Sunnuntai 20.1.2019

Ei nimeä

To, 10/29/2009 - 15:10 -- admin
  • Kuva: EPA / All Over Press
    Kuva
    Paulina Gaitan saa kehut roolistaan US:n elokuvakriitikko Mikko Pielalta.

Harvoin saa nähtäväkseen näin kypsän ja komean esikoisohjauksen. Gary Fukunagan ”Ei nimeä” on tärisyttävän hieno eeppinen jännityselokuva laittomien siirtolaisten vaelluksesta Meksikon halki kohti USA:n rajaa.

Hiljattain luin sanomalehdestä pikku-uutisen, jossa kerrottiin eteläisen Meksikon eräästä kaupungista löytyneen 12 päätöntä ruumista huumeliigojen välienselvittelyn seurauksena. Elokuvansa alkupuolella Fukunaga kertoo juuri tästä todellisuudesta erittäin tarkkanäköisellä sosiologisella otteella tai pitäisikö sanoa valaisevan dokumentäärisesti.

Helposti ajattelee, että amerikkalaisten siirtolaisongelma muodostuisi vain Meksikon puoleisissa rajakylissä. ”Ei nimeä” laajentaa tietoisuutta: Meksiko on pitkä maa ja siirtolaispaine kasautuu koko Väli-Amerikan alueelta.

Junan katolla ”pummilla” matkaavista siirtolaisista vain harvat itse asiassa pääsevät koko rajan läheisyyteen.

Juhlallista sanoa, mutta Fukunagan näkemyksessä on samantapaista humanismia kuin irlantilaisen John Fordin Steinbeck-filmatisoinnissa ja lama-ajan vaelluseepoksessa ”Vihan hedelmät”.

Elokuvakokemusta on joskus, noin yleishenkisesti, verrattu matkan tekemiseen. Tämän elokuvan parissa katsoja tuntee matkan suorastaan fyysisesti: junan katolla joutuu väistelemään radan ylitse kurottavien puiden oksia. Milloin ystävälliset pikkukaupungin asukkaat heittävät sinne sitruunoita, milloin taas vähemmän ystävälliset kiviä. Välistä sataa.

Fukunaga onnistuu kytkemään eeppiseen vaellustarinaan sekä teinien hienovaraisesti kehitellyn rakkaustarinan että hirvittävän väkivaltajännityksen luontevasti. Sekin on jo paljon.

Paulina Gaitan esittää loisteliaasti Sayra-nimistä tyttöä, joka lähtee isänsä ja enonsa kanssa kohti Chigagoa, jossa isällä on uusi perhe. Edgar Flores taas on Casper, rikollisklaanin jäsen, joka saa moraalisen herätyksen ollessaan junan katolla ryöstämässä sekä Sayran perhettä että kaikkia muitakin.

Casper käyttää moraaliseen herätykseensä viidakkoveistä. Kun kohteena on jengin pomo, niin sen tietää, ettei hengissä pohjoiseen matka ole helppoa.

Meksikolaiset rikollisliigat ovat julmia ja anteeksiantamattomia. ”Ei nimeä” tuo jotenkin kummallisesti mieleen viime keväänä levityksessä olleen italialaismafiakuvauksen ”Comorra”. Ankara ja mietityttävä raportti maailman paskuudesta, voisi sanoa.

Casper tuo elokuvan alkupuolella rosvoklaanin ehdokasjäseneksi 12-vuotiaan pikkupojan (Kristyan Ferrer). Katsojan sydäntä kääntää kyllä pahasti, kun joutuu näkemään sen, mitä hän joutuu jäsenyytensä eteen tekemään. Klaanin juniorityö on hallussa ja ”elämä” jatkuu.

Fukunagan esikoisohjaus palkittiin tuoreeltaan arvostetuilla Sundance–filmifestivaaleilla. En yhtään ihmettele. Tästä miehestä vielä kuullaan.

filmtrailer:2722

Tähdet: 
5
Ensi-ilta: 
30.10.
Ikäraja: 
K15
Genre: 
Eeppinen jännäri
Ohjaus: 
Gary Fukunaga
Käsikirjoitus: 
Gary Fukunaga
Pääosissa: 
Paulina Gaitan, Edgar Flores, Kristyan Ferrer, Tenoch Huerta Mejia, Diana Garcia,
Paikat: