Keskiviikko 12.12.2018

Raahen UKK:n veistäjä on kaksinkertainen presidentintekijä

Jaa artikkeli:
Luotu: 
13.8.2008 14:46
  • Kuva: Timo Setälä
    Kuva
    Kuvanveistäjä Matti Peltokangas, tekeillä oleva UKK ja Peltokankaan uuden kirjan tekstintekijä Otso Kantokorpi Lallukan työhuoneessa.

Viime viikonloppuna Raahessa paljastetun UKK-monumentin tekijä Matti Peltokangas, 56, on vaatimaton mies. Jos yritit etsiä uudesta presidentintekijästä lisätietoja etkä löytänyt, ei vika ole sinussa. Peltokangas ei ole pitänyt takautuvaa näyttelyä eikä teettänyt luetteloita, vaikka on maamme kuvaveistäjien kärkikaartia.

– Ei ole ollut aikaa, tilaustöitä on ollut niin paljon, selittää Peltokangas.

Nyt asia on korjaantunut: Parvs-kustantamo on julkaissut Peltokankaan veistostuotannosta taidekirjan runsaan kuvitusmateriaalin kera.

Miten kuvanveistäjä saa tilaustöitä? Suurimman osan voittamalla kuvanveistokilpailuja. Niissä Peltokangas on imuroinut palkintoja jokseenkin kaikissa, joihin on osallistunut.

Peltokangas on nyt kaksinkertainen presidentintekijä. Hän on tunnettu aivan muusta kuin figuratiivisesta kuvanveistosta. Hänen kovalla työllä itse hakkaamiaan graniittipalloja ja kiiloja on puistoissa ja toreilla eri puolella Suomea, esimerkiksi Kotkassa ja Oulussa. Helsingin Käpylässä on hienostunut Kallioaurinko, kutsun sitä maataideteokseksi, suoraan kallioon hakattu tila vesiaiheineen. Pitäjänmäellä on Juhlapöytä, keveän vaikutelman antava painava graniittiveistos.

Ja Peltokangas on presidentintekijöiden joukkoa jo ennestään: hänen käsialaansa (tarkoitan käsialaa kirjaimellisesti) on L.K. Relanderin muistomerkki, ”sokeripalat” Hesperian puistossa Helsingissä. Veistäjä itse puhuu sokeripaloista, jotka ovat neljä suurta graniittikuutiota. Pintaan Peltokangas on omin käsin hakannut diagonaalikuvion.

Käsityöläinen

Peltokangas on ennen kaikkea käsityöläinen, joka haluaa iskeä työkalunsa omin käsin graniittiin vaikka käsitellen sitä jo löytöpaikalla, jos lohkaretta ei voi siirtää. Näinkin on käynyt. Olen kerran ollut kuvaamassa tv-ryhmän kanssa hänen työskentelyään ”työmaallaan”, tuulisella paikalla Vuosaaressa paljaan taivaan alla. Saimme vaikuttavaa kuvaa, kun kipinät ja kivensirut sinkoilivat.

Mutta Peltokankaan Kekkoseen liittyy kaksi tarinaa. Raahen monumenttihan on kolmas Kekkosesta. Ensimmäinen on Kajaanissa (Pekka Kauhanen), toinen Helsingissä Hesperian puistossa (Pekka Jylhä).

Kun kilpailtiin Helsingin monumentista, joka paljastettiin UKK:n satavuotissyntymäpäivänä, Peltokangas pääsi loppusuoralle kahdella teoksella: toinen oli tuttua Peltokangasta, sellainen, jonka minäkin tunnistin, vaikka kilpailut ovat nimettömiä. Toinen oli näköiskuva Urkki ja Sylvi, jonka tekijää arvuuteltiin. Elettiin vuosia 1996–97, kilpailuhan oli kaksivaiheinen.

Tässä vaiheessa Peltokangas oli uhmapäissään: näköisehdotuksen tekeminen oli testi. Jokaista monumenttikilpailua oli seurannut aina keskustelu näköisyydestä. Pahin viime vuosikymmenten kiista oli ehkä Mika Waltarin muistomerkistä. Taistelujen tiimellyksessä väitettiin toistuvasti, etteivät nämä vertauskuvallisia muistomerkkejä tekevät veistäjät muka osaisi tehdä näköistä. Peltokangas sanoo, että on osattava, se on itsestään selvää. Hirvimäki osaa, Peltokangas osaa.

Kun sitten paljastui, että Peltokangas oli ainoan loppukilpailuun päässeen ”näköispatsaan” takana, ei oikeastaan vähään aikaan tapahtunut mitään. Ehkä viesti oli ymmärretty. Mutta sitten joiltakin tahoilta otettiin veistäjään yhteyttä. Urkki ja Sylvi olisi haluttu toteuttaa.

– En suostunut ehdotukseen, koska virallisen Lähteen julkistamisesta oli niin vähän aikaa enkä halunnut vastakkainasettelua tai rinnastuksia Pekka Jylhän hienon työn kanssa.

Takan reunalle

Urkin ja Sylvin pienoismalli jäi Peltokankaan takan reunalle.

Viime vuonna kävelimme Peltokankaan kanssa Lallukkaan Antti Ojalan juhliin. Peltokangas huikkasi, että voisi näyttää minulle jotain – luottamuksellisesti. Poikkesimme hänen työhuoneeseensa, jossa seisoi lähes nelimetrinen UKK. 90-luvun kilpailuehdotus oli muotoutunut uudelleen. Sylvi oli jätetty pois, vaikka jalustassa on vielä tämän paikka.

Peltokangas kertoi veistoksen tulevan Raaheen. Otso Kantokorpi, nyt ilmestyneen kirjan esseisti, on keksinyt loistavan ilmaisun, joka saa minut räjähtämään nauruun: Sylvi on läsnä poissaolollaan.

Kantokorpi muuten kirjoittaa Peltokankaasta erittäin vapautuneesti kirjan tekstiosuudessa, jolla on osuva, kiteyttävä otsikko: ”Ei tarvitse puhua niin paljon, kun on läsnä”. Peltokangas inspiroi meitä kirjoittajia aidossa ja itseään korostamattomassa käsityöläisyydessään.

Parvs-kustantamo on pari vuotta sitten perustettu pienkustantamo, joka on erikoistunut taiteilijakirjojen tekemiseen. Kustantamon takana on maamme nimekkäimpiin kuuluva arkkitehtuurin ja kuvataiteen loistava valokuvaaja Jussi Tiainen. Aikaisemmin kustantamo on julkaissut mm. Marjatta Tapiolasta, Ukri Merikannosta, Anna Retulaisesta ja Markus Konttisesta taidekirjat sekä Helsinki-kirjan ja Puusta tehty – kirjan.

Kustannustoiminta pohjaa muun muassa Jussi Tiaisen mahtavaan taidevalokuva-arkistoon, mutta kirjat tehdään yhteistyössä taiteilijan kanssa.

Parvs-publishing: Kirja Matti Peltokankaasta, 112 sivua. Teksti ja toimitustyö Otso Kantokorpi. Käännökset Susan Heiskanen. Ulkoasu Timo Setälä.

Paikat: 
Jaa artikkeli: