Tiistai 23.10.2018

Syntyperäiset vai uussuomalaiset? – Kysy peloistasi!

Jaa artikkeli:
Luotu: 
15.1.2009 15:10
  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi
    Kuva

Rikastuuko suomalainen kirjallisuus, kun suomea aletaan kirjoittaa toisenlaisesta – esimerkiksi keskieurooppalaisesta - perinteestä ponnistaen. Syksyllä järjestetystä kirjoituskilpailusta on koottu helmiä novellikokoelmaan Mikä ihmeen uussuomalainen?

Perjantaina kirjaan mukaan päässeet novellit julkaistaan Helsingissä. Novelleista keskustellaan Uudessa Suomessa perjantaina iltapäivällä.

Uudessa Suomessa julkaistaan kirjasta arvio tulosten julkistamisen jälkeen. Osallistu keskusteluun ja jätä kysymyksesi tänne.

Uussuomalaisuus muokkaa Suomea. Myös suomen kieli tulee muuttumaan.

–Kieli on alati muuttuva rakennelma; tulevaisuuden suomi ja Suomi ovat riippuvaisia kaikista niistä urheista ihmisistä, jotka haluavat ja jaksavat antaa panoksensa kielen ja kulttuurin kehittämiseen, kirjoittaa kirjailija Mikko Rimminen Mikä ihmeen uussuomalainen -novelliantologian esipuheessa.

Tämä tarkoittaa sitä, että itse ”suomalaisuus” tulee muuttumaan.

Muutoksen mahdollisuus inspiroi ihmisiä – ainakin kulttuurin alalla toimivia. Kauhistuneita kommentteja on helppo löytää verkkokeskustelussa, jossa nimettöminä ollaan röyhkeitä ja tyhmiä.

Tutkija Olli Löytyn mielestä muutos saa kauhistuttaa, ja tuosta kauhistuksestaan saa puhua. Jos kriittiset pohdinnat yritetään vaientaa, pelot muuttuvat aggressioiksi ja purkautuvat jotakin kautta.

–Sitä tuskin kukaan haluaa, Löytty sanoo.

Kustannustoimittaja Maarit Halmesarka painottaa, ettei novellikokoelmaakaan lukiessa tiedä, mikä kaikki novelleissa oli tositarinaan perustuvaa ja mikä ei.

– Mutta tämä juuri onkin tärkeää, siis se ettei novelleihin suhtaudu maahanmuuttajien kirjoituksina omista kokemuksistaan vaan nimenomaan kaunokirjallisuutena, jonka rajat ovat onneksi laajemmat ja enemmän auki kuin minkään ”kulttuurin” tai maan. Näin ollen kirjoitukset on suunnattu ihan kaikille, jotka haluavat lukea mielenkiintoista kirjallisuutta, Halmesarka toteaa.

Kysy perjantaina Mikä ihmeen uussuomalainen? -novelliantologian toimittajilta, kustannustoimittaja Maarit Halmesaralta ja tutkija Olli Löytyltä kirjoittajista, raadin valinnoista ja kokemuksista, joita kirjoituskilpailusta välittyi. Halmesarka ja Löytty ovat Uuden Suomen vieraana 16. päivä tammikuuta kello 15–16.00.

Kirjoita kysymyksesi alla olevalle lomakkeelle.

Yritykset: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Täh-mies

Kuka täällä pelkää kirjallisuutta "joka on kirjoitettu vaikkapa keskieurooppalaisesta perinteestä ammentaen"?

Miksi nimettömät verkkokeskustelijat yllättäen edustavat Suomen kansan enemmistöä?

Nimettömänä puskista ampuen heitetään tyhmiä ja röyhkeitä kommentteja asiaan kuin asiaan, miksi se on oleellista tässä yhteydessä?

Pitäisikö minun pelätä suomeksi kirjoittavaa, eri kulttuuriperinteestä vaikutteensa ammentavaa kirjailijaa ja miksi?

Mikä on todennäköisyys, että kun pahin hypetys uussuomalaisuudesta myyntivalttina loppuu, tuokin kirjaa löytyy euron alehyllystä noin sisällöllisten ansioidensa nojalla? Vai onko se jo nyt klassikko ja säilyykö se sellaisena vaikka "uussuomalaisuus" arkipäiväistyisi?

Mitkä ovat teoksen kerronnalliset ansiot?

