Noora Neilimo-Kontio
Johtaja, yhteiskuntasuhteet ja regulaatio, Caruna

Sähkönjakelun valvonnan on mahdollistettava tulevaisuuden energiajärjestelmän kehittäminen – soutamiseen ja huopaamisen ei ole aikaa

Kaupallinen yhteistyö

Julkaistu 18.01.2022
Kirjoittaja Caruna

Ilmastonmuutos. Vihreä siirtymä. Hiilineutraalius. Energiamurros. Isoja sanoja, suuria tavoitteita ja paljon tekemistä. Sähkönjakeluverkko on puhtaan energiajärjestelmän selkäranka ja alusta. Mutta mitä tämä kaikki oikein tarkoittaa?

Yhteiskunnan sähköistyminen ja siirtymä kohti vähähiilistä ja ilmaston kannalta kestävää tulevaisuutta vaatii paljon energiajärjestelmältämme. Älykäs sähköverkko yhdistää sähköistymisen ja puhtaan energiantuotannon kasvun, digitaaliset palvelut ja kuluttajan osallistumisen sähkömarkkinoille.

Iso muutos vaatii yhteistyötä monella rintamalla

Muutos on iso ja sen kestävä toteutus vaatii toimijoiden yhteistyötä, päättäjien tukea sekä pitkäjänteisyyttä, ennustettavuutta ja uskallustakin viedä läpi tarvittavia muutoksia. Tulokset ovat monelta osin nähtävissä vasta kaukana tulevaisuudessa.

Sähkönjakeluverkon kehittäminen tulevaisuuden tarpeita vastaavaksi on vuosia kestävä urakka. Parhaat tulokset saavutetaan systemaattisella sekä suunnitelmallisella tekemisellä. Tämä vaatii tekijöiltään sekä tukijoiltaan sitoutumista ja kykyä pitää katse pallossa sekä tavoite kirkkaana mielessä kaiken taustahälynkin keskellä.

Valvontamenetelmien pitää luoda puitteet pitkäjänteiselle kehittämiselle

Yksi keskeisistä älykkään sähkönjakeluverkon mahdollistajista on Energiaviraston valvontamenetelmät. Ne määrittävät pitkälti työkalut, toimintaolosuhteet ja resurssit, joiden puitteissa sähkönjakeluyhtiöt voivat verkkojaan kehittää. Nyt kyseisen työkalupakin sisältöä aletaan kehittää kohti vuonna 2024 alkavaa valvontajaksoa.

On tärkeä varmistaa, että tulevat valvontamenetelmät muodostavat kokonaisuuden, joka mahdollistaa sähkönjakeluverkkojen edelleen kehittämisen. Tämä tarkoittaa, että kaikki niiden päälle suunnitellut tulevaisuuden tavoitteet uusiutuvan energiantuotannon lisäämisestä liikenteen sähköistymiseen tai digitaalisten palvelujen kasvusta asiakkaan voimaannuttamiseen on aidosti mahdollista toteuttaa tämän ja seuraavan vuosikymmenen aikana.

Asiakkaan ja yhteiskunnan kannalta paras lopputulos on se, että tarvittava verkon kehitys saadaan tehtyä kerralla kuntoon. Ja kun tämä vielä toteutetaan niin, että hinta asiakkaalle tai yhteiskunnalle ei muodostu pitkällä tähtäimellä ja kokonaisuutena liian suureksi.

Sääntelyn kehittämisessä on muutamia keskeisiä periaatteita:

  • Pitkäjänteisyys ja ennakoitavuus: Valvontamenetelmissä on palattava pitkäjänteisyyteen ja ennakoitavuuteen, jossa menetelmiä kehitetään ja ne ovat voimassa sovitun aikataulun sekä prosessin mukaisesti. Jakeluyhtiöiden kyky investoida verkkoon ja innovoida uusia ratkaisuja vaatii selkeää näkymää toimintaympäristön kehitykseen.
  • Kustannustehokkuus: Kustannustehokkuuteen ja tehostamiseen tulee löytyä riittävästi kannusteita.  Porkkana toimii todistetusti paremmin kuin keppi. Koska kyse on pitkäjänteisestä kehittämisestä, kustannustehokkuutta tulisi ensi sijassa tarkastella ja arvioida pitkällä tähtäyksellä eikä vain tiettynä ajanhetkenä. Verkkotoiminnassa ja verkko-omaisuudessa elinkaaret sekä käyttöiät ovat usein kymmeniä vuosia.
  • Keskinäinen kilpailu: Luonnollisen kilpailun puuttuessa valvontamenetelmien tulisi riittävässä määrin edistää keskinäistä kilvoittelua. Uusia innovaatioita ja toiminnan jatkuvaa kehitystä tapahtuu helpommin, kun kaikki kirittävät toisiaan. Asiakas hyötyy siitä, että valvontamenetelmät kannustavat yhtiöitä entistä parempaan suoriutumiseen.
  • Tasapuolisuus: Sähkönjakeluverkko on keskeistä perusinfrastruktuuria ja tulevaisuuden vihreän energiajärjestelmän selkäranka. On asiakkaan etu, että valvonta kohtelee yhtiöitä tasapuolisesti riippumatta siitä, minkä verkkoyhtiön alueella asiakas asuu tai toimii.
  • Innovaatiot ja uudet ratkaisut: Valvontamenetelmien tulee kannustaa yhtiöitä rohkeaan innovointiin ja uusien ratkaisujen, palveluiden ja teknologioiden tunnistamiseen, kehittämiseen ja pilotointiin. Näin on erityisesti energiamurrosta edistävien tai sähköjärjestelmän toimintavarmuutta ja joustavuutta kehittävien ratkaisujen osalta. Innovointi ja kokeilut tulee myös taloudellisesti mahdollistaa, jos uutta aidosti halutaan edistää.

Nyt kehitettävät valvontamenetelmät tarjoavat sen työkalupakin, jonka puitteissa yhtiöt rakentavat energiamurrosta edistävää älykästä, kilpailukykyistä ja kestävää verkkoalustaa ei vain 2020-luvulla, vaan vielä seuraavan vuosikymmenenkin puolella. Tavoite on iso. Ja niin sen tuleekin olla, sillä turvaahan älykäs sähköverkko osaltaan suomalaisen yhteiskunnan kestävän kehittymisen myös tulevia sukupolvia varten.