Maanantai 22.10.2018

Arvio Fennovoimasta: ”Suomi nyt altis Venäjän väännölle – poliitikot jäivät jumiin valheensa kanssa”

Jaa artikkeli:
Luotu: 
23.2.2017 10:30
  • Kuva: Pekka Karhunen / Alma Talent arkisto
    Kuva
    Kuva Fennovoiman ydinvoimatyömaalta Pyhäjoelta. – Meneillään olevassa Fennovoiman rakentamislupavaiheessa Suomi on erityisen altis Venäjän poliittiselle väännölle. Kun lupa on periaatetasolla myönnetty, ei sitä aikataulusyistä voi enää perua, sanoo Janne Riiheläinen.
|

Suomen turvallisuuspoliittisessa keskustelussa näkyvälle paikalle noussut Janne Riiheläinen varoittaa tänään julkaistussa kirjassaan (#Turpo – Turvallisuuspolitiikan tunteet ja järki, Docendo 2017), että Pyhäjoelle rakennettava Fennovoiman ydinvoimala on Suomelle riski.

Riiheläinen on uhrannut Suomen turvallisuuspolitiikan nykytilaa päivittävästä kirjastaan parikymmentä sivua Fennovoiman tapaukselle. Hän on tarttunut voimala-aiheeseen havaittuaan, että ”on melkoinen tunne, kun seuraa asioiden kulkua, joka ei käy järkeen, siis toimi sillä tavalla kuin ajattelee maailman yleensä toimivan”.

Kirjassa kerrataan ansiokkaasti alun perin suomalais-saksalaisen, loppuvuodesta 2013 lähtien suomalais-venäläisen, ydinvoimalahankkeen erikoiset vaiheet.

Oudoin vaihe oli kuviossa piipahtanut ja torjutuksi tullut kroatilainen bulvaaniyritys Migrit Solarna Energija, jonka takana oli venäläisrahaa. Odotettua ei ollut myöskään Venäjällä laajasti toimivan valtio-omisteisen Fortumin päätös lähteä hankkeeseen

Hanketta varmistamaan lähti Fortumin ja kanssa vuonna 2015 yllättäen myös teollisuusvaikuttaja Ilpo Kokkilan omistama rakennusyhtiö SRV. Yhtiön venäläisten kanssa tekemässä projektinjohtosopimuksessa on ollut tosin selittämättömiä ongelmia. Riiheläisen mukaan ”on hyvin hankalaa sanoa, milloin sopimus toteutuu tai toteutuuko se ylipäätään”.

Jos sopimus ei jostain syystä toteudu, olisi koko Pyhäjoen hanke taas oudossa tilanteessa.

Poliitikoista Riiheläinen nostaa Fennovoiman yhteydessä esille muun muassa toukokuusta 2015 viime vuoden loppuun elinkeinoministerinä toimineen Olli Rehnin (kesk.). Hän kävi esimerkiksi Venäjällä samalla, kun tasavallan presidentti Sauli Niinistö oli Vladimir Putinin vieraana alkuvuodesta 2016.

Takavuosina Fennovoimaan ja etenkin Rosatomiin kriittisesti suhtautuneen Rehnin osuus tuolla matkalla oli hieman epäselvä. Asetelmaa hämmensi vielä Putinin lehdistötilaisuudessa mainitsema omituinen ”Fortumin uusi miljardiluokan investointiohjelma Venäjälle”, jonka Fortum kiisti

Kirjailija korostaa, kuinka tärkeää Fennovoimassa toimiminen on sekä Fortumille että SRV:lle niiden Venäjä-bisnesten vuoksi.

– Sekä Fortumissa että SRV:ssa tiedetään varmasti hyvin, miten nyky-Venäjällä isotkin omaisuudet siirtyvät nopeasti toisiin käsiin, jos niin poliittisesti päätetään. Venäjällä toimimisen maariskiin kuuluu kiinteästi heikko yksityisomaisuuden suoja, jota siellä on vahvistettava poliittisilla siteillä vallanpitäjiin. Näiden yhtiöiden osallistuminen Fennovoimaan on helppo tulkita nimenomaan tätä kautta, Riiheläinen päättelee kirjassaan.

Koko pitkä ydinvoimalaprosessi, jonka aikana Venäjä on lähtenyt kansainvälisesti tuomittuun sotilaalliseen operaatioon Ukrainassa, kulkee nyt omia latujaan.

”Ydinvoimaa kovasti halajavat poliitikot jäivät jumiin sen alun perin pienehkön valheensa kanssa, ettei Fennovoimassa ole ulko- ja turvallisuuspoliittista ulottuvuutta.”

Kenelläkään ei ole haluja tai mahdollisuuksia pysäyttää prosessia, vaikka jo aiemman hallituksen elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok.) on puhunut siitä, että maailmanpolitiikan kannalta ajoitus on ollut onneton. Hankkeesta on tullut poliittisen pelin välinen Kremlille.

– Meneillään olevassa Fennovoiman rakentamislupavaiheessa Suomi on erityisen altis Venäjän poliittiselle väännölle. Kun lupa on periaatetasolla myönnetty, ei sitä aikataulusyistä voi enää perua, Riiheläinen kirjoittaa. 

Vastuussa Fennovoiman ydinvoimalan etenemisestä ovat Suomessa yhdessä suuret puolueet, etunenässä kokoomus. Vain vihreät Riiheläinen vapauttaa Fennovoima-vastuusta.

– Oma arvioni on, että ydinvoimaa kovasti halajavat poliitikot jäivät jumiin sen alun perin pienehkön valheensa kanssa, ettei Fennovoimassa ole ulko- ja turvallisuuspoliittista ulottuvuutta.

Hänen mukaansa Venäjällä on ote myös isoon joukkoon suomalaisia kuntia, jotka ovat sitoutuneet hankkeeseen energiayhtiöidensä kautta. Niillä taas on vaikutusvaltaa suhteessa valtakunnallisiin päätöksentekijöihin, eli Suomen sisäinenkin vyyhti on kiharainen.

Ja sitten on vielä rakennettu tulevaisuuden kauhukuva, josta suomalaiset kärsisivät pahoin taloudellisesti:

– On periaatteessa mahdollista, että mikäli voimalan rakentaminen vielä kallistuu suunnitellusta ja sähkön markkinahinta puolestaan on voimalan valmistuessa pysyvästi hyvin matala, tilanne voi tehdä venäläiselle osapuolelle järkeväksi ajaa konkurssiin hankkeessa mukana oleva suomalainen tytäryhtiönsä RAOS Voima. Tämä toki kannattaa tehdä vasta sitten, kun Venäjältä tullut rahoitus olisi ehditty korvata markkinalainoilla. Tässä tilanteessa suomalaiset osakkaat jäisivät lyhentämään miljardilainoja ja maksamaan markkinahintaa korkeampaa hintaa sähköstään, Riiheläinen kirjoittaa.

Vapaana viestintäasiantuntijana toimiva ”Rysky” Riiheläinen on tunnettu ärhäkkäästä nyky-Venäjän johdon arvostelusta, mitä hän tuo toistuvasti esiin blogissaan ja Twitterissä. Hänen tinkimätön tyylinsä on johtanut siihen, että hän joutunut häirinnän ja monen sortin trollaamisen, jopa tappouhkausten, kohteeksi, kuten hän kertoo.

Annetaanpa miehen vielä sanoa kirjansa kautta sananen hänen lempiteemastaan, informaatiovaikuttamisesta:

– Aggressiivista informaatiovaikuttamista tapahtuu Venäjän puolelta, ja se näkyy monin tavoin. Tänne on synnytetty joukko Venäjän hyväksi – yleensä ymmärtämättömyyttään – toimivia ryhmittymiä. Näiden kautta ohjaillaan mukaan keskusteluun teemoja ja argumentteja. Kyse ei ole käskyjen mukaan toimimisesta, vaan eri motiiveilla toimivista verkostoista, joihin pyritään pumppaamaan tiettyyn arvomaailmaan sopivaa informaatiota.

Aika moni suomalainen turpo-asiantuntija taitaa yhtyä edellä olevaan näkemykseen.

Lue myös:

Fennovoima ”Putinin käsinohjauksessa” ja riski Suomelle? Vihreät syyttää kokoomusta

Painostiko Venäjä suomalaisyhtiötä? ”Ei vaadi suurta mielikuvitusta ymmärtää”

Kiusallinen kysymys Fortumista - Olli Rehniltä yksi sana: ”Kyllä”

Jaa artikkeli:

Kommentit

Markku Marttila

Fennovoima-Pyhäjoki-Rosatom, suomalaisvenäläinen "ydinkeisari" ilman vaatteita.

”Rysky” Riiheläinen näkee ja kertoo kaunistelematta ne riskit, joita kansalliset päättäjämme eivät ajoissa nähneet - eivätkä ehkä vieläkään suostu näkemään.

Pekka Siikala

Nähdäänkö Olkiluodon ikuisuusprojektissa riskejä? Olen ollut lukevinani että laatu ei päätä huimaa ja että etenkin maksajista alkaa olla pulaa, siis Ranskan päässä. Kirjan kirjoittahan viittaa rahoitusriskeihin ja konkursseihin. Mikä on tilanne Olkiluodon kohdalla?

Markku Marttila

Olkiluoto 3 -projektin jo toteutuneet riskit ovat jättimäisiä ja lisää vastoinkäymisiä on luvassa ranskalaisyhtiön omistajavaihdoksen myötä. Areva on tiettävästi myymässä ydinvoimaliiketoimintansa toiselle ranskalaiselle yhtiölle.

Pyhäjoen projekti on, toisin kuin Olkiluoto, suuressa määrin myös turvallisuusriski. Asiasta voidaan tottakai olla päinvastaistakin mieltä - ja laajoissa piireissä ollaankin.

Sinisilmäinen luottamus ja kauniit toiveet ovat sinänsä hienoja asioita. Mutta niiden teho ja vaikuttavuus on monissa yhteyksissä osoittautunut heikoksi; ei vähiten Suomen historian saatossa. Asiantuntijoiden vakuuttelua Hanhikiven tulevan voimalan teknisestä turvallisuudesta en kiistä. Summa summarum, vestigia terrent.

Janne Pohjala

Suomessa on ollut toiminnassa kaksi VVER-440 voimalaitosta vuodesta 1981.

Nämä eivät Trollijahtaaja-Aron kollega Rakastuin Natoon-Riihelän mukaan eivät ole mikään uhka, vaan VVER-1200 (AES), joka jostain syystä altistaa Suomen vaikka mihin.

Kun logiikka on kirjailijalla tätä tasoa, ei kannattaisi teosta ainakaan faktana pitää.

Mikko Toivonen

Minä energia-alaan liittyen kansainvälisellä kentällä toimineena olen luonnollisesti seurannut muun muassa Fennovoimatilannetta tarkoin. Tosin vähemmän kiinnostuneen sen itäpolitiikan mahdollisista ulottuvuuksista kuin sen taloudellisesta ja teknisestä kelpoisuudesta ja kansallisesta tarpeesta.

Tällöin voi jonkin tason asiantuntemuksen perusteella erittäin selkeästi tulla siihen päätelmään että:

1. Valittu Rosatomin voimalatyyppi on teknisesti erinomaisen toimintakelpoinen ja täysin kilpailevien vaihtoehtojen veroinen.
2. Sen tuomalle voimakapasiteetille on ehdoton tarve ja siksi sen tilaus on kansallisesti välttämätön omassa maassa tapahtuvan sähköntuotannon varmuustekijän vuoksi. Myös sen päästöjä vähentävän suuren vaikutuksen vuoksi
3. Sen hinta ja toimitusaika mahdollisesti pysyvät säädyllisissä puitteissa. Hintaa ja toimitusaikaa voi oleellisesti, kuten OL 3 tapauksessa heikentää STUK muusta maailmasta poikkeavat vaatimukset jotka automaattisesti nostavat meille tulevan reaktorin hintaa mistä tahansa toimitussuunnasta arvioni mukaan noin miljardilla eurolla per reaktori. Tuon arvion olen tehnyt eri puolille maailmaa toimitettavien reaktorien hintatiedoista. Myös poissulkien Hinkley (UK) ehdotetun hinnan ns. anomaliteettinä ja poikkeusjärjestelynä kulissien takana.

Siis teknisesti tuossa reaktorissa ei ole ongelmaa, todennäköisesti ei toimitusajassakaan. Ongelmat ovat kotimaan päässä ja itse aiheutettuja.

Olisi nimittäin tuo itäulottuvuuden poistamiseksi ollut viisainta rahoittaa koko hanke suomalaisin ja eurooppalaisin voimin.

Itäulottuvuus jää nyt Rosatomin omistusosaan ja siihen, että kun laitos on valmiina ja toiminnassa niin tuon omistuksen vuoksi voi olla, että emme saa vaihdettua polttoaineen toimittajaa vaikka siihen on luukku järjestetty. Jäämme siis itäuraanin varaan tuon reaktorin osalta. Toimitusturvallisuuden vuoksi olisi viisaampaa pitää hankintavapaus kun tuota polttoainetta saadaan sopivasti pakattuna myös muualta.
Myös kotimaassa on käyttökelpoista uraania mikä olisi jossain vaiheessa otettava aina yellow cake tasoon jalostettavaksi. Se vasta lisäisi kotimaisuusastetta polttoaineenkin osalta.

Kun laitos on valmis niin ei sitä kukaan enää voi mihinkään siirtää eikä sen operointiin puuttua muun kuin tuon polttoainetoimituksen osalta. Henkilökunnan oletan tulevan täysin suomalaisiksi.

Kun maassamme on tuon Fennovoimankin jälkeen oman sähköntuotannon suuri vaje, niin kannattaa pitää ymmärryksessä, että tarvitsemme vielä ainakin 2-3 uutta suur reaktoria ja silloinkin Rosatom on mahdollisten toimittajien joukossa.

On myös ymmärrettävä, että seuraavat on viisaampi tilata kokonaan suomalaisella/eurooppalaisella rahoituksella ja vapaalla polttoainesopimuksella, jollin itäsuhteet ovat pelkkä tavaran toimittaja ja kun tavara on toimitettu niin se on siinä

Lisäksi on syytä muistaa, että aivan varmuudella niin kauan kuin jokin reaktori projekti sieltä suunnasta on päällä ei maahan kukaan muussa mielessä tule omia suurbisneksiään sotkemaan.

Niille jotka propagandavaikutuksen alaisena uskovat Rosatomin reaktorin olevan jotain Tshernobyl tyyppistä niin pitää kertoa, että ei ole. Ei ole mitään yhteistä, eikä Tshernobyl tyyppinen räjähdys ole edes teoriassa mahdollinen. Pahin mahdollinen vahinko voisi jollain teoreettisella marginaalilla olla reaktorin sulaminen kuten Long islandilla tai Tsunamin aiheuttamana jäähdytyksen keskeytymisenä Fukushimassa, joissa kummassakaan säteilyyn ei kuollut yhtään henkilöä mutta tietysti suuret taloudelliset mutta nekin rajatun paikallisia, vahingot.

Siis mitään suurta syytä huoleen ei ole, vaan antaa laitoksen tulla. Sen sijaan seuraavia reaktoreja tilattaessa on otettava opiksi tuosta rahoitusjärjestelystä ja polttoainesopimusosasta.

Janne Pohjala

Juurikin näin, ei vähemmistöosakas asiaan vaikuta ja ihan oma päätöshän asia oli. Olisihan vaikka valtio voinut osakkeet ostaa, jos tarpeelliseksi olisi katsonut.

Lisäksi näkisin hyvänä että kun kerran maaperässämme uraania on, että tähtäisimme jatkossa omavaraisuuteen, eli käyttäisimme hyväksi sen mikä nyt seisoo kasassa. Samaten polttoaineen jälleenkäsittelyn alueella Suomella voisi olla kompetenssia.

Polttoaine itsessään ei ole mitään taianomaista ainetta. Sopimuksessa on vapaus hankkia muualtakin, mikäli olen ymmärtänyt asian oikein.

Lisäksi VVER-1200 on koetellun ja paljon valmistetun VVER-1000 laitoksen suuritehoisempi versio, jota sitäkin on kymmenkunta työn alla ja edellistä 1000 AES versiot ovat tuotannossa Kiinassa. Arvioitu rakennusaika 54 kuukautta, käyttöikä 60 vuotta.

Sarjatuotantolaitoksissa on vähemmän yllätyksiä. Lisätietoja laitoksesta

https://www.iaea.org/INPRO/7th_Dialogue_Forum/Rosatom_1.pdf

Perussyy siihen miksi markkinatilanne on tämä, on siinä että lännessä voimaloiden valmistusyhtiöt olivat pitkään lähinnä polttoaineen toimittajia, koska uutisen tilauskanta hupeni vuosiksi. BRICS -maissa taasen kysyntä on ollut tasaista ellei jopa nousevaa.

VVER on siten sarjatuotantolaite, toisin kuin Olkiluoto.

Raimo Laine

Venäjä on vain yksi omistaja, joka mahdollisti rahoituksen, mutta enemmistö omistajista on suomalaisia. Laitos on lisäksi erittäin tärkeä mallikappale Venäjälle, joka pyrkii näitä myymään ympäri maailmaa. Myös laitoksen tuottama voitto on ihan mukava venäläisille.
Eli homma täytyy pitää mallikelpoisena. Tämä ei ole mikään ranskalainen Areva, joka tuottaa vain mahtavia riitajuttuja.

Petri Hämäläinen

"Hän on tarttunut voimala-aiheeseen havaittuaan, että ”on melkoinen tunne, kun seuraa asioiden kulkua, joka ei käy järkeen, siis toimi sillä tavalla kuin ajattelee maailman yleensä toimivan”."

Ihan sivukysymys: Mikä on jampan koulutustausta ja sivistystaso, jos kirjallinen ilmaisu ja suomen kielen taito ovat tätä luokkaa?

Ilkka Korkalainen

Alun perin kaupallisesta hankkeesta tuli poliittinen hanke Suomen hallituksen ja erityisesti Olli Rehnin käytyä lupaamassa Fortumin tulevan pelastamaan kaatumassa olevan hankkeen lähtemällä osakkaaksi hankkeeseen. Tämä toiminta kytki Suomen poliittisesti Kremlin ydinvoimatalutusnuoraan. Poliitikkojen ei koskaan olisi pitänyt mennä sotkemaan asioita siten kuin he tekivät. Olisi pitänyt antaa hankkeen kaatua heti alkuunsa ja katsoa miten Kreml suhtautuu. Olisiko Fortumin voimalat Venäjällä kaapattu venäläisomistukseen, ei tiedä. Myös Fortumin hehkuttama vesivoimaloiden kauppa Karjalan alueelta oli täyttä puppua. Kreml ei koskaan olisi niitä lähtenyt myymään Fortumille. Pelkkää energiahypetystä jota ei luulisi Suomen valtion enemmistöomisteisen yhtiön harjoittavan. Omistajaohjaus ei ole toiminut lainkaan. Mitä Fortum ylipäätään tekee Venäjän energiamarkkinoilla ja investoimalla sinne suomalaista rahaa miljarditolkulla ja täydellä riskillä.

Janne Pohjala

Fortum omistaa kahdeksan voimalaitoista Venäjällä Cheljabinskin and Tymenin alueella, 4,440 MW sähköä ja lämpötehoa 9,920 MW.

Kreml ei tähän omistukseen ole mitenkään puuttunut, joten miksi Fortumin 29,5% omistus TGC-1 -yhtiössä jolla näitä vesi- ja lämpövoimaloita on Länsi-Venäjällä olisi ongelma?

http://www.fortum.com/en/corporation/fortumworldwide/russia/pages/defaul...

Ovatko Venäjän poliitikot ja politrukit pomppineet tasajalkaa ja juosseet tukka tulessa kun suomalaisyhtiö omistaa 100% voimaloita Venäjällä?

En ole huomannut. Meillä sen sijaan tuntuu joiltain jatkuvasti menevän sukkahousut solmuun kolmannesta VVER -laitoksesta Suomessa.

Jukka Lampinen

Loviisan ydivoimala on ilmeisesti ollut erittäin toimintavarma, eikä sen suhteen ole ollut mitään turvallisuus ongelmia.
Mistä nämä ongelmat muka yllättäen on tulleet, nykyinen Venäjä on Suomen kannalta montakertaa turvallisempi kuin Neuvostoliitto.

Ongelma on meissä itsessä, meistä on tullut vihamielisiä ja asenteilta nationalisteja ja poliittisesti selvästi oikeistolaisempia.
Vihreiden arvojen vahvistuminen on myös suuri syy.
Olemme kasanneet suuren määrän esteitä voimalalle ja syytämme Venäjää vielä siitä että se pyrkii ylittämään esteet.

Tuomo Niemelä

En kyllä henkilökohtaisesti näe Rosatomin ja Fortumin ~40% yhteenlaskettua rahallista omistusta "turvallisuusriskinä" Suomelle. Mahdollinen taloudellinen riski osallistujille, kaikin mokomin, mutta yhtä hyvin mikä tahansa osakasyrityksistä voi vetäytyä pois niin halutessaan.

Rosatom pyrkii toki paitsi rakentamaan voimaloita ulkomaille, niin myös samalla omistamaan niitä. Mutta näin toimivat kaikki yritykset niin saadessaan. Usein se ei vain onnistu, vaan suomalaiset rakentavat paperikoneita kilpailijoilleen, lahjoittavat laivanrakennusosaamistaan kiinalaisille ja Patrian vaunut valmistetaan lisenssillä Puolassa.

Kirsti Era

Riiheläisen arvio on valitettavasti lukematta, mutta voi suositella Pertti Vehkalahden artikkelia Idäntutkimus-lehden numerossa 4/2016. Diskurssianalyytikko tarkastelee siinä Fennovoima-hankkeesta käydyn keskustelun sävyjen muutoksia. Alunperin tarkoitus oli vähentää energiariippuvuutta Venäjästä saksalaisen EOnin osallisuudella, ja vihreätkin istuivat hallituksessa valmistelemassa voimalalupia kalkkiviivoille saakka. Kun Saksa Fukushiman onnettomuuden jälkeen päätti luopua ydinsähköstä ja EOn lähti, tuli ongelmaksi uusi yhteistyökumppani ja nyt ollaan siis entistä suuremmassa kytköksessä venäläiseen energiasektoriin. Paitsi ettei rakennuslupaa ole myönnetty, joskin maastoa ja metsää on silti jo tuhottu Hanhikiven hienossa luontokohteessa. Myös kotimaiset yksityiset tahot ovat vetäytyneet tästä iltaruskon energiahankkeesta, ja nyt kuntia ja valtiota/Fortum vedetään tilalle.
Vehkalahden erittäin kiintoisan artikkelin jatkoksi toivoisi diskurssianalyyttistä tarkastelua siitä, missä sävyssä ja ennen kaikkea minkä verran ydinvoimasta puhuttiin mm. Vihreissä ennen Rosatomin ilmaantumista projektiin. Pelkäänpä ettei juuri minkään vertaa.
Tämä tuntuu kurjalta, koska itse tosiaankin vastustan ydinvoimaa. Sen sijaan en pidä poliittista ratsastamista yleisen Venäjä-vastaisuuden lietsomisella eettisenä enkä järkevänä. Maa on ollut tuossa viimeiset 600 vuotta, eikä ole luultavaa, että se mihinkään katoaisi. Pakko on tulla juttuun, vähän kuin epämieluisan rajanaapurin kanssa.