Perjantai 18.1.2019

Aurora Reinhard shokeeraa

La, 03/08/2008 - 00:00 -- admin
  • Kuva: Galerie Anhava
    Kuva
    Becoming the Ultimate Sex Toy, 2007.

Seksi ja porno tuntuvat olevan alkuvuoden kuumin peruna kulttuurikeskusteluissamme. Kipupisteitä tuntuu riittävän. Näitä kipupisteitä on taide hyödyntänyt ikiaikaisena käyttövoimanaan – nykytaiteessa ei siis sinänsä ole mitään uutta auringon alla. Jotain uuttakin on kuitenkin tapahtunut. Miehinen heteronormatiivisuus on alkanut murtua alalla kuin alalla, ja nuoret naiset ottavat kenttää haltuunsa. Viisikymppisenä lihavana heteromiehenä olen asianosainen, ja siksi esitänkin vakavan tutkintapyynnön: Miehet, älkää sivuuttako tätä asiaa joko hymähdellen tai sitten vain kaksinaismoraalisesti paheksuen. Tutkikaa myös itseänne. Ehkä se synteesin aikakin koittaa joskus. Näinhän jotkut olettavat kulttuurin kehittyvän.

Yksi taiteen kenttää valloittaneista nuorista naisista on Kuvataideakatemiasta vuonna 2003 valmistunut Aurora Reinhard (s. 1975), joka on valokuvissaan, videoissaan ja installaatioissaan tutkiskellut seksuaalista identiteettiä, sen muodostumista ja sitä, miten naiseutta rakennetaan toisaalla: mainosten ja julkisuuden maailmassa, markkinoinnissa.

Reinhardin keinot ovat shokeeraavia, ja hän myös hallitsee varsin tehokkaasti välinearsenaalinsa. Ja koska hänen aiheensa ovat usein yhteiskunnallisia tabuja, herättävät hänen teoksensa taatusti pahennusta, mutta se tuskin on hänen tavoitteensa. Toisaalta juuri tuo pahennus on indikaattori, joka paikallistaa meille ne keskeiset kipupisteet. On aika häkellyttävää, että ravintolan kesäterassilla ohikulkevien naisten tissejä ja perseitä tutkaileva mies saattaa loukkaantua, kun hän näkee taidegalleriassa alastoman totuuden omasta fragmentoivasta ja esineellistävästä katseestaan. Tämän Reinhard meille esittää.

Reinhard ei ole kuitenkaan pelkkä julistaja. Hänen töissään on riehakasta ironiaa ja itseironiaa – hän toimii itse usein myös teostensa mallina – sekä vähän lempeääkin huumoria, jotka luovat ihan omanlaisensa tunnelman. Luulenpa, että tämä on myös Reinhardin valtti. Hänen teoksissaan on niiden visuaalisen tehokkuuden kautta jotain niin vastaansanomatonta, että niitä on vaikea sivuuttaa olankohautuksella.

On toki selvää, että Reinhard edustaa työskentelyllään nykytaiteen valtavirtaa ja että naisen seksuaalista identiteettiä tutkailevaa taidetta tehdään nykyään liukuhihnalla kuin entisaikaisia maisemia ja asetelmia konsanaan. Näin tullaankin taiteen peruskysymysten äärelle. Maisemia on helppo oppia maalaamaan, mutta harva maisemamaalaus pysäyttää oikeasti ja jää elämään. Niitä kuitenkin on – vaikkapa Paul Cézannen Sainte-Victoire-vuorella tekemät maalaukset. Aivan vastaavasti kykenen viimeisen kymmenen vuoden ajalta palauttamaan mieliini jatkuvan valokuvavirran taiteen naisista poseeraamassa huorina, neitsyinä ja muina stereotypioina, mutta veikkaan, että juuri Reinhard on yksi niistä taiteilijoista, joiden tuotanto jää lopulta elämään tältä vuosikymmeneltä. Hän osaa lajinsa. Kyseenalaistamisesta on helppo puhua kliseenomaisesti, mutta Reinhard taitaa kyseenalaistaa ihan oikeasti.

Teostiedot: 
Aurora Reinhard Galerie Anhavassa Helsingissä 30.3. saakka