Sunnuntai 16.12.2018

Kafkamainen Välikysymys

Pe, 10/24/2008 - 15:29 -- admin
  • Kuva: Mitro Härkönen
    Kuva
    Kuvassa Mirva Anjala ja Piia Peltola.

Ohjaaja Susanna Kuparinen ja Ylioppilasteatterin joukko tekevät puhuttelevaa, hersyvää ja vakavaa teatteria, joka todella tapahtuu tässä ja nyt. Jos pitää teatterin ongelmana sen hidasta reagointikykyä, nyt on aika käydä vielä ennen vaaleja päivittämässä omat ennakkoluulot ja katsomassa Ylioppilasteatterin Välikysymys. Kuparisen johtaman työryhmän hellittämätön halu rikkoa kaikki muodollinen ja päästää valtuuston intohimot valloilleen tuottaa purskahtelevaa teatteria, jossa pilkka ei jää pikkumaiseksi – ei keinoiltaan eikä tavoitteiltaan.

Välikysymys osoittaa ikään kuin vahingossa, miten huonolla tolalla Suomessa poliittinen satiiri on. Liiallinen henkilöön menevä ilkeily ei rasita YT:n esitystä, sillä hulvattomassa revittelyssäänkin se kysyy vaikeita, ikäviä asioita jopa vilpittömän huolestuneena. Välikysymyksestä puuttuu kyynisyys, sillä tekijät ovat kiinnostuneita politiikasta, eivät poliitikkojen pilkkaamisesta. Poliittisten irvailujen tekijöiden helmasynniksi kun helposti tulee rakastuminen omaan ilkeyteen. Halu vaikuttaa ja ihmetellä demokratiaa ei silloin saa tilaa.

Helsingin kaupunginvaltuuston kesäkuisen kokouksen keskustelupöytäkirjoista napatut hahmot kuljettavat kunnallispolitiikkaa ja etsivät vimmatusti kokouksen ydintä. Löytyykö sitä? Ja kun jotain löytyy, haluaako sitä kukaan – edes kukaan katsoja – politiikanteosta myöntää? Välikysymys jatkaa Ylioppilasteatterin viime keväänä aloittamaa Valtuusto-sarjaa. Pinnalta yhä rajumpaan farssimaisuuteen yltyvä esitys perustuu kokoukseen, jossa SDP:n valtuustoryhmä teki välikysymyksen kaupungin sosiaali- ja terveystoimen voimavaroista ja pyrkimyksistä korottaa päivähoito-, terveyskeskus- ja muita maksuja.

Ylioppilasteatterilaisille keskustelupöytäkirjan alta hahmottuva draama antaa mehevää materiaalia. Kai Kalima lukee aluksi välikysymyksen, jota muu demariryhmä tukee. Valtavassa hybriksessä pullisteleva Kalima riutuu esityksen myötä hiljalleen täriseväksi, laihtuneeksi ja kaikilta anteeksi pyyteleväksi, täysin rusennetuksi mieheksi. Välikysymys jyrätään. Kalimaa kannattavat demarit ovat lapsenomaisen innostuneesti hösyäviä ja varsin pihalla. Tai sitten kuin viime sekunnilla heränneitä viisastelijoita Maija Anttilan tapaan. Osittain hahmoihin on haettu näköisyyttä, mutta jokaiseen esitettyyn valtuutettuun saadaan vähemmän imarteleva kulma takertumalla ulkoista olemusta enemmän johonkin heidän imagonsa ja puheidensa luomaan vaikutelmaan. Meno on roisia, mutta niin sen pitää ollakin. Etenkin YT:n miesnäyttelijät meuhkaavat. Muokkautumiskykyä totisesti riittää!

Kokoomusmiesten puheenvuorot esittää ratsasteleva Ben Zyskowicz. Vihreistä puhuu maireasti esiintyvä Minerva Krohn, muita vihreitä mallaa huonekasvi, johon mm. ylierotisoitu, testosteronia huokuva Paavo Arhinmäki tumppaa tupakkansa. Kokoomuslaisista Sirpa Asko-Seljavaara ja muut ryhmän naiset esiintyvät valkoisissa lääkärintakeissa. He eivät hikoile tai takeltele, saati halua liata käsiään missään. He vain päättäväisesti suuttuvat. Ainoa kommunisti Hakanen, vähän kellastuneenruskea jäännös menneisyydestä, päätyy nauramaan kokouksen lopussa hullulta kuulostavaa nauruaan.

Välikysymys leimataan kokouksessa pahemman luokan hurskasteluksi ja populismiksi. Mutta samalla siitä lähtee vyörymään puhetta, jota tuo erot puolueiden ja ihmisten välillä selviksi. Kuka kannattaa mitäkin ja kuka on kenenkin asialla? Hiljalleen, fiktiivisen Pekka Korpisen johdattamana katse kohdistuu sinne, mistä leikkaaminen alkoi. Lamaan. Kerkko Koskisen säveltämässä ja Anna Viitalan sanoittamassa kuorokappaleessa joukko lama-ajan lapsia, nyt ylioppilaslakkipäisiä nuoria, laulaa: Yhteiskunta ei ole äitisi. Laman aikana virkamiehille annettua valtaa ei Korpisen mukaan ole otettu takaisin.

Väliajan jälkeen tulee kammottava tositarina, jonka eräs työryhmäläinen kertoo videolla. Hänen vuosikausia jatkunut yrityksensä saada ahdistukseen apua ei ole tuottanut tulosta tai pysyvää hoitosuhdetta. Ja silti joku valtuustossa väittää, että köyhien suurin ongelma on tupakointi. Ylioppilasteatterin työryhmällä riittänee töitä tulevaisuudessakin.

Teostiedot: 
<b>Välikysymys</b> Lavalla: Mirva Anjala, Seidi Haarla, Jari Hanska, Mitro Härkönen, Tuomas Kokko, Mirka Lempinen, Jani Nikulainen, Lukas Priklopil, Katariina Lantto ja Piia Peltola Teksti: Helsingin kaupunginvaltuuston kokous nro 14/18.6.2008, keskustelupöytäkirja Ohjaus: Susanna Kuparinen Dramaturgia: Ruusu Haarla ja Susanna Kuparinen
Yritykset: 
Paikat: