Lauantai 20.7.2019

Jari Tervo Uuden Suomen kirjailijavieraana 1.10.2008

Luotu: 
29.9.2008 13:13
Päivitetty: 
1.10.2008 07:30
  • Kuva: Jussi Aalto
    Kuva
  • Kuva: WSOY
    Kuva

Kirjailija Jari Tervo on Uuden Suomen kirjailijavieraana keskiviikkona 1. lokakuuta kello 14-15:30. Jätä kysymyksesi tänne.

Tervon uusimman kirjan Troikan taustalla on historiallisia tapahtumia, mutta käsittely on fiktiivinen. Troikassa punapäälliköt valmistelevat Mannerheimin murhaa.

Tervon kirjoissa harkitut sanavalinnat ja nopeat juonen käänteet yllättävät lukijan. Televisiossa katsojan hämmentävät sivallukset ovat ominta Tervoa myös kohdattaessa. Tämä kielellisesti kekseliään kirjailijan haastattelu on tehty sähköpostilla.

Yksi Troikan kirja-arvion kommentoijista Uudessa Suomessa katsoo, että olet edennyt näsäviisastelevasta vitsailusta lyyrisyyteen, mihin mielestäsi kerkeät?

Tervo: En ole mielestäni edennyt näsäviisastelusta lyyrisyyteen. Aloitin runoilijana ja kun lopetin runojen kirjoittamisen, aloin salakuljettaa niitä proosaan. Joskus tietenkin toivoisi, että joku sivistynyt lukija osaisi erottaa kirjan ja kirjailijan. Ne ovat eri asioita. Näsäviisastelen vain televisio-ohjelmissa. Kun romaanihenkilöni puhuvat melankolisia, rehvaita, kauhistuneita, pelokkaita, viisaita tai joskus näsäviisaita, niin se johtuu siitä, että he ovat kirjaimista, sanoista ja niitten suhteista rakennettuja ihmisiä.

Myyrä, Ohrana ja Troikka muodostavat kokonaisuuden. Ensin käsittelit Kekkosen aikaa Myyrässä, sitten jatkosodan loppua Ohranassa ja kansalaissodan maininkeja Troikassa. Tuoreemmasta tapahtumasta olet jatkanut vanhempaan. Etenetkö seuraavaksi Suomen sotaan vai johonkin muuhun tasavuotiseen tapahtumaan?

Tervo: Kirjoitin triogian siten, että se kulkee ajassa taaksepäin ja jokaisen osan voi lukea erillisenä. En halunnut edetä menneisyydestä nykyisyyteen, koska se antaa aina vaikutelman siitä, että historialla on jokin päämäärä, jota kohti se etenee, esimerkiksi sitä hetkeä, johon romaani päättyy. Historialla ei ole päämäärää. En aio kirjoittaa Suomen sodasta.

Käytät huumorissasi elementtejä, jotka haastavat lukijan. Mistä keksit kuvata venäläisen ja suomalaisen kulttuurin kohtaamista Troikassa lauseella ”partanne haisee vodkalta”?

Tervo: Joillekin ihmisille tulee mieleen huumorista hassut hatut, liioitellut ilmeet ja rikas murre. Siksi sen käyttö kirjallisuudessa olisi kiellettävä. Tätä kieltoa ovat taitamattomuuttaan jättäneet noudattamatta Aleksis Kivi, Volter Kilpi, Pentti Haanpää, Veijo Meri ja Väinö Linna. Miten loistavia kirjailijoita he olisivatkaan, jos he olisivat välttäneet huumoria. Ulkomailla ovat näyttävimmin epäonnistuneet Shakespeare, Cervantes, Hasek ja Celine.

Panetko pahaksesi, jos sinut tv:n uutisvuoto-ohjelman kapteeniksi tunnistava ihminen ei ole kuullutkaan sinun olevan myös kirjailija?

Tervo: Yleensä helpotun, kun minua ei tunnisteta lainkaan.

Minkälainen äijä olet? Kuten Yle arkistosta löytyvä videokin kertoo, olet pärjännyt muun muassa Helsingin yössä vaatimattomuudessasi melko hyvin Arto Paasilinnan kanssa. Keneen muuhun suomalaiseen rinnastut mieleltäsi?

Tervo: Äijämaineeni on katteeton, mutta mahdoton korjata. Olen tavallinen keski-ikäinen mies.

Jaa artikkeli:

Kommentit

Conspiracy Intl.

Moi Jari!

Olen nähnyt sinut televisiosta siinä Pjotr Nyyperin ohjelmassa "kuka, mitä, häh?".

Miksi olet aina niin vakava kuin sukutilansa naapurille myynyt pohjalaisisäntä? Nauraisit joskus edes vähän niin otsatukka ei näyttäisi alkavan takaraivon korkeudelta.

Kun saatte siinä ohjelmassa kossupulloja palkinnoksi, niin saatteko juoda ne itse vai pitääkö ne antaa takaisin tuottajalle ja sen kavereille?

Kirjoitatko joskus kirjan mäyrästä?

Kirjastasi on tehty elokuvakin missä kuvataan mummon tupakkapiipunlatauksen tarkkuudella rovaniemeläistä arkifiktioelämää. Tunnetko itsesi Jallu Päätaloksi?

Jos olisit joku hahmo Pentinkulmalla - siinä Väinö Vankilan vai mikä Linna se oli, teoksessa- niin olisitko se pastorin vaimo vai Ulla?

Kaitsu60

Tervehdys Jari,
olet tarkka yksityiskohdista kirjoissasi, mutta aika kömmähdys sattui Myyrässä. Kirjassasi kerrotaan Puolan 1974 MM-ottelusta.
Tv-selostaja kehui keskikenttäpelaaja Andrzej Szarmachia.
Eikös herra ollut puhdas kärkimies ?
Vai eikö kyseinen selostaja tiennyt mitä paikkaa herra Szarmach pelasi ?

Sivustaseuraaja

Kerroit eräässä Ylen Radio 1:n haastattelussa, että Suomessa ei ole kirjoitettu montakaan kaunokirjallista teosta, jotka käsittelisivät sisällissodan jälkeen Pietariin paenneiden punaisten vaiheita. Troikkasi lisäksi tänä vuonna on ilmestynyt Raili Mikkasen kirja Unelmien varjot, jossa kerrotaan myös sisällissodan jälkeisestä Pietarista. Mikkasen kuvaamassa Pietarissa sen asukkaat käyvät töissä ja muutenkin yrittävät elää mahdollisimman arkipäiväistä elämää kaiken mullistuksen keskellä. Suomalaisille pakolaisillekin yritetään järjestää työpaikkoja. Pietarihan oli pitkään Helsingin jälkeen toiseksi suurin suomalaiskaupunki, joten monilla oli siellä jo valmiiksi sukulaisia ja tuttavia. Pietariin pakeni myös maltillisia, jotka eivät enää suunnitelleet vallankumousta.
Mistä johtuu Pietarikuvienne ero? Mitä lähteitä käytit kirjaasi varten?

jaritervo

Ero Raili Nikkasen kirjaan varmaan syntyy siitä, että minun päähenkilöni ovat sotilaita, eivätkä he päässeet viettämään normaalia arkea Pietarissa tuohon aikaan. Sitä paitsi kyllä kaikkien muittenkin normaaliarki silloin oli hyvin suhteellista, koska Venäjällä käytiin kansalaissotaa ja Pietarissa nähtiin nälkää.

lukijasi jürgen

Miten olisi nykyaikaan sijoittuva kuvaus sen kuuluisan pienen ihmisen elämästä. Sen saman joka kärsii, kun elostelevat jukkahärmälät, eeroheliövaarat, peterfagernäsit ja mikaelliliukset jakavat hirviporukan nuotiolla toisilleen optioita sulle-mulle -periaatteella, munattomien politrukkien avatessa korkeintaan latua. Kertomus siitä kuinka kansa turrutetaan tosi-tv:llä niin, että tappavat umpiperän kohdatessaan korkeintaan oman jälkikasvunsa sen sijaan, että kohdistaisivat tähtäimensä sylttytehtaaseen. Miksi nahkurin orsilla ei koskaan tavata. Lalli kääntyisi haudassaan, jos tietäisi nykymenosta.

Arto Salminen jätti tähän segmenttiin ammottavan, ellei jopa Tervon suuruisen aukon.

ERa

Kun uusimmat kirjasi sisältävät paljon todellisia historiallisia tapahtumia ja yksityiskohtia romaaniluonteestaan huolimatta, niin olisi mielenkiintoista kuulla minkälaista taustamateriaalin keräämistä teet ja mistä lähteistä.

Ja tietenkin se tavallinen kysymys: mistä kirjoitat nyt - ja miksi siitä?

SIMO PERTTULA

Saadakseen kirjallisuuden Finlandian?
Toiseksi kysyisin, voinko minä saada pian 70-vuotiaana esikoiskirjallani heti Finlandian, kun
Olen avoimen oikeistolainen, ja
En voi puhua ääneen yhtään kirosanaa, enkä kirjoittaakkaan yhtään "rumaa" sanaa?
Esimerkkinä, kun kirjoitit tässä lehdessä patsasta koskevaa asiaa, olit otsikoinut sen yhdellä sanalla v...u!Yritin kommentoida kirjoitusta, sen otsikosta ja minun luultiin arvostelevan koko kirjoitusta?
Eli, kannattaako minun aloittaa koko kirjaa, koska
-Haluan paljon rahaa heti, ja toiseksi sen Finlandian!
-Olen suunnitellut kirjaa jo 30-vuotta.

Hantaakillinen

Hei Jari,

loistavia kirjoja nuo historialliset romaanisi, kiitos niistä.
Vaikka kirjat ovat siis romaaneja, ovat monet historialliset ajat ja tapahtumat paikoillaan. Tämän tiedon valossa jäikin muutama, melko karmea yksityiskohta Troikassa vaivaamaan: Olivatko mainitut kahvalliset kumipallot tosiaan siinä käytössä kuin kirjassa mainitaan ja kuskatiinko avattavapohjaisilla proomuilla siviilejä Kronstadin edustalle polskimaan?

Kiitos vastauksesta jo etukäteen.

P. Hillman

Terve Jari,

sitä näkee aina kirjailijoiden tolkuttavan (ihan niinkuin viihdetaiteilijoiden ja urheilijoidenkin) kuinka mahdottomasti he ovat tehneet töitä teostensa eteen. Ihan kuin sitä ei muuten uskottaisi.

Noudatatko siis itse kirjailijan työssäsi jonkinlaista päivä-, viikko- tms. työrytmiä?

Puhun nyt siis kirjallisen työn suorittamisesta, en muista tuureista. Muitakin harrastuksia voit toki myös kommentoida.

jaritervo

Noudatan. Sitten kun olen päässyt siihen vaiheeseen, että romaania voi alkaa kirjoittaa, määrään itselleni päivätahdin kirjasta riippuen. Se on ehkä 3-5 liuskaa tekstiä. Olen huomannut, että minun kannaltani parempi tilanne on, että vaikka huomaan kesken työpäivän, että olen kirjottanut löysää soopaa, täytän päivätingin ja sitten poistan sutut myöhemmin. Tällä tavalla romaaneja kirjoitetaan. Niitä ei kirjoiteta sillä tavalla, että lähdenpä rannalle kaulaliina liehuen ja kirjoitan sitten kun kirjoitan.
Kirjoittamaan oppii kirjoittamalla.

M Eiramaa KNFIJV

1. Mikä vaikutus Mannerheimin murhayrityksen teemanvalintaasi oli Ilkka Remeksen Pedon syleily -romaanilla, jossa myös käsiteltiin tuota mahdollista attentaattia?

2. Aiothan kohtapuoliin kirjoittaa blogipakinallesi Karjala ja Gruusia http://www.uusisuomi.fi/nakokulmat/jaritervo/karjala-ja-gruusia jatkon, jossa selvennät huonommillekin tulkitsijoille, ettet pidä sinänsä arvokkaana sitä Jeltsinin valtiomiestekoa, että hän ei palauttanut Karjalaa 90-luvun alussa, vaan sitä että asia jäi toteutumatta (ehkä Suomen torjuttua, koska)... samallahan olisi maahamme tullut satojatuhansia uusia sudeettivenäläisiä asukkaita ja nämä voisivat hyvinkin kutsua Putinia apuun johonkin veljeydelliseen syyhyn vedoten ja vaatia jopa koko Suomen anschlussia äiti-Venäjään. Siis Karjala varmaan kelpaisi, muttei viides kolonna ja lebensraum-kohteeksi joutuminen?

3. Miten kommentoisit tätä faktaa ja fiktiota todenmukaisesti sekoittavaa hauskanvakavaa muutaman vuoden takaista mutta uudelleen aktualisoitunutta nettinovellia?
http://64.233.183.104/search?q=cache:jugllHiM4KkJ:kareliaforum.net/artik...

Mika Eiramaa, kirjallisuusdiletantti, KNFIJV Web
http://rescordis.net/knfijv-carsfi.html

jaritervo

Olen lukenut Ilkka Remekseltä vain hänen esikoisromaaninsa Karjalan lunnaat. Se oli hyvä romaani.

Karjala vietiin meiltä vääryydellä eli sodalla, mutta emme me sitä koskaan takaisin saa. On aivan hattaraa kuvitella, että Venäjä tyhjentäisi Karjalan sen nykyisistä venäläisistä asukkaista ja luovuttaisi sitten hopealautasella Suomelle.

Parnasso

Olen ajatellut sijoittaa esikoisteokseni tapahtumat Rovaniemen alamaailmaan. Ihan siksi, että siitä ei ole kirjoitettu tietääkseni pitkään aikaan. Kirjallinen tyhjiö siis.

Kuinka sikäläiseen moodiin pääsisi parhaiten sisään? Vaatisiko jopa tutustumiskäynnin?

pakista

Herkkä runoilija löi vähintäänkin parranmitalla tämän hohottavan kakkoskapteenin mukavassa, viikon todellisessa uutiskatsauksessa. Oletko samaa mieltä, että politiikassa on jo riittävästi asiattomien asioiden asianajajia?

Toivottavasti ei raaka politiikka tuki runoilijan rakkauslyriikkaa eikä
tossikkokriitikot patoa sanojen säihkyttelyä uutisvirrassa.

onslow

Olen seuraillut näkökulmiasi Uudessa Suomessa ja ne ovat olleet tulevaisuuteen katsoessaan yllättävän tarkkanäköisiä vetäen vertoja omille kommenteilleni.
Onko sinulla ylivertaiset tietolähteet vallan huipulla, valtavan tietomääräsi aiheuttama synteesi päässäsi vai selvän näkijän kykyjä?

jaritervo

Kävin parikymppisenä nuorena miehenä Sanomain toimittajakoulun ja sen jälkeen työskentelin kymmenkunta vuotta Ilta-Sanomien uutistoimittajana. Muistan niiltä ajoilta vielä jonkin verran siitä, miten asioista otetaan selvää. Selvännäkijä en ole.

alanmies

Miten löysit kirjan aiheen ja miksi kiinostuit siitä?
Entä lähteiden etsiminen? Kauanko siihen paloi aikaa ja mistä löysit tärkeimmät lähteet?
Paljonko kirjassasi on ns. fuulaa? Ts. paljonko kirjasi on todellisuuden syrjäpoluilla?
Matti Nykäsen ilmoittamat prosentit ovat yleensä "fifty-sixty". Onko Tervon kohdalla tarkempia lukuja tiedossa?

jaritervo

Ensimmäisen maininnan Mannerheimin murhayrityksestä löysin Mirko Harjulan teoksesta Suomalaiset Venäjän kansalaissodassa 1917-1922. Siitä pääsin Markku Salomaan teokseen Punaupseerit ja sitä kautta pääsin Lars Björnin teokseen, joka on käsittääkseni ensimmäinen tieteellinen teos, jossa mainitaan Mannerheimin murhahanke. Innostuin asiasta heti. Mutta silloin, kun on suuren innostuksen vallassa, kannattaa välttää kirjoittamista. Silloin kannattaa tutkia lähteitä. Kun pää on kylmentynyt, silloin voi alkaa kirjoittaa.

JN

Hei,

Joo, tosiaan hyvä trilogia kyseessä ja toivottavasti myös jatkoa seuraa historiallisten romaanien muodossa. Mielestäni tuorein teos huomattavasti edeltäjiään parempi siinä mielessä, että siinä kerronta on huomattavasti "rauhallisempaa" eikä tarina hypi jatkuvasti paikasta ja vuodesta toiseen. Osittain tähän varmaan vaikuttaa se, että tapahtumat sijoittuvat pääosin samaan vuoteen. Oliko tarinan rauhoittaminen ihan selkeä valinta sinulle jo etukäteen? Ainakin se toimi hyvin.

Vieras

Hei, arvoisa kirjailijanalkumme

Mikä trauma - nuoruus poliittisella 70-luvulla, kenties? - ajoi teidät kirjoittamaan trilogian Suomen, tämän piskuisen ja yhdentekevän maan menneisyydestä? Olette selvästi tehneet paljon taustatyötäkin saadaksenne asiat detaljeja myöten oikein - miksi ihmeessä? Ajattelittteko ehkä isänpäivämarkkinoita?

Terveisin
Aleksi Smith

EP-Arttu

Olen lukenut suuren osan tuotannostasi, runoja lukuunottamatta, ja pitänyt niistä. Vaikka osa kirjoistasi onkin haastavaa luettavaa, niin Myyrä ylittää kaikki haastavuudellaan. Pitää ilmeisesti lukea se vielä kerran läpi, josko silloin pysyisi siinä edes vähän kärryillä.

Oliko tarkoituksesi kirjoittaa siitä vaikeasti seurattava, vai onko se tarkoitettu vain älykkäille ihmisille luettavaksi?

Koskas tulet käymään seuraavan kerran Etelä-Pohjanmaalle? Toivottavasti ennen seuraavaa kepun kokousta tai maatalousnäyttelyä...

HaRos

Tulit minua viimekesänä vastaan Helsingin Kauppatorilla ja katseemme kohtasivat, mutta sinä katsoit suoraan lävitseni kuin minua ei olisi ollut olemassakaan! Miksi? Näen vieläkin painajaisia hailakansinisistä silmistäsi. Toiseksi, onko tiedossa, käännetäänkö kirjojasi koskaan muille kielille?

HaRos

Kiitos lämmittävistä sanoistasi! Aavistin, että olet rehti mies ja siksi valmis korjaamaan erheesi. Otan sinut näistä sanositasi kiinni kun seuraavan kerran "pukkaamme" vastakkain. Hyvää syksyn jatkoa ja menestystä kirjoittamiseen ja muuhunkin eloon!

SIMO PERTTULA

Yli yön nukuttuani päätin ottaa myös Nobelin?Julkaisen kirjan, joka ei vaadi lainkaan lukutaitoa. Julkaisen kirjasta pelkät kannet.
Nimi on "Tyhjää Täynnä"! Yhdistän siinä kirjallisuuden nykytaiteeseen! Se voidaan julkaista maapallon jokaisessa maassa, koska siinä "lukija", voi uppoutua omien unelmiensa maailmaan! Se on sensaatiomainen oivallukseni!Tietynlainen esikuvani on Kirjailija Ruusunen!Myöskin sain idean varsinaisesti
Finlandia- palkinnon jakajista, jotka tuntuvat jakavan palkinnon lukematta kirjoja?

Foxbyallmeans

Kun Juhani Harri ja sinä olit bissellä Salvessa, Juhani kutsui minut pöytäänne ja tarjosi stoben bulin ja huurteisen. Kättelimme ja vaikutit hyvin hillityltä ja käyttäydyt muutenkin hyvin, mutta tutkiskelit tarkasti Juhania ja minua. Se oli miellyttävä kokemus. Kysynkin nyt, miten tämä suunnaton kansansuosio ja kun olet kirjailijana kehittynyt pitkälti, miten se on vaikuttanut Sinuun ????

Tervoisin Melkein Fani.

M Eiramaa KNFIJV

Myyrässä edesmennyt pääsihteeri Leonid Brezhnev piereskeli reippaahkosti. Tilanne ja paikka olivat kyllä kaikin puolin sopivia vaikka prinsessalle, mutta tapahtumalle oli todistajia eikä suoraa elimellistä yhteyttä juonenkuljettamiseen havainnut kuin ehkä hienoisena kärynä kopin kattoritilän lävitse. Tunnelma kehittyi varmaan oikeaan suuntaan.

Venäjällä on vielä Myyrän ilmestymisenkin jälkeen voimistunut kehitys, jossa kaikkia valtakunnan entisiä suurmiehiä niin hyvässä kuin pahassakin on kehotettu käsittelemään positiivisessa valossa. Uusimmissa median ja opettajakunnan opetusohjeissakin on Josif Stalinin ja KGB/NKVD:n perustajan Feliks Dzerzhinskin suurmiehuus palautettu ja maine rehabilitoitu nyky-FSB:n eli -valtiojohdon tasolle. Suomi ei perinteisesti halua olla korostamassa eriäviä näkemyksiä osin yhteisestä historiastamme itänaapurin kanssa, ja tämän vastuuun ovat taiteilijamme kuten kirjailijammekin aina ymmärtäneet.

Voisiko edellä mainittu ehkä aiheuttaa uusharkintaa Myyrän uusintapainosten suhteen, jos esimerkiksi käännöshankkeita ja julkaisualan kv. integroitumista ajatellen voitaisiin pitää taiteellishumoristisesta näkökulmasta katsoen yhtä arvokkaana, että em. kohtauksessa pääsihteeri piereskelyn sijaan esimerkiksi röyhtäilisi, mistä siitäkin salakuuntelija voisi hyvin tuntea vaivaantuneisuudensekaista kevennystä?

Vai voisiko ehkä mielestäsi jossain tulevassa teoksessasi vielä keskuudessamme ja vallankahvassa Venäjällä elävä pääministeri Putin pierrä niin kuin pääsihteeri Brezhnev teki Myyrässä? Tulisitko ehkä loukanneeksi venäläisten syviä tuntoja tai pelkäisitkö edes sellaisia tulkintoja ja mahdollista kirjallista ja/tai poliittista kärhämää? Onko tällaisia tullut joskus mieleen, kun puhelimesta kuuluu sivuääniä tai ulkomaalaisen näköinen popliinitakki vilahtaa epäilyttävän usein lähistöllä yms.?

Mika Eiramaa, kirjallisuusdiletantti , KNFIJV Web
http://rescordis.net/knfijv-carsfi.html

lgrohn

Missä suhteessa. Paraneeko höpinä siitä, että on paljon kuulijoita?

Huumorisi on samanlaista teinihuumoria kuin Joni NIkulalla Idolsissa. Molemmat luulevat olevansa fiksuja.

taabermanni

Sä kun olet lähinnä nälvimässä kaikkia, niin yritätkö sä tuolla peitellä omaa epäonnistumistasi tms kirjailijana? Sä, niin kuin lähes kaikki muutkin suomalaiskirjailijat, kun elävät lähinnä erinimisten sosiaalitukien varassa. Joku poliitikko on vaan kaikessa viisaudessaan päättänyt, että juuri sun on oltava kirjailija. Sä kun suollat sen mieleistä propagandaa, niin sen takia sua elätetään veronmaksajien rahoilla.

Lukija pohjoisesta

Onko Mannerheimin ja varatuomari Katajan seurustelusta Tampereen junassa löytynyt dokumentteja etsivän keskuspoliisin arkistosta vai onko tämä jakso Troikassa fiktiota? Hannes Ignatius vaikuttaa jotenkin mustasukkaiselta varatuomari Katajalle. Onko tälle vaikutelmalle löytynyt taustaa esimerkiksi Mannerheimin ja Ignatiuksen Pietarin ajoilta?

jaritervo

Historiallinen fakta on, että kenraali Mannerheim matkusti 4. huhtikuuta 1920 Helsingistä junalla Tampereen valtauksen kaksivuotisjuhlille. Mukana olivat kenraalimajuri Ignatius ja suojeluskuntien komentaja von Essen. Varatuomari Kataja ilmestyi junaan minun keksinnöstäni.

Arhi-Finnsanity-blogi

Miten suomalaiset pääsisivät ikuisesta alemmuuskompleksistaan ja vaatisivat poliitikkoja vihdoinkin vastuuseen teoistaan?

Suomalaiset ovat pelänneet virkamiehiä jo 600 vuotta. Suomessahan ministerit tekevät jatkuvasti virassapysymisen Euroopan ennätyksiä.

Kuinka on mahdollista että 1989 -laman aiheuttaneet poliitikot pysyivät viroissaan?

Kuinka tämä alemmuudentuntoinen arkuus ja syyllisydentunto riittämättömyydestä saadaan katkeamaan?
Huumorilla? Kapinalla? Poliittisesti aktiivisella uskonnollisella johtajalla?

Kuinka Suomeen saataisiin poliittinen kulttuuri? Ja Määrätietoisia kansalaisia?

jaritervo

Viime laman aiheuttaneet poliitikot pysyivät tehtävissään sen vuoksi, että heidät äänestettiin kerta kerran jälkeen uudestaan niihin. Poliittinen muisti on kuulemma puoli vuotta. Nykyisin tuntuu siltä, että poliittinen muisti on korkeintaan kolme viikkoa.

En usko, että Suomen poliittinen kulttuuri muuttuisi paremmaksi poliittisesti aktiivisella uskonnollisella johtajalla. Tätä on kokeiltu ulkomailla ankein tuloksin.

klapi(kirjautumaton)

...tunne ajan kulumisesta on aika pitkälti kiinni siitä kuinka paljon asioita (turhanpäiväisiä tai tärkeitä) kyseisessä aihepiirissä tapahtuu (absoluuttisen) ajan yksikössä t.

Otetaan palikkaesimerkkinä VASTAAVA ilmiö: yritä muistaa vaikkapa jonkun referenssikirjan jostain syystä tärkeä sivunumero 127 kun joku luettelee vieressä ääneen veikkauksen ja loton tuloksia.

-siitä sitten vaan itsenäisesti ekstrapuloiden.

Haaveilija

Voisikohan kukaan kustantamo maassamme kiinnostua novellikokoelmasta, jossa punaisena lankana olisi idea suuryhtiöiden demonisuudesta? Mitä luulet? Viimeisessä tarinassa oltaisiin tulevaisuuden Marsissa, jonka ihmissiirtokuntia hallitsee monikansallinen yhtiö, kunnes Marsin ihmiset aloittaisivat vapaussodan kyseistä yhtiötä vastaan. Ai niin. Tämä viimeisin tarina on jo kirjoitettuna.

Kiviniemi

Mitä ajattelet Veikko Huovisen "Veitikka"-kirjasta? Lieneekö vaikuttanut historian kirjoihisi? Hitlerhän leikki Huovisen mukaan Eva Braunin kanssa kottikärryleikkejä ja oliko se fuhrerin terska muodoltaan kuin tukaanin nokka?