Maanantai 15.10.2018

EU aikoo jatkaa Putinin lähipiirin ”mustaa listaa” - ”Odottavat, mitä Trump tekee”

Jaa artikkeli:
Luotu: 
5.2.2017 11:05
  • Kuva: EPA / All Over Press
    Kuva
    EU haluaa jatkaa Vladimir Putinin lähipiiriin kohdistuvia pakotteita.
|

Euroopan unioni aikoo jatkaa pakotelistalla olevien venäläisten liikemiesten ja presidentti Vladimir Putinin liittolaisiksi luonnehdittujen henkilöiden varojen jäädyttämistä kuudella kuukaudella. Asiasta kertoo uutistoimisto Bloomberg, joka viittaa neljään virkamieslähteeseen EU:ssa.

Bloombergin ”mustaksi listaksi” kutsumalla pakotelistalla on kaikkiaan sadan venäläisen ja ukrainalaisen nimet. Listalla on muun muassa Arkadi Rotenberg, jolta on jo aikaisemmin takavarikoitu eurooppalaisilla tileillä olevien varojen lisäksi konkreettista omaisuutta. Arkadi Rotenberg ja hänen veljensä Boris Rotenberg ostivat Hartwall Areenan yhdessä Gennadi Timtshenkon kanssa vuonna 2013. He kuuluvat Venäjän presidentin Vladimir Putinin lähipiiriin ja ovat muun muassa hänen judokavereitaan. 

Bloombergin mukaan EU joutuu kuitenkin miettimään pakoteasiaa uudelleen, koska Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on ilmoittanut pitävänsä Venäjä-pakotteiden purkua mahdollisena.

–Eurooppalaiset odottavat nyt, mitä Trump tekee, CEPS-ajatuspajan ulkopolitiikan asiantuntija Michael Emerson arvioi.

Lue myös:

The Economist: Näin venäläiset ”kiemurtelevat” ulos – Suomen Hartwall Arena esillä

Tiukka kysymys maailmalta: Putinin lähipiirin monumentti keskellä Helsinkiä, miksi?

Muut asiasanat: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Timo-Pekka Mustakallio

Eurokraatit voisivat jo lopettaa Ukrainassa kuolleen hevosensa hakkaamisen.

Kuka tahansa pystyi jo maaliskuussa 2014 havaitsemaan, että nuo sotapäälliköiksi itseään kuvitelleet konttoristit olivat jenkkikavereidensa peesissä menneet mukaan silkkaan uhkayritykseen yrittäessään heivata Ukrainaa valtapiiriinsä (rikollisin keinoin, ei sovi unohtaa!), johon ei ollut kunnolla resursseja eikä pöksyjä... ja kas, kävi juuri niin kuin tosielämässä käy, eli tilanne on mennyt umpilukkoon, ja kello käy Länttä vastaan eli tappiota kohti. Miljardit tikittävät mittarissa: esimerkiksi PrivatBankin valtiollistaminen Joulun alla, missä on 5,65 miljardin edestä kattamattomia vastuita. Eihän tynkä-Ukrainalla ole tuollaisia rahoja... maan oligarkeillehan ne ovat valuneet, kultavaranto evakuoitu, ja sveitsiläiset vaitonaiset pankkiirit hymyilevät tyytyväisinä.

Krim lähti krimiläisten tahdosta itsenäiseksi ja sitten valtioliittoon Venäjän kanssa (kuten oli halunnut jo 1992, mutta Länsi himosi sitä itselleen jo silloin): mitään valtausta ei siis tapahtunut, eikä olisi tarvittukaan. Kuka nyt menisi potkimaan naapuri-ystävänsä oven tikuiksi, kun ihan koputtamallakin pääsee?! Krimin myötä lähtivät luonnonvarat, eli koko keikan taloudellinen mielekkyys, Mustaamerta hallitsevasta strategisesta asemasta puhumattakaan: no kyllähän se kismittää, ja ilmankos Merkel reagoi pakotteillaan kovin harkitsemattomasti... "ampui lonkalta, ja osui omiin varpaisiinsa". Tämän jälkeen Länsi yritti asevoimin, tapattamalla tai rampauttamalla kymmeniätuhansia ukrainalaisia Kiovan kahdessa ATO:ssa, ja pisti osan teollisuuskeskus Donbassista raunioiksi. Kuinka kauan tätä järjetöntä tihutyötä vielä kestää... ennen kuin EU itse kaatuu, tai ukrainalaiset saavat tarpeekseen tästä leikistä, kaatavat vallankaappaushallinnon, ja pakottavat ratkaisuun? Voi hyvin olla, että edessä on Napoleonin Venäjä-kampanjan 1812/1813 kaltainen vetäytyminen, mikä toteuttaa maksimaaliset tappiot.

Vuorineuvos Juuso Waldenin sanotaan muinoin kysyneen ennen nuoren johtajan palkkaamista: "onko hän joutunut jo syömään p**kaa?". Jokainen normaalielämää elävä ihminen on joskus erehtynyt projektiin, missä kävikin huonosti: asiat eivät olleetkaan niin kuin oli kerrottu tai kuviteltu, koko projektin mielekkyys katoaa, eikä ole realistisia mahdollisuuksia selvitä siitä kunnialla. Useimmat oppivat jo teiniaikoina, että karvaat tappiot pitää niellä ja kantaa vastuunsa, päästää irti siinä vaiheessa kun vasta "sukat ovat kastuneet"... eikä yrittää härkäpäisesti jatkaa lopulliseen tappioon asti. Eurokraatti lie elänyt pumpulissa, kaikki on onnistunut... tai epäonnistumisista on voinut kiemurrella ulos edesvastuuseen joutumatta. Eurokraatti ei osaa, ei hallitse, eikä kunnia kestä nöyrtyä tappioon, ottaa ajoissa "stop loss":ia, vaikka erilaiset epäonnistumiset kuuluvat elämään. Pelkään pahoin, että Ukraina-tilanteen tavoin myös EU-kriisi ajetaan näiden typerysten johdolla seinään... vaikka vaihtoehtoja olisi ollut: esimerkiksi ottaa vastapuoli Putin tosissaan, tai edes noudattaa omien ammattilaisten varoituksia, eli jättää koko läpimätä Ukraina-projekti toteuttamatta. Miksi koko jutun pitäisi kiinnostaa meitä? Koska nämä "suuret johtajat" eivät jää kantamaan vastuutaan, vaan jokaisen meistä jotka emme olleet tekemässä hulluja päätöksiä on kuitenkin osallistuttava seuraamusten lapioimiseen pois: aivan kuten ne monet ukrailaiset jo nyt lapioivat, joiden elämä ja moni rakas asia tuhoutuvat eurokraattien leikeissä.

Trump taas on tunnetusti epäonnistunut monet kerrat omissa liiketoimissaan, ja kuitenkin noussut niistä taas. Vaikuttaisi siis päivänselvältä, että hän yrittää ratkaista Ukraina-ongelman... todennäköisesti paranneltuaan neuvotteluilmapiiriä ratkaisemalla ensin jonkun toisen pulman, tai kenties yrittämällä parantaa neuvotteluasemaakin, koska tällä hetkellä Ukraina-probleemassa ei ole neuvoteltavaa: Putin voi tällä hetkellä antaa ajan rattaiden jauhaa eurokraattien aseman kestämättömäksi (ellei se jo olekin), kun taas Trump ei voisi hyväksyä Ukrainasta diiliä, mikä vaikuttaa vain vaivoin verhoillulta tappiolta, ja sellaisena voisi olla eräs EU:n hajoamiseen vaikuttava tekijä ("hävitty sota" on siis ainoa vallankumouksen perinteisestä 7 taustatekijästä, mikä ei Euroopassa ole toistaiseksi toteutunut). Kokonaisuuden kannalta vaikuttaisi parhaalta, että Bryssel jäisi kuunteluoppilaaksi, ja antaisi osaajien vääntää asiat taas kohdalleen: eräs ensimmäinen symbolinen teko sovinnollisuuden eleenä olisi takavarikkojen ja pakotteiden purku.

Kokemus osoittaa, ettei eurokraattien suhteen voi olla liian pessimistinen.