Max

Niin. Tekosen kerronnalliset ansiot lienevät ainakin selkeässä ja ymmärrettäväss suomen kielessä, jota arvoisan "Täh-miehen" kirjoitus ei edusta. Mitä ihmettä haluat tuolla sanoa? Hyökätä vastaan ihan hyökkäämisen halusta, vaikka ei ole oikein edes mitään mitä vastustaa?

Löytty - Halmesarka

Emme ajattele, että uussuomalaisuus olisi mikään myyntivaltti. Toivomme, että kirjan novelleihin suhtauduttaisiin kuin mihin tahansa kaunokirjallisuuteen.

Kilpailukutsua tehdessä oli hieman vaikeuksia rajata sitä joukkoa, jolle se oli tarkoitettu. Siksi päädyimme hieman epämääräiseen ja vielä vakiintumattomaan käsitteeseen uussuomalaisuus, joka pitää sisällään hyvinkin erilaisia ryhmäidentiteettejä. Kyse on aina myös siitä, millaisiksi ihmiset itse mieltävät itsensä. Voi olla sellaisiakin maahanmuuttajia, jotka nimenomaan haluavat ajatella itsensä jo suomalaisiksi eivätkä siksi halua nimetä itseään uussuomalaisiksi.

Varmaan on myös sellaisia "vanhasuomalaisia", joille suomalaisuus ei ole enää ainoa identiteetti, esimerkiksi pitkään ulkomailla työskennelleet.

Raadin mielestä valitut ja etenkin kilpailussa palkitut novellit sisältävät taitavaa kieltä ja kekseliäitä kerronnallisia rakenteita. Emme ajattele, että novellit olisi valittu käsittelemiensä aihepiirien, vaan kirjallisen laatunsa perusteella.

Antologiassa on mukana tekstejä, jotka eivät käsittele millään tavalla uussuomalaisena olemista.

Matti Maa

Parhaat Afrikasta kirjoittaneet kirjailijat ovat valkoisia (esim. Hemingway, Brink, Lessing). Voiko tämä kääntyä toisin päin? Suomalaisista ovat kuitenkin usein kirjoittaneet äidinkieleltään ruotsia puhuneet (Donner, Jansson, Fagerholm ja mitä niitä onkaan).

JänkäJouni

Syntyperäiset vai uussuomalaiset? – Kysy peloistasi!
Ihme otsikko. En minä mitään pelkää. Ihan samoin kirjoitti yksi HS "toimittaja" että me pelkäämme mamuja.
Totean nyt, emme pelkää, mutta tyhmille olemme vihaisia. Siis halaajille ja rahan jakajille.
JJ

Täh-mies

Noinko pahasti nimimerkkiä "Max" riepoi kirjoitukseni? Suomen kieleni ymmärrettävyydestä kommenttisi pohjaa ainoastaan omaan kapasiteettiisi, muilla ei näytä olevan vaikeuksia ymmärtää sanomisiani.

En silti ymmärrä mistä peloista pitäisi kysellä ja mitä pelkäisin "uussuomalaisten" tekemissä novelleissa.

Maxin poika

Sä oot just sellainen hahmo, joka piiloutuu nimimerkin taakse ja provosoi provosoimisen halusta. Pateettista. Ja vedät herneet nenää kun kirjoitusta arvostellaan ja se on juuri se tarkoitus mitä haluat. Lisää vettä myllyyn, jotta voit hämmentää lisää.

Tarzan.Kuusela

Kirjallisuus on oivallinen väline kertoa ulkopuolisuuden tunteesta ja vieraudesta, sopeutumisesta uuteen kulttuuriin ja oman tilansa löytämisestä. Ehkä syntysuomalainenkin voi oppia jotain maahanmuuttajan ajatuksista tätä kautta. Samalla avautuu uusi näkökulma myös kansanluonteeseen, kaikki mitä pidämme itsestäänselvänä ei kaikille olekaan yhtä yksinkertaista. Ulkopuolinen tarkkailija voi nähdä sokeat pisteemme paremmin.

Maassa maan tavalla, talo elää tavallaan ja vieraat tulevat ajallaan. Keskinäinen ymmärrys, ei puitahalaileva ymmärtäminen on tärkeää voidaksemme rakentaa kotimaatamme myös maahanmuuttajien kotimaaksi. Sopeutumattomille voi puolestani liimata postimerkin otsaan ja antaa tennaria hanuriin. Kahdensuuntainen kunnioitus kulttuurien välillä rakentaa hyödyllisiä siltoja.

Leopold

Tämän orwellilaisen termin "uussuomalainen" lanseeraaminen alkaa mennä jo tragikoomisen puolelle. Sana on hiipinyt poliitikkojen, median ja suvaitsevaiston sanavarastoon aivan yllättäen ja hiljattain, ihan tässä puolen vuoden sisällä. Itse kuulin sanan ensimmäistä kertaa viime kesänä, ja nyt se hyppää silmille kaikkialla.

Lienee selvää, että sana "maahanmuuttaja" oli keräänyt itseensä liikaa negatiivisia assosiaatioita. Matti Vanhanenkin miltei loukkaantui eräässä vaalitilaisuudessa, kun häneltä kysyttiin "maahanmuuttajista". Muistaakseni Matti aloitti vastauksensa sanomalla suurin piirtein, että "Itse puhuisin mieluummin uussuomalaisista".

Nyt sitten odotetaan milloin sanan "maahanmuuttaja" assosiaatiot ovat siirtyneet sanaan "uussuomalainen". Tämä käsitteillä pelailu ei nimittäin muuta tosimaailmaa yhtään millään tavalla. Kyllä ne assosiaatiot seuraavat perässä, jolloin suvaitsevaisto joutuu taas keksimään uuden sanan. Onko siinä sitten järkeä? Mitä vikaa on sanassa "maahanmuuttaja"? Se kertoo selvästi mistä on kysymys, toisin kuin abstrakti "uussuomalainen". Vähän kuin Posti <--> Itella.

Tilanne muistuttaa Amerikassa käytävää keskustelua siitä, mitä sanaa on soveliasta käyttää maan mustasta väestöstä. Poliittisesti korrekti sana on vaihtunut vuosikymmenten aikana lukuisia kertoja, kun aikaisempi sana on todettu rasistiseksi ja on kiireen vilkkaa keksitty uusi.

Todella naurettavaa.

Löytty - Halmesarka

Meidän ymmärryksemme mukaan maahanmuuttaja ja uussuomalainen eivät ole synonyymejä. Jälkimmäinen on paljon laajempi käsite, ei sellainen termi, jolla yritetään vaimentaa tai hienostella - ainakaan tämän kirjan kohdalla.

Voi olla, että sanassa on orwellilaisia piirteitä. Mutta joskus uusia asioita varten pitää yrittää keksiä uusia sanoja. Sanalla yritetään tavallaan mahdotonta, yritetään rajata niin, etteivät erot kuitenkaan korostuisi liikaa.

Oikeastaan niin tämä kirja kuin tässä käytävä keskustelukin ovat osa prosessia, jossa neuvotellaan esimerkiksi sanan "uussuomalaisuus" mielekkyydestä. Tervetuloa mukaan kielikeskusteluun!

Löytty - Halmesarka

Kirjassa on mm. Tiiu Näverin novelli Joen jää, josta keskustellessa tuli toistuvasti esiin viron ja suomen kielen yhtäläisyydet ja erot niin sanaston kuin rakenteenkin tasolla. Tässä kirjoittaja astui toiseen kieleen. Sen kautta merkitykset tuplaantuivat tietyissä novellin kohdissa.

Toisessa, Alexandra Salmelan novellissa Se oikea, aito maahanmuuttajablues, leikitään, suorastaan irvaillaan maahanmuuttajasuomella. Toisen kielen kautta toiseksi tulemista käsitellään samaan aikaan tosissaan ja ironisesti aivan käytännössä kerronnan tasolla, koska novellin kertojan suomen kielen taito paranee alusta loppuun kuljettaessa.

Tietoinen erilaisilla kielen rekistereillä leikkiminen tuottaa toiseuden lisäksi jotain, mitä paremman termin puutteessa voisi kutsua kolmannuudeksi. Lopputulos on siis enemmän kuin asiansa summa.

Tässäkin meitä voisi moittia orwellilaisen uuskielen käyttämisestä, mutta otamme sen riskin.

Löytty - Halmesarka

Novellien kieltä ei haluttu pakottaa oikeakielisyyteen, vaan kielessä haluttiin säilyttää joitakin "uusuomalaiselle" kielenkäytölle tunnusomaisia piirteitä. Vaikeata oli esimerkiksi päättää, mikä on kielivirhe ja mikä tarkoituksellinen tai tyyliin sopiva ilmaisu. Näistä keskusteltiin paljon kirjoittajien kanssa.

Yllätys oli se, että vaikka osa tarinoista oli vaikeita ja paikoin rankkojakin, niissä ei ollut epätoivoa eikä kyynisyyttä. Naurua ja huumoriakin oli, mikä ilahdutti raatilaisia suuresti. Jos näille maahanmuuttajuuteen liittyville asioille voidaan nauraa rätkättää, eivät asiat Suomessa kai ihan niin huonosti ole kuin viimeaikainen keskustelu asian tiimoilta antaisi ymmärtää.

Löytty - Halmesarka

Antologian novellit ovat fiktiivisiä kertomuksia. Niiden perusteella voi vain arvailla, mitä novellistit itse tuntevat.

Kirjassa kyllä käsitellään pelkoja ja muita vahvoja tunteita, mutta ne eivät liity niinkään eri ryhmien keskinäisiin suhteisiin. Muutamassa novellissa käsitellään esimerkiksi sotakokemuksia ja menetyksiä, joiden takia novellin henkilöhahmot ovat päätyneet Suomeen.

ViIIe

Siinä on täysi työ päättäjillä miettiä miten estetään Suomessa maahanmuuttajien syrjäytyminen valtaväestöstä. Esim. ruotsin tilanne alkaa olla melko hälyyttävä. Ei ole hyvä asia jos tietyt alueet täyttyvät vain tietyn kansallisuuden edustajista. Suomen kansa on muutenkin hiljaista ja syrjäänvetäytyvää, joten uuden ja erilaisen kohtaaminen on vaikeaa.

Mielestäni tällainen kirjoituskilpailu ja kokoelma nimenomaan saa ehkä/toivottavasti suomalaiset näkemään itsestään ja maastaan jotain uusia piirteitä. Kokoelman lukeminen varmasti avaisi monen tähänkin keskusteluun osallistuvan silmiä/mieliä. On siis hyvä, että tällainen kokoelma tehdään. Oliko kirjoituksista näkyvissä itsesensuuria, ei ehkä uskallettu sanoa kaikkea tai kritisoida esim. tätä maata?

Löytty - Halmesarka

Totta, on mukava lukea, kun kotimaata kuvataan eri näkökulmista. Emme kuitenkaan ajattele kirjan olevan ensisijaisesti mikään tirkistysluukku uussuomalaisten elämään, vaan ajattelemme sen toimivan ihan omilla ansioillaan, "tavallisena" kirjallisuutena. Minkäänlaista itsesensuuria emme havainneet.

Suomalaisen kansallisen masokismin hengessä olisimme ehkä odottaneet kriittisempiä kuvauksia valtaväestön asenteista, mutta onneksi petyimme odotuksissamme.

Mikko M.

Miksi uussuomalaisten tuomia kulttuurivaikutteita pitäisi pelätä? Tällä saralla he joutuvat kilpailemaan aidosti 'vanhasuomalaisten' kanssa; jos on sanottavaa, se otetaan mieluusti vastaan.

Toista ovat 'uussuomalaisten' taloudelliset implikaatiot: korkea työttömyys, turvautuminen sosiaaliturvaan, kantaväestöä suurempi rikollisuus jne. Tänne halutaan työvoimaa, mutta saadaan ihmisiä kaikkine ongelmineen.

Armas J. Pulla

Maahanmuuton ongelmista ei media keskustele, vaan hyssyttelee. Eikö olisi aika oikeasti vapaalle keskustelulle maahanmuutosta ja sen ongelmista. Internetistä saa kuvan, että kansa haluaa keskustelua siitä, onko maahanmuutto ylipäätänsä hyväksi Suomelle.

Löytty - Halmesarka

Toivottavasti tämä kirja edesauttaa vapaata keskustelua niin internetissä kuin muuallakin.

Joskus tekisi mieli kysyä, mitä se keskustelu on, minkä puuttumista jatkuvasti penätään. Mielipiteitä ainakin esitetään runsaasti, mutta olisi ehkä hyvä, että joku joskus kuuntelisi toistenkin mielipiteitä.

Historiallisesti katsoen kirjallisuus on Suomessa tarjonnut tärkeän foorumin, jossa käydään keskustelua kansallisista kysymyksistä.