Keskiviikko 15.8.2018
Mainos
Mainos
Tämän sivun sisältö on tuotettu yhteistyössä mainostajan kanssa.

Hypo on
Suomen ainoa
asumiseen
erikoistunut
luottolaitos.

Käynnissä valtava murros: ”Suomeen korkeintaan 10 kaupunkiseutua”

Luotu: 
6.9.2016 10:30

– Meillä tulee olemaan Suomessa korkeintaan 10 kaupunkiseutua. Niitä ei ole kaikkia vielä valittu, arvioi tunnettu kaupunkipoliitikko, pitkäaikainen Helsingin kaupunginvaltuutettu Osmo Soininvaara (vihr.).

 

Kaupungistuminen on globaali ilmiö, joka on vain vahvistunut Suomessa kahden edellisen talouslaman synnyttämissä rakennemuutoksissa. Suomen 14 suurimmalla kaupunkiseudulla asuu nyt jo useampi kuin kaksi kolmesta suomalaisesta. Näiden kaupunkikeskuksien väestö on vuoden 1990 jälkeen kasvanut 685 000 ihmisellä. Se on karkeasti yhden Helsingin ja Vaasan verran väkeä. Samaan aikaan muualta Suomesta on poistunut noin Oulun verran ihmisiä, 203 000 henkilöä.

Väestön lisäksi myös talous keskittyy samojen kaupunkiseutujen ympärille. Porin kehittämispäällikkö, Suomen muuttoliikettä tutkinut Timo Aro on selvittänyt, että 14 kaupunkiseudulla on 74 prosenttia kaikista maan työpaikoista ja niissä syntyy yhtä suuri osuus koko Suomen bruttokansantuotteesta. Yksistään Helsingin seutu tuottaa 35 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta.

– Se 14 kaupunkiseudun joukkokin on jo liian suuri, kun 12 on ainoastaan selkeällä kasvu-uralla. Kouvolan seutu on laskevalla uralla ja Porin seutu roikkuu siinä nollan molemmin puolin tällä hetkellä, Aro toteaa.

– Näin se on kaikkialla maailmassa. Kaupunkiseudut ovat ne, jotka vievät taloutta eteenpäin. Maailmassa koko taloudellinen kasvu tapahtuu kaupungeissa tällä hetkellä, Soininvaara summaa tilannetta.

– Sellaista polarisaatiota on tullut nyt 2010-luvulla esiin, että jos kasvu jakaantui aiemmin tasaisesti eri kaupunkiseuduille ympäri maata, niin tällä hetkellä voimakkaimman kasvupaineen kohteena ovat erityisesti kaikkein suurimmat kaupungit ja niitä ympäröivät kunnat, Aro jatkaa.

Näitä suuria kaupunkiseutuja ovat Helsingin seudun lisäksi Tampere, Turku ja Oulu. Toisessa kasvuketjussa ovat Jyväskylän, Kuopion, Vaasan, Seinäjoen ja Lahden kaltaiset kaupunkiseudut.

Kasvupaine on ollut valtaisaa, eikä esimerkiksi Helsingin seudun kuntien ja kaupunkien kaavoitus sekä rakentaminen ole pysyneet perässä. Teknologian tutkimuskeskus VTT:n viime vuonna toteuttaman tutkimuksen mukaan Helsingin seudulla on tällä hetkellä noin 20 000 asunnon vaje. Samaan aikaan haja-asutusalueella omakotitalon rakentaminen voi maksaa enemmän kuin mikä valmiin talon arvo asuntomarkkinoilla on.

– Tämä on uuden tyyppinen tilanne Suomen historiassa. Hypon toimitusjohtaja Ari Pauna on puhunut pitkään aluekehityksen, väestökehityksen ja liikkuvuuden vuoksi syntyvästä asuntomarkkinoiden uusjaosta. Se on syntynyt vähän hiipimällä ja varkain, Aro pohtii.

– Meillä on ikään kuin syntymässä kaksi erilaista Suomea: toisilla alueilla asuntojen kysyntä ja hinnat kasvavat entistä voimakkaammin ja sitten on suuri osa Suomea, missä nimenomaan olemassa oleviin kiinteistöihin ja asuntovarallisuuteen kohdistuu valtavia haasteita jo nyt – tulevista vuosista puhumattakaan, Aro toteaa.

Grafiikka: Timo Aro.

”Tyypillistä suomalaista keskustelua”

Voimakkaasta kaupungistumisesta huolimatta julkinen keskustelu aiheesta on ollut vähäistä, ja kun sitä käydään, se yltyy usein poliittiseksi syyttelyksi, missä vastakkain asetetaan Helsingin ja muun maan väitetyt edut.

Elokuussa Oulun seudun päälehden Kalevan kolumnissa toimittaja Antti Ervasti kutsui Espoon ja Vantaan lähiöitä helvetillisiksi ja arveli niiden muuttuvan ”entistä helvetillisemmiksi”, mikäli niihin ohjattaisiin vahvemmin väkeä. Samalla Ervasti kritisoi Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) tutkimusraportin pohjalta tehtyä Iltalehden artikkelia. Siinä todetaan, että ruuhka-Suomesta maksetaan tulonsiirtoa maaseutu-Suomeen valtionosuuksien tasausjärjestelmän kautta.

– Jako kahden ääripään välille on sitä tyypillistä suomalaista keskustelua, mitä meillä on vuosikymmenien ajan ollut. Nimet vain ovat muuttuneet. Aiemmin on puhuttu kaupungeista ja maaseudusta. Kahtiajako on aika syvällä, eikä kaupungistumisesta ole oikeastaan mitään eväitä käydä minkäänlaista yhteiskunnallista keskustelua, harmittelee Aro.

Kaupungistumista ei pysty ehkäisemään, mutta erityisesti liikenne- ja koulutuspolitiikalla voidaan vaikuttaa Aron mukaan siihen, mihin kaupunkeihin Suomi siirtyy. Korkeakoulut houkuttelevat nuoria ja synnyttävät uutta osaamista sekä mahdollistavat työpaikkojen synnyn. Ratkaisevassa roolissa ovat myös tehokkaat liikenneyhteydet erityisesti pääkaupunkiseudulle.

– Aluekehityksen ja liikenneyhteyksien syvä symbioosi tulee entisestään korostumaan Suomessa. Se näkyy kasvavilla alueilla siinä, että on tehty hirveän isoja panostuksia kasvavien kaupunkiseutujen saavutettavuuteen ja sisäiseen liikkuvuuteen, Aro toteaa.

Esimerkiksi nopea juna- ja moottoritieyhteys ovat synnyttäneet Helsingin ja Tampereen välille niin kutsutun kasvukäytävän. Sen vaikutuspiirissä olevat yritykset synnyttävät jo puolet kaikkien suomalaisyritysten liikevaihdosta.

Samaan tapaan oikorata ja moottoritie ovat tuoneet Lahtea tiiviimmin kohti Helsingin seudun metropoliverkostoa, Aro ja Soininvaara pohtivat. Helsingin ja Turun välille suunniteltava pikaraideyhteys voi sekin synnyttää uuden kasvukäytävän.

– Turku ja koko Turun seutu on voimakkaasti panostanut tunnin junayhteyteen pääkaupunkiseudulle. Siinä nähdään, että tällainen liikenneratkaisu kiinnittää Turkua ja koko Varsinais-Suomea vahvasti Helsingin metropolialueen kasvukehitykseen, Aro toteaa.

Soininvaara hahmottelee, että Helsingin, Tampereen ja Turun kasvukäytävät voisivat laajentua aina Vaasaan asti ulottuvaksi ”kasvuneliöksi”.

– Olen itse puhunut tällaisesta kasvuneliöstä Vaasa–Tampere–Helsinki–Turku–Pori. Se alue on sellainen, jossa hyvin suuri osa Suomen kasvusta tapahtuu. Sitten on Kuopio ja Joensuu, missä kehitys näyttää myönteiseltä, mutta ne toisaalta imevät oman vaikutusalueensa voimavaroja ympäriltään, Soininvaara kertoo.

Aro puolestaan katsoo rannikkoseudun sekä Keski- ja Itä-Suomen keskisuurten kaupunkiseutujen muodostavan omia verkostomaisia kokonaisuuksia.

– Rannikkoseudulla Kokkola, Vaasa, Seinäjoki ja osittain jopa Oulu muodostavat selkeän kokonaisuuden. Itäisessä ja keskisessä Suomessa Kuopio, Joensuu ja Mikkeli osittain jopa Kajaani ovat sen alueen verkostometropoleja, mihin tapahtuu siirtymiä omalta vaikutusalueelta, Aro sanoo.

Entä kuinka käy muualla Suomessa?

Kun Suomen 70 seutukunnasta kaikkiaan kolme neljästä on väestömäärältään supistumassa, se tarkoittaa Porin kehittämispäällikkö Timo Aron mukaan sitä, että monen kuntapäättäjän olisi katsottava totuutta silmiin. Nykyistä kaupungistumiskehitystä tulee Aron mukaan vauhdittamaan entisestään kaksi tosiseikkaa. Ensiksi se, että kaikista muuttoa tekevistä 80 prosenttia on alle 35-vuotiaita, joita työ- ja opiskelupaikat houkuttelevat kaupunkeihin ja toiseksi se, että nuoret ikäluokat ovat pienempiä kuin eläkkeelle siirtyvät suuret ikäluokat.

– Nuorten paikkavalinnat ratkaisevat sen, millaista aluekehitys Suomessa tulevina vuosina on, Aro summaa.

– Jos jonkin seudun mediaani-ikä alkaa lähestyä 60 vuotta, niin sitä kehitystä on vaikea oikaista, toteaa Soininvaara supistuvista ja ikääntyvistä seuduista.

– Mutta jotenkin tuntuu, että on paljon kuntia, jotka eivät suostu tunnustamaan sitä tosiasiaa, että ollaan supistumiskierteessä ja halutaan kieltäytyä uskomasta väestöennusteita, Aro pohtii ja jatkaa:

– Luulen että siinä on samasta asiasta kyse, kun aiemmin on uskottu, että oman asunnon arvo kasvaa tai vähintään tulee säilyttämään oman arvonsa. Mutta kun enää ei ole sitä tilannetta - ja mitä pidemmälle mennään, on vielä vaikeampi nähdä, että se säilyisi.

 

Lähdelinkkejä:

Timo Aro: Kaupunkien ja kaupunkiseutujen merkitys itsehallintoalueita muodostettaessa

Osmo Soininvaara, Mikko Särelä: Kaupunkien voitto

Terttu Vainio: Asuntotuotantotarve 2015–2040

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentit

Hannu Kokko

Aikoinaan Oulun seutua visioimassa 1930-luvulla oli Amerikan fakiireja ja suunniteltu on toteutunut.
25 vuotta sitten Los Angeles oli "kooltaan" n. 130 km pitkä ja kulkeminen perustui hyvin pitkälti yksityis-autoiluun. Raideliikenne, joukkoliikenne kuulostavat hyvältä mutta käytännössä: Kuka haluaa istua joka päivä kylmään autoonsa 4*vrk, Päästäkseen pysäkille kylmässä, pimeässä, miltei ikiroudan maassa?

anna maijanen

Saksan suurissa kaupungeissa, USA:n samoin. Siis virallisen valtakunnallisen valuutan rinnalla. Se on nykyään laillista - ilman mitään 'koko valtakunnan paluuta markkaan'.

Pariisiin on tulossa oma raha nimeltään 'Seine'.

Noitten merkitys 'oman talouden suosimisessa' on suuri. Meillä kun niitä ei ole, globaalisti muodikas protektionismi on meillä nolla. Periaatteeksi sanotaan että 'taloudellinen arvonmuodostus saadaan jäämään alueelle jolla se syntyi'.

Saksassa omia rahoja euron rinnalla on yli 300 kpl erilaisia.

Saa nähdä tuleeko miellä ensimmäinen Hki / Tku vai Tre.

Mikko Kangasoja

Näiden herrojen näkökulma on liian kapea.

Alueiden menestykseen vaikuttavat suhdanteet ja niihin taas paikalliset yritykset. Esimerkiksi Lapin matkailu on nostanut BKT:n korkealle vastoin megatrendejä. Ekonomistit ja tilastotieteilijät eivät ole näiden ilmiöiden ennustajia vaan he katsovat menneisyyteen ja ennustavat siitä tulevaa. He ovat tavallaan sokeita teknologian kehitykselle ja liiketalouden uusille ilmiöille.

Niinpä alueellisten tunnuslukujen taakse on katsottava. Monet maakunnat kärsivät paperiteollisuuden luisusta alas, mutta nyt taas näyttää paikoin valoisalta.

Yhteinen valuutta on menestyneimmille alueille liian halpa ja muille liian kallis. Siksi paikallisvaluuttoja ja vaihtoehtoisesti aluetukea on olemassa.

Ja vielä: valtava murros päättyi jo 1980-luvulla. Suomi kaupungistui ennen sitä monta kertaa vauhdikkaammin kuin sen jälkeen. Muutto Nokia-kaupunkeihin vauhdittui 90-luvun lopulla, mutta rauhoittui myöhemmin. Talouden taantuma pitää nyt syöttöliikettä keskuksiin yllä.

Suurten keskusten (etenkin Helsingin seudun) elinkeinorakenne painottuu hallinnointiin ja logistiikkaan. Läheinen Porvoon öljynjalostamo puolestaan haukkaa todella suuren siivun Suomen viennistä, mutta jalostamon sijainti ei ole metropolista riippuvainen.

Väestönkasvu puolestaan on, esimerkiksi Uudellamaalla, jo vuodesta 2007 ollut kiinni enemmän ulkomaalaistaustaisista kuin suomenkielisistä. Vuosina 2011-15 suomenkielisten määrä kasvoi 6000 vuodessa, kun ulkomaisten kielten puhujien määrä kasvoi n. 12000 vuodessa (etenkin venäjää ja viroa puhuvien).

Maahanmuuttajille täytyy rakentaa asuntoja, joten talous kasvaa. Missä muualla ovat kasvun ajurit (yritykset ja alat)?

Suomen oloissa väittämä siitä, että kasvu on kaupungeista kiinni, on tarpeeton, jos melkein kaikki jo asuvat kaupungeissa.

Kai Lähteenmäki

Tilanteet muuttuu nopeasti- molempiin suuntiin.

Meyer Turun Loistoristeilijät ym laivat pelastaa Turun seutua ja laajemminkin koko maata lähivuosina.

Samoin kaivoksemme - kunhan metallien kysyntä virkoaa taas.
Ne sijaitsee pääosin Itä - ja Pohjois-Suomessa.
Esim Kittilään ja Sodankylään on aikojen alussa "siunaantunut" isoja ja rikkaita malmeja. Sakatti tuo aikanaan tuhansia aitoja vientisektorin työpaikkoja. Kerrannaisvaikutuksineen kymmeniä tuhansia.
Jos haluamme nuo työpaikat ja verotulot, niin ei saisi laittaa kohtuuttomia keppejä yritysten rattaisiin, kuten esim Talvivaaralle on tehty, kovin heppoisin perustein, erilaiset ekoromantikot ja -fundit keräilee halpahintaisia irtopisteitä koko kansantalouden kustannuksella. kyseessä oli kuitenkin pienen steriilin sulfaattipitoisen "merivesi" määrän lorauttamisesta - yhtään kalakaan ei liene kuollut.
Saman verran sulfaattipitoisia vesiä pääsee irtoo Joka päivä Litorina-meren aikaisista rikki-savikoistamme pitkirannikkoa.
Haloo järkivihreät, älkää menkö halpaan! Oikeita ongelmia on ihan muutenkin kuin tuhoamalla kansantaloutemme pohjaa.

Luonnonsuojelu, matkailu ja kaivokset voivat elää mainiosti rinnakkain, kuten Kittilässäkin.
Suomen luonto on kokenut valtaisan muutoksen viime 10 000 v aikana- 2 km jääpeitteen alta ensin merenpohjaksi, sitten rantametsikköä ja lopuksi sisämaan soiksi, järviksi, metsiksi plus pelloiksi.

Metsämme ja suomme tarjoavat uusiutuvan öljylähteen meille...
Metsä+ turve- biodiesel ym biotuotteet pitää auttaa lentoon mm turvaamalla energiasyöppöjen prosessitehtaiden edullinen energia.

Muutenkin olen sitä mieltä, että meidän pitää varmistaa "perinteisen" raskaan prosessiteollisuuden kilpailukyky maassamme.
Se on varma veikkaus.

Se taas on yksinkertaisesti
- halpaa, vakaata (ydin) sähköä ja -lämpöä
- halpaa nopeaa kuljetusketjua tehtaalle ja tehtaalta asiakkaalle.
- pientä ja vakaata säätely- ympäristöä
- laadukasta ja edullista työvoimaa- asentajia, tuotantoinsinöörejä, T&K-inssejä, markkinointiosaamista,..
- maailmantason tutkimusta ja kehitys-osaamista kasvualoilla, myös yhteiskunnan tuella.

Pelkkä Jussi Hyödyn ym. yksioikoinen "uuteen osaamiseen" satsaaminen ei riitä.
Varsinkin jos sillä tarkoitetaan Vihreiden mrd tuilla elävien tuulimyllyjen ja valopaneelien pystyttämistä loismaisen tuuliparoni-kastin elättämiseen, kuten Saksassa.

Suomen T&K panostus on liian pientä Nokia klusterin jälkeen.

Clean-tech laajasti, eli vesien, ilman, maan puhdistaminen yms on varmasti kysyttyä tulevaisuudessa.

Nyt on lopultakin siirrettävä julkishallinnon palkkapottia tuonne T&K puolelle riittävästi, esim 30 000 uutta työpaikkaa nuorille/innovatiivisille keksijöille , insinööreille, maistereille, tohtoreille.

Rahat siihen järkeistämällä 600 000 ihmisen julkishallintoa- helposti 100 000 ihmistä vähemmällä sen on selvittävä. Esim kovapalkkaiset hallintoihmiset voisi tyytyä 6 tunnin/pv palkkaan

Atso Eerikäinen

Suomesta pitää tehdä nykyisten maakuntien liittovaltio. Kullakin on oma hallinto ja verotusoikeus. Liittovaltiolla olisi noin 100 edustajan eduskunta, ja se säätäisi yhteiset lait ja asetukset sekä vastaisi maanpuolustuksesta, jota varten sillä olisi verotusoikeus (noin 10 % verovelvollista kohden).

Suomi on asukasmäärältään liian pieni maakuntien tasaväkisyyteen, joten Suomeen pitää ottaamaahanmuuttajia ja pakolaisia. Itse asiassa kaikki maailman pakolaiset (80 miljoonaa) mahtuisivat hyvin Suomeen. Jos tahtoa löytyy, YK:n pitäisi rahoittaa operaatio vuosikymmeniksi....Ja kun valmista tulee, Suomi olisi painoarvoltaan kaikilla mittareilla mitattuna yksi maailman johtavista valtiosta sekä taloudessa että kulttuurissa.

Sivut