Keskiviikko 16.1.2019

Nämä 9 kirjaa on haluttu kieltää Suomessa – ”Se on törkeä”

Jaa artikkeli:
Luotu: 
25.10.2013 16:57
  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi
    Kuva
    Kansanedustajat ja eduskuntaryhmät ovat vuosien varrella halunneet kieltää kirjoja Suomessa.

Kansanedustajat tai eduskuntaryhmät ovat vuosien varrella halunneet kieltää Suomessa muun muassa Työläisnuorison laulukirjan ja Maantietoa lukiolaisille -oppikirjan, kertoo eduskunnan kirjaston johtava tietoasiantuntija Timo Turja Kirjamessuilla julkaistavassa selvityksessään. Turja esittelee historiikissaan muun muassa suomalaisen politiikan tärkeimpiä kirjoja.

Turjan kirjoituksen mukaan ainakin alla listattavia yhdeksää kirjaa on aikoinaan ”pidetty moraalisesti, poliittisesti tai uskonnollisesti niin vaarallisina, että kansanedustajat ovat ehdottaneet niiden julkaisemisen estämistä, sensurointia tai takavarikointia”. Turjan mukaan ehdotukset eivät tavallisesti ole saaneet laajempaa tukea eduskunnassa.

Kirjojen kuvailut ovat lyhennelmiä Turjan raportista.

Sakari Topelius: Maamme kirja

Maamme kirja oli koulujen oppikirja vielä 1950-luvulla. Vuoden 1923 painokseen oli otettu Mannerheimin kuva, mitä sosialidemokraattien kansanedustaja Pekka Meriläinen piti ”kansan eheyttämisen kannalta” virheenä. Hänen mielestään painos oli kokonaan hävitettävä.

A. Lager (Tuure Lehén): Voiton tie.

Vuonna 1928 Leningradissa julkaistiin suomalaisen kommunistin Tuure Lehénin toimittama, alun perin saksankielinen teos Voiton tie. Kirja loi uskoa työväenluokan voittoon aseellisessa kapinassa. Kokoomuksen edustajan Antti Tulenheimon mielestä kirja oli esimerkki valtiopetokseen kiihottamisesta.

Sosialidemokraattinen työläisnuorisoliitto: Työläisnuorison laulukirja

Ensimmäinen Työläisnuorison laulukirja julkaistiin vuonna 1921, viimeinen 1945. Isänmaallisen kansanliikkeen kansanedustajat vaativat kirjan kieltämistä kommunistilakien nojalla. ”Se on sellainen kirja, että minusta sitä ei olisi saanut levittää vuodesta 1930 alkaen ja vapaasti myydä kirjakaupoissa. Kirja on siksi törkeä”, sanoi edustaja Eino Tuomivaara vuonna 1934.

Atos Wirtanen: Ett enat Norden

Pitkäaikainen sdp:n ja skdl:n kansanedustaja (1936–1954) Atos Wirtanen julkaisi sodan aikana vuonna 1942 teoksen, jossa hän toivoi Suomen tulevaisuudessa liittyvän Ruotsin, Norjan ja Tanskan kanssa yhteiseen pohjoismaiseen valtioliittoon. ”Se on isku vasten Suomen kansaa, se on isku vasten taistelevaa armeijaamme, se on meidän taistelumme päämäärien häpäisyä”, sanoi ikl:n saksalaismyönteinen edustaja Bruno Salmiala.

Agnar Mykle: Laulu punaisesta rubiinista.

Norjalaisen kirjailijan teos kiellettiin sukupuolisivellisyyttä loukkaavana kotimaassaan – ja myös Suomessa. Suomen hallitus teki kirjasta takavarikoimispäätöksen vuonna 1957. Sdp:n edustajien mielestä takavarikointi piti laajentaa kirjan ruotsinkieliseen painokseen.
Lauri Santamäki ja Ilmari Heikinheimo: Auroin, miekoin, miettehin: kansankoulun historian oppikirja

Vuonna 1963 ilmestyi ensimmäinen painos kansakoulun uutta historian oppikirjaa. Skdl:n kansanedustaja Siiri Lehmosen mukaankirja oli törkeä neuvostovastaisuudessaan. ”Saksalaisten aiheuttama Lapin tuhoaminen kuitataan vaisulla toteamisella, kirja on tulvillaan kuvauksia siitä, miten suuria vahinkoja Neuvostoliitto aiheutti Suomi-poloiselle”, hän perusteli.

Hannu Salama: Juhannustanssit

Kirjoittaja tuomittiin kolmeksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen jumalanpilkasta vuonna 1966, mutta presidentti Kekkonen armahti hänet. Asiasta keskusteltiin eduskunnassa kokoomuslaisten johdolla.

Esko Laulajainen ja Eino Tahvonen: Maantietoa lukiolaisille

Skdl:n kansanedustaja Taisto Sinisalo vaati kirjan poistamista lukioista vuonna 1971. Kirjassa oli mm. seuraava kappale: ”Pohjois-Atlantin liiton syntyessä länteen ja Varsovan liiton itään molempien valtaryhmien välissä olevat maat Ruotsi, Suomi, Itävalta, Sveitsi ja Jugoslavia ovat halunneet säilyttää puolueettoman asenteen ja ovat tässä pyrkimyksessään Suomea lukuunottamatta onnistuneet”.

Kouluhallitus peruuttikin oppikirjan hyväksymispäätöksen perustelunaan se, että ”oppikirjan tekijöiden tulkinta ei ole maamme puolueettomuuspolitiikan mukainen”.

Aleksandr Solženitsyn: Vankileirien saaristo

Teos ilmestyi länsimaissa ensimmäisen kerran vuonna 1973, mutta Suomessa kirjailijan kustantamo Tammi kieltäytyi Neuvostoliiton pelossa julkaisemasta kirjaa. Pienkustantamot kuitenkin julkaisivat sen suomeksi. ”Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä mainitunlaisen Neuvostoliiton vastaisen kiihotustyön lopettamiseksi”, kysyi Skdl:n Heimo Rekonen.

Muut asiasanat: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Olli-Pauli Sarvaranta

Jäljet pelottavat. Kutkuttavan hauska komediafilmi Ninotchka (Greta Garbo, 1939) sallittiin Suomessa vasta 1981, vaikka siitä ei edes pahalla tahdolla löydy Neuvostovastaisuutta, huumoria kylläkin.

Unto Parvilahden Berijan tarhat: "Teoksesta otettiin 11 painosta vuoteen 1959 mennessä. Tuolloin Kekkonen esitti kustantaja Otavalle, ettei uusia painoksia otettaisi ja näin tapahtui." (Wikipedia). Kesti vuoteen 2004 ennenkuin seuraava painos otettiin.

Kyllä näitä esimerkkejä piisaa, useimmat naurettavia.

Heikki Toimela

Tämähän on ihan tynkä juttu. Meillä sodan jälkeen puhdistettiin kirjastot sadoista kirjoista. Alkaen Arma J Pullan "Vääpeli Ryhmystä Rymy Eetuun".

Poliittisista syistä kiellettiin mm Yrjö Leinon muistelmat, jotka jopa poltettiin. Niinkin myöhään kuin Koiviston kaudella , Koivisto yritti estää Paasikiven muistelmat.
Solzenitsynin Vankileirien saaristo piti painaa Ruotsissa. Kemissä poistettiin Aku Ankka kirjastoista. Luettelo on masentavan pitkä ja kuvaa suomettumisen syvyyttä.

Vielä kirjamessuista. Tutustuin , en ostanut, Pohjosen Törnin elämäkertaan. Selaamalla huomasin että siinähän on tuo Ylikankaalta tuttu tyyli : "veteraani" kertoo mm että eversti Marttinen ja Törni yrittivät värvätä tätä sotamiestä natsien vallankumoukseen vuonna 1949 Tukholmassa!. Tämä on valetta. Marttinen oli jo -49 USA:ssa. Elämäkerrasta puuttuu kokonaan Törnin loistavat arvostelut Suomessa ja Usa:ssa. Kielteiset seikat ovat hyvin esillä. Että sellainen tutkimus tällä kertaa.

Kimmo Leino

On kummallista, ettei kukaan tunnu muistavan TUOREINTA TAPAUSTA ? Liisa Mariaporin kirja Verottaja tappolinjalla Suomen oikeuslaitoksen LAITTOMISTA koukeroista; jotka vasta EIT:n päätös antoi tuoda julkisuuteen ja poisti kirjan salauksen . Mariapori sai EIT:stä jopa 60 000 euron korvaukset Suomen laittomista toimista ja katsoi, että kirjan julkaisemista KAIKKINE oikeudenkäynneissä olleiden virkamiesten nimien kanssa ei voida estää julkaisemasta ! ( kirja oli hetken myyntikiellossa uhkasakon uhalla ) !

Mutta nykyinen toimittajakunta on ilmeisesti saanut jonkinlaista ohjeistusta olla muistamatta tuota Suomen oikeuslaitokselle huonoa julkisuutta tuonutta juttua !

Ja eduskunnan pöydällä tänä kesänä käyneen Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan raportin mukaan EIT siirtyy 1.1. 2014 yhden suomalaistuomarin seulontajärjestelmään ! ( tuotakaan tietoa lehdistö ei juuri ole levitellyt; vaikka on julkinen tieto ).

Suomessa kirjojen salaaminen on hyvin merkillistä toimintaa; kuten Vanhasesta kirjoitettu kirja ... sen julkistamisoikeudellisine seikkailuineen ei voisi tapahtua MISSÄÄN MUUSSA MAASSA; kuin Suomessa ?

Kysykää Kalevi Kannukselta Promerit sivujen välityksellä paljonko kirjoja Suomessa TODELLA pistetty myyntikieltoon ihan viimeisinä vuosina ( tietääkseni Promerit-foorumila "lahjoitettiin" kirjoja postikulujen hinnalla; koska niitä EI voinut "oikeuden" päätöksen mukaan myydä !

On paljon asioita, jotka on Suomen oikeuslaitoksessa julistettu salaiseksi 25 ; 40 tai 80 vuoden ajaksi eikä niissä esiintyviä tarkkoja tietoja saa siis julkistaa asianosaisen elinaikana ! ( minullakin on tuollaista tietoa melkoisesti; mutta kirjaksi asti ne eivät vielä ole taipuneet ).

Suomi on vieläkin sosialistinen kekkoslovakia; jossa tietty tieto on vain hallituksen hallussa ... ei edes kansanedustajien ! Mm. Tiittisen listasta varmasti saisi hyvän kirjan aikaiseksi ?... varsinkin sen SALAAMISEEN lityvistä koukeroista !

Olen lukenut lukuisia kirjoja; joita Suomen hallituksen mukaan ei tarvitsisi olla olemassa.

Kirjastonhoitaja teki asiassa pintaraapaisun !

Kauko Aalto

Kyllä kai jotkin tahot haluaisivat kieltää Rushdien Saatanalliset säkeet, eihän sensuurin perusteet ole aina järjellä ajateteltavissa. Ihmettelen miksi Mein Kampf on kielletty mutta Koraani ja Raamattu ei. Kaikki kolme teosta ovat hyvin rasistisa.

Heikki Toimela

Ei Mein Kampfia ole kielletty. Sodan jälkeen se poistettiin kyllä kirjastoista monen muun kirjan tavoin. Sen tekijäoikeudet omistaa Baijerin osavaltio eikä se anna ottaa uusintapainoksia. Vanhoja on myynnissä mm netissä. Tekijäoikeudet vapautuvat 2015, joten ei kun painamaan.

Leena Laulajainen

Parhaat kiitokset eduskunnan johtavan tietoasiantuntijan Timo Turjan tekemästä selvityksestä. Päätös Laulajaisen - Tahvosen Lukion maantiedon oppikirjan kieltämisestä eduskunnassa v. 1971 pohjautui Taisto Sinisalon vaatimukseen, jonka tukena oli silloisen Kouluhallituksen tekemä päätös. Kyseisen päätöksen esitteli
kouluhallituksen kollegiossa vt. toimistopäällikkö Jaakko Linnankivi. Turjan mainitseman kohdan lisäksi taistolaiset paheksuivat kirjassa julkaistua pientä karttaa, johon oli merkitty kaikki silloisen Neuvostoliiton, nykyisen Venäjän,
suomalais-ugrilaista kansaa, joita oli ja on 20. Tästä faktasta siis kouluhallituksen ja eduskunnan mielestä olisi pitänyt vaieta!
Päätös kuvastaa 1970-luvun perinpohjaista "suomettumista", joka on monella taholla kummitellut 2000-luvun kynnykselle asti: Kun asia 1990-luvulla otettiin esille Ilta-Sanomissa, opetusneuvos Antti Lappalainen puolusteli kirjan kieltämistä sillä perusteella, että asiaa oli tiedusteltu Moskovasta!

Leena Laulajainen

Parhaat kiitokset Timo Turjalle selvityksestä, joka koski Eduskunnan kieltämiä kirjoja!
Esko Laulajaisen ja Eino Tahvosen Lukion maantiedon oppikirjan kieltämistä vaati
Skdl:n kansanedustaja Taisto Sinisalo, ja se perustui kouhallituksen kollegion päätökseen peruuttaa kyseisen kirjan hyväksyminen. Kouluhallituksen kollegiossa asian esitteli vt. toimistopäällikkö Jaakko Linnankivi. Taistolaiset paheksuivat sitä, että yliopettaja Laulajaisen ja yliopettaja Tahvosen oppikirjassa oli pieni kartta, jossa mainittiin kaikki silloisen Neuvostoliiton, nykyisen Venäjän, alueella asuvat 20 suomalais-ugrilaista kansaa. Tätä faktaa ei siis Kouluhallituksen ja Eduskunnan mielestä olisi saanut mainita!
Kouluhallituksen ja Eduskunnan päätökset kertovat selvää kieltään siitä, miten
pitkälle Suomi oli "suomettunut" 1970-luvulla. Sama linja jatkui joillakin tahoilla 2000-luvun kynnykselle saakka. Siitä on erinomaisena esimerkkinä, että kun Ilta-Sanomat 1990-luvulla otti Laulajaisen-Tahvosen Lukion maantiedon kieltämisen
esille, opetusneuvos Antti Lappalainen puolusteli päätöstä vedoten siihen, että
asiasta oli käyty neuvottelemassa Moskovassa. Esko Laulajainen esitti vastineessaan
ihmettelevän kysymyksen: "Miksi Moskovassa, miksi ei Suomessa?"