kuulostaa kevyeltä viihderomaanilta. On vaikea yhdistää syvällisyyttä siirappisen suloiseen ja naiviin tarinaan pienestä tytöstä, joka elää natsi-Saksassa ja rakastaa kirjoja.

Viihdyttävä kirja onkin, muttei suinkaan kevyt.

Kirjan kertoja on sodan takia ylityöllistetty kuolema. Kolkko kertoja kulkee keräämässä sieluja ympäri Eurooppaa Stalingradin verisiltä hangilta Länsi-Euroopan pommitettuihin kaupunkeihin.

Kirjavaras on ilmestynyt liki kahdessakymmenessä maassa ja sitä on ylistetty kritiikeissä eri puolilla maailmaa. Syyt kirjan suosioon ovat ilmiselvät: paitsi että se kertoo rakkaudesta, optimistista ja sanojen mahdista, käsittelee se lisäksi länsimaiden yhteistä traumaa, toista maailmansotaa ja sen juutalaisvainoja.

Vaikka teos on naiivi ja sadunomainen, se kertoo sodan julmuuksista ja kauheudesta uskottavasti. Onnellisten hetkien ohi vaeltaa synkkä keskitysleirille vietävien juutalaisten kulkue. Kuolema toteaakin sotien olevan kummallisia. ”Täynnä verta ja väkivaltaa – mutta myös täynnä kertomuksia, joita on yhtä vaikea ymmärtää.”

Australialaisen Zusakin juuret ovat Saksassa. Amerikkalaisen kustantajansa ylläpitämillä nettisivuilla kirjailija kertoo, että Kirjavaras sai alkunsa Zusakin äidin kertomuksista natsi-Saksasta.

Kirjavarkaan päähenkilö Liesel ja tämän veli lähetetään kasvattivanhempien luokse, koska natsit vainoavat heidän omia vanhempiaan. Matkalla veli kuolee. Lieselin elämästä kasvattivanhempien luona ei kuitenkaan tule niin onnetonta kuin aluksi näyttää. Hän saa ystäviä, ja ennen kaikkea hänestä tulee kirjavaras.

Varastettujen kirjojen avulla Liesel löytää sanat, joiden voimalla pelko häviää pommisuojasta ja joiden voimalla – kuten tajuaa – hallitaan valtakuntia ja yllytetään ihmisiä toisiaan vastaan.

Kaikkia ongelmia kirjat eivät kuitenkaan ratkaise. Eivät varsinkaan, jos elää natsi-Saksassa ja ystävystyy juutalaisen kanssa, kuten Liesel.

Kuoleman valitseminen kirjan kertojaksi on nerokasta. Kertojahahmo tuo teokseen satua, mutta onnistuu samalla luontevasti väläyttelemään sodan eri puolia. Syvälliset pohdiskelut moraalisista ongelmista, joiden eteen ihminen sodassa joutuu, toimivat olematta paatoksellisia, kun kertoja on mikä on.

Kirjavarkaan kerrontaa katkovat väliotsikonomaiset huomiot. Nämä leikilliset elementit auttavat kertomuksen käynnistämisessä. Loppua kohden kertomuksen intensiteetti kasvaa ja leikilliset välikommentit alkavat tuntua turhilta; kertomus olisi päässyt paremmin oikeuksiinsa ilman niitä.

Amerikassa ja Isossa-Britanniassa Kirjavarkaasta on otettu erikseen aikuisten ja nuorten painokset sikäläiseen tyyliin. Ehkä parasta koko kirjassa onkin se, että sen kertoma tarina osoittaa muistamisen mahdolliseksi. Toisen maailmansodan rikoksista on mahdollista kertoa uskottavasti yhä uusille sukupolville. Samalla teos muistuttaa minkä tahansa tänäkin päivänä käytävän sodan toisesta puolesta: ihmisistä, jotka elävät elämäänsä, rakastavat ja tekevät rohkeita tekoja vaikeissa oloissa.

Markus Zusak: Kirjavaras
Suom. Pirkko Biström. Otava 2008, 558 s.

Jaa artikkeli:

Kommentit