Keskiviikko 16.1.2019

Väärät juuret

To, 10/08/2009 - 13:41 -- admin
  • Kuva: Buena Vista International
    Kuva
    Milka Ahlroth

Kotimainen elokuvasyksy jatkuu kiinnostavana. Saara Saarelan ”Väärät juuret” on lämminhenkisen sympaattinen, mutta hieman tekotaiteellisen hajanainen kuvaus oululaisperheen pyristelyistä vakavien elämänpaineiden puristuksessa.

Mikko Kuurna (Pertti Sveholm) on eläkeikää lähestyvä mies, joka pitää isänsä peruja olevaa huonekaluverstasta. Hänellä todetaan vakava perinnöllinen hermosairaus. Kun se etenee, perheen äiti (Milka Ahlroth) päättää kertoa asian lapsille.

Äidillä on omakin ongelmansa. Aviopari on mennyt takaamaan äidin hulttioveljen lainan, ja nyt pankki uhkaa kaataa perheen taloudellisesti katuojaan.

Murhetta siis riittää. Perheen 15-vuotias tytär (Pihla Louhivuori) on jo hurvitteluiässä ja siis mahdollisena taudinkantajana kykeneväinen siirtämään sitä tuleville sukupolville. Niin on saattanut jo tehdä myös aikuinen poika (Niko Saarela), joka lennähtää rauhanturvatehtävistä paikalle ja omaa tosiaan jo salatun perillisen oululaislähiön kätköissä.

Perinnöllisestä rasitteesta vapaa on Kiinasta adoptoitu pieni Lumi–tyttö (Silva Robbins). Hän yrittää, ehkä alitajuisesti, päästä sopasta kaivamalla seinään reikää naapuriasunnon puolelle. Siellä asuu kiinalaisperhe, mikä on tökerön kömpelö käsikirjoituksellinen sattumus.

Saarela selvästikin koettaa keventää raskasta tilannetta viemällä elokuvaa absurdin huumorin suuntaan ja tyylittelemällä elokuvallisesti. Osin se onnistuu, osin ei.

Olisiko se sitten naisellista tyyliä, että kun perheen isä menee rentoutumaan jänismetsälle, hän ampuukin kaniinin (!?).

Katsojalla on pitkään tunne, että unenomainen tyylittely on tekijöiden turhaa kiertelyä perheen ongelmien edessä. Olisi parempi ja koskettavampaa mennä suoraan päin.

Usein, kun dialogi alkaa syventyä, hypätäänkin kohtauksesta johonkin tyttären polkupyöräajeluun ”keventävän” musiikin säestyksellä. Vähän kuin olisi lähdetty tilannetta pakoon…

Hyppivä rytmi tekee elokuvan silläkin lailla dramaturgisesti hajanaiseksi, ettei yhtäkään perheen jäsentä ehdi kokea varsinaiseksi päähenkilöksi, johon voisi samastua tunteellisella tasolla.

Tuo oli ehkä liikaa sanottu. Ehtii sitä eläytyä, eikä vähiten siksi, että näyttelijäntyö on kautta linjan sangen laadukasta. Tässähän kuvataankin koko perhettä ja aika hienovaraisesti sen sisäinen voima ja koheesio kasvaa raskaiden ongelmien paineessa niin, että lopputunnelma kohoaa merkilliseen todellisuutta halveksivaan optimismiin.

Elokuvan alussa on filosofoiva vaalilause: ”Mitä meistä jää jäljelle?” Tahtooko ”Väärät juuret” vastata, että geenit ja vanhemmilta perityt ikävät tavat? Jos elokuva vastaa näin, niin se on vastauksessaan ristiriitainen.

En tiedä. Eletään nyt tämäkin ensin.

filmtrailer:2352

Tähdet: 
3
Ensi-ilta: 
9.10.2009
Ikäraja: 
K 11
Genre: 
Perhedraama
Ohjaus: 
Saara Saarela
Käsikirjoitus: 
Selja Ahava, Saara Saarela
Pääosissa: 
Milka Alhroth, Pertti Sveholm, Niko Saarela, Emma Louhivuori, Silva Robbins, Antti Litja
Paikat: 
Muut asiasanat: