Maanantai 20.11.2017

Kirja kertoo, miksi Koivisto valitsi Holkerin

Ti, 02/12/2008 - 00:00 -- admin
  • Kuva

Kun SDP menetti eduskuntavaaleissa 1987 yli 100000 ääntä, presidentti Mauno Koivistolla (sd.), pääministeri, puheenjohtaja Kalevi Sorsalla (sd.) ja puoluesihteeri Erkki Liikasella (sd.) oli iso yhteinen ongelma: miten varmistaa SDP:n hallitusvastuu, ja Koiviston uudelleenvalinta vuoden 1988 presidentinvaaleissa?

Valtiotieteen tohtori Juhani Suomi kuvaa tarkasti kirjassaan Kohti sinipunaa - Mauno Koiviston aika 1986–1987 (Otava, 2008) kuinka vastaus löytyi kokoomuksesta. Hän oli pankinjohtaja Harri Holkeri.

Koivisto antoi Holkerille sinipunapohjaan tähtäävän hallitustunnustelijan tehtävät 10.4.1987. Samana päivänä SDP:n eduskuntaryhmä käsitteli asiaa, eikä ilman soraääniä. Liisa Jaakonsaari (sd.), Reino Paasilinna (sd.) ja Tarja Halonen (sd.) muiden muassa vastustivat sinipunaa. Seija Karkinen (sd.) luki peliä parhaiten.

- Presidentti pelaa tässä sellaista simultaanishakkia eri puolueiden kanssa, Karkinen kuvasi. Hän totesi, että presidenttiehdokas Väyrynen on pelattu jo ulos.

- Tuntuu, että nyt pelataan ulos presidenttiehdokas Holkeria. Karkinen ymmärsi, mikä oli pelin nimi.

Ilta-Sanomat oli kirjoittanut 8.4.1987, että "Koiviston iskulyönti" johtaa hallitukseen, johon tulevat SDP, kokoomus, Rkp ja SMP.

- Junaileeko Koivisto maalle hallitusta joka sopii hänen tarkoitusperiinsä, mutta huonosti vaalitulokseen, kyseli Helsingin Sanomat.

Koivisto oli ohittanut hallitustunnustelijana eduskunnan puhemiehen, kokoomuksen puheenjohtaja Ilkka Suomisen. Suominen kannatti Rkp:n puheenjohtaja Christoffer Taxellin ja Väyrysen kanssa kolmen suuren hallituspohjaa. Yhdessä Nokian toimitusjohtaja Kari Kairamon kanssa porvarijohtajilla oli kakkosvaihtoehtona keskustaoikeistopohja. Mutta Koivisto teki mitä halusi eli kaksi hänen kaveriaan hallitustunnustelijoiksi, ministeri Esko Rekola ja Holkeri.

Kokoomuksen eduskuntaryhmässä äimisteltiin menettelyä sen tavoitteiden, parlamentarismin ja herrojen työnjaon osalta.

- Kun minä nukun, Rekola valvoo, Holkeri täsmensi. Se toimi hyvin.

Parivaljakko neuvotteli neljän puolueen sinipunahallituksen. Karkinen oli ollut oikeassa todellisen päämäärän osalta. Koivisto valittiin presidentiksi toiselle kaudelle keväällä 1988; Holkeria, ei Väyrystä eikä "mustaa hevosta".

Sinipuna nosti kokoomuksen, todellisuudessa osan siitä, hallitukseen. Elinkeinoelämä ei hurrannut. Se pelkäsi kokoomuksen heikkoutta ja SDP:n voimaa. Etelärannan työnantajat ja MTK järjestivät "hätätilakokouksen".

Miksi Koiviston valinta kohdistui Holkeriin? Suomi vastaa, että 1986–87 kaikki pelasivat kaksin kortein, jopa kaksin joukkuein. Siinä Holkeri jäi käteen kuin Manulle illallinen.

Neuvostoliitto nieli kokoomuksen, mutta ei enää sitä mitä tapahtui 28. toukokuuta 1987. Pienkone lähti Malmin lentokentältä, pudottautui lähelle merenpintaa, suuntasi kaakkoon ja laskeutui yöllä Punaiselle torille. Saksalaisnuori Matias Rust oli osoittanut, että Suomen vastainen raja vuoti kuin seula. Se paljasti, kuinka heikoilla korteilla Mihail Gorbatshov pelasi. Sinipuna tuli, mutta talous petti.

Väyrynen oli varoittanut taloudesta äänekkäästi parin vuoden ajan. Idänkauppa toi miljardien markkojen korottomat saatavat Neuvostoliitosta, ja kasvatti työttömyyttä. Siksi Väyrynen oli epäsuosiossa. Toiseksi siksi, että hän oli ylipäätään epäsuosittu. Väyrynen kuvitteli jo vuonna 1986, että sinipunasta oli sovittu. Ei ollut.

Neuvostoliitto horjui. Ulkoministeriössä laadittiin jo vuosina 1986–87 ensimmäiset vakavat muistiot neuvostotalouden jättiongelmista. Niihin ei uskottu, poliittisista syistä.

Suomi kuvaa miten 1980-luvun jälkeiset vuodet olivat SDP:n vahvimmat. Sorsa piti hallussaan kaikkia tärkeitä idänsuhteiden paikkoja, sen lisäksi, että hän oli Sosialistisen Internationaalin avainvaikuttaja.

Idänkaupan kuoppia peiteltiin niin pitkää kun koko neuvostotalo alkoi romahtaa. Sillä hetkellä valtiovarainministeri Liikanen ei hymyillyt.

Samaa tahtia kun Neuvostoliitto heikkeni, sinipuna avasi Suomea länteen. Eftan jäsen Suomi lähensi suhteitaan Euroopan yhteisöön. Suomi liittyi Euroopan Neuvostoon ja Euroopan avaruusjärjestö ESA:an. Molempia oli vastustettu, koska niiden tärkeimmät jäsenet olivat Nato-maita. Kylmä sota ei ollut ohi, vielä. Kun talous petti, loppui myös sinipunan Eurooppa-into.

- Kuin neliöisi ympyrän, Holkeri puuskahti Suomen EU-jäsenyydestä.

Sinipunan veri seisahti, kun vuoden 1991 vaalit oli käyty. Holkeri väistyi. Paavo Lipponen korvasi Sorsan ja Esko Aho syrjäytti Väyrysen. Neuvostoliitto hajosi elokuussa 1991. Ahon porvarihallitus laati EU-jäsenyyshakemuksen maaliskuussa 1992.
Koivisto siunasi hankkeen. Sinipunan järjestelijä, EU-lähettiläs Liikanen odotti jo hakemusta Brysselissä.

Kirjailija: 
Juhani Suomi
Yritykset: