Sunnuntai 20.1.2019

Naisia menestyksen kääntöpuolelta

Ma, 09/22/2008 - 00:00 -- admin
  • Kuva: Cvijeta Miljak
    Kuva
    Anna Veijalainen, High Heels Society.
  • Kuva: Cvijeta Miljak
    Kuva
    Maija kaunismaa (vas), Anna Veijalainen ja Sofi Oksanen.

On hyvä, että High Heels Societyn laulut alkavat alkutahdeista asti hiertää kuin liian pienet korkkarit.

Sillä esityksessä mennään heti arkaan aiheeseen. Jotkut naiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Sofi Oksasen kirjoittamien laulujen merkittävin anti tulee niiden kyvystä puhua naisten elämästä vähän eri tavalla.

Esitys on kolmen naisen kokoama musiikillinen nykyteatteriteos, jonka taustamateriaalina on käytetty myös nettipalstojen sensuroimattomia mielipiteitä.

Maija Kaunismaan säveltämät ja hänen sekä Anna Veijalaisen esittämät laulut sitoo yhteen sekoitus poliittista, videoilla ryyditettyä kabareemaista kantaaottavuutta ja tietoiskuja. Myös Oksanen nousee estradille. Sketsiviihteen puolellakin vieraillaan.

KokoTeatterin esitys käy samojen aiheiden kimppuun kuin viime vuosina sukupuolikriittisiä teatteriattentaattejaan tehneet Irti- ja Subfrau -ryhmät, mutta sen ote on rokimpi ja runollisempi.

Väkivaltaisessa kuvastossaan se liippaa läheltä toissakeväistä Universum-teatterin Valerie Solanas -tulkintaa.

Oksasen teksteissä virkistää se, että niissä syyllistetään naiset, jotka sallivat kanssasisartensa sortamisen. Suomestakin löytyy naisia, joiden luokka on ”white trash” eli valkoinen roskaväki. Ja heidän elämänsä antaa leivän aika monelle itseään emansipoituneena pitävälle toimittajalle, mainosihmiselle, kirjankustantajalle...

Esitys alkaa laululla vääristä kengistä. Siinä kerrotaan, miten nainen usein syyllistetään siitä, että hänet on raiskattu. Aiheessa siirrytään pian sinelmäisemmille alueille, kuten perheväkivaltaan ja lasten hyväksikäyttöön.

Kaunismaa on saanut otteen laulujen kielen soinnillisuuden. Hiljalleen traagisille naisille aletaan antaa kasvoja. Esiintyjät perustavat lukupiirin, jossa ruoditaan Linda Lampeniuksen, Susan Kurosen ja Susanna Sievisen kirjoja. Niiden kautta artikuloidaan naisten kasvutarinoita rinnakkain. Naisten elämä on karsinointia, jossa henkihieverissä takerrutaan eroihin, joiden aikaansaamiseksi riittää jopa vääränlainen hiuskuontalo.

Seuraavaksi esitetään kolme sydäntäraastavaa, ironiatonta laulua, jotka on omistettu Suomen vihatuimmille naisille. ”Siellä se nainen taas elää minulle tarkoitettua elämää”, Veijalainen laulaa Susan Ruususelle.

High Heels Societyn tapa esitellä naiskohtaloita on niin ilmeisen poliittista, ettei esitystä voi missään vaiheessa syyttää marttyyrimäisyydestä. Sen sijaan laulujen väliin jäävät puheosuudet latistuvat välillä siitä, ettei asioita ole kiepautettu tarpeeksi rajun ajatusmyllyn läpi.

Nykyteatteri-määritelmän alla syntyy häiritsevän paljon google- ja wikipediateatteria, jossa dataa vain printataan yleisön ihmeteltäväksi. High Heels Society kärsii paikoin tästä helmasynnistä. Puheosuuksissa lavalla myös oleillaan laiskanoloisesti ja jopa vaivautuneesti.

Feministinen huumori ei ole aivan helppo juttu. KokoTeatterissa naisen kännäys ei naurata, sitä vastoin aikuisen naisen pyrkimys elää prinsessana on todella hauskaa. Prinsessahan ei voi edes pierrä, saati jättää tisseihin karvoja. Viimeinen rap-biisi antaa äänen naiselle, joka ei sovi prinsessamuottiin, hän on ”nussiva sika”.

Prinsessateema näkyy lavastuksessa vain pieninä vihjeinä, kuten vaaleanpunaisissa tarroissa, jotka koristavat pianoa. Juho Rahijärven visuaalisessa suunnittelussa on gaalamaista arvokkuutta, joka antaa kontrastin esityksen rumille totuuksille.

Lauluissa asiat loksahtelevat kauniisti kohdalleen, ne ovat rautaa. Niissä on vaikuttavuutta, ne ovat elävä vetoomus solidaarisuuden puolesta. Ja samalla niissä toteutuu KokoTeatterin ominaistyyli parhaimmillaan.

Veijalaisen fyysisestikin musikaalinen ilmaisu, videot, sävellykset ja sisäistetty, tässä ajassa elävä teksti liudentavat onnistuneesti teatterin eri osa-alueiden rajoja kohti kokonaisvaltaista esittämistä. Veijalaisen räjähtävä energia, Kaunismaan herkkä humoristisuus ja Oksasen introvertti älykkyys luovat jännitteisyydessään stimuloivan yhdistelmän, joka sisältää suorastaan pysäyttävän paljon voimaa.

Teostiedot: 
Kantaesitys 19.9. klo 19 Esitystä ei suositella alle 15 -vuotiaille. Lavalla: Maija Kaunismaa, Sofi Oksanen ja Anna Veijalainen Laulujen sanoitus: Sofi Oksanen Laulujen sävellys: Maija Kaunismaa Visuaalinen suunnittelu: Juho Rahijärvi Teksti, viedokoosteet ja dramaturgia: työryhmä Valokuvat ja graafinen suunnittelu: Cvijeta Miljak