Sunnuntai 20.1.2019

Kuolemasta kuukausi - elämäkerta kertoo Tabermannista

Jaa artikkeli:
Luotu: 
7.8.2010 09:39
  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi
    Kuva
    Tommy Tabermann kirjamessuilla 2007.

Kun lähikuvassa on Tommy Tabermann, selviää muun muassa, miksi tietyt punaiset lapaset ovat kovasti merkitykselliset ja kuka on salaperäinen Dorian.

Toimittaja Juha Nummisen teos Lähikuvassa Tommy Tabermann (Otava) kertoo tiiviisti heinäkuussa kuolleen runoilijan, toimittajan ja kansanedustajan elämäntarinan.

Kolme oli Tabermannilla intohimoa, kirja kertoo. Runous, nainen - ja koripallo.

Runous valtasi pojan, kun tämä oli 13-vuotias. Siitä tuli heti hänen elämänsä ydin. 15-vuotiaana Tommy sai kirjoituskoneen. Hän runoili öisin, usein aamuun asti. Se tapa säilyi koko iän.

"Proosallinen puoli on, että runoilijan iskiessä intohimonsa vimmalla kahdella sormella Remingtonia syntyy pauketta, räminää ja ratinaa, jotka rikkovat rintamamiestalossa yön hiljaisuuden", Numminen kirjoittaa.

Maaliskuussa 1966 paikallislehti Karjaan Seutu julkaisi 18-vuotiaan abiturientin runon. Tekstissä kurkistaa jo nainen.

"Nainen joka ajattelee minua / on huuliharppu / korvani on punainen/viime yönä myin epäjumalankuvia / murskasin herätyskellon/kadulla / löysin rikkinäisen sukan / minä olen piileskellyt monta vuotta."

Koripallosta Numminen kertoo, että kun Tabermann astui pelikentälle, katosi aurinkoinen ja unelmoiva rakkausrunoilija.

"Tilalle ilmestyy puolustaja, joka - nippa nappa 180-senttisenä - ei ole pelaajana ihannepituinen, mutta joka korvaa puuttuvat sentit nopeudella, kiihkolla, häikäilemättömyydellä ja aggressiivisuudella."

Punaiset lapaset muuten saattoivat yhteen runoilijan vanhemmat. Ja Dorian on se, joka istui Tabermannin sisimmässä ja "saneli hänen kirjansa", hänen luomisvoimansa symboli.

Ystävät kertovat

Teos pohjautuu paljolti Tabermannin vuosien varrella antamiin haastatteluihin sekä hänen ystäviensä ja rakastettujensa muistikuviin. Anekdootteja esimerkiksi kapakkaseikkailuista ja toimittajan työstä 1970-80-luvulla kertovat toimittajat Seppo Hyrkäs ja Kari Lumikero.

Mainio on vaikkapa tarina siitä, millä keinoin Lumikero Tabermann muassaan sai ainoana median edustajana pääministeri Olof Palmen murhasta epäillyn Christer Petterssonin haastattelun päivänä, jolloin Svean hovioikeus vapautti tämän.

Runoilijan kuolema ei kirjaan ole ehtinyt, mutta tieto sen lähestymisestä on läsnä loppupuolella.

Henkilöt: 
Muut asiasanat: 
Jaa artikkeli:

Kommentit