Lauantai 19.1.2019

Maarit Verrosen Karsintavaihe

La, 01/10/2009 - 11:41 -- admin
  • Kuva: Tammi
    Kuva

Maarit Verrosen teoksessa eletään sen nimen mukaisesti karsintavaihetta. Maailmassa on liikaa väkeä. Turvallisuusyritysten pyörittämälle yhteiskuntajärjestykselle vaaralliset ihmiset likvidoidaan, mutta myös muita ihmisiä katoaa jälkiä jättämättä.

Karsintavaihe tuo väistämättä mieleen sellaiset klassikot kuin George Orwellin teoksen Vuonna 1984 ja Aldous Huxleyn Uljaan uuden maailman. Huxley kirjoitti ihmisen tuotteistamisesta ja muokkaamisesta geeniteknologian avulla huipputuotteeksi, Orwell taas kuvasi äärimmäisen totalitaristista valtiota. Verronen on päivittänyt nämä dystopiat meidän lähitulevaisuutemme uhkiin sopiviksi.

Karsintavaiheen yhteiskunnassa ei ole keskiluokkaa, vaan rikkaita ja köyhiä, jotka syöksyvät yhteiskunnan hierarkiassa pikavauhtia alas- tai ylöspäin.

Monsteriautoilla kaahaavat hyväosaiset käyttävät kiinni jäämättä oman käden oikeuttaan ja nuoret menestyjät syövät jaksamispillereitä suoriutuakseen työ- ja seurusteluvelvollisuuksistaan.

Kansalaiset – kuten kaikki muukin – on luokiteltu tarkasti parempiin ja huonompiin värikoodien avulla ja siruteknologia valvoo ihmisten liikkumista.

Karsintavaihe on kerrottu päähenkilön, nelikymppisen Lumin näkökulmasta. Hän on tunnollinen puurtaja, joka yrittää säilyttää oman nahkansa tekemällä mahdollisimman vähän pahaa muille ihmisille.

Kauheuksien keskeltä Lumi löytää läheisyyttä ja toveruutta, joiden varassa hän jaksaa jatkaa elämäänsä. Silti Karsintavaihe ei ole tippaakaan lohdullinen kirja, vaan pikemminkin ahdistava.

Dystopioita kirjoitetaan, jotta yhteiskunnan epäkohtiin saadaan kärjistämällä kiinnitettyä huomiota. Karsintavaihetta lukiessa paljastuu pikkuhiljaa, että kirjan kuvaama yhteiskunta ei ole painajaismaisuudestaan huolimatta kovinkaan kaukana tulevaisuudessa, vaan tehokkuuden maksimointi keinoja kaihtamatta ja yhteiskunnan eriarvoistuminen ovat kirjan maailmassa tapahtuneet nopeasti.

Dystopian luominen ja sen piirteiden kytkeminen nyky-yhteiskuntaan ovatkin Karsintavaiheen onnistuneimmat puolet. Kirjan maailmassa tietoverkoissa elävät ja pillereitä syövät ihmiset ovat kammottavan uskottavia, samoin systeemi, joka heidän kohtalostaan päättää. Dystopioille tyypillisesti Karsintavaiheessa keskeistä on yhteiskunnan kuvaaminen, jolloin juoni ja henkilöhahmot jäävät helposti taka-alalle.

Teos tuntuukin jäävän juuri juonen kannalta kesken. Se pitää kyllä otteessaan loppuun asti, mutta loppu ei täytä alkupuolen antamia lupauksia. Karsintavaiheen loppuessa tuntuu, että pelkkänä tulevaisuuden kauhukuvana teosta olisi pitänyt tiivistää, tai sitten kirjoittaa kirjaan hirveä loppuhuipennus, johon tarinassa useita kertoja viitataan.

Kirjailija: 
Maarit Verronen
Kustantaja: 
Tammi 2008, 325 s.