Keskiviikko 16.1.2019

Kirja-arvio: Juha Itkosen Huolimattomia unelmia

Jaa artikkeli:
Luotu: 
3.10.2008 09:04
  • Kuva: Otava
    Kuva

Juha Itkonen on julkaissut kolme palkittua romaania, joista olen pitänyt paljon. Mukaansatempaavissa lukuromaaneissa Itkonen on kuvannut aikaamme ja aikalaisiamme taitavasti ja tarkkanäköisesti.

Uusimmassa teoksessaan, novellikokoelmassa Huolimattomia unelmia Itkonen on yhtä empaattinen kuin ennenkin — tai ehkä vielä empaattisempi, sillä kirja sai aikaan samanlaisia puistatuksia kuin ylimakea kakkupala.

Itkosen nyt julkaistujen novellien juuret ovat syvällä arjessa.

Novellien henkilöhahmot ovat tavallisia, keskiluokkaisia suomalaisia. Heidän elämänsä tapahtumat saattavat sivuta jotain pikku-uutista tai he pääsevät pikkukaupungin rivitaloasunnostaan naistenlehden muuttumisleikkiin. Pääosin he elävät tavallista elämää ja uneksivat — huolimattomasti — esimerkiksi vanhempiensa yhteen palaamisesta, nuoruudenrakastetustaan, vanhemmuudesta tai vapaudesta.

Enimmäkseen Huolimattomien unelmien henkilöt ovat elämäänsä tyytyväisiä, mutta tuntuvat kuitenkin tyytyvän johonkin puolinaiseen, aivan kuin eivät uskaltaisi elää tai myöntää onnellisuuttaan tai onnettomuuttaan: "Omituista olla aikuinen ihminen, Kai ajatteli joskus. Omituista yrittää sovittaa kaikki yhteen."

Arki on novellien ympäristö, mutta samalla se on kokoelman pohjavire. Eikä Itkonen ole arkea kuvatessaan yhtä myötäelävä kuin henkilöhahmojensa kohdalla. Kokoelmassa kuvattu arki on harmaata, ilotonta ja sovinnaista.

Parhaimmillaan Huolimattomia unelmia on hyvin koossa pysyvä, melko tasainen kokoelma; huolimattomista unelmista on kirjoitettu huolellisia kertomuksia.

Pahimmillaan kokoelma on silloin, kun harmaa arki yhdistyy siirappiseen vakuutteluun siitä, että rakkaus kuitenkin voittaa kaiken.

Arjen ja siirapin yhdistelmä huipentuu novellissa "Sama sana". Perheenisä kuljeskelee poikansa kanssa Naantalin Muumimaailmassa ja ihmettelee elämäänsä sekä rakkauden kantavuutta: "Kaikki oli rakkautta, rakkaus tarkoitti kaikkea eikä mitään, missään ei ollut mitään järkeä.".

Kokoelman parhaassa novellissa "Ei minun elämäni" mestarillinen kertoja tulee esiin. Novellin kertoja on naistenlehden toimittaja, joka kirjoittaa haastateltavistaan. Novellissa kierretään taitavasti vakiintunutta lehtitekstin muotoa, jonka ympärille muodostuu oivaltava ja älykäs kertomus. Aiheen käsittely kaunokirjallisesti tuntuu yllättävän tuoreelta.

Juha Itkosen ei tarvitse enää todistaa, että hän osaa kirjoittaa vetävää proosaa. Sen sijaan hänen kannattaisi pitää huolta siitä, ettei myötäeläminen muutu sisällyksettömäksi lässyttämiseksi. Huolimattomien unelmien novelleissa niin käy liian usein.

Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia. Otava 2008, 253 s.

Jaa artikkeli: