Torstai 23.5.2019

Näin piirtyy kuva yhdestä Ahtisaaren vaikutusvaltaisesta vastustajasta

Luotu: 
9.10.2009 09:31
  • Kuva: EPA / All Over Press
    Kuva
    Akateemikko Paavo Haavikko (1931 - 2008)

Faktakulma

Mauno Saaren kirjoittama Haavikon näköinen mies (Otava, 2009) on syksyn kohutuimpia kirjoja. Paavo Haavikon poika Heikki Haavikko ei saanut lukea tekstiä etukäteen ja hän yritti estää sen julkaisemisen, mutta Otava ei taipunut. Kiistaa on erityisesti akateemikon elämän loppuvaiheen kuvauksista, joissa puidaan yksityiskohtaisesti hänen terveytensä heikkenemistä. Kirjaa on ehditty arvostella myös siitä, että ei ole aina selvää, mitkä siinä ovat kirjoittajan ja mitkä Haavikon itsensä ajatuksia.

Presidenttiehdokas Paavo Haavikko. Tällaisen idean heittivät suomalaiset kulttuuripiirit vuoden 1994 presidentinvaalien alla, muutama vuosi Neuvostoliiton murenemisen ja Itä-Euroopan vapautumisen jälkeen. Tämän tuo esiin kirjailija Mauno Saari viime vuonna kuolleesta Haavikosta kirjoittamassaan elämäkerrallisessa teoksessa Haavikko-niminen mies (Otava, 2009).

- Idealla on monta isää, yksi heistä Veijo Meri, joka jossain kriitikko Pekka Tarkan kotona pidetyssä istunnossa oli kehunut Haavikkoa, käsistä ja ruumiinrakenteesta aloittaen... Miksi ei esitetä? No, esitetään! Suomen Kuvalehdestä oli sitten soitettu Merelle. Lehdellä olisi kuulemma valmiuksia tulla asian taakse, mutta aloitteen pitäisi tulla "teiltä", kirjoittaa Saari.

Tieto oli tihkunut kulttuuriryhmittymän arvostamalle Haavikolle itselleenkin. Mies piti perusteluja jännittävinä.

- Kulttuuripiirissä oli todettu, että Haavikolla on arvojohtajan olemus ja kyvykkyys... Arvostettu, nerokas kirjailija presidentiksi. Siitähän on jo kokemuksia Itä-Euroopassa, eikä kysymys siellä ole edes nerosta, analysoi Saari.

Haavikko-hanke kuivui kuitenkin kokoon jo alkuvaiheessa. Hän kertoo kieltäytyneensä myös Kansallisteatterin johtajan paikasta.

Samoihin aikoihin Haavikko itse laski, että RKP:n ehdokas Elisabeth Rehn olisi ainoa, joka voisi estää Martti Ahtisaaren valinnan. Hän ei pitänyt Ahtisaaresta ja ilmaisi sen myös voimakkaasti.

- Mielipidekyselyjä julkaistaan tiheästi, lehdet kyselevät myös tunnettujen kansalaisten kantaa. Ilta-Sanomat kysyy Haavikon suosikkia, ja hän vastaa epäröimättä, että Ahtisaari. Ai miksi? Siksi, että Ahtisaarella on ehdokkaista suurin kokemus korruption alalta. Haastattelua ei julkaista, kirjoittaa Saari esimerkkinä Haavikon ironisesta tavasta ilmaista itseään.

Vaalien lähestyessä Haavikko kirjoitti tekstit sekä Rehnin että Ahtisaaren voiton varalle. Julkaisemattomassa Rehn-versiossa hän kiitteli kampanjapäällikkö Ulla-Maija Aaltosta taistelusta ja totesi, kuinka jokaisella suomalaisella miehellä ja naisella olisi syytä olla iloinen ja ylpeä uudesta kansalaispresidentistä.

Kulttuuripiirissä oli todettu, että Haavikolla on arvojohtajan olemus ja kyvykkyys

Ahtisaari-versiossa, joka kirjailija Saaren mukaan julkaistiin Ilta-Sanomissa, näkemys uudesta presidentistä oli murskaava. Haavikko kirjoitti, että "kansa on valinnut presidentiksi peilikuvansa, kasvottoman henkilön, joka ei tiedä maasta, sen oloista ja laeista juurikaan mitään, yhtä vähän kuin kansa tietää hänestä... Hän edustaa sosialistista ajattelua, menneisyyttä ja puolta Suomen kansasta. Sen pimeää puolta, on sanottava".

Mielenkiintoinen yksityiskohta samoihin aikoihin liittyen on se, että Ahtisaari joutui heti kautensa alkajaisiksi pohtimaan kysymystä uudesta akateemikosta ja taiteen keskustoimikunnalla oli tarjolla yksi nimi: Paavo Haavikko.

Saaren mukaan Ahtisaari oli ihmetellyt "ainoan vaihtoehdon periaatetta", etsinyt kaikesta huolimatta muita mahdollisuuksia, mutta allekirjoittanut lopulta nimityspaperin.

Ahtisaari ei ollut suinkaan ainoa yhteiskunnallinen vaikuttaja, josta Haavikko ei pitänyt. Hänen listansa kärjessä olivat myös pääministeriksi vuonna 1995 noussut Paavo Lipponen ja ulkopolitiikan pitkäaikainen asiantuntija, Helsingin Sanomien kautta näkemyksiään esiin tuova Max Jakobson.

Haavikko korosti korostamasta päästyään Suomen pienuutta ja nuoruutta suhteessa Venäjään. Entiset presidentit J.K. Paasikivi ja Urho Kekkonen saivat häneltä kiitosta ja Suomen mahdollista Nato-jäsenyyttä hän piti turmiollisena.

- Ei Venäjä voi kieltää Suomea tekemästä itsemurhaa. Se olisi puuttumista toisen maan sisäisiin asioihin, on Saari kirjannut Haavikon tästä asiasta muun muassa todenneen.

 

 

 

 

 

 

Faktakulma

Mauno Saaren kirjoittama Haavikon näköinen mies (Otava, 2009) on syksyn kohutuimpia kirjoja. Paavo Haavikon poika Heikki Haavikko ei saanut lukea tekstiä etukäteen ja hän yritti estää sen julkaisemisen, mutta Otava ei taipunut. Kiistaa on erityisesti akateemikon elämän loppuvaiheen kuvauksista, joissa puidaan yksityiskohtaisesti hänen terveytensä heikkenemistä. Kirjaa on ehditty arvostella myös siitä, että ei ole aina selvää, mitkä siinä ovat kirjoittajan ja mitkä Haavikon itsensä ajatuksia.

Muut asiasanat: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

MerjaH

"Jos Haavikko olisi halunnut vaikuttaa Ahtisaaren palkintomahdollisuuksiin, hän olisi tehnyt sen erittäin todennäköisesti julkisesti."

Minunkin on erittäin vaikea kuvitella ketään taiteilijaa nurkissa lymyileväksi lieroksi. He ovat oma heimonsa.

syväkurkku

Melko varman tiedon mukaan Maran Nobelia vastusti Matti Nykänen. Hän oli kuullut, ettei Mara ollut aikeissa kutsua häntä Nobel-juhliin huolimatta siitä, että Matti on eittämättä tunnetuin suomalainen Norjassa.

MerjaH

aika moneen poliittiseenkin narsistiin. Heitähän on maa pullollaan. Haavikko oli asioiden vuoksi toisin ajattelija kuin Ahtisaari. Olisiko se ollut tarpeeksi kova motiivi kumminkaan sille, ettei suomalainen saisi saada Nobelinpalkintoa. Kuvittelisin, että aimo annos kateutta pitäisi olla mukana.

Haavikko oli kumminkin sivistynyt mies.

Ola

Sivistys määritellään:
"..yleisessä kielenkäytössä usein koko kulttuurin synonyymi tai erityisesti hyvien ulkoisten tapojen ja käytöksen noudattaminen."

Itseriittoisen narsistin kyseessä ollen, on tätä sivistyksen määritelmää vaikea käyttää. Hänen kohdallaan oikeampi termi lienee öykkäri.

Vieras

Hyvä, että Saaren kirjassa tuodaan esille Haavikon presidenttihaaveet. Ne olivat varsin pienen piirin tiedossa, mutta totta. Haavikko oli pettynyt kun siitä ei tullut mitään. Vaikka Haavikko inhosi "sosialisti"presidentti Ahtisaarta, hän ihannoi vielä sosialistisempaa Halosta.

myyra

...ja siksi hän ei sijoittanut itseään sosialisti- tai ei-sosialistisapluunoihin.

Hän arvosti pätevyyttä, mikä nykyään on lähes kiellettyä, kun millään tavoin sosialistiksi leimattua ei noteerata valtavirrassa ja -mediassa. Kansan enemmistö taitaa silti noteerata ja arvostaa, toivottavasti vielä tulevaisuudessakin.

Huipputuristi

Stenbäckin kirjassa ei sanota, että Maran mustamaalaaja olisi ollut tunnettu poliitikko. Hän oli vain "tunnettu suomalainen." Kansainvälisyydestäkään ei nimenomaan mainittu.

Haavikko on kyllä myös kansainvälisesti tunnettu suomalainen, sillä hän on saanut kv. tunnettuja kirjallisuuspalkintoja, "melkein Nobelinkin."

Sitä paitsi kulttuuritahot kaavailivat Haavikosta presidenttiehdokasta v. 1994 vaaleihin.

myyra

...tuo Haavikon kaavaileminen presidentiksi.

Mutta löydättekö ketään vastaavaa kulttuurivaikuttajaa nykypäivästä, joka olisi uskottava presidentti ja arvojohtaja?

Minä en. Ja samalla mietin mistä johtuu varteenotettavien kulttuuripersoonien puute nykyään. Joitakin sellaisia on, mutta heitä ei voisi kuvitella presidentiksi, ja tuskin heillä olisi kiinnostustakaan tuollaiseen seremoniavirkaan (jota kokoomus etunenässä on presidentistä tekemässä, mikä muuten johtuu Niinistön kieltäytymisestä puolueen ehdokkaaksi).

Ja tuskin he suostuisivat edes, vaikka presidentillä olisi todellista valtaa, he kun edustavat vallan vastavoimia.

Gösta

Haavikon inhokki Max Jakobson olisi yhtä hyvin voinut kirjoitella ikäviä Ahtisaaresta.

UM:n sisäpiireistä kerrotaan Jakobsonin olleen viranhoidossa vähintään Tarja Halosen veroinen ylimielinen simputtaja. Mutta Suomessahan pääsee kritiikin tavoittamattomiin olemalla ruotsinkielinen - ja kaiken päälle puoliksi juutalainen!

Matias G

Kari Suomalainen totesi aikoinaan että Haavikko tuskin edes itse tajuaa mitä paperilleen kirjoittaa. Lisäksi Haavikosta on sanottava vielä se, että hänen ennustuksensa menivät luvattoman usein poskelleen. Esim. Suomi ei ajautunut taloudelliseen konkurssiin 1990-luvun alussa Haavikon ennusteista huolimatta. Päinvastoin - tuloksena oli pitkä ja vakaa kasvu joka jatkui aina vuoteen 2008 asti.

Lisäksi on syytä hämmästellä Haavikon Paasikivi ja Kekkos-palvontaa. Todellisuudessa Paasikiveä aikalaiset pitävät hölösuuna jolle ei voinut valtakunnan salaisuuksia uskoa. Paasikivi pidettiin Kekkosen tavoin visusti poissa rauhanprosessin kaikista vaiheista v. 1944 eikä hänelle tietenkään uskottu talven 1940 suurta kääntymistä Saksan puoleen.

Kekkonen puolestaan osoitti heikkoutensa kesäkuun lopulla 1944 vaatiessaan suostumista Stalinin rauhanehtoihin (=ehdoton antautuminen).

Haavikko on vain älymystön kuningas, mutta kun hänet pannaan puntariin niin kevyeksihän hänet havaitaan.

tha

Suomalaisen älymystön rooli on sotien jälkeisen ajan ollut suitsuttaa Kekkoslaisuutta, venäläisen kulttuurin erinomaisuutta ja pitää huolta siitä, ettei Suomi vaan "lännety". Näin niin 70-luvulla kuin nytkin ja riippumatta siitä onko kyseessä jonkun alan proffa, kirjailija, elokuvaohjaaja tai yleensä ottaen mikä tahansa kissanpiirtäjä.

Ei luvalla sanoen kuulosta kovin vaativalta tehtävältä. Mitään uutta ja innovatiivista ei tarvitse ainakaan keksiä. Matti Wuori oli ehkä poikkeus.

Partiohavyton

Urho Kekkonen oli täysin länsimielinen Pekka Peitsi. Rikollinen miehitys hävisi jo Balttiasta.

Ahtisaaren vastustaja tulee vielä kaapista ulos.

Pitää myös muistaa, että Suomi kuului Naton harmaaseen vyöhykkeeseen ja on rautaesiripun vapaalla puolella.

Kaikki kaapatun roskavallan kanssa tehdyt sopimukset ovat vessapaperia. "Veteen piirrettyjä viivoja"

Jeltsinin lähipiiri pakeni Yhdysvaltoihin.

MerjaH

oli YLE-Revon ylin ystävä. Saman, joka teki vallankumousta tv.ssä.

No, oli Kekkonen kumminkin huumorintajuinen. Sekin on enemmän kuin sata jänestä...eli peittoaa kaikki nyky-poliitikot jo pelkästään sillä. Totisia torvensoittajia kun ovat kaikki nykyiset.

Tämä oli vastaus kommenttiin, joka kait meni sensuuriin.

Pakkohan siitä Kekkosesta oli tykätä, vaikka se olikin Suomen diktaattori, mutta rakastettava diktaattori.

kettujuh

Nyt on hevosmiesten tietotoimiston kautta hyvä sysätä syy Haavikon niskaan, koska hän ei pysty puolustautumaan.
Tämä hurri pekka puhuu jonninjoutavia, täytyy saada naama tiedotusvälineisiin, koska ei ole enää ilmaisia korruptio matkoja nimeämättömiin yhtiöihin, niin sanottuna hallituksen jäsenenä. Kuvottava tyyppi, samaa mieltä olin jo neljännes vuosisata sitten, pyrkyri, mikä pyrkyri.

Tuula Kiilamo

Ehkä, mutta nuo ällistyttävät presidenttikaavailut kertovat hänen ja joidenkin kulttuuritahojen täydellisestä reaalimaaiman tuntemuksen puutteesta.

Useinhan kirjallisuuden ikonit toimivat ja kirjoittavat niin säkenöivästi, että reaalimaailmassa asuvat nolostuvat omaa ymmärtämättömyyttään.

Presidenttikaavailut eivät kuulu tähän määritelmään.

Skepsisti

No onpas paljastuksia. Kun tuo ehdokaspelleily oli saanut elää aikansa, Haavikko kommentoi sitä, ilmeisen huvittuneena, pienessä nootissa Helsingin sanomissa. Muistan hänen todenneen Suomen jo saavuttaneen erään laisen ihanne tilan, mitä presidenttiyteen tulee: Martti Ahtisaari todisti siitä, että ihan kuka vain voi tulla valituksi tasavallan presidentiksi. Hän ei todellakaan ole tästä tehtävästä, saati ehdokkuudesta, vähääkään kiinnostunut.

Liike

Nokkela ja taitava sanankäyttäjä mielestäni kuitenkin.

Kirjailijan valitseminen presidentiksi ei tunnu suomalaisesta näkökulmasta mielekkäältä. Tšekissä se on kuitenkin koettu myönteisesti.

Oikeistolainen kirjailija Vaclav Havel oli tavallaan neljä kautta presidenttinä: ensin poliittisen myllerryksen vuosina parlamentin valitsemana väliaikaisena Tšekkoslovakian presidenttinä, sitten vaaleilla valittuna presidenttinä ja Tšekkoslovakian jakauduttua kahdesti Tšekin presidenttinä. Kansansuosiota hänellä siis oli ja olisi ilmeisesti ollut edelleen viimeisen kauden sairastelusta huolimatta.

LT

Olisikohan Haavikolla ollut muutakin ajattelemista, kuin Ahtisaaren kadehtiminen. Kuolleen luilla on helppo kalistella ne kun eivät pane hanttiin. Huuskon päästäkö tää juttu on lähtöisin.

Ahtisaari sai Nobelinsa. Stenbäck on ilonpilaaja eikä muuta. Tuonkaltaista rehellisyyden nimissä tapahtuvaa matalamielistä möläyttelyä löytyy ihan arkisilta työpaikoilta. Tiedän miltä sellainen tuntuu jopa pienissä asioissa. Ei Haavikko ole tuollaisella tasolla. Hän on yksi merkittävimmistä modernisteistamme.