Perjantai 30.9.2016

Asiantuntijan havainto suomalaisista osingoista: ”Eivät vain palkitsemista eivätkä ahneutta”

Jaa artikkeli:
Luotu: 
13.3.2016 10:32
|
Nordnet Suomen osakestrategi Jukka Oksaharju ottaa kantaa Suomessa vellovaan keskusteluun pörssiyhtiöiden maksamista osingoista. Oksaharjun mukaan keskustelussa on ”verrattain vähälle huomiolle” jäänyt se, ettei osinko itsessään luo omistaja-arvoa. 
 
-Se on lähtökohtaisesti vain seurausta historiassa tehdyistä oikeista ja rohkeista investoinneista. Toinen liian vähäiselle huomiolle jäänyt tosiasia on, ettei osinko suinkaan ole ainoa omistaja-arvon lähde, hän kommentoi blogissaan.
 
Oksaharju huomauttaa, että pörssiyhtiössä osakkeenomistajat kantavat viime kädessä korkeimman riskin liiketoiminnan menestyksestä. 
 
-Siinä missä lainasijoittajan saama korko on yleensä kiinteä ja yhtiön työntekijän palkkakin on lähtökohtaisesti tiedossa jo kuukauden alussa, on omistajan tuotto muuttuva eli sataprosenttisen epävarma, hän toteaa.
 
Samassa yhteydessä Oksaharju kommentoi yhtiöiden investointihaluja ja toteaa että tänä keväänä Helsingin pörssin yhtiöiden osingonjakosuhde, eli maksetun osingon osuus tuloksesta, nousee jopa kolmeen neljäsosaan. Tämä tarkoittaa sitä, että investointeja tehdään vähemmän. 
 
-Omistajan näkymä tulevaisuuteen ei ole ruusuinen, koska yhtiöiden investointihalu on nyt perin vaatimaton. Näin sijoituksen kokonaistuotto-odotus on painottumassa enemmän osinkoon ja vähemmän arvonnousuun. Johtajat ja suuromistajat ovat luisumassa omistaja-arvon kasvattajista omistaja-arvon säilyttäjiksi, hän huomauttaa.
 
Oksaharjun mukaan ”parhaassa skenaariossa” yhtiö investoi riittävästi ja rohkeasti, ottaen juuri sitä riskiä, jota omistajat lähtökohtaisesti haluavatkin kantaa. 
 
-Kasvava osinko on omistajan päätavoite, mutta se ei saa toteutua hilaamalla jatkuvasti ylöspäin osingon suhteellista osuutta tuloksesta. Itse tulos on saatava investoinneilla kestävään kasvuun, hän huomauttaa.
 
-Näin suuret osingot eivät ole luonteeltaan vain omistajien palkitsemista eikä etenkään heidän ahneuttaan. Omistajahan on sijoittanut varat yhtiöön riskillä nimenomaan siksi, että johto investoisi ne edelleen liiketoimintaan kasvamaan korkoa korolle. Suurosingoissa on myös osittainen varojen palauttamisen luonne, jossa johto sanattomasti kertoo epäonnistuneensa keskeisimmässä tehtävässään, hän päättää.
 
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki kertoi viime viikolla  puolueensa laskeneen, että pörssiyhtiöistä osakkaille jaettavilla osingoilla työllistettäisiin 240 000 ihmistä.
 
-Meillä on pahin investointilama sitten 90-luvun, työttömyys vain kasvaa. Samaan aikaan dynaamiset vaikutukset näkyvät pörssissä: osakkaille jaetaan osinkoja 11 000 miljoonaa euroa. Se on niin valtava summa, että siitä on vaikea saada käsitys, mutta se vastaa 240 000 ihmisen työvoimakuluja vuodessa yksityisellä sektorilla keskimäärin, hän kommentoi sekä eduskunnan kyselytunnilla että Facebookissa.

Muut asiasanat: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Raimo Laine

Mistähän vaan saataisiin tuottavaa ja järkevää työtä 240000 ihmiselle vai pitäisikö potti jakaa kuin perustulo ? Osingonmaksun loppuminen vetäisi myös pois sijoitukset ja pääomatkin Suomesta.
Osingothan pääosin sijoitetaan uudelleen ja vain osa menee kulutukseen.

Maximilian Frode

Investointien hyytyminen pitkittää huonoa taloustilannetta ja murentaa kilpailukykyä entisestään. Isot osingot kertovat omistajien epäluottamuksesta yhtiöihin. Nähdään vain palkkamenoihin liittyvä kustannus, kun kehityspanostuksilla voitaisiin muitakin menestystekijöitä avittaa. Lyhytnäköistä ajattelua, jossa pää jää vetäjän käteen.

Jaakko Aalto

Taitaa tuo Arhinmäen ulostulo olla sitä paljon parjattua populismia. Hän voisi tietysti avata noita ajatuksiaan pykälää pidemmällekin.

Osa osingoista, kuten Nokian, Koneen tai Wärtsilän osingot, on ansaittu pääosin Suomen rajojen ulkopuolella harjoitettavalla liiketoiminnalla. Eikö niitä rahoja saisi kotiuttaa Suomeen? Vai pitäisikö ne vain kylmästi ulosmitata, jolloin firman kotimaan vaihto alkaisi tuntua houkuttelevalta.

Osa osingosta maksetaan valtio-omistajalle ja eläkevakuutusyhtiöille. Pitäisikö siitä luopua?

Osa osingoista maksetaan Suomen rajojen ulkopuolella oleville omistajille, useimmiten sellaisista yhtiöistä, joiden määräysvalta on ulkomaisilla omistajilla. Näiden yhtiöiden osingonmaksuun suomalaisilla on hyvin vähän nokan koputtamista. Pitäisikö ne häätää kokonaan Suomesta?

Osa näistä ulkomaisessa omistuksessa olevista yhtiöistä vielä on sellaisia, joiden omistuksen valtio on sinne ulkomaille myynyt, vieläpä näitä osinkoja kauhistelevien puolueiden edustajien myötävaikutuksella. Esimerkkeinä vaikkapa Telia-Sonera, Kemira ja Rautaruukki. Niiden osalta tuo osinkojen kauhistelu on enintään jälkiviisautta, jos sitäkään.

Osinkokeskusteluun kannattaa varmaan palata sitten, kun nuo pienet laskuharjoitukset on tehty.

Matias Ahtopelto

Jaakko Aalto kirjoittaa asiaa. Ei tarvitse olla mikään taloustieteen guru ymmärtääkseen asian. Arhinmäen populismi jääköön omaan arvoonsa. Tämä yksi Suomen parhaista pojista asuu Arabianrannassa asunto-osakeyhtiössä, joka alunperin on tarkoitettu pientä palkkaa saaville. Onhan se hienoa, että hän noudattaa tuttua slogaia, älkää tehkä niin kuin minä teen, vaan kuten sanon.

Osmo Marttila

Pörssin kautta laetaan työllistämiseenkin tarvittavat tuotot taivaan tuuliin usein niiden tekemiseen osallistumattomille verotuksenkin ulottumattomiin - mm. veroparatiiseihin ja johdannaismarkkinoille keinotteluun = kupla.

www.epi.org/files/charts/img/10452.png

"Oksaharju huomauttaa, että pörssiyhtiössä osakkeenomistajat kantavat viime kädessä korkeimman riskin liiketoiminnan menestyksestä." - Tällainen pitää paikkansa vain poikkeustapauksissa todellisuus kun on aivan toinen, kuten lukuisista bailouteistakin tiedämme.

Korjauksia olisi varsin mahdollista tehdä - läpäisemään kansankerroksia kurjistavalta systeemiltämme.
" Employee Ownership, ESOPs, Wealth, And Wages, Jan 2016 "
http://esca.us/wp-content/uploads/2016/01/ESOP-Study-Final.pdf

Irja Laamanen

70- ja taisivat viel 80-luvuilla yritykset investoida ja silloin oli osakeanteja. Aika harvoin näinä päivinä sellaista näkee. Mitä nyt viimeisimpinä Endomines ja Biotie, joka tosin suuntasi antinsa muille kuin piensijoittajille ja myy kehittelemänsä lääkeet ja firman jenkeille. Jäämme nuolemaan näppejämme. Olisiko paluuta investointien ja osakeantien aikaan? Sellainen osoittaisi, että johto ajattelee muutakin kuin bonuksiaan. Piensijoittajakin voisi vielä hyötyä hiukan siinä sivussa. Mehän olemme niitä uskollisia veronmaksajiakin. Kaikkien omistajien ei tarvitse välittää ja olla huolestunut, kun ilmankin veroja selviää.