Sunnuntai 20.1.2019

Nine

To, 02/18/2010 - 13:42 -- admin
  • Kuva: Filmikamari
    Kuva
    Judi Dench ja Daniel Day-Lewis.
  • Kuva: Filmikamari
    Kuva
    Kate Hudson tanssityttönä.

Uusi Hollywood-musikaali ”Nine” pohjaa Federico Fellinin elokuvaohjaajan kramppia syvällisesti kuvaavaan klassikkoon ”8 ½”. Fellinin ihailijalle uutuus on kauhistus: silkkaa eroottista hömppää. Todellinen epätoivo puuttuu ja sen mukana kaikki.

Ohjaaja Rob Marshallilla on ollut käytössään nykyelokuvan kirkkain tähtikaarti. Daniel Day-Lewis esittää Fellinin alter egoa, ohjaaja Guido Continia, jonka ympärillä säkenöiden keikistelee kieltämättä upea naiskaarti Nicole Kidmanista ja Penélope Cruzista Sophia Loreniin.

Pohjana on myös samasta Fellini-lähteestä ammentanut Broadway –musikaali vuodelta 1982. Kaipa Marshall kuvittelee osaavansa lajityypin. Hänhän on myös tehnyt jokin aika sitten ”Chigago”-nimisen hitin, jota en ole nähnyt.

Luulenpa, että Broadwaylläkin oli kekseliäämpiä lavasterakenteita kuin tässä elokuvassa, jossa mukamas 1960-luvun Cinecittaan on kyhätty jonkinlainen rakennustyömaan putkihäkkyrä. No, tietysti sekin toimii, kun putkistossa voimistelee riittävä määrä verkkosukkiin puettua naiskauneutta…

Vaikka itse tarina on sijoitettu kohtuullisen onnistuneesti 1960-luvun Italiaan, juutun tähän tylsään yhden lavasteen ratkaisuun siksi, että se osoittaa matemaattisesti, ettei Rob Marshallilla ole barokkista mielikuvitusta. Fellinillä oli. Ehkä Marshallin olisi pitänyt kävellä enemmän 1600-luvun kirkoissa.

On jotenkin kuvaavaa, että kun uhkea Anita Ekberg kylpee ”Ihanassa elämässä” Fontana di Trevin suihkulähteessä, niin tässä laihahko Nicole Kidman tepastelee Piazza Navonan mittakaavaltaan vaatimattomammalla lähteellä. Kuvanveistäjä Bernini hymyilee haudassaan Fellinin tavoin ehkä surumielisesti tälle kaikelle.

Missä ovat kissanpoikaset, pienet salaperäiset nunnat, kääpiöt ja tosirehevät naiset?
Tiedän, että tämä on epäoikeudenmukaista, mutta jos hyppää Fellinin hautaan, niin saa itse vastata seurauksista…

Daniel Day-Lewis sopii paremmin erätulille kuin hienon hotellin baaritiskin hurmuriksi. Hänestä puuttuu Mastroiannin tietty pehmeys, jonka on aina kuviteltu vetoavan naisiin. Ehkä niin on ollutkin.

Onhan tässä nyt ihan mukaviakin musiikkinumeroita kuten Stacy Fergusonin esittämä ”Be Italian”, mutta elokuvan kokonaisnäkemys Italiasta on kalvaan kliseinen, jos oikein ilkeäksi heittäytyisi, niin se on ”amerikkalainen” ja lopultakin ”berlusconimainen”.

Sophia Loren on ehkä aidointa Italiaa tässä elokuvassa. Rooli ohjaajan äitinä on oudon hiljainen. Kuvaavaa sekin.

Ohjaaja Guidoa tituleerataan alvariinsa ”maestroksi”. Mitä sanoikaan vaatimaton Fellini itse: ” Jos joku kutsuu minua ”mestariksi”, minusta tuntuu, että hän tarkoittaa jotakuta takanani seisovaa henkilöä.” (Fellini. Love Kirjat. 1980).

Käsikirjoittajat Michael Tolkin ja Anthony Minghella ovat varmasti lukeneet tämän saman muistelmateoksen ”Fellini on Fellini”, mutta he olisivat voineet lukea sen tarkemmin.

Tähdet: 
3
Ensi-ilta: 
19.2.2010
Ikäraja: 
Sallittu
Genre: 
Musikaali
Ohjaus: 
Rob Marshall
Käsikirjoitus: 
Michael Tolkin ja Anthony Minghella
Pääosissa: 
Daniel Day-Lewis, Marion Cotillard, Penélope Cruz, Nicole Kidman, Judi Dench, Kate Hudson, Sophia Loren, Stacy Ferguson.
Muut asiasanat: