Keskiviikko 16.1.2019

Enkelit ja demonit

Ke, 05/13/2009 - 13:16 -- admin
  • Kuva: EPA / All Over Press
    Kuva

”Da Vinci –koodi” -elokuvan tekijäryhmä hakee uutta hittiä uudella Dan Brown -filmatisoinnilla ”Enkelit ja demonit”. Hyvä Rooman turistimainos ja kohtalainen jännäri – eipä juuri muuta.

Dan Brown kirjoitti tämän romaaninsa jo ennen supermenestystä ”Da Vinci -koodia”, mutta haitanneeko tuo mitään. Katolisen kirkon liepeillä ja laajaa katolista yleisöä kosiskellen taas seikkaillaan samalla näennäisälyllisellä otteella.

Tom Hanks on luonnollisesti jälleen Harwardin uskontotieteilijä, jota vanha veteraani Ron Howard ohjaa taas.

Ei ole kaikkein helpoimpia tehtäviä filmatisoida Dan Brownin kaltaisen kirjailijan teoksia: lukija kääntää ahnaasti sivuja viehättyen massiivisesta keksityn ja toden nippelitietouden yhdistelmästä. Mutta mitä valita elokuvaan?

”Da Vinci -koodissa” elokuvaversio jumiutui toimimattomaan spekulatiivisuuteen, joka ei kuitenkaan ollut älyllisesti vakuuttavaa. Tässä taas toimitaan niin vauhdikkaasti, ettei älylliselle pohdinnalle edes jää aikaa.

Elokuvan alku on oireellisesti supervauhdikas: hiukkasia ammutaan Cernin kiihdyttimessä ja luodaan vaarallista antimateriaa. Hyvä ettei mustaa aukkoa sentään.

Genevessä kuvattu jakso on ytimekäs ja lupaava: ehkä tässä päästään syvemmällekin tieteen ja uskonnon raja-aitojen pohdintaan. Mutta sitten siirrytään Vatikaanin käytäville ja katakombeihin ja tiede jää ainoastaan Hanksin otsaryppyihin ja sikäli jo valmiiksi alakynteen.

”Enkelit ja demonit” yrittää tehdä samaa Galileo Galileille kuin ”Ruusun nimi” aikoinaan Aristoteleelle. Ehkä kovasti sanottu, mutta tuntuu siltä, että kun Umberto Eco sentään pysytteli jotenkin mahdollisissa maailmoissa, Dan Brown on ihan mahdoton kaupallinen satusetä.

Kuvanveistäjä Bernini ja tiedemies Galilei saavat kääntyillä haudoissaan, mutta katolinen kirkko ei taida olla tästä elokuvasta moksiskaan. Katoliset kriitikot ovatkin jo leimanneet ”Enkelit ja demonit” harmittomaksi viihteeksi. Tietysti onkin niin, että ”Da Vinci -koodi” liikkui paljon tulenaremmalla alueella puuttuessaan Jeesuksen persoonaan kuin tämän elokuvan ”tieteentekijöiden salaliitto” kaikkine Vatikaania uhkaavine pommeineen.

Puhtaasti viihteenä ”Enkelit ja demonit” toimii kyllä. Jännitysjuonen käänteetkin ovat mukavasti yllättäviä, joskaan eivät uskottavia. Ainakin näin on niiden katsojien kohdalla, jotka eivät romaania ole lukeneet.

Tom Hanks on näyttelijänä siinä asemassa, että saa harvinaisessa määrin esittää vain itseään. Hänestä joko pitää tai ei. Ayelet Zurerilla on epäkiitollinen rooli Hanksin rinnalla tiedenaisena ja sankarittarena. Lähinnä hän vain käyskentelee Hanksin vierellä paikasta toiseen: kiihkeärytmisen juonen aikataulu ei anna pääparille mahdollisuutta edes yhteen ainoaan romanttiseen tuokioon.

Kiinnostavimmat roolityöt tekevät Ewan McGregor ja Stellan Skarsgård, skotti ja skandinaavi. Edellinen on paavinvaalin aikana valtaa pitävä Camarlengo ja jälkimmäinen sveitsiläiskaartin päällikkö.

Rahalla saa paitsi kohtuullista näyttelijäntyötä, niin myös laadukasta kuvankäsittelyä.
Vatikaanin kuvausryhmälle antamia kieltoja kuvauspaikkojen suhteen ei juuri huomaa. Rooma vaikuttaa tosiaan niin mainosmaisen kiehtovalta, että sinne alkaa ihan oikeasti tehdä mieli.

Tähdet: 
3
Ensi-ilta: 
13.5.2009
Ikäraja: 
K 13
Genre: 
Jännityselokuva
Ohjaus: 
Ron Howard
Käsikirjoitus: 
David Koepp ja Akiva Goldsman Dan Brownin romaanista
Pääosissa: 
Tom Hanks, Ayelet Zurer, Stellan Skarsgård, Ewan McGregor, Pierfrancesco Favino
Muut asiasanat: