Keskiviikko 16.1.2019

Elonkorjaajat

Pe, 06/05/2009 - 12:12 -- admin
  • Kuva: Kenneth Bamberg
    Kuva
    Maataiteen hengen mukaisesti osa teoksista esitetään muualla kuin gallerioissa, jossa näytetään esimerkiksi valokuva teoksesta. Jan-Olof Mallanderin tiilitilateos on ollut vuosikymmenten ajan esillä yli 60 paikassa. Teos on nyt puistossa Tammisaaressa ja valokuvia vuosikymmenten esityksistä galleriassa. Jan-Olof Mallander, Mot det rena landet, tiili, 2009.
  • Kuva: Magdalena Holm
    Kuva
    Ilkka Juhani Takalo-Eskola: Ögonskenligt enastående, fotokollaasi kankaalle, 2008-09, 3x5 m.
  • Kuva: Kenneth Bamberg
    Kuva
    Stuart Wrede: Toivo, teräs, vesi, 2009, korkeus 3 m

Elonkorjaajat syntyi taiteilijaryhmänä 70-luvulla ja vaikuttaa vieläkin keskuudessamme, ainakin Tammisaaressa, jonne Pro Artibus on kerännyt taiteilijoiden teoksia kesäksi Galleri Elverketiin ja puistoihin.

Näyttely painottuu Elonkorjaajien uudempaan satoon. Elonkorjaajien tunnettu taidemaalari, piirtäjävirtuoosi Olli Lyytikäinen on poistunut keskuudestamme, mutta muuten nämä suuriin ikäluokkiin kuuluvat herrat näyttävät voivan hyvin ja tekevän edelleen työtä.

Elonkorjaajien vaikutus suomalaisessa taiteessa on ollut huomattava eikä ainoastaan taiteellisen työn, vaan myös aktiivisen muun toiminnan ja poikkeuksellisen laajan kansainvälisen suuntautumisen ansiosta.

Jan-Olof Mallander, Antero Kare. Ilkka-Juhani Takalo-Eskola ja Stuart Wrede ovat olleet vuosikymmeniä taide-elämän aktiivisia vaikuttajia, kirjoittajia, opettajia ja haastajia ja liikkuneet sulavasti taiteen kansainvälisillä kentillä tuoden Suomeen usein ensimmäisinä tietoa taiteen uusista ilmiöistä.

J-O Mallanderin Halvat huvit –galleria 70-luvulla on jo legendaarinen ja tässä yhteydessä en malta olla muistuttamatta, että jos taiteen ”valtavirta” ja sen myötä kriitikoidenkin päähuomio oli tuolloin aivan muualla kuin tässä individualisti-joukossa, niin Uuden Suomen tuolloinen kuvataidekriitikko A.I. Routio kirjoitti säännöllisesti gallerian näyttelyistä.

Stuart Wrede on ollut mm. New Yorkin Modernin taiteen museon MOMAn arkkitehtuuriosaston johtaja.

Ilkka-Juhani Takalo-Eskola toimi aikanaan Retretin johtajana, kustantajana ja Kuvataideakatemian rehtorina. Hänen alastonperformanssinsa, joista rehtorin ”virkaanastujaispuheen”, frakki maalattuna alastomaan kehoon, kuvasin aikanaan A-studioon, ovat saaneet seuraajia Suomussalmi-ryhmästä ym. J-O Mallanderin tiili-installaatio on vuosikymmenten mittainen taideprosessi, jonka yksi etappi on esillä puistossa Tammisaaressa ja valokuvat aikaisemmista ilmenemismuodoista Elverketissä.

Carolus Enckell on pitäytynyt koko uransa ajan ennen kaikkea maalarina ja esittää Elverketissä upean sarjan rakenteita ja värejä, mutta toimi aikanaan pitkään myös Taide-lehden päätoimittajana.

Olli Lyytikäiseltä näyttelyssä on esillä vain Lentävä Hamlet vuodelta 1976, mutta se on sitäkin hienompi akvarelli-pastelli, Lyytikäisestähän oli takavuosina postuumi retrospektiivinen näyttely Kiasmassa.

Antero Kare kirjoitti 80-luvulla Uuteen Suomeen sarjan maailman nykytaiteen museoista, jonka arvioin jääneen taidehistoriaan ja olleen jopa agendaa luova kirjoitussarja. Sittemmin Kare kiinnostui luolamaalauksista ja elävistä organismeista, maalauksissa jylläsivät bakteerit ja home. Nyt hän on paluussaan alkujuurille tehnyt viehättävän sarjan naamioita.

Arkkitehti ja taiteilija Stuart Wrede on pyörinyt enemmän Yhdysvalloissa kuin Suomessa, pitänyt kuitenkin siteensä Suomeenkin, ja toimi aikanaan New Yorkin Modernin taiteen museon MOMAn arkkitehtiosaston taiteellisena johtajana. Hän käyttää gallerioissa maataiteen tradition mukaan valokuvia installaatioista. Nyt hänen kiinnostuksensa kohteena on ollut vesi. Torso risti on Tammisaaren kirkon vieressä kauniine, lempeine vesiaiheineen. Toivottavasti Pro Artibus, seurakunta tai Raaseporin kaupunki ostaa teoksen ja se jää pysyvästi kirkon viereen, siinä määrin kaunis teos on ja sijoituspaikka näyttäisi upealta.

Valokuvaaja Carl-Erik Ström vaikuttaa enimmäkseen Ruotsissa, mutta on harvakseltaan esiintynyt Suomessakin.

Nyt Pro Artibus oli saanut nämä maailmankansalaiset Wreden ja Ströminkin kotimaahansa.

”Kerran enfant aina terrible”

Mietin mitkä asiat yhdistävät Elonkorjaajia, joka on löysä taiteilijaryhmittymä, aktiivisimmillaan 70-luvulla. Näyttelyn eräänlaiseksi motoksi on valittu sanaleikki: Kerran enfant, aina terrible. Individualismi, kiinnostus henkisyyteen, itämaisiin uskontoihin, kasvisruoka, ennakkoluulottomuus, kyky löytää tärkeitä ilmiöitä ennen instituutioita, luonteva kosmopoliittisuus ja monikielisyys jne. ovat joitakin yhteisiä piirteitä.

Ryhmällä ei tietääkseni ole ollut mitään varsinaista ohjelmaa, vaan se on pikemminkin samanhenkisten herrojen toisinajattelijaystäväpiiri. Mutta Elonkorjaajien piiristä tulivat Suomeen ensimmäisinä tiedot Fluxuksesta, minimalismista, käsitetaiteesta, videotaiteesta ja monista pohjoismaisista taiteilijoista.

Mallander, Wrede ja Kare ovat olleet loistavia löytämään merkittäviä ilmiöitä ja taiteilijoita jo ennen kuin museot tai instituutiot niitä keksivät, ja siinäkin mielessä heidän kauhukakaratoimintansa on tärkeää vuosikymmenten ajan.

Omana muistikuvana esimerkiksi videotaiteen isästä Nam June Paikista Mallander paasasi kauan ennen kuin videotaidetta edes oli täällä, hän oli aktiivinen ottamaan yhteyksiä ja muun muassa John Gageen olen aikanaan hänen välityksellään tutustunut.

Tietenkin kauhuherrat ovat saaneet kokea vuosikymmenten aikana pientä vähättelyä ja nipistelyä, koska ovat hoksanneet monia asioita ennen instituutioita, sehän kuuluu asiaan. Itsestäni voin sanoa, että olen aina kuunnellut hyvin tarkkaan ja kiinnostuneena, mitä Mallanderilla tai Kareella on ollut sanottavana.

Pro Artibus on Kulturfondenin taidesäätiö, jolla on hienot taidekokoelmat, galleria ja toimipiste Tammisaaressa ja julkaisutoimintaa.

Säätiön toinen näkemisen arvoinen näyttely tänä kesänä on Helene Schjerfbeckin Tammisaaren kauden töistä.

Teostiedot: 
Galleri Elverket, Kustaa Vaasankatu 11, Tammisaari: Elonkorjaajat 13. syyskuuta asti.
Paikat: