Tiistai 23.10.2018

Petteri Orpo: ”Korkean verotuksen ongelma koskettaa jokaista tavallista palkansaajaa” – tavoitteena lähes 80 prosentin työllisyys

Jaa artikkeli:
Luotu: 
3.10.2018 10:52
  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Alma Talent
    Kuva
    ”Korkean työn verotuksen ongelmat koskettavat jokaista tavallista palkansaajaa. Yhdessä sosiaaliturvareformin kanssa verotuksen keventäminen madaltaa merkittävästi pienipalkkaisen työn vastaanottamisen kynnystä. Työnteon kannustimien parantamiseksi marginaaliveroprosenttien alentamista on jatkettava kaikilla tulotasoilla”, Petteri Orpo sanoo.
|

Valtiovarainministeri, kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo sanoo Keskuskauppakamarin veropäivässä pitämässään puheessa, että työllisyyden on oltava Suomessa nyt ykköstavoite päätöksenteossa. Hän linjaa kunnianhimoisen työllisyystavoitteen:

”Ainoa keino varmistaa, että julkinen talous saadaan kestävästi tasapainoon, on nostaa työllisyys etusijalle kaikessa päätöksenteossa. Matala työllisyysaste ja korkea työttömyys ovat vakava ongelma julkiselle taloudelle. Työllisyysaste on nostettava ensin 75 prosenttiin ja sen jälkeen lähemmäs 80 prosenttia.”

Hiljattain Elinkeinoelämän keskusliitto EK linjasi, että seuraavan hallituksen on tavoiteltava 75 prosentin työllisyyttä.

Orpo varoittaa puheessaan ”vaalikuumeesta”, mutta hänen omakin katseensa suuntautuu jo vahvasti kevään eduskuntavaalien jälkeiseen aikaan.

Orpon mielestä Suomi tarvitsee kolme reformia työllisyyden nostamiseksi.

”Ensinnäkin tarvitsemme sosiaaliturvareformin, joka vähentää kannustinloukkuja ja parantaa kannustimia työntekoon. Uudistus yksinkertaistaa sosiaaliturvaa yhdistämällä eri tukimuotoja ja tasoittaa kannustinloukkuja vähentämällä tuen tasoa samalla, kun työtulot kasvavat. Uudistus säilyttää tuen vastikkeellisuuden, mutta tukee työnteon kannustimia ja korkean työllisyysasteen saavuttamista”, Orpo sanoo.

Toiseksi Suomen on Orpon mukaan jatkettava veroreformia, jossa työn verotus kevenisi ja verotuksen painopiste olisi haitoissa ja päästöissä.

”Korkean työn verotuksen ongelmat koskettavat jokaista tavallista palkansaajaa. Yhdessä sosiaaliturvareformin kanssa verotuksen keventäminen madaltaa merkittävästi pienipalkkaisen työn vastaanottamisen kynnystä. Työnteon kannustimien parantamiseksi marginaaliveroprosenttien alentamista on jatkettava kaikilla tulotasoilla”, Orpo sanoo.

”Kolmanneksi tarvitsemme reformeja työelämään, koulutukseen ja perhevapaisiin”, hän toteaa.

Henkilöt: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Tarja Laakso

Työn verottaminen todellakin aiheuttaa haittaa kaikille palkansaajille, ja lisäksi elinkeinoelämälle, koska se pitää palkat korkeana ja elintason alhaisena.
Niinpä verotusta olisi siirrettävä kiireesti työn verottamisesta yritysten verottamiseen, jolloin veropohja laajenisi myös robotteihin ja toisaalta yrityksethän niistä veroista pääsääntöisesti eniten hyötyvätkin korkean koulutustason, korkeatasoisen infran jne. muodossa, vaikka tällä hetkellä yritysverotus on muuhun Suomen verotukseen nähden aivan mitätöntä ja osingoista suurin osa jää verotuksen ulkopuolelle. Eli ensimmäinen askel verojen keventämisessä olisi helppo - alkaa verottamaan kaikkia osinkoja (myös niitä, joilla nyt kierretään verotusta).
Seuraava askel voisi olla alv:n korottaminen - mutta vain jos samalla pienennetään vastaavasti tuloveroja. Sekin laajentaisi veropohjaa, ja tuomalla myös ulkomaalaisille nyt menevät voitot verotuksen piiriin.

Työllisyys taas saadaan helpommallakin paremmalle tasolle - lyhentämällä työaikaa. Itse jopa suostuisin siihen, että kuukausipalkkakin laskisi vastaavasti, mutta ymmärrän pienituloisia, heiltä ei enää oikein voi pienemmäksi palkkoja laskea, joten tulojen menetys pitäisi korvata verotusta muuttamalla niin, että käteen jäisi ainakin suurinpiirtein sama määrä rahaa. Tämäkin hyödyttäisi erityisesti työnantajia, he saisivat tehokkaampia työntekijöitä halvemmalla. Ja samalla yhteiskunta hyötyisi lisääntyneinä työpaikkoina eli vähentyvinä työttöminä - ainakin nykyiset 24/7 -toimintaa pyörittävät työtehtävät vaatisivat pakosta uusien työntekijöiden palkkaamista. Lisäisi hyvinkin todennäköisesti työllisten määriä rutkasti enemmän kuin nyt kaavaillut 10 000 - 20 000 yrittäjien innoissaan lupaamat (mutta varmaankin lupauksiksi jäävät) uuden työntekijän palkkaukset kaikkien noin 2,5 miljoonan palkansaajan asemaa heikentämällä (toki ymmärrän, että todellinen tarkoitushan tuossa lakiehdotuksessa onkin juuri se työntekijän aseman heikentäminen ja työnantajien aseman vahvistaminen entisestään, vaikka se on jo nyt aivaan liian hyvä).

Tarja Laakso

Ja irtisanomissuojan heikentäminenkö auttaa koulutetun työvoiman saannissa pienyrityksiin? Epäilenpä, että käy juuri päinvastoin, että loputkin koulutetut hakeutuvat työpaikkoihin, joissa ei tarvitse pelätä irtisanomista joka päivä.

Tosin voisihan noita ammattilaisia kouluttaa lisää - vaan mitähän tämä hallitus on tehnyt sen eteen - vähentänyt koulutusmäärärahoja ja koulutuspaikkoja (tosin toisaalta sitten taas pitäisi jatkuvasti kaikkien kouluttaa itsensä uusiin ammatteihin vaikkei kaikille riitä edes siihen ensimmäiseen ammattiin sitä koulutuspaikkaa).

No, en tiedä, onko oikea linja, koska kyllähän se todellinen ongelma taitaa kuitenkin olla se, että työnantajat haluavat yli-ihmisiä. Tulee jälleen mieleen eräs ihan oikea työpaikkailmoitus 1990-luvulta (silloisen laman aikaan), jossa pienemmän puoleinen yritys haki työntekijää, jolla on vähintään kaksi korkeakoulututkintoa (kaupallinen ja tekninen), vähintään 15 vuoden työkokemus ja ikä alle 30 vuotta.
Tällaisia vastaavan tyyppisiä valituksia kuuli tv:ssä ihan lähiaikoina, kun mikään normaali ei riittänyt työnantajille joka valitti kun ei saa työntekijöitä - mutta eihän tietenkään niille yli-ihmisille myöskään palkkaa voi maksaa. Esimerkkinä A-studiossa joskus vuosi sitten tai jotain sellaista, ravintolan pitäjän valitus kun ei saa pääkaupunkiseudulle kokkeja - joo, ei me voida maksaa heille palkkaa yli minimipalkan (1400/kk vakituisille täyspäiväisille kokeille) emmekä voi luvata töitäkään kuin muutamaksi päiväksi silloin kun me tarvitsemme heitä - on se kumma, kun eivät tule Lapista pääkaupunkiseudulle töihin silloin kun ME tarvitsemme työntekijöitä - tai vaikkapa se ihan lähiaikoina ollut valitus siitä, kun ei saa työntekijöitä, kun ainoa pätevä oli liian vanha.

Onkohan pätevän työvoiman saanti sittenkin kiinni monilta osin työnantajien liian suurista vaatimuksista ja liian huonoista tarjotuista työehdoista? Kun niitä akateemisia ja muita koulutettuja on kuitenkin työttöminä aika paljon. Uskoisin, että kaikki pätevät ja hyvät työnantajat löytävät työntekijöitä tarpeeksi, jos tarjoavat heille riittävän hyvät työehdot (johon kuuluu ehkä muut asiat kuin palkka vieläkin enemmän, mutta toki palkankin pitää olla riittävä) ja osoittavat itse olevansa hyviä työnantajina. Eikös sitä väitetä, että markkinavoimat toimivat hyvin - markkinavoimat vaikuttavat tässäkin suhteessa. Ennen vanhaan yksi ratkaisu tähän oli myös se, että työnantajat kouluttivat työntekijänsä - se ei taida tänä päivänä kuulua työnantajien tapoihin, kun heidän pitäisi saada se täysin heidän yksilöllisiin tarpeisiin yhteiskunnan heille kouluttama ja lisäksi kokemusta riittävästi omaava työntekijä juuri silloin kun he sitä tarvitsevat.