Sunnuntai 19.8.2018
Mainos
Mainos
Tämän sivun sisältö on tuotettu yhteistyössä mainostajan kanssa.

Hypo on
Suomen ainoa
asumiseen
erikoistunut
luottolaitos.

Laskevatko turvapaikanhakijat asuntojen hintoja? Suomalaisilla iso huoli

Luotu: 
9.8.2016 16:15

Kaksi kolmesta suomalaisesta uskoo, että turvapaikan saaneiden ulkomaalaisten keskittäminen muutamille asuinalueille laskisi näiden alueiden asuntojen hintoja. Ainoastaan kuusi prosenttia arvioi, että keskittäminen lisäisi asuntojen arvoa ja 23 prosenttia katsoo, ettei keskittämisellä olisi vaikutusta hintakehitykseen. Tieto selviää Hypon teettämästä laajasta kyselytutkimuksesta.

Helsingissä kaupunkisuunnittelua johtava apulaiskaupunginjohtaja Anni Sinnemäki (vihr.) sanoo, ettei asuntojen hintakehityksen eriytyminen johdu maahanmuutosta.

– En tunnista sellaista, että jonkin alueen hinnat olisivat laskeneet sen vuoksi, että sinne on tullut maahanmuuttajia, Sinnemäki toteaa.

Myös pääkaupunkiseudun eriytymistä, segregaatiota, tutkinut kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara toteaa, että maahanmuuttajat eivät laske asuntojen arvoa tai hidasta alueen hintakehitystä. Sinnemäki nostaa esille Kallion Kaarlenkadun ja Punavuoren Uudenmaankadun vastaanottokeskukset. Ne eivät ole vaikuttaneet katujen muiden asuntojen hintoihin, hän toteaa.

– Eivätkä asunnottomien asuntolat Kalliossa myöskään. Asuntolat ovat kuitenkin asia, joita usein vastustetaan juuri hinta-argumentilla ja pelätään hintojen laskua, Sinnemäki kertoo.

Vaattovaara ja Sinnemäki kuitenkin huomauttavat, ettei ole täysin sattumaa, että esimerkiksi Itä-Helsingissä, missä maahanmuuttajia on paljon, asunnot ovat suhteellisesti halvempia kuin muualla Helsingissä.

Nämä kaksi asiaa eivät kuitenkaan johdu toisistaan, vaan kolmannesta tekijästä – vähäosaisuudesta.

– Kyse on ennemmin siitä, että hintakehitys on vaisuinta siellä, missä säädellyn vuokra-asuntotuotannon osuus on suuri. Ne ovat sellaisia alueita, joilla myös pakolaistaustaiset maahanmuuttajat tyypillisesti asuvat, sanoo Sinnemäki.

Yllättäen kaksi viidestä suomalaisesta katsoo Hypon tutkimuksen mukaan, että turvapaikan saaneet olisi sopivinta sijoittaa valtion tukemiin tai kuntien vuokra-asuntoihin.

Vaattovaara ja kaupunkisosiologian professori Matti Kortteinen selvittivät viime vuonna julkaistussa tutkimuksessaan, että Itä-Helsingissä huono-osaisuus on kasvanut merkittävästi aina 1990-luvulta saakka. Vuonna 1990 itähelsinkiläisistä 11 prosenttia asui ”huono-osaisuuden ydinalueilla”. Termillä Vaattovaara ja Kortteinen kuvasivat kortteleita, joiden asukkaat kuuluivat matalampaan viidennekseen niin tulojen, koulutustason kuin työllisyyden osalta.

20 vuoden jälkeen vuonna 2010 vastaava osuus oli lähes nelinkertaistunut 41 prosenttiin.

– Eriytyminen alkoi jo 1990-luvulla, kun tuloerot alkoivat kasvaa tuottavuuserojen mukana. Samalla meillä käynnistyi tämä ensimmäinen maahanmuuttobuumi. Muistan, kuinka kirjoitin silloin jonnekin sivunkulmaan, että toivottavasti joku ei tulevaisuudessa vedä yhtäläisyysviivoja näiden ilmiöiden välille, Vaattovaara kertoo.

– Ja kuten laman aikana niin nytkin töitä vailla olevat ihmiset ovat kasvavalla kaupunkiseudulla pulassa asuntojen hintojen kanssa, ja he etsiytyvät edullisimpaan segmenttiin. Tämä väestönosa on etnisestä taustastaan riippumatta pulassa usein myös elämänsä kanssa ja saa aikaan turvattomuuden tunnetta, sosiaalisia häiriöitä ja niin edelleen, Vaattovaara jatkaa.

Professori korostaa, että kyse on nimenomaisesti turvattomuuden tunteesta ja että esimerkiksi poliisin tietoon tulleessa rikollisuudessa ei ole pääkaupungissa suuria alueellisia eroja. Myös apulaiskaupunginjohtaja Sinnemäki haluaa korostaa, ettei Helsingissä ole alueita, joilla asukkaat eivät viihtyisi lainkaan. Silti heikoimpia alueita on alettu karttaa.

Viime keväänä Helsingin kaupungin tietokeskus julkaisi pääkaupunkiseudun muuttoliikettä käsittelevän tutkimuksen. Sen mukaan heikoimmilla alueilla muuttoa tekevistä asukkaista selvä enemmistö haluaa vaihtaa asuinaluetta kokonaan. Vaattovaara kuitenkin korostaa, ettei kyse ole massiivisesta paosta, ja että merkittävin syy muuttaa on omassa elämäntilanteessa tapahtuva muutos.

