Perjantai 18.1.2019

Elokuva-arvio: Magneettimies

To, 10/15/2009 - 15:00 -- admin
  • Kuva: ArtFilms
    Kuva

Arto Halonen on tehnyt ihmeen kauniin muisteludokumentin vuonna 1976 kuolleesta muusikosta ja säveltäjästä Pekka Strengistä.

On joskus hyvä keskittyä yksilöön kaiken poliittisen meuhkaamisen keskellä, varsinkin jos tuo yksilö onnistuu puhuttelemaan ja puhuttamaan ihmisiä vielä monen sukupolven jälkeen.

Pekka Streng sairasti syöpää ja oli kuollessaan vain 26-vuotias. Hän ehti luoda kaksi suurenmoista musiikkia sisältävät LP-levyt: ”Magneettimies” ja ”Kesämaa”. Nyt vuonna 2009 on julkaistu postuumisti Strengin pojan Joonian löytämien nauhojen pohjalta tehty ”Unen maa”. Tämän viimeisen taideluoman restaurointiprosessia seurataan Halosen elokuvassa.

Mutta millaista musiikkia! Kaikki varmaan muistavat Strengin klassikon ”Sisältäni portin löysin”. Kyllä vain se on edelleen hieno, yksi harvoja aidosti henkistyneitä kappaleita, mitä tässä maassa on tehty.

Nykyajan katsannossa tuntuu aivan merkilliseltä todeta se, että 1970-luvun alussa sellaisissa yhtyeissä kuten ”Magneettimiehen” taustalla soittaneessa ”Tasavallan presidentissä” tai ”Wigwamissa” oli todellista taiteellista substanssia.

Pitkätukkia mitä pitkätukkia, mutta piintyneimmänkin poroporvarin soisi joskus hiljentyvän tämän musiikin äärellä. Eikös juuri kokoomus aikoinaan metelöinyt yksilön arvon puolesta!

Ai niin, mitä tulee itse elokuvaan: Arto Halonen on tapansa mukaan ollut hyvin ahkera ja työteliäs. Kaikki mahdolliset ihmiset on haastateltu, jopa siinä määrin, että tovein tulee ikävä itse musiikkia ja julkisuutta kartellutta kohdehenkilöä.

Streng tosiaan jätti jäljen mitä erilaisimpiin ihmisiin. Sukulaisten ja muiden läheisten haastatteleminen on luontevasti paikoillaan, jotta ihmisestä saisi käsityksen, ja monilla muillakin ihmisillä on yllättävää painoarvoa kulttuurihistoriallisessa mielessä. Ajattelen esimerkiksi Streng –fania ja steinerilaisuuden piirissä työskentelevää opettajaa Jukka Lindforsia tai Emmaus-aktivisti Kaarina Valoaaltoa. Liian harvoin ajan kanssa haastateltuja henkilöitä.

Sen sijaan nostelin hieman kulmakarvojani niissä kohtauksissa, joissa ohjaaja itse asettuu Streng-faniksi ja kertoo mystisen taiteilijan tärkeydestä omassa elämässään.

Toisaalta, jos se kerran on ollut niin, niin olkoon sitten. Ihminen kai elokuvaohjaajakin on. Kun Strengin musiikki ja persoona on ollut niin voimakas tekijä Arto Halosen elämässä, niin tokihan senkin saa ilmoittaa.

Todella hienosti elokuvassa otetaan nykynuoriso mukaan. Koululainen Nanna Varrio on ”hurahtanut” Strengin musiikkiin myös ja myöhästelee siksi koulusta. Kuvat koulun ulkopuolella kuulokkeet korvilla seisoskelevasta tytöstä liikuttavat ja kääntävät sydäntä.

Visuaalinen ilme haastatteluiden lomassa? Onhan rypsi tai rapsipelto kaunis, mutta pikkuisen on äitelyyden vaaraa ja ”mainoselokuvamaisuutta”. Ehkä se on tietoista ja sekin, että perhoset ovat digitaalisia.

Selvä virhe on se, että Vesa-Matti Loiri saa tuskailla sitä, ettei ollut elokuvakiireidensä vuoksi mukana soittamassa huilua silloin kun nauhoitettiin tätä hienoa ”Sisältäni portin löysin”. Olisi annettu puheen sijasta Veskun ja muiden laulaa vaan. Rytmi häiriköityi.

Tähdet: 
4
Ensi-ilta: 
Magneettimies
Ikäraja: 
16.10
Genre: 
Dokumenttielokuva
Ohjaus: 
Arto Halonen
Käsikirjoitus: 
Arto Halonen
Pääosissa: 
Pekka Strengin läheisiä ja muutoin hänestä vaikuttuneita ihmisiä