Sunnuntai 21.10.2018
Mainos
Mainos
Tämän sivun sisältö on tuotettu yhteistyössä mainostajan kanssa.

Hypo on
Suomen ainoa
asumiseen
erikoistunut
luottolaitos.

Pankeissa muhii Suomen mullistus: ”Basel IV on viimeinen naula arkkuun”

Luotu: 
20.9.2016 10:15

Luottoluokittajat ja sääntely ohjaavat pankkeja kaupunkeihin. ”Kyse ei ole enää siitä, kaupungistuuko Suomi vai ei, vaan kuinka nopeasti se tapahtuu”, sanoo Suomen Hypoteekkiyhdistyksen toimitusjohtaja Ari Pauna.

Jos saisit päättää yhden minkä tahansa asian, joka tulisi hallitusohjelmaan, niin mikä se olisi? Tällaisen kysymyksen Hypon toimitusjohtaja Ari Pauna sai vastattavakseen Porin Suomi Areenassa pari vuotta sitten ennen viime eduskuntavaaleja.

– Yksi ilmaus: Suomi kaupungistuu, Pauna vastasi.

Kaupungistumisesta Pauna on puhunut koko 2010-luvun. Häntä hämmästyttää, kuinka ilmiötä ei nähdä, vaikka kaikki merkit ovat olemassa ja vahvistuvat. Osa haluaa kieltää koko kaupungistumisen ja osa kutsuu sitä helsinkiläisten politiikaksi, vaikka suomalaiset keskittyvät yhä tiiviimmin kaupunkiseuduille ja maaseutu tyhjenee.

– Se on käsittämätöntä, miten syvällä tässä kansassa on se, että kaupungistuminen on pahasta ja sitä pitää vastustaa hinnalla millä hyvänsä, Pauna sanoo nyt konttorissaan.

– Eikä Helsinki ole Lapin ja Kainuun tuho – se on Oulu! Oma sukuni on Kemijärveltä kotoisin ja kaikki siellä tietävät, että Oulu on se “etelän paha kaupunki”. Helsinki on sitten jossain ihan kaukana. Ne mielikuvat ovat aivan väärät ja niitä vääristellään.

Pauna katsoo, että Suomi kärsii nyt koko maan asuttuna pitämisen harhasta, jota vahvisti 2000-luvun alun nousukausi Nokia-buumineen ja vahva euro.

– Nyt tämä finanssi- ja valtiokriisi on herättänyt Suomen Ruususen unesta. Sen kouriintuntuvin tulos on, että koko maata ei voi pitää asuttuna, Pauna sanoo.

Mutta se Paunan toive kaupungistumisen myöntämisestä, se ei siltikään päätynyt hallitusohjelmaan.

– Olen ymmärtänyt, että sana mainittiin Sipilän hallitusohjelman viimeisessä vedoksessa. Sitten se vedettiin punakynällä yli ennen lopullista versiota, Pauna kertoo vuoden takaisista hallitusneuvotteluista.

– Tämän hallituksen jälkeen kaupungistumisesta ei enää keskustella. 2020-luvulla kaupungistuminen on vihdoin in, hän vakuuttaa.

Samalla Pauna huomauttaa, että kaupunkien kunnallispoliitikot ovat edenneet käytännön tasolla kukonaskeleen verran pidemmälle kuin valtakunnan päättäjät. Kaupunkiseutujen kunnat tekevät jo nyt monilla aloilla laajaa yhteistyötä, mutta samaan aikaan kilpailevat yrityksistä ja asukkaista.

– Kaupungit taistelevat elintilasta, ja niin pitääkin.

Nyt kaupungistuvat pankit

Varsinainen mullistus on kuitenkin tapahtumassa nyt pankkimaailmassa ja suomalaiset pankit reivaavat jo kurssiaan kohti kasvavia kaupunkiseutuja. Tätä Pauna pitää yhtenä keskeisenä tekijänä muutokselle.

Esimerkiksi OP kertoo velkasijoittajille suunnatussa esitteessä, kuinka se pyrkii olemaan pääkaupunkiseudun markkinajohtaja kuluttajasektorilla vuoteen 2025 mennessä. Aktia puolestaan kertoo aikovansa vahvistaa asemiaan pääkaupunkiseudun lisäksi kasvavalla rannikkoseudulla ja valikoiduissa sisämaan kasvukeskuksissa.

– Nythän melkein kaikki pankit – vielä S Pankkia lukuunottamatta – ovat finanssikriisin jälkeen siirtyneet kansainvälisen luottoluokitusjärjestelmän alaisuuteen. Pankit joutuvat tietysti kertomaan luottoluokittajille tulevaisuudennäkymänsä Suomesta ja erityisesti sen, miten kukin aikoo pärjätä tässä kilpailussa.

– Luottoluokittajalle pitää sanoa, mistä kasvu syntyy. Kaikki kehuvat siellä, kuinka he tulevat ottamaan markkinaosuuksia kasvavista kaupungeista. Ei kukaan pankki voi mennä sanomaan, että me erikoistumme taantuvan maaseudun omakotitalojen rahoittamiseen käänteisillä asuntolainoilla.

Toinen pankkeja kaupunkeihin sysäävä seikka on valmisteilla oleva maailmanlaajuinen Basel IV -pankkisääntelysopimus. Sen ennakoidaan kiristävän pääomaehtoja, edellyttävän lainojen lyhentämistä mutta toisaalta suosivan riskikohtelulla omistusasumista asuntosijoittajien kustannuksella.

– Kaupungistuminen pitää rakentaa vakaalle pohjalle, ja omistusasuminen vahvistaa vakautta, kunhan asuntolainat lyhenevät, Pauna sanoo.

Hän huomauttaa, että vaikka koko maassa omistusasuntoja on selvä enemmistö, 65 prosenttia kaikista asunnoista, niin Helsingissä tilanne on toinen. Vuokra-asuntojen ja omistusasuntojen suhde on liki sama: 46 ja 48 prosenttia vuokra-asuntojen hyväksi.

Vaikka Paunaa huolettaakin, että uudet pääomaehdot vaikeuttavat erityisesti uusien rakennuskohteiden rahoittamista, hän katsoo, että kokonaisuudessaan pankkimarkkina on kääntymässä asentoon, joka vain entisestään vauhdittaa kaupungistumista. Yhtäältä pankit kilpailevat markkinaosuuksista eli asiakkaista kaupungeissa ja toisaalta uusi sääntely auttanee kodinostajaa.

– Tämä tarkoittaa entistä enemmän sitä, että polarisaatio vahvistuu. Kaupunkilaisella on nyt hyvät asemat ja marginaalit laskevat. Basel IV on viimeinen naula arkkuun. Kyse ei ole enää siitä, kaupungistuuko Suomi vai ei, vaan kuinka nopeasti se tapahtuu, linjaa Pauna.

Mutta ovatko suomalaiset sitten valmiita kaupungistumaan?

Jos tukea kaupunkirakenteen tiivistämiselle pidetään merkkinä kaupungistuneelle, vastaus on ei. Hypon Taloustutkimuksella teettämän kyselyn mukaan niukka enemmistö suomalaisista (54 prosenttia) vastustaa kaupunkirakenteen tiivistämistä.

Tämä on näkynyt myös pääkaupungin lehtien palstoilla, kun kevään ja kesän aikana on taitettu peistä ensin Malmin lentokentän kohtalosta, sitten kaupunkibulevardeista, Helsingin keskuspuistosta ja lopuksi vielä Kruunuvuorensilloista. Kuitenkin hankkeiden tarkoituksena on kaavoittaa Helsinkiin lisää asuntoja, joita pääkaupunki kipeästi tarvitsee sekä rakentaa uusia sujuvia liikenneyhteyksiä kasvavan asukasmäärän tarpeisiin.

– Minusta se on ihan luonnollista demokratiaa, että niitä vastustetaan ja keskustelu on oikeastaan vain osoitus elinvoimaisesta ja vetovoimaisesta kaupungista. Ehkä se on sellainen suomalainen syvägeeni, joka sanoo, että minun naapuriini ei pidä rakentaa mitään. Pääasia, että ne vain tehdään, Pauna sanoo ja naurahtaa.

– Keskustelu on oikeastaan vain osoitus elinvoimaisesta ja demokraattisesta kaupungista, kun on puolestapuhujia ja vastustajia. Emmehän me kuitenkaan halua, että 100-prosenttisesti kaikki kannattaa. Sehän on pohjoiskoreaa. Kaupungistuva Suomi on samalla demokratisoituva Suomi.

– Pitäisi vain ymmärtää, että valtion ja maakuntien hallinnon ja kehittämisen pitäisi rakentua työssä- ja asiointikäyntialueiden, eikä satoja vuosia vanhojen heimorajojen varaan. Maan paras esimerkki heimorajojen ylittämisestä yhteistyöhengessä on kansainvälisestikin merkittävä ja tunnustettu Helsinki– Hämeenlinna–Tampere kasvukäytävä. Soisin näkeväni samanlaista kyvykkyyttä laajemminkin tässä maassa, näin ensi alkuun Turun suunnalta, jotta voisimme jatkossa puhua kasvukäytävän rinnalla kasvukolmiosta Helsinki– Tampere– Turku. 

 

 

Kommentit

Liisa Nyqvist

Ikkunastani näkyy metsikkö, terassiltani tekolammikko, omenapuita ja kesällä kukkivia ruusuja. En vaihtaisi näitä näkymiä kerrostalon elementtiseinä -näkymään mistään hinnasta. pikkukaupungissa ilma on raikasta. Sitä paitsi tuosta elementtiseinä-näkymästä Helsingin seudulla joutuisin maksamaan kolminkertaisen hinnan nykyiseen näkymääni verrattuna.

Jon Pajar

Kruununvuoren selän yli ei pidä rakentaa kevyen- ja julkisen liikenteen siltaa vaan sen ali pitää rakentaa kaikkea liikennettä palveleva tunneli. Silta on aivan älytön pitkän aikavälin ratkaisuna. Olisi paljon järkevämpää hoitaa liikenne joustavalla lauttayhteydellä kunnes pitkän aikavälin ratkaisu saadaan toteutettua.

Helsinki voisi todellakin ottaa oppia vaikka Tukholmasta kaupungin alta kulkevien tunneleiden rakentamisessa. Sama pätee katupölyyn. Tukholmassa pestään keskustan kadut kerran viikossa, Helsingissä kerran keväässä.

Carl Berg

Viimeksi 80 luvulla kuullut ilmaisun kun väkeä lappasi maaseuduilta kaupunkeihin. Luulisi ettei ole ollut kenellekään epäselvää enää vuosikymmeniin.

Nythän pitäisi miettiä sitä miten maaseutu saadaan pidettyä vaihtoehtona ts toimintakunnossa ja elävänä.

"”Kyse ei ole enää siitä, kaupungistuuko Suomi vai ei, vaan kuinka nopeasti se tapahtuu sanoo Suomen Hypoteekkiyhdistyksen toimitusjohtaja Ari Pauna.”"

Mikko Nevanlinna

Rakennusliikkeet myyvät kalliita asuntoja kaupungeissa. Ihmiset pakotetaan muuttamaan kaupunkeihin työn ja "parempien" palveluiden perässä. Tämä illuusio hyödyttää vain kaikkein rikkaimpia. Media on valjastettu lobbaamaan ajatusta. Miten kallis asuminen ja kallis ruoka lisää hyvinvointia? Matti Meikäläisen rahattomuus on johtanut tähän kurjuuteen eikä eliitti ymmärrä että kalikka osuu myös heidän nilkkaan viiveellä. Suomen pystyssä pitämiseen osallistuu yhä harvempi koska suuryritykset eivät kanna isoa vastuutaan. Kaupungistuminen myös vierottaa varsinkin nuorison siitä tosiasiasta että ihminen elää luonnosta ja maaseudun tuotannosta. Kaupungistuminen on jo johtanut Suomen rappioitumiseen!

Arsi Saarijärvi

Mukavasti elelen maaseudulla. Mikään ei enää vedä pääkaupunkiseudulle, jossa kävin 10 vuotta töissä. Ei enää stressiä, ei melua, ei ääniä, ei kirkkaita (valaistuja) öitä, ei aikatauluja, ei kallista harrastamista ja asumista... Eikä tarvitse esittää mitään junttia hienompaa eli ostella naapuria isompaa autoa tai vaihtaa uudempaan kännykkään.

Sivut