Torstai 20.6.2019

Sähkön siirtohinnat: ”Nyt johdetaan ihmisiä harhaan” – Antti Rinteen ja Juha Sipilän puheet pöyristyttävät Energiateollisuudessa

  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi
    Kuva
|

Energiateollisuus on suivaantunut Juha Sipilän (kesk) ja Antti Rinteen (sd) väitteistä, että sähkön siirtohintojen nousu johtuu siitä, että siirtoyhtiöt eivät ole julkisessa omistuksessa.

Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä ja Sdp:n puheenjohtaja Antti Rinne avasivat todellisen pandoran lippaan eilen maanantaina vaalitentissä, kun kummatkin puheenjohtajat olivat sitä mieltä, että kaikkien sähkön siirtoverkkojen pitäisi olla julkisessa omistuksessa. LUE LISÄÄ: ”Sähkön siirtohinnat järjettömiä” – Antti Rinteeltä ja Juha Sipilältä kova veto vaalitentissä: Kaikki sähköverkot julkiseen omistukseen

”Korotuskatto jo asetettiin, mutta siirtohintojen kasvu on ihan järjetön koko Suomessa. Sähkö on meillä edullista, mutta siirtäminen maksaa ihan mielettömästi”, Juha Sipilä todisti ja jatkoi, että ”jos jotakin yhteiskunnan pitäisi omistaa, niin mielestäni yhteiskunnan pitäisi omistaa energian siirtoverkot kokonaisuudessaan, ei pelkästään kantaverkkoa, joka on Fingridin omistuksessa”. Ja Rinne myötäili.

Puhe oli kovaa puheenjohtajilta, mutta ovatko he oikeassa? Johtuuko sähkön siirtohintojen nousu siitä, että Fortum myi verkkoyhtiönsä, nykyisen Carunan, kansainvälisille sijoittajille ja Vattenfall oman verkkoyhtiönsä, nykyisen Elenian, toisille sijoittajille?

LUE MYÖS: Sähkölasku 95 €, itse sähkön osuus 3 € – Ministeri sanoi suoraan: ”Valitettavasti joudumme maksamaan”

Ne ovat kaksi suurinta verkkoyhtiötä, mutta verkkoyhtiöitä on Suomessa noin 80 ja niistä suurin osa on jo nyt julkisen vallan (kuntien) omistamia joko osin tai kokonaan. Siirtomaksut ovat nousseet lähes kaikilla yhtiöillä riippuen siitä, kuinka suuria verkkoinvestointeja ne ovat tehneet.

Energiateollisuuden toimitusjohtaja Jukka Leskelä sanoo suoraan, että nyt pääministeri ja pääministerikandidaatti ovat puheissaan vaalilaukalla.

”Nyt heitetään löysästi asioista ja johdetaan ihmisiä harhaan sähkön siirtohintakeskustelussa”, Leskelä sanoo.

”Me ollaan tässä tilanteessa sen tähden, että nämä samat poliitikot ovat päättäneet, että sähkö on niin tärkeä hyödyke ja että se pitää olla varmasti saatavilla. Valtio päätti siis [vuoden 2011 tapaninpäivän myrskyn jälkeen], että sähkön toimitusvarmuutta parannetaan ja sähkön jakeluverkot rakennetaan käytännössä uusiksi. Tästä miljardien eurojen investointivelvoitteesta on sähköyhtiöille syntynyt lisäkustannus ja joku eli asiakas sen joutuu maksamaan. Tällä ei mitään tekemistä sähköverkkoyhtiön omistuksen kanssa”, Leskelä sanoo lähes tuohtuneena.

LUE LISÄÄ: Pekka Haavisto vastaa syytöksiin Caruna-kaupasta: ”Eduskunta ei täysin hahmottanut”

”Sipilä väitti kaiken lisäksi täysin virheellisesti, että sähkön siirto on Suomessa kallista. Kansainvälissä vertailuissa olemme hyvin kilpailukykyisiä ja maantiede huomioiden vielä kilpailukykyisempiä.”

Leskelä ihmettelee myös sitä, että kun sekä Sipilä että Rinne ovat huolissaan valtiontaloudesta, mitä järkeä valtiolla on hankkia miljardeilla euroilla nämä yhtiöt itselleen.

”Sillä ei saataisi aikaan edes sitä asiaa, mitä tavoitellaan. Siirtohintojen nousu johtuu investoinneista, ei siitä, kuka tai mikä yhtiöt omistaa. Nyt ollaan aika kalliilla ja väärällä lääkepurkilla liikenteessä”, Leskelä sanoo.

Leskelä on huolestunut nimenomaan siitä, että poliitikot väittävät siirtohintojen nousseen omistuksen vuoksi. ”Sillä väitteellä johdetaan ihmisiä yksinkertaisesti harhaan.”

Hän ihmettelee myös sitä, että jos poliitikot tarkoittavat, että sähkön verkkoyhtiöiden on oltava julkisessa omistuksessa, niin onko valtio valmis laatimassa lakia, jolla kuntia kielletään myymästä yhtiöitään. ”Suurin osahan verkkoyhtiöistä on kuntien omistuksessa.”

Verkkoyhtiöt ovat paikallisia monopoleja. Olisiko Energiaviraston pitänyt määritellä niin sanotun kohtuullisen tuoton prosentti pienemmäksi, jotta hinnankorotukset olisivat olleet pienempiä?

”En osaa siihen ottaa kantaa. Viranomaiset ovat oman harkintansa mukaan ne asettaneet ja tarkoitushan oli, että investoinnit toimitusvarmuuteen saadaan liikkeelle. Näin on juuri tapahtunut, eli on tehty mitä on toivottu.”

Pitäisikö toimitusvarmuudesta hieman joustaa esimerkiksi kesämökkien kohdalla, jolla saataisiin investointikustannuksia laskettua?

”Näistä energia-ala on valmis keskustelemaan, mutta se pitää tehdä toisella foorumilla. Nyt kaksi merkittävää poliitikkoa puhuu siitä, että yksityisiä verkkoyhtiöitä pitäisi ottaa valtion haltuun. Jos siirtohintoihin oikeasti halutaan vaikuttaa, niin silloin pitää keskustella tämän uudehkon lain vaatimuksista, eli ollaanko sähkön toimitusvarmuudesta valmiita hieman joustamaan”, Leskelä sanoo.

Carunan ja Elenian hinta saattaa nousta hävittäjätasolle

Energiateollisuuden Jukka Leskelä ei halua tarkemmin eritellä mitä Carunan tai Elenian hankkiminen valtiolle maksaisi, mutta asian arvioinnissa voidaan käyttää apuna toteutuneita kauppoja.

Elenian omistus vaihtui viimeksi joulukuussa 2017. Uutistoimisto Reutersin mukaan Elenian kauppa oli arvoltaan yksi Euroopan suurimpia infra-alan yrityskauppoja, kun velattomaksi kauppahinnaksi muodostui peräti 3,7 miljardia euroa eli hinta enemmän kuin kaksinkertaistui siitä, kun Vattenfall luopui verkkoyhtiöstään.

Fortum myi Suomen suurimman sähköverkkoyhtiön joulukuussa 2013 pääomasijoittajien omistamalle Carunalle. Kauppahinta oli 2,55 miljardia euroa, joka Elenia-kaupan yhteydessä näyttää kovin vaatimattomalta summalta, sillä Caruna on Eleniaa selvästi suurempi ja vähintään yhtä tuottava yhtiö.

Voikin aika varovaisesti arvioida, että Carunan velaton kauppahinta nousisi ehkä 5–6 miljardiin euroon, jos kysymys olisi oikeasti siitä, että valtio ostaisi yhtiön eikä kysymys olisi kansallistamisesta.

Näin pelkästään näiden kahden yhtiön kohdalla voidaan puhua Suomen hävittäjä-hankinnan luokan rahanmenosta – lähes 8–10 miljardista eurosta.

Olisiko siis kahden verkkoyhtiön pakko-ostossa oikeasti mitään järkeä?

LUE MYÖS: Caruna vastaa Vasemmistoliiton ryöpytykseen: Hintojen takana poliitikkojen päätös – ei omistaja

Yritykset: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Eero Pekonen

Leskelälle voisi todeta sen verran, että hintaan vaikuttaisi kauppahetkellä voimassa oleva lainsäädäntö ja kuluttajaviranomaisten toiminta. Valtiolla on lainsäädäntövaltansa takia mahdollisuus painaa kauppa- tai lunastushinta kohtuulliselle tasolle.

Pasi Käyhkö

Rinteen ja Sipilän jutut ovat täyttä populismia ja suoraan sanoen valehtelua. Poliittiset päättäjät ja puolueet yhdessä päättivät siirtoyhtiöiden velvoitteesta nyt tapahtuviin investointeihin. Kokonaisarvo noin 8 miljardia vuoteen 2027 mennessä. Toinen asia on, että myös kunnalliset yhtiöt ovat nostaneet hintojaan samalla tasolla.

Pasi Käyhkö
Vastaus kommenttiin #12

Hei sinä keskustalainen nimimerkki Seppo Simonen; minä ajattelen ihan omilla aivoillani. Siihen ei tarvita yhdenkään puoluepoliitikon näkemystä.
Sinulla tuntuu menevän puolue ihmisen edelle.
Se on surullista.
Aikanaan itäisen naapurimme yhteiskunta toimi samoin.

Kalevi Salonen

Höpsistä! Eivät jakeluverkot kilpaile. Vain sähkön hinta on kilpailtua.

Et näköjään myöskään usko siihen, että monopolissa hintoja voidaan vedättää niin korkealle kuin vain ihmisillä on rahaa.

Julkiset verkot olisivat ainoa oikea ratkaisu. Siinähän työt voitaisiin suorittaa pitkälti kilpailuttamalla, jolloin olettamasi tehokkuuskysymyskin ratkeaisi. Kas kun ei poliitikoilla ole lyhytaikaisen rahantulon huumassa moinen päähän pälkähtänyt.

Pasi Käyhkö
Vastaus kommenttiin #17

Eihän kukaan ole niin väittänytkään että jakeluverkkoyhtiöt kilpailisivat keskenään. Sehän juuri yksi ongelma onkin.

Nyt käydään keskustelua siitä kuka hallinnoi ja omistaa jakeluverkot, että saataisiin tehokas toiminta ja jakeluhinnat kohtuullisiksi.
Nythän hintojen nousun suurin syy on eduskunnan poliittiset päätökset v. 2011.
Epäilen julkisen sektorin tehokkuutta. Myös julkinen sektori on monopoli, jossa kulut voidaan määritellä "eitehokkaimman" toiminnan mukaan. Veronmaksajien piikkiin.

Antti Kettunen

Caruna maksoi verkosta suuruusluokkana miljardin. Millä rahoitettiin? Konsernilainalla jonka korko oli hyvin vaatimaton 15%. Monopoliasemassa toimivasta yhtiöstä. Aikana jolloin pankit tarjosivat miinuskorkoa. Jos tuo ei ole kusetusta, en tiedä mikä on.

Mikko Toivonen

Kyllä fakta on varma eli investoinnin kustannukset velotettaisiin aivan eri tavalla vastuullisen julkisen toimesta toteutettuna tai jopa vastuullisen ei pörssi tai institutionaalisen rahoittajan tai yksityisen yhtiön toimimana.
Normaali yhtiö kun hankkii investointeihinsa rahat ensin muualt ja sitten poistaa niiden kuluja myymässään tuotteessa ajan kanssa. Nyt raha otetaan asiakkaalta heti ja investoidaan sitten joskus, jos lopulta sittenkään.
"Caruna" systeemi on pilallinen perusteiltaan ja sellaiset viisas hallitus keinoista riippumatta lakkauttaa.

Raimo Laine

Voisihan valtio sitten poistaa siirtokulut vaikka kokonaan ja jättää ne siten veronmaksajien maksettavaksi.
Näinhän naapurissa tehtiin ja tehdään edelleen monissa valtioissa, kuten mm. Venetzuelassa, jossa sähköä ei
enää oikein saadakkaan.

Erkki Malinen

Tottakai kunnallisetkin verkkoyhtiöt nostaa maksujaan, mutta sen vaikutus on aivan eri kun se raha jää tänne sisäiseen kiertoon, toisinko näillä sijoitus yhtiöillä. Tämä tuntuu olevan Kokoomuksen kannattajille vaikea ymmärtää, sillä on helvetin suuri ero kuka sen yhtiön omistaa.

Eero Pekonen

Olet oikeassa Erkki, vaikeaa tuntuu olevan isänmaan hintakilpailukyvystä huolehtiminen useille meidän keskeisille poliitikoille. Nykyään kaikki on kaupan. Suomen lainsäädäntö on suorastaan hienoviritetty kansainvälisiä finanssialan saalistajia varten. Meillä on muuten nykyään Suomen Pankin johtajana henkilö, joka talouskomisssaarina ollessaan lähetti ympäri Eurooppaa (ainakin Kreikka, Espanja ja Irlanti) kehoituskirjeitä, että julkiset vesilaitokset olisi ehdottomasti myytävä yksityisille sijoittajille.

Kalevi Salonen

Siksi toisekseen kuntien sähkölaitosten siirtomaksut seuraavat markkinatasoa siksi, että kunnilla on armoton tarve hankkia rahaa. Se on siis epäsuoraa verotusta. On kuitenkin järjetöntä antaa ihan ulkopuolisten tahojen meitä verottaa.

Martti Lahti

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)

22 päivänä toukokuuta 2008 (*)

Sähkön sisämarkkinat – Direktiivi 2003/54/EY – 20 artiklan 1 kohta – Kolmansien osapuolten vapaa pääsy sähkönsiirto- ja jakeluverkkoihin.

http://curia.europa.eu/juris/document/document_print.jsf;jsessionid=9ea7...

Asiassa C‑439/06, jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Oberlandesgericht Dresden (Saksa) on esittänyt 17.10.2006 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 24.10.2006, saadakseen ennakkoratkaisun energianhallintaa koskevassa asiassa.

Citiworks AG,

Sächsisches Staatsministerium für Wirtschaft und Arbeit als Landesregulierungsbehörden,

Flughafen Leipzig/Halle GmbH:n ja

Bundesnetzagenturin osallistuessa asian käsittelyyn,

7        Kyseisen direktiivin 20 artiklassa, jonka otsikko on ”Kolmannen osapuolen pääsy verkkoon”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kolmansien osapuolten päästämiseksi siirto- ja jakeluverkkoihin luodaan järjestelmä, jossa käytetään julkaistuja tariffeja, jota voidaan soveltaa kaikkiin vaatimukset täyttäviin asiakkaisiin ja jota sovelletaan puolueettomasti ja harjoittamatta syrjintää verkon käyttäjien välillä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 23 artiklan mukaisesti hyväksytään nämä tariffit tai niiden laskentamenetelmät ennen niiden voimaantuloa ja että tariffit ja, jos ainoastaan menetelmät hyväksytään, menetelmät julkaistaan ennen niiden voimaantuloa.

2. Siirto- tai jakeluverkonhaltija voi evätä verkkoon pääsyn, jos verkon kapasiteetti ei ole riittävä.Epäämiselle on esitettävä asianmukaiset perustelut ottaen erityisesti huomioon 3 artiklan säännökset. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun verkkoon pääsy evätään, siirto- tai jakeluverkonhaltija antaa tarvittaessa tietoja toimenpiteistä, joita verkon vahvistaminen edellyttäisi.

30      Komissio katsoo, että direktiivin 2003/54 20 artiklan 1 kohta on esteenä EnWG:n 110 §:n 1 momentin 1 kohdalle. Sen mukaan pääasiassa kyseessä oleva verkko on nimittäin tässä direktiivissä tarkoitettu jakeluverkko ja kyseiseen verkkoon on siten taattava vapaa pääsy.

Komissio huomauttaa, että kolmansien osapuolten vapaata pääsyä energiantoimitusverkkoihin koskeva periaate on keskeinen periaate, josta poikkeaminen voidaan sallia vain selkeästi määritellyissä olosuhteissa.

Kuten direktiivin 2003/54 15 artiklan 2 kohdan lopusta ilmenee, verkon koko otetaan tässä yhteydessä huomioon ainoastaan jakeluverkkojen haltijoiden oikeudellista eriyttämistä koskevien kysymysten yhteydessä.

Suomen hallituksen esitys on sillisalaattia, jossa kaasunsiirto ja sähkönsiirto oli sekoitettu toisiinsa, silmiini pisti seuraava:

HE 50/2017 sivu 21 

www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2017/20170050.pdf

Yhteisön tuomioistuimen tuomio C-439/06

Yhteisön tuomioistuin on antanut vuonna 2008 ratkaisun asiassa C-439/06, jossa tuomioistuin tulkitsi toisen sähkömarkkinadirektiivin  säännöksiä kolmannen osapuolen verkkoon pääsyn edellytyksistä. Tässä niin sanotussa Citiworks-tapauksessa sähkön toimittaja halusi toimittaa sähköä asiakkaalle, joka sijaitsi lentokenttäalueella. Saksan liittotasavallan lainsäädännön mukaan yksityisillä, pienillä jakeluverkoilla oli kuitenkin mahdollisuus hakea poikkeusta verkkoon pääsyn järjestämisestä. 

Alueella oli yksityinen, lentoaseman omistama ja operoima jakeluverkko, jolle oli myönnetty kyseinen poikkeus. Yhteisön tuomioistuimen ratkaisun mukaan kaikki verkot, riippumatta verkon koosta ja asiakastyypeistä, joilla siirretään sähköä asiakkaille ja jotka eivät ole siirtojännite- tai suurjännite-verkkoja, kuuluvat direktiivin 20 artiklan 1 kohdan säännöksen soveltamisalaan ja ovat siten direktiivissä tarkoitettua sähkönjakeluverkkoa. 

Yhteisön tuomioistuimen mukaan Citiworks-tapauksessa myyjällä tulee siis olla oikeus toimittaa sähköä lentokenttäverkossa olevalle asiakkaalle. Direktiivin 20 artiklan 1 kohtaa on yhteisön tuomioistuimen mukaan tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle

*****
Näillä perusteilla yhteisöjen tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 96/92/EY kumoamisesta 26.6.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/54/EY 20 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä sähkö- ja kaasutoimituksia koskevan 7.7.2005 annetun lain eli niin sanotun energiatalouslain (Gesetz über die Elektrizitäts- und Gasversorgung (Energiewirtschaftsgesetz)) 110 §:n 1 momentin 1 kohdan kaltaiselle säännökselle, jolla tietyt energiantoimitusverkkojen haltijat vapautetaan velvollisuudesta myöntää kolmansille osapuolille vapaa pääsy näihin verkkoihin sillä perusteella, että nämä verkot sijaitsevat yhteenkuuluvalla yritysalueella ja palvelevat pääasiallisesti energian siirtämistä oman yrityksen sisällä tai siihen sidoksissa olevaan yritykseen.

Energiavirasto antoi vuonna 2014 lausunnot eräiden teollisuusverkkojen luvanvaraisuudesta sähkömarkkinalain kannalta:

https://www.energiavirasto.fi/documents/10179/0/Lausuntoyhteenveto_Teoll...

Energiavirasto totesi, että kun otetaan huomioon, että sähkömarkkinalailla on osaltaan implementoitu sähkömarkkinadirektiivin 2009/72/EY velvoitteet ja että sähkömarkkinalain nimenomaisena tavoitteena on ollut saattaa sähkömarkkinalaki kolmannen osapuolen, mukaan lukien sähkön toimittajan (myyjän), verkkoon pääsyn järjestämisen osalta EU:n oikeuden mukaiseksi, toiminnan luvanvaraisuutta on arvioitava myös kolmannen osapuolen 
verkkoon pääsyn kannalta.

EU:n oikeuskäytännön (asia C-439/06, citiworks) mukaan kolmannelle osapuolelle on taattava verkkoon pääsy sähkömarkkinadirektiivin tarkoittamiin jakeluverkkoihin riippumatta niiden koosta ja asiakastyypeistä.

*****

Eli loppukaneettina Suomessa on tiedetty EU:n kanta kolmannen osapuolen verkkoon pääsystä ja siitä huolimatta on jatkettu haitallista monopolia, joka yksipuolisesti estää kaikkien 80 verkkoyhtiö keskinäisen kilpailun sähkönsiirtoverkoissa.

Lauri Kiiski

Monopolissa omiatajat hyötyvät niin paljon kuin pystyvät riippumatta siitä, oliko monopoli yksityis - tai julkisomisteinen.

Suomessa nyt kävi niin ikävästi, että yksityiset ulkomaiset sijoittajat pääsivät nauttimaan " piiloverotuksen " hyödyistä, josta ongelmasta voimme heristää sormeamme vain Vihreiden puheenjohtajalle Pekka Haavistolle.

Sähkömarkkinaviraston päättäjät voivat toki tehdä hommasta lopun, mutta taitavat olla korkeasti palkattuja suolapatsaita mukavin eduin - tai lahjuksin.

Jari Vuori

Tuo kilpailutilanne on täyttä pska puhetta. En usko että missään olisi päällekkäisiä sähköverkkoja joista asiakas voisi valita. Tuo 8 miljardiahan olisi jakaantunut 10-15 vuodelle joten ei ihan hirvee investointi kuitenkaan