Sunnuntai 16.6.2019

Kansanedustaja kypsyi S-ryhmän, Keskon ja Lidlin valtaan – Väläyttää jo kriisilakia

Luotu: 
29.6.2016 13:57
  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi
    Kuva
    Suomen päivittäistavarakauppa tiivistyi hiljattain entisestään, kun Kesko osti Suomen Lähikaupan.
|

Keskustalainen kansanedustaja Mikko Kärnä väläyttää blogissaan väliaikaista kriisilainsäädäntöä auttamaan maataloutta ja saamaan kaupan hinnoittelutoimet kuriin.

– Keskittynyt päivittäistavarakauppamme on vakava ongelma ja yhä ongelmallisemmaksi menee Keskon hankittua hiljattain Suomen Lähikaupan omistukseensa. Kesko, S-ryhmä ja Lidl hallitsevat tämän kaupan jälkeen markkinaa lähes 95 prosentin markkinaosuudella, Kärnä kirjoittaa.

Lue lisää Puheenvuorosta: Päivittäistavarakauppaan puututtava - kriisilaki maataloustuotteille?

– Kyseessä on oligopoli, joka aiheuttaa Suomessa epäluonnollisen korkean hintatason ja korkeat kaupan katteet, jotka otetaan tuottajien selkänahasta, hän jatkaa.

– Suomen tulee tässä tilanteessa harkita myös määräaikaista kriisilainsäädäntöä, jolla maatalouden tuottamille hyödykkeille asetettaisiin alimmat sallitut myyntihinnat sekä taattaisiin tuottajille riittävä kate tuottamistaan hyödykkeistä. Kaupan hinnoitteluvaltaa elintarvikkeiden suhteen on rajoitettava siihen saakka, kunnes markkinoille saadaan syntymään aito kilpailutilanne. Tällainen ratkaisu ei kuitenkaan voi olla pysyvä, mutta se voi toimia siirtymäajan ratkaisuna, Kärnä esittää.

Kärnä kritisoi, että Suomen keskittynyt päivittäistavarakauppa siirtää matalat tuottajahinnat suoraan katteisiinsa ja samaan aikaan näennäisesti ”halpuuttaa”.

Hallitus on pyrkinyt viime vuosina suitsimaan keskittynyttä kauppaa ja myös Kilpailuvirasto on ollut tilanteesta huolissaan. Vuonna 2013 kilpailulakiin säädettiin muutos, joka koski määräävää markkina-asemaa päivittäistavarakaupassa. Sen mukaan alan toimijan, jonka markkinaosuus Suomessa on vähintään 30 prosenttia, on katsottava olevan määräävässä markkina-asemassa Suomen päivittäistavarakaupan markkinoilla. Tämä puolestaan tarkoittaa erityisvelvollisuuksia, joilla varmistetaan muun muassa se, että pienemmät yritykset pääsevät markkinoille.

Keskustelua aiheesta Uuden Suomen blogeissa: 
Henkilöt: 
Yritykset: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Teppo Vanamo

Kyllä maanviljelijällä on vapaus hinnoitella tuotteensa ihan miten haluaa, ei sille ole mitään estettä. Sen sijaan sellaisen lainsäädännön tekemistä, jolla määriteltäisiin maataloustuotteiden minimituottajahintoja ei EU salli. En käsitä mistä siirtymäajasta Kärnä nyt höpisee, siirtymäaika oli silloin kun Suomi liittyi Euroopan Unioniin. Niin kauan kun kauppa tai ketju soveltaa samoja ehtoja kaikkiin tuottajiin ja välittäjiin hankintamarkkinoilla, se ei syyllisty mihinkään rikokseen. Ainoa keino, jolla kyettäisiin vaikuttamaan nykyiseen tilanteeseen, olisi todistaa kartellin olemassa olo, no siitä vaan todistamaan.

Janne Alho

Kärnän tehtävä kansanedustajana on tietysti puolustaa omiensa etua, mutta jotenkin tällainen tosiasioiden vääristely on väärin. Hänen näkemyksensä edustaa MTK:n propagandaosaston mielipiteitä, jotka ovat suoraan Breznevin ajan Suomesta.

Olen tehnyt ostoksia ja seurannut hintakehitystä tänä vuonna. Kuluttajana olen ollut tyytyväinen:
- kananmunat 1€/10kpl
- Reissumies 0,29-0,38€
- Myllyn Paras makaroni 0,16€/400g

Ei perusruokaa saa mistään muusta maasta näin halvalla ja lisäksi saan vuosittain noin 1200 euroa bonuksina, maksutapa-alennuksina ja pääoman palautuksina. Onko tämä osoitus siitä, että kilpailu Suomessa toimii? Mielestäni on. Hintasota ja halpuutus on selkein osoitus kilpailun toimivuudesta. MTK:lle ja Kepulle mikään ei ole oikein. He väittävät suureen ääneen, että esimerkiksi kananmunien keskihinta on Suomessa 3,50 euroa kilolta. Tässä ei ole kuitenkaan huomioitu volyymimunien (niiden halvimpien) suurta osuutta ostoskorissa. Ituhipin virikemunat voivat maksaa vaikka kympin kilolta. Sillä ei ole kokonaisuuden kannalta mitään merkitystä, eikä se osoita kaupan katteen suuruutta. Kauppa toimii aidossa kilpailussa joka vuosi, eikä se tarvitse kenenkään almuja ja tukiaisia. Jos kaupan katteet kasvavat liian suuriksi, uudet kilpailijat tulevat kyllä nopeasti osille.

On kyllä surullista, että Suomen kaltaisessa tilanteessa, jossa pitäisi pyrkiä hajottamaan vanhaa ja rakentamaan uutta, maataloussektori aina vain halajaa sääntelytaloutta. Ei ole oikein, että me muut maksamme miljardien maataloustukia ihmisille, jotka ovat selvästi kansakunnan kermaa ahkeruuden, yritteliäisyyden ja osaamisen suhteen. Maataloustuet pitäisi lopettaa ja maajussien tehdä jotain, mikä on oikeasti kannattavaa.

Ilkka Sirén

Mikko Kärnä toteaa, että ruoka on kuluttajalle kallista. Lääkkeeksi ongelmaan hän ehdottaa valtion puuttumista peliin hintasäännöstelyllä: "Suomen tulee tässä tilanteessa harkita myös määräaikaista kriisilainsäädäntöä, jolla maatalouden tuottamille hyödykkeille asetettaisiin alimmat sallitut myyntihinnat "

Toisin sanoen, elintarvikkeita ei saa myydä liian halvalla vaikka ruoka on kallista. Tämä logiikka ei kyllä aukene minulle, ei sitten millään. Hintakilpailu on ainakin minun mielestäni mahdotonta, jos tietty kauppa ei saa alittaa kilpailijan hintaa.

No olkoon, Kärnä ehdottaa toista keinoa aidon kilpailun aikaansaamiseksi. Koska kaupat eivät voisi kilpailla hinnalla, ne voisivat kilpailla mahdollisesti jollakin muulla keinolla jota Kärnä ei kuitenkaan mainitse. Tämä kilpailu ei liene kaupalle mikään houkutteleva vaihtoehto, koska kaupparyhmiä pitäisi motivoida tähän tarkemmin määrittelemättömään kilpailuun tukiaisilla: "Valtion tulisikin pohtia, tulisiko sen varata itselleen porkkanarahaa päivittäistavarakaupan kilpailun lisäämiseksi".

Lisäämmekö kilpailua tukiaisilla ja kiellämme hintakilpailun kilpailukeinona? Olenko sittenkin tulkinnut Kärnää väärin ja valtio yksinkertaisesti varaa itselleen rahaa porkkanoiden ostoon järeänä interventiokeinona porkkanmarkkinoilla? Mene ja tiedä. Porkkanarahan maksumies on jo selvillä: Ne, jotka maksavat veroja. Ei ole ilmaisia tukiaisia.

Ehkäpä Kärnä sittenkin tarkoitti porkkanarahalla uusien kaupan toimijoiden houkuttelemista Suomeen: "Olisi kaikkien etu, mikäli saisimme houkuteltua Suomen markkinaan useita uusia toimijoita mukaan." Aivan, uusien toimijoiden tuleminen Suomeen olisi tietyin edellytyksin kuluttajien ja mahdollisesti myös tuottajien etu. Porkkanarahan maksaminen uusille toimijoille voi olla ongelmallista. Summan pitää olla tarpeeksi suuri ja nykyiset toimijat voisivat olla kriittisiä samanvertaisuus-periaatteeseen vedoten.

Kärnä kuitenkin mainitsi lainsäädäntökeinon uusien toimijoiden houkuttelemiseksi Suomeen: "Alimmat sallitut elintarvikkeiden myyntihinnat" Jos alimmat sallitut hinnat ovat sen verran korkeat, että ne houkuttelevat uusia toimijoita niin he kyllä rantautuvat tänne. Mutta kyllä tässä yhtälössä on jotain hämärää.... ai niin kuluttajien ruokalasku kasvaa. Vapaa kilpailu ja valtion sääntely eivät tunnu sopivan yhteen. Meidän suomalaisten on hyvä tiedostaa se tosiseikka, että meitä on suhteellisen vähän logistisesti järkevien etäisyyksien päässä toisistamme ja muusta Euroopasta. Tiheästi asutuissa maissa kysyntä ja tarjonta on intensiivisempää ja markkinat toimivat.

Kilpailua voidaan lisätä siten, että S- ja K-ryhmän lisäksi myös uusille kauppatulokkaille ja miksei jo joitakin vuosia sitten Suomeen rantautuneelle kauppaketjulle olisi helpompaa perustaa liike tietylle paikkakunnalle. Ilman mitään porkkanarahoja. Tähän tarvitaan tarpeellista kaavoitusta kunnissa ja valtiovalta onkin toiminut:

"Maankäyttö- ja rakennuslain muutoksen (51 §) mukaan kunnan harkitessa asemakaavan laatimisen tai muuttamisen tarvetta, tulee maankäytön ohjaustarvetta arvioitaessa ottaa huomioon myös elinkeinoelämän toimivan kilpailun edistäminen. Tällä ei muuteta joustavan normin luonnetta nykyisestä. Päätäntävalta asemakaavoitukseen ryhtymisestä on kunnalla. Edelleenkään ei kenelläkään ole oikeutta asemakaavaan vaan päätäntävalta asemakaavoitukseen ryhtymisestä on edelleen kunnalla. Säännöksen tavoitteena on edistää monipuolista tonttitarjontaa kunnassa sekä tulevien tonttitarpeiden ennakointia ja suunnittelua." MRL 2015. Maankäyttö- ja rakennuslain muutokseen (204/2015) sisältyvät säännösmuutokset tulevat voimaan 1. huhtikuuta 2015.

Nyt vain pitäisi noudattaa jo säädettyä lakia.

Kärnä toteaa: "Aito kilpailu turvaa taloudellista tehokkuutta, mutta toimiakseen sen on turvattava myös niin tuottajien kuin kuluttajienkin edut." Kyllä, aito kilpailu turvaa taloudellista tehokkuutta. Kilpailussa kilpaillaan, siinä on joku toista parempi ja toinen on vähän huonompi. Kuluttajan etu on se, että sekä kaupat että tuottajat kilpailevat keskenään ja kuluttaja ostaa sieltä mistä hän haluaa sillä hinnalla millä katsoo voivansa kaupan tehdä.

Kärnä perää sekä vapaata kilpailua että tuottajien edun turvaamista sillä ajatuksella, että kaupan pitäisi maksaa maatalousyrittäjille parempaa hintaa heidän tarjoamistaan tuotteista. "...taattaisiin tuottajille riittävä kate tuottamistaan hyödykkeistä. Kaupan hinnoitteluvaltaa elintarvikkeiden suhteen on rajoitettava siihen saakka, kunnes markkinoille saadaan syntymään aito kilpailutilanne.Tällainen ratkaisu ei kuitenkaan voi olla pysyvä, mutta se voi toimia siirtymäajan ratkaisuna"

Mikä on riittävä kate - kuka sen määrittelee? Eivät maatalousyrittäjät ole toistensa klooneja vaikka syrjäkylillä geenipooli voikin olla turhan suppea. Onko riittävä kate se, jonka yrittäjä keskimäärin tarvitsee voidakseen pyörittää liiketoimintaansa? Onko riittävä kate mediaanikate, jonka yrittäjä tarvitsee voidakseen pyörittää liiketoimintaansa? Joillekin keskimääräinen kate riittää, toisille se merkitsee konkurssia. Jos riittävä kate on niin korkea, että sillä varmasti jokainen yrittäjä pärjää niin silloin heidän ei tarvitse kilpailla keskenään..... vapaa kilpailu & tuottajien etu? Miksi maatalousyrittäjien ei tarvitsisi kilpailla keskenään mutta kaupoilta tätä vaaditaan?

Kärnä toteaa: "Kesko, S-ryhmä ja Lidl hallitsevat tämän kaupan jälkeen markkinaa lähes 95 prosentin markkinaosuudella. Kyseessä on oligopoli, joka aiheuttaa Suomessa epäluonnollisen korkean hintatason ja korkeat kaupan katteet, jotka otetaan tuottajien selkänahasta"

Voiko politiikassa toimiva henkilö, esim Kepun kansanedustaja mitenkään vaikuttaa kaupan ottamiin katteisiin, jotka otetaan tuottajien selkänahasta? Kyllä, S-ryhmä on maamiesten perustama pellervolainen osuustoiminnallinen kaupparyhmittymä. Kepulaisilla on vahva edustus useissa S-ryhmän osuuskaupoissa.

"Alueosuuskaupan keskeiset hallintoelimet ovat edustajisto, hallintoneuvosto, hallitus ja toimitusjohtaja. Edustajisto käyttää alueosuuskaupassa omistajille kuuluvaa ylintä päätäntävaltaa niissä asioissa, jotka sille lain ja sääntöjen mukaan on määrätty. Asiakasomistajien vaaleilla valitsema edustajisto ei ole osuuskunnissa pakollinen toimielin, vaan se korvaa suurissa osuuskaupoissa osuuskunnan kokouksen."

Ei muuta kuin nyrkkiä pöytään kepulainen S-ryhmän asiakasomistaja, jotta takaat "riittävät" katteet tuottajlle! Ei siihen valtiota tarvita vaan omaa aktiivisuutta.

Ilkka Sirén

Mikko Kärnä toteaa, että ruoka on kuluttajalle kallista. Lääkkeeksi ongelmaan hän ehdottaa valtion puuttumista peliin hintasäännöstelyllä: "Suomen tulee tässä tilanteessa harkita myös määräaikaista kriisilainsäädäntöä, jolla maatalouden tuottamille hyödykkeille asetettaisiin alimmat sallitut myyntihinnat "

Toisin sanoen, elintarvikkeita ei saa myydä liian halvalla vaikka ruoka on kallista. Tämä logiikka ei kyllä aukene minulle, ei sitten millään. Hintakilpailu on ainakin minun mielestäni mahdotonta, jos tietty kauppa ei saa alittaa kilpailijan hintaa.

No olkoon, Kärnä ehdottaa toista keinoa aidon kilpailun aikaansaamiseksi. Koska kaupat eivät voisi kilpailla hinnalla, ne voisivat kilpailla mahdollisesti jollakin muulla keinolla jota Kärnä ei kuitenkaan mainitse. Tämä kilpailu ei liene kaupalle mikään houkutteleva vaihtoehto, koska kaupparyhmiä pitäisi motivoida tähän tarkemmin määrittelemättömään kilpailuun tukiaisilla: "Valtion tulisikin pohtia, tulisiko sen varata itselleen porkkanarahaa päivittäistavarakaupan kilpailun lisäämiseksi".

Lisäämmekö kilpailua tukiaisilla ja kiellämme hintakilpailun kilpailukeinona? Olenko sittenkin tulkinnut Kärnää väärin ja valtio yksinkertaisesti varaa itselleen rahaa porkkanoiden ostoon järeänä interventiokeinona porkkanmarkkinoilla? Mene ja tiedä. Porkkanarahan maksumies on jo selvillä: Ne, jotka maksavat veroja. Ei ole ilmaisia tukiaisia.

Ehkäpä Kärnä sittenkin tarkoitti porkkanarahalla uusien kaupan toimijoiden houkuttelemista Suomeen: "Olisi kaikkien etu, mikäli saisimme houkuteltua Suomen markkinaan useita uusia toimijoita mukaan." Aivan, uusien toimijoiden tuleminen Suomeen olisi tietyin edellytyksin kuluttajien ja mahdollisesti myös tuottajien etu. Porkkanarahan maksaminen uusille toimijoille voi olla ongelmallista. Summan pitää olla tarpeeksi suuri ja nykyiset toimijat voisivat olla kriittisiä samanvertaisuus-periaatteeseen vedoten.

Kärnä kuitenkin mainitsi lainsäädäntökeinon uusien toimijoiden houkuttelemiseksi Suomeen: "Alimmat sallitut elintarvikkeiden myyntihinnat" Jos alimmat sallitut hinnat ovat sen verran korkeat, että ne houkuttelevat uusia toimijoita niin he kyllä rantautuvat tänne. Mutta kyllä tässä yhtälössä on jotain hämärää.... ai niin kuluttajien ruokalasku kasvaa. Vapaa kilpailu ja valtion sääntely eivät tunnu sopivan yhteen. Meidän suomalaisten on hyvä tiedostaa se tosiseikka, että meitä on suhteellisen vähän logistisesti järkevien etäisyyksien päässä toisistamme ja muusta Euroopasta. Tiheästi asutuissa maissa kysyntä ja tarjonta on intensiivisempää ja markkinat toimivat.

Kilpailua voidaan lisätä siten, että S- ja K-ryhmän lisäksi myös uusille kauppatulokkaille ja miksei jo joitakin vuosia sitten Suomeen rantautuneelle kauppaketjulle olisi helpompaa perustaa liike tietylle paikkakunnalle. Ilman mitään porkkanarahoja. Tähän tarvitaan tarpeellista kaavoitusta kunnissa ja valtiovalta onkin toiminut:

"Maankäyttö- ja rakennuslain muutoksen (51 §) mukaan kunnan harkitessa asemakaavan laatimisen tai muuttamisen tarvetta, tulee maankäytön ohjaustarvetta arvioitaessa ottaa huomioon myös elinkeinoelämän toimivan kilpailun edistäminen. Tällä ei muuteta joustavan normin luonnetta nykyisestä. Päätäntävalta asemakaavoitukseen ryhtymisestä on kunnalla. Edelleenkään ei kenelläkään ole oikeutta asemakaavaan vaan päätäntävalta asemakaavoitukseen ryhtymisestä on edelleen kunnalla. Säännöksen tavoitteena on edistää monipuolista tonttitarjontaa kunnassa sekä tulevien tonttitarpeiden ennakointia ja suunnittelua." MRL 2015. Maankäyttö- ja rakennuslain muutokseen (204/2015) sisältyvät säännösmuutokset tulevat voimaan 1. huhtikuuta 2015.

Nyt vain pitäisi noudattaa jo säädettyä lakia.

Kärnä toteaa: "Aito kilpailu turvaa taloudellista tehokkuutta, mutta toimiakseen sen on turvattava myös niin tuottajien kuin kuluttajienkin edut." Kyllä, aito kilpailu turvaa taloudellista tehokkuutta. Kilpailussa kilpaillaan, siinä on joku toista parempi ja toinen on vähän huonompi. Kuluttajan etu on se, että sekä kaupat että tuottajat kilpailevat keskenään ja kuluttaja ostaa sieltä mistä hän haluaa sillä hinnalla millä katsoo voivansa kaupan tehdä.

Kärnä perää sekä vapaata kilpailua että tuottajien edun turvaamista sillä ajatuksella, että kaupan pitäisi maksaa maatalousyrittäjille parempaa hintaa heidän tarjoamistaan tuotteista. "...taattaisiin tuottajille riittävä kate tuottamistaan hyödykkeistä. Kaupan hinnoitteluvaltaa elintarvikkeiden suhteen on rajoitettava siihen saakka, kunnes markkinoille saadaan syntymään aito kilpailutilanne.Tällainen ratkaisu ei kuitenkaan voi olla pysyvä, mutta se voi toimia siirtymäajan ratkaisuna"

Mikä on riittävä kate - kuka sen määrittelee? Eivät maatalousyrittäjät ole toistensa klooneja vaikka syrjäkylillä geenipooli voikin olla turhan suppea. Onko riittävä kate se, jonka yrittäjä keskimäärin tarvitsee voidakseen pyörittää liiketoimintaansa? Onko riittävä kate mediaanikate, jonka yrittäjä tarvitsee voidakseen pyörittää liiketoimintaansa? Joillekin keskimääräinen kate riittää, toisille se merkitsee konkurssia. Jos riittävä kate on niin korkea, että sillä varmasti jokainen yrittäjä pärjää niin silloin heidän ei tarvitse kilpailla keskenään..... vapaa kilpailu & tuottajien etu? Miksi maatalousyrittäjien ei tarvitsisi kilpailla keskenään mutta kaupoilta tätä vaaditaan?

Kärnä toteaa: "Kesko, S-ryhmä ja Lidl hallitsevat tämän kaupan jälkeen markkinaa lähes 95 prosentin markkinaosuudella. Kyseessä on oligopoli, joka aiheuttaa Suomessa epäluonnollisen korkean hintatason ja korkeat kaupan katteet, jotka otetaan tuottajien selkänahasta"

Voiko politiikassa toimiva henkilö, esim Kepun kansanedustaja mitenkään vaikuttaa kaupan ottamiin katteisiin, jotka otetaan tuottajien selkänahasta? Kyllä, S-ryhmä on maamiesten perustama pellervolainen osuustoiminnallinen kaupparyhmittymä. Kepulaisilla on vahva edustus useissa S-ryhmän osuuskaupoissa.

"Alueosuuskaupan keskeiset hallintoelimet ovat edustajisto, hallintoneuvosto, hallitus ja toimitusjohtaja. Edustajisto käyttää alueosuuskaupassa omistajille kuuluvaa ylintä päätäntävaltaa niissä asioissa, jotka sille lain ja sääntöjen mukaan on määrätty. Asiakasomistajien vaaleilla valitsema edustajisto ei ole osuuskunnissa pakollinen toimielin, vaan se korvaa suurissa osuuskaupoissa osuuskunnan kokouksen."

Ei muuta kuin nyrkkiä pöytään kepulainen S-ryhmän asiakasomistaja, jotta takaat "riittävät" katteet tuottajlle! Ei siihen valtiota tarvita vaan omaa aktiivisuutta.