– Näiltä alueilta halutaan pois, mutta ilmiö ei mittaluokaltaan ole niin iso, etteikö sille voisi tehdä jotakin. Kansainvälisiä tutkijavieraita on edelleen hauska viedä Kontulaan oluelle. Ja näin ei tehdä Irlannissa tai Englannissa. Lontoossakin ajettiin joidenkin alueiden ohi pysähtymättä, mutta meillä voi mennä metrolla oluelle, Vaattovaara toteaa.

Pääkaupungin suunnittelun kannalta tilanne on vaikea, sillä kaupunkipolitiikalla on yritetty ennen kaikkea ehkäistä sitä kehitystä, joka tutkimuksissa on nyt havaittu. On haluttu sekoittaa erilaisia väestöryhmiä keskenään samoille asuinalueille. Sinnemäki kuitenkin huomauttaa, ettei tavoitteena ole tehdä kaikista alueista täysin samanlaisia.

– On normaalia, että jotkut alueet kalliimpia ja toiset edullisempia. On yhtä lailla selvää, etteivät vaikkapa Westendissä asuvat yritysten johtoryhmien jäsenet vain yhtäkkiä ota, ja muuta Kontulaan. Sellaista ei tapahdu ehkä koskaan. Se mitä tavoitellaan, on se, että kaikki alueet olisivat hyviä ja viihtyisiä, turvallisia ja elinvoimaisia niille ihmisille, jotka siellä asuvat, sanoo Sinnemäki.

Mutta uskaltaako se kuuluisa keskiluokkainen enää ostaa asuntoa Kontulasta, jos asunnon arvo kehittyy heikommin kuin muualla Helsingissä?

– Ostaisinko tänään asunnon Kontulasta vai Ullanlinnasta? En tiedä. En suoraan sanottuna tiedä. Joko Ullanlinnan hinnat on ulosmitattu? Vuokrat ovat siellä hintaan nähden halpoja, eivätkä sijoittajatkaan enää hakeudu sinne, kun vuokratuloa saa satasen enemmän kuukaudessa, mutta hinnat ovat kolminkertaisia. Tässä mielessä Kontula voi tällä hetkellä olla parempikin, pohtii Vaattovaara.

– Helsingin seutu kasvaa niin julmettua vauhtia, että toistaiseksi kaikki asunnot menevät kaupaksi.

Apulaiskaupunginjohtaja Sinnemäki ja professori Vaattovaara toimivat molemmat Suomen Hypoteekkiyhdistyksen hallintoneuvoston jäseninä.

 

 

Kommentit

Mikko Toivonen

PK seudun suurin yksittäinen asumisen hinnan ongelma on haluttomuus yhteiseen etuun. Tämän haluttomuuden eräs osallinen on omistusasuntojen tukeminen ja keinotekoinen omistusasuntojen arvon ylläpito tai nosto, mikä on muuten Hypoteekkiyhdistyksen tärkeimpiä tavoitteita ja näkyy kaikessa sen "ostamassa" julkisuudessa.

Hypoteekkiyhdistyksen hallituksen jäsen ja vaikuttava Helsingin kaupungin johtaja Sinnemäki on myös julkisesti esittänyt mielipiteitä vuokra asumisen suurmuodostumisia vastaan vaikka maailmalta tiedämme sellaisten toimivan kaikissa maissa erinomaisesti. Vain eräitä gheton omaisia lähiöitä löytyy muka esimerkiksi Ruotsista ja Ranskasta. Vastapainoksi kaikkialla muualla maailmassa julkisesti tai yksityisesti tuotetut suuretkin vuokra asuntolähiöt ja kaupungit toimivat moitteettomasti monikansallisella vuokralaiskunnalla.

Tuo lausuminen ei ollut edes mielipide vaan omasta kokemuksesta monella maailmankulmalla hankittu tosi tieto. Juuri tuota tositietoa vasten on mahdotonta ymmärtää Sinnemäen tai Hypon ajatusmaailmaa. Se on kuin spekulanttien ja rahastajien planeetalta jostain ulkoavaruudesta.

Asumisen hinnat joka tasolla saadaan kääntymään terveeseen suuntaan aloittamalla halpojen vuokra asuntojen suurtuotanto Helsingissä heti ja muuttamalla asukaspolitiikka noiden uusien vuokra asuntojen osalta niin, että niihin valittava asukas sitoutuu maksamaan vuokran itse ilman tukia. Silloin ne voidaan vaikeuksitta myös velalla rahoittaa itsensä takaisin maksavina.
Kun ne joskus ovat itsensä maksaneet niihin voidaan sen jälkeen eli vanhaan vuokra asuntokantaan sijoittaa myös kaupungin maksamia vuokralaisia.

Kuitenkin voidaan lopuksi todeta että laillistetuilla pakolaisilla ja laillisilla maahantulijoilla ei ole mitään vaikutusta asunto-tai vuokrahintoihin. Varsinkaan jos toteutetaan tuota jokainen maksaa uusissa maksamattomissa vuokra asunnoissa vuokransa itse. Tätä eivät vaan subjektiiviset päättäjät ja johtajat ole tulleet ajatelleeksi kun se sotii subjektiivisiä rahastusetuja ja ideologisia etuja vastaan.

Sivut