Sunnuntai 21.10.2018

Runoilijan puheet suututtavat – ”Kärjistys ja väärinkäsitys”

Jaa artikkeli:
Luotu: 
7.10.2013 20:05

Kulttuuritoimittaja ja runoilija Harri Nordell ihmettelee Ntamo-kustantamon kiivasta reaktiota hänen puheisiinsa Ylen Kultakuume-ohjelmassa.

Nordell kritisoi suomalaiskustantamoita siitä, että ne eivät toimita niihin saapuvia käsikirjoituksia tarpeeksi. Nordell mainitsi pienkustantamo Ntamon nimeltä. Toimittamisella tarkoitetaan teoksen julkaisukuntoon muokkaamista.

Nordell on myös Yleisradion Tanssiva karhu -runokilpailun raadin puheenjohtaja. Ntamoa pyörittävä Leevi Lehto ilmoitti tänään, että kustantamo vetää 27 julkaisemaansa runoteosta pois kilpailusta Nordellin kommenttien takia.

– En ihan ymmärrä Leevi Lehdon nopeaa tulistumista, Nordell sanoo Uudelle Suomelle. 

Nordell puhui radiossa runouden nykytilasta ja siitä, että runous on siirtynyt lähes kokonaan pienkustantamoiden käsiin. Hän piti ongelmana sitä, että runokokoelmien editoiminen on heikentynyt ja julkaistuksi on tullut kokoelmia, ”joita ei olisi pitänyt tuottaa”. 

Hän myös kritisoi suuria kustantamoja siitä, että ne eivät tänä syksynä julkaise yhtään esikoisrunokokoelmaa. Nordell huomauttaa, että pienkustantamot toimivat kannattavuutensa rajalla samaan aikaan, kun runouden kustantaminen on siirtynyt suurilta kustantajilta niille.

– Tosiasia on, että kustannustoimittajien vakansseja on vähennetty, Nordell sanoo.

Nordell kertoo puhuneensa niin runoilijana, kulttuuritoimittajana kuin Tnassiva karhu -raadin puheenjohtajana. Hänen mukaansa kommentti ei ollut raadin vaan hänen oma kantansa.

Nordellin mukaan raati ei myöskään arvioi ehdokkaita kustantajan vaan sisällön perusteella. Hän huomauttaa, että viime vuonna Tanssivan karhun voitti Maria Matinmikko, joka on Ntamon runoilijoita.

– Silloin olisin tietenkin käyttäytynyt vastoin tehtävää, jos olisin ryhtynyt arvostelemaan tai nostamaan yksittäisiä runokirjoja, Nordell sanoo.

Nordellin mukaan kritiikki koski koko Suomen kustannusalaa, vaikka Ntamo mainittiinkin nimeltä kysyttäessä. Nordellin mukaan tulkinta, että kyse olisi ollut hyökkäyksestä yhtä kustantamoa kohtaan, on "kärjistys ja väärinkäsitys".

Nordellin mukaan käsikirjoitusten toimittaminen on kustantamon perustehtävä, josta ei pitäisi tinkiä. Hän ei silti ole suoranaisesti sitä mieltä, että parempi runous olisi yhtä kuin vähemmän runoutta.

– Jos vuosittain tulee yhtäkkiä hirveä määrä hyviä runokirjoja, toivon hartaasti että ne kaikki julkaistaan. Kuitenkin myös runoilijan etu on, että neuvotellaan kustannustoimittajan kanssa, Nordell sanoo.

”Pieni rosoisuus on hyvästä”

Ntamon Leevi Lehdon mukaan Nordellin kommentti on herättänyt runoilijoiden ja muiden alan ihmisten parissa keskustelua esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.

– Käsitän, että Harri Nordell ei ole voinut tarkoitaa, mitä hänen on tulkittu tarkoittavan. Mielestäni ei ole soveliasta, jos hän raadin puheenjohtajana sanoo, että kustantamo julkaisee kirjoja, joita ei olisi pitänyt julkaista, Lehto sanoo.

Lehdon mielestä väitteet siitä, että toimittaminen olisi kustantamoissa retuperällä, eivät pidä paikkaansa. 

Hänen mukaansa tarvittaessa käsikirjoitusta muokataan ennen julkaisua, mutta toimittaminen ei ole itseisarvo.

– Ei kaikkea tarvitse kustannustoimistossa jumpata uuteen uskoon. Pieni rosoisuus on rikkautta, eikä sitä pidä väkisin yrittää välttää, Lehto sanoo.

Kustannusalan kannattavuusongelmat eivät Lehdon mukaan ainakaan Ntamoon ole juuri vaikuttaneet, sillä yhden miehen yritys pyörii vähällä rahalla.

– Kun itseni lisäksi ei ole palkollisia, kulut ovat pienet. Vähäinenkin myynti riittää, en juurikaan tee tappiolla, Lehto sanoo.

Sitä vastoin suurissa kustantamoissa kannattavuudessa olisi Lehdon mielestä parannettavaa. Lehto kertoo sanoneensa WSOY:n irtisanomisista puolitosissaan, että ”saisi lähteä vielä enemmän”.

– Kustantamoissa on koneistoa, joka on mitoitettu aiemman tilanteen mukaan. On täysin järkevää opetella tekemään kirjoja kevyemmällä organisaatiolla, Lehto sanoo.

Lehdon mukaan käsikirjoitusten perusteella Suomessa kirjoitetaan ”paremmin kuin koskaan”. Hänen mielestään käsikirjoitukset ovat usein yllättävän valmiita tulleessaan kustantamoon.

– Perinteisen julkaisukynnyksen ylittävää tekstiä on tuolla julkaisematta yhä enemmän, Lehto luonnehtii.

Esimerkiksi runotapahtumilla ja -festivaaleilla tai alan harrastajien vapaamuotoisilla runotapaamisilla näyttäisi olevan kysyntää. Onko runous siis siirtymässä kansien välistä takaisin suulliseksi kansanperinteeksi?

– Sellainen trendi on, ja olen ollut sitä edistämässä. Parikymmentä vuotta sitten vallalla oli modernistinen estetiikka, jossa esittäminen oli lähestulkoon kiellettyä, Lehto sanoo.

Esittäminen ei Lehdon mukaan kuitenkaan ole korvannut paperille ja kirjaan painettua runoa. Kirjan status on hänen mielestään ällistyttävän vahva.

– Edelleen ajatellaan, että et ole runoilija, ellet ole julkaissut kirjaa, Lehto sanoo.

Jaa artikkeli: