Keskiviikko 19.6.2019

Björn Wahlroos hallitusneuvotteluista: ”Kansaa voi lahjoa kansan omilla rahoilla”

Luotu: 
23.5.2019 18:35
Päivitetty: 
23.5.2019 18:37
  • Kuva: Heidi Kähkönen
    Kuva
    Björn Wahlroos.
|

Talousvaikuttaja Björn Wahlroos esiintyi torstaina Helsingissä Suuri Osakesäästäjäpäivä -sijoitustapahtumassa. Wahlroos viittasi esityksensä aikana Helsingin Säätytalolla meneillään oleviin hallitusneuvotteluihin.

Wahlroos siteerasi esityksessä ranskalaista filosofia Alexis de Tocquevillea (1805-1859).

”De Tocqueville sanoi aikoinaan, että Yhdysvallat pysyy koossa niin kauan, kun poliitikot ymmärtävät, että kansaa voi lahjoa kansan omilla rahoilla”, Wahlroos sanoi ja täsmensi vielä:

”Velanottaminen ja kansan lahjominen niillä rahoilla ei ole mitään muuta kuin kansan lahjomista sen omilla rahoilla.”

Hallitusneuvottelija Antti Rinne kertoi tiistaina, että hallitus voi käyttää merkittävästi lisää rahaa pysyviin menolisäyksiin sekä investointeihin. Ilmeisesti osa menonlisäyksistä rahoitetaan valtion omaisuuden myynneillä, esimerkiksi pörssiomistuksilla.

Valtio omistaa lähes 30 miljardin euron arvosta 17 suomalaisen pörssiyhtiön osakkeita. Niihin kuuluvat esimerkiksi Neste, Finnair, Outokumpu ja Sampo, jonka puheenjohtaja Wahlroos on.

Suurten pörssiomistusten vuoksi on sanottu, että valtio on Suomen Wallenberg. Wallenbergit ovat yksi Ruotsin elinkeinoelämän vaikutusvaltaisimmista ja varakkaimmista suvuista.

”Jos valtio on Suomen Wallenberg, elämme keskellä sosialistista tasavaltaa, jonka markkinamekanismeissa on ilmiselvä puute. Valtio ei voi olla Suomen Wallenberg”, Wahlroos sanoi.

Wahlroos näytti tervehtivän ilolla mahdollisia valtion osakemyyntejä.

”Minun täytyy olla varovainen. En voi alkaa kehua sitä, että uusi hallitus saattaa myydä valtion omaisuutta. Jos sanon, että se on hyvä juttu, niin ei tapahdu.”

”Siksi en sano sitä, ja silloin se ehkä tapahtuu.”

”Omistajuus on Suomessa aliarvostettua”

Wahlroosin mukaan Suomessa ei ymmärretä, kuinka tärkeää yksityinen omistaminen on.

”Omistajuus on Suomessa aliarvostettua, koska perinteisesti olemme halunneet, että se on aliarvostettua. Suomalaisessa politiikassa omistamisen edistäminen ja korostaminen on lähes kiellettyä.”

”Suomen teollinen investointitaso on tänä päivänä noin puolet pienempi kuin Ruotsissa bruttokansantuotteeseen suhteutettuna, koska täällä ei arvosteta omistamista.”

Wahlroos kritisoi sitä, että pääomatuloverotusta on lähinnä kiristetty vuosien varrella.

”Suomen naapurimaat ymmärtävät, kuinka tärkeää omistaminen on. Me Suomessa teemme lähes kaiken sen eteen, että omistaminen olisi mahdollisimman vaikeaa.”

”Jonkun täytyy nousta barrikadeille sanomaan, että Suomesta ei tule hyvä paikka, ellemme kunnioita omistusoikeutta ja omistamista enemmän kuin aikaisemmin ja edistä myös sitä.”

”Täydellistä puppua”

Wahlroos sanoo hämmästelevänsä sitä, kuinka suuresti suomalaiset kaihtavat riskiä.

”Suomi on erikoinen paikka. Missään muualla Ifin markkina-alueella asiakkaat eivät kysy yhtä pieniä omavastuuosuuksia kuin Suomessa. Missään muualla he eivät halua minimoida riskiään niin täydellisesti kuin Suomessa.”

If on Sampo-konserniin kuuluva suuri vakuutusyhtiö, joka toimii Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Baltian maissa.

”Meillä suomalaisilla taloudellinen riippumattomuus on harvinaisempaa kuin muualla. Meillä on taipumus sanoa, että me tarvitsemme yhteiskuntaa. Siksi koska emme selviä itse, koska meillä ei ole mitään omaisuutta.”

Lopputuloksena on Wahlroosin mukaan yhteiskunta, jossa ihmiset ovat riippuvaisia julkisesta vallasta ja vähemmän itsenäisiä.

”Omistamiseen kuuluu myös vastuu ja vaikutusvalta. Jos olisi niin, että yhteiskunta olisi aina paras organisaatio hoitaa taloudelliset prosessit, sosialismi olisi voittanut aikoja sitten. Jos ylivoimainen viisaus löytyisi poliitikoilta, emme tarvitsisi yksityisiä yrityksiä.”

Wahlroos sanoi, että hän ei nuoruudessaan ymmärtänyt yksityisen omistajuuden merkitystä.

”Kun minä olin nuori toope vasemmistolainen, luulin skaalaedun ja suunnitelmallisuuden vievän yhteiskuntaa eteenpäin. Se oli luonnollista, koska meidät kasvatettiin siihen.”

”Dynaamisesti muuttuvassa teknologisesti kehittyvässä maailmassa se on täydellistä puppua. Me tarvitsemme omistajuutta.”

 

Henkilöt: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Hannu Kallonen

Björn Wahlroos sanoi:
”Omistamiseen kuuluu myös vastuu ja vaikutusvalta. Jos olisi niin, että yhteiskunta olisi aina paras organisaatio hoitaa taloudelliset prosessit, sosialismi olisi voittanut aikoja sitten. Jos ylivoimainen viisaus löytyisi poliitikoilta, emme tarvitsisi yksityisiä yrityksiä.”

Vähän, mutta täyttä asiaa.

Matti Loikkanen

”Kansaa voi lahjoa kansan omilla rahoilla” 1000% totta.

Tämä on yleismaailmallinen ilmiö, mutta se ei tee Suomen asemaa paremmaksi. Joskus vipit on maksetta takaisin. En kuitenkaan käsitä kuinka velan takaisin maksu voi tapahtua. Jostain täytyy "leikata", mutta mistä? Sipilästä tuli Suomen vihatuin mies, koska uskalsi panna talouskurin päälle. Antti Rinne joutuu vielä itsekin tilille lupauksistaan.

USAn tilanne on pahempi kuin Suomen, enkä ymmärrä kuinka siitäkään aiotaan selvitä. Veron korotukset ovat pyhä lehmä, johon ei kosketa. Mutta USA;lla suurvaltiona on ehkä muita konsteja, mene ja tiedä, ---- se ei ole kuitenkaan suomalaisten ongelma.

Juha-pekka Naukkarinen

USA on suurin talousmahti,taala on reservivaluutta,jenkeillä on suurin kultavaranto ja armeija,FED voi painattaa taaloja niin paljon,että maksavat kaikki velkansa pois ja muu maailma kärsii,jenkit vähiten,Trump on pikkuisen näyttänyt kuinka taloutta voi käyttää sanktioilla tai kauppasaarroilla ja uhkailuilla aseena muita maita vastaan,jos eivät käyttäydy hänen tahtonsa mukaan ja tämä on vasta pintaraapaisua siitä mitä kaikkea hän voi tehdä!

Nita Hillner

Wahlroos puhuu osin totta. Minä olen elänyt säästäväisesti ja käyttänyt säästöni osakeostoihin koska en halua joutua koskaan kerjäämään rahaa sossusta tai Kelasta. Toivon että säästyn siltä, mutta eihän sitä tiedä mitä vanhuus tuo tullessaan. Olen toiminut näin koska olen turvallisuushakuinen - Wahlroos tuntui ajattelevan että ihminen, joka on turvallisuushakuinen, ei omista mitään. No se ei päde minuun.

Pasi Käyhkö

Älä kirjoita valehtelua. B Wahlroos on useaan otteeseen puhunut maataloustukien suuruudesta.
Jos joku on menestynyt omalla työllään niin eipä sitä kannata kadehtia. Kyseinen kaveri on varmasti omaan osuutensa Suomelle antanut. Viimeisimpänä tekonaan Nordean pääkonttorin siirtäminen Suomeen.

Pentti Westerholm

Rva Lempiäisen Mutu--mylly jauhaa jälleen täyttä huuhaata.Wahlroos on niitä harvoja joka on rikastunut omilla toimillaan.Edusti aikoinaan vähävaraisena vasemmistoa ,mutta oivalsi myöhemmin olevansa väärässä .Joillakin silmät avautuu .

Petri Ollila

Hoivapalvelut kriisissä
22.4.2019 20:07 Petri Ollila Markkinat Vanhusten toito Yhteiskunnan palvelut Yksityistäminen
Kunnissa ei ole ollut osaamista järjestää kilpailutusta. Tämän takia yritykset ovat päässeet käyttämään taitamattomia hyväksi. Tämä ei ole pelkästään yritysten vika, mutta kyllä tämän tilanteen hyväksikäyttö kansainvälisten yritysten taholta on ohittanut eettisen sallittavuuden.

Keskustelu vanhusten hoidosta on vallannut valtaosan uutisajasta kaikilla kanavilla. Eikä syyttä. Kuullun perusteella varmaankin moni meistä pelkää sitä, että joutuu viettämän viimeiset vuotensa tämän ahneen ja kasvottoman koneiston armoilla.

Kovaa vauhtia ollaan väittämässä, että syyllisiä ovat yksityistetyt palvelut ja ennen kaikkea kansainväliset hoivayritykset. Unohdetaan, että huonosti käyttäytyviä hoivayrityksiä on miltei yhtä paljon kunnallisella puolella ja, että hoivapalvelujen resursseja on rajoitettu nimenomaan kuntien määräyksestä. Riippumatta sisällöstä, halvin tarjous on voittanut.

Tilannetta yritetään politisoida ja sanoa, että ongelma on aiheutunut palvelujen yksityistämisestä.. Tämä on hyvin yksioikoinen johtopäätös. Se, että yksityistäminen on monessa kunnassa epäonnistunut, ei johdu yksityistämisestä sinänsä, vaan sen toteutuksesta. Sama koskee sairaanhoitoa ja päiväkoteja.

Meillä on vanhusten ja sairaanhoidon asiantuntijoita, jotka muusta tietämättä sanovat, että yhteiskunnallinen hierarkia on ainoa mahdollinen vaihdannan muoto. Toisaalta meillä on tahoja, jotka luottavat sokeasti markkinoihin. On vahinko, että maassamme harvalukuiset vaihdannan asiantuntijat ovat olleet keskustelun ulkopuolella.

Seuraavassa on ajatuksia, joita lähinnä institutionaalisen taloustieteen (instituutiolla tarkoitetaan vaihdannan pelisääntöjä) edustajat ovat esittäneet asioissa, jotka koskevat yhteiskunnan ja yritysten kannustimia, vaihdannan pelisääntöjä, kilpailua, ja asiakkaiden mahdollisuuksia ilmaista toiveensa ja tarpeensa palvelun tarjoajille.

Kannustimet

Useat taloustieteen asiantuntijat väittävät, että markkinavaihdanta on aina tehokkaampaa kuin vaihdanta hierarkiassa, tässä tapauksessa yhteiskunnan toimesta toteutettuna. Hintaero näkyy meilläkin. Vanhusten hoidossa yksityinen on lehtitietojen mukaan noin 30 prosenttia halvempaa kuin julkinen. Talousnobelisti Williamson sanoo, että hintaero johtuu erilaisista kannustimista: yksityisellä sektorilla on ”korkeajännitteisiä kannustimia” (”high-powered incentives”), sellaisia taloudellisia kannustimia, jotka vaikuttavat suoraan toimijoiden talouteen. ”Low-powered incentives”, jossa hyvästäkään toiminnasta ei palkita, johtaa tehottomuuteen ja organisaation kangistumiseen.

Taloustieteilijä Harvey Liebenstein loi käsitteen X-tehokuus, joka muun muassa väittää, että organisaatiot eivät minimoi kustannuksia kuin äärimmäisissä olosuhteissa. Kustannuksilla on hänen mukaansa taipumus nousta tuotteesta saatavan hinnan tasolle. Ilman kilpailua tehottomuus lisääntyy ja hallintokustannukset kasvavat. Organisaatio laiskistuu.

Oma talousnobelistimme Bengt Holmström sanoi puheessaan eduskunnalle, että ainoa tapa tehostaa julkista sektoria on vähentää sen kokoa. Hänenkään mielestään julkista sektoria ei saa yhtä tehokkaaksi kuin yksityistä.

Keskustelussa esiintyy jatkuvasti sellainen ajattelu, että koska yksityisissä yrityksissä täytyy tuottaa voittoa ja se pitää lisätä tuotantokustannuksiin, ei yritys voi tuottaa yhtä tehokkaasti kuin voittoa tuottamaton organisaatio. Yllä olevat taloustieteilijät ovat sitä mieltä, että voitto, ”high-powered incentive” lisää tehokkuutta enemmän kuin mitä voiton arvo on. Tämän takia voittoakin tuottavat organisaatiot toimivat kustannustehokkaammin kuin voittoa tuottamattomat. Siis vaikka voitto sisältyy kustannuksiin, palvelu on sittenkin halvempaa kuin yhteiskunnan palvelu. Voitto sijoitetaan yleensä tuottavampiin kohteisiin joko yrityksen tai osingonsaajien toimesta, joten sitäkin kautta tehokkuus lisääntyy.

Voittoa tuottamattoman organisaation toimintaa uhkaa tehottomuus. Tehottomuus ei yleensä tuo edes työntekijöille lokoisampia oloja. Paremman johtamisen takia saattavat voittoa tuottavat organisaatiot olla työntekijän kannalta rauhallisempia työpaikkoja kuin usein huonosti johdetut yhteiskunnan organisaatiot.

Viime aikoina on usein kuultu toteamus, että on eettisesti väärin ansaita voittoa hoivapalveluilla. Parhaaseen taloustietämykseen perustuen voittoa tuottavat yritykset ovat lähtökohtaisesti parempaa lisäarvoa kuin voittoa tuottamattomat. Onko tehottomuus moraalisempaa kuin voitto?

Markkinat eivät kuitenkaan sovellu kaikkeen vaihdantaa. Monissa yhteiskunnan tuottamissa palveluissa kustannuksia ei voi rajata vain niille, ketkä näistä hyötyvät. Palvelun tilaaja saattaa olla eri taho kuin varsinainen asiakas. Markkinoiden läpinäkyvyyttä ei voida aina taata, etenkään sopimusten solmimisen jälkeen. Tällaisissa tilanteissa joudutaan käyttämään yhteiskunnan tuottamaa palvelua, vaikka se on lähtökohtaisesti yritysten tuottamaa kalliimpaa.

Vapaita markkinoita ei ole olemassa

Taloustieteilijöiden keskuudessa on yleisenä ajatuksena se, että ”vapaat markkinat” tarvitsevat mahdollisimman vähän sääntöjä. Todellisuudessa hyvin toimivia markkinoita ei synny ilman hyviä ja kaikkien hyväksymiä pelisääntöjä (instituutioita) sekä sanktiojärjestelmää näiden sääntöjen rikkomisesta. ”Vapaita” markkinoita ei ole olemassakaan. Toimivat pelisäännöt kannustavat kaikkia markkinoiden osapuolia toimimaan halutun lopputuloksen suuntaisesti. Tällaisia pelisääntöjä ei voi tehdä ilman yhteiskunnan mukanaoloa. Näin markkinat ja yhteiskunta ovat toisiinsa kietoutunut järjestelmä. Yhteiskunta muokkaa markkinoita ja markkinat muokkaavat yhteiskuntaa.

Eräs selitys hoiva-alan epäkohtiin on, että yritykset ketteryydellään ovat juosseet hitaasti valmistuvalta yhteiskunnan sääntöjärjestelmältä karkuun ja päässeet toimimaan tilanteessa, jossa yhteiskunnan pelisääntöjä ei vielä ole luotu.

Kilpailu

Hoiva-alan kilpailutuksen ongelmana, puutteellisen kriteeristön lisäksi, on se, että vaikka ennen sopimuksen tekoa on kovaakin kilpailua, transaktion tapahduttua ei ole enää oikein minkäänlaista kilpailua (institutionaalisessa taloustieteessä tästä käytetään nimitystä ”fundamental transformation)”. Sopimuksen saanut yritys voi sopimuksen saatuaan varsin vapaasti järjestää toiminnan itselleen sopivaksi ilman, että tilaaja tai asiakkaat pystyvät tilanteeseen vaikuttamaan. Julkisuudessa esiin tulleen perusteella henkilökunnan, asiakkaiden ja heidän omaistensa ääni on usein vaiennettu tai jätetty huomiotta. Tilanne on ongelmallinen varsinkin vanhusten ja lasten hoivayrityksissä, jossa lopullisten asiakkaiden kyky puolustaa itseään on huono.

Keskustelussa vaaditaan lisää valvontaa. Vaikka valvonnalla on oma roolinsa, sillä ei voida eliminoida kaikkia ongelmia varsinkaan tilanteessa, jossa kannustinjärjestelmät yhteiseen tulokseen pääsemiseksi ovat ristiriidassa keskenään. Omavalvonnalla on tässä tilanteessa samanlaisia ongelmia. Valvonta on yhteiskunnan ja byrokratian keino valvoa organisaatioita. ON todennäköistä, että valvojat eivät edes tiedä, mitä asiakkaat haluavat.

Mitä sitten on hyvä hoito? Sille voidaan varmasti asettaa yleisiä kriteereitä, mutta yksilötasolla kyse on myös hyvin subjektiivisista asioista. Hymyä tai ystävällisiä sanoja on vaikeata pukea hyvän hoidon kriteereiksi muulla tavalla kuin tarkasti seurata, kuinka asiakas tämän kokee.

Asiakkaiden tarpeet

Hirschman esitti, että markkinoiden osapuolilla on kaksi tapaa ilmaista tyytymättömyys, ”voice” (ääni) ja ”exit” (poistuminen). ”Voice” tarkoittaa sitä, että jos asiakas on tyytymätön saamaansa palveluun, hän ilmoittaa tästä palvelun tarjoajalle. ”Exit” tarkoittaa sitä, että tyytymätön asiakas vaihtaa tuotteen toimittajaa. Näinhän markkinoiden oletetaan toimivan.

Hyvin toimivien markkinoiden edellytys on, että asiakkaiden kokemusten annetaan vaikuttaa

palvelukokonaisuuden muotoutumiseen joko valittamalla (voice) tai vaihtamalla tarjoajaa (exit). Jos näitä mahdollisuuksia ei ole, markkinat eivät voi toimia. Tähän asiaan on hoivapalveluissa kiinnitetty todella vähän huomiota. Tarpeiden ilmaiseminen (”preference articulation”) saattaa olla ongelmallista lasten- että vanhusten hoidossa. Molemmilla ryhmillä on puutteellinen kyky ja voima ilmaista tyytymättömyyttään. Tilanne pahenee, jos toiveita ei kuulla, ne vaientuvat tai vaiennetaan.

Vaihto toiseen palveluntarjoajaan (exit) ei myöskään ole helppoa, jos ei ole vaihtoehtoja. Useilla paikkakunnilla on vain yksi palvelun tarjoaja. Hoivapalvelut ovat niin ikään pitkän aikavälin sopimuksia, joten ”shoppailu” ei onnistu samalla tavalla kuin vaikkapa marketissa. Voicen, valitusmahdollisuuksien lisäämistä voitaisiin parantaa. Asiakkaiden rinnalla omaisilla ja henkilökunnalla olisi tässä asiassa tärkeä merkitys. Merkitystä voisi lisätä se, että voicen kuulematta jättämisstä voitaisiin tehostaa uhalla exitistä, toiselle palveluntarjoajalle siirtymisestä..

Kuka on hoivapalvelujen asiakas?

”Asiakas” on epäselvästi määritelty. Käytännössähän sopimus tehdään kunnan kanssa, ei perimmäisen asiakkaan. Kunnan intressi saattaa poiketa asiakkaiden ja heidän omaistensa intresseistä. Kuten jo mainittiin, lopullisten asiakkaiden mahdollisuudet ja kyky valvoa omia etujaan vaihdella. Yritysten ja kuntien halu kuunnella asiakkaitaan ei aina ole ollut kovin hyvä. Jos palveluorganisaatio on ketjutettu moniportaiseksi, signaalit häipyvät helposti matkalla.

Julkinen tai yksityinen hoivapalvelu eivät kummatkaan sovellu yleisratkaisuiksi

On ilmeistä, että hoivapalvelu joudutaan jakamaan erilaisten tarpeiden suhteen segmentteihin. Asiakkaille, jotka pystyvät itse tai omaisten avulla hankkimaan tarvitsemiaan palveluita, markkinaehtoinen ratkaisu voi toimia. Tällöin pitää olla kilpailevia vaihtoehtoja ja herkkä palautejärjestelmä. Sopimukset on voitava purkaa suhteellisen nopeasti.

Palvelusetelijärjestelmää kannattaa varmasti kehittää edelleen niin, että exit on aika lyhyenkin sopimuskauden jälkeen mahdollinen. Tämä koskee sekä asiakkaita että kuntien ja yritysten välisiä sopimuksia.

Jos markkinoita ei saada toimimaan halutulla tavalla, pitää vanhukset, lapset, vammaiset ja päihdekuntoutujat hoitaa yhteiskunnan toimesta, vaikka se maksaa enemmän.

Kirjoitus on julkaistu Kanavassa 2/2019

Kai Häppölä

Omistajuus ja vastuu on haastava yhdistelmä, varsinkin kun kyse on politiikoista. Astetta vakavammaksi se kasvaa sellaisten osalla, joilla ei ole kokemusta omistajuudesta tai siihen kajoamisen vaikutuksista.
Virheistä opitaan, sanotaan! Kun kokemattomuus yhdistyy vallanhimoon ollaan yhdistelmässä, jossa vaikutuksia ei välttämättä edes harkita ja silloin puhutaan vallan huumaantumisesta, joka johtaa välinpitämättömyyteen. Valta on tietämättömän huono neuvonantaja ja tulokset harvoin ennakoituja.

Jari Rutanen

Velkarahajärjestelmässä rahaa ei lainata mistään, vaan sitä luodaan tyhjästä velkana.

Oikea termi on siis puhua valtion rahan/velan luonnista, ei suinkaan lainaamisesta.

Liikepankit eivät myöskään lainaa rahaa, vaan luovat sitä tyhjästä luoton myöntämisen yhteydessä.

Kultakannan purkauduttua v1971, valtio on voinut luoda rahaa rajatta. Liikepankit voivat luoda rahaa tietyssä suhteessa omaan pääomaan.

Samma på engelska:

https://www.ourmoneyus.org/#

och på finska:

https://like.fi/kirjat/rahatalous-haltuun/

Erkki Malinen

Nyt on wahlruusille valtio vihollinen, vaikka valtio on antanut mahdollisuuden hänenkin miljoonille. Onhan hän kuuluisan Pruntan poika mikä oli kovapalkkainen virkamies, ja varmasti osasi neuvoa poikaansa. Ja lahjottihan valtio suoranaisesti Sampo pankin Nallen käsiin, ilman isän kautta tulleita valtion ja yrityselämän suhteita ei ehkä tällästä miljonääriä olis tullu. Se on kumma tapa näillä miljonääreille syyttää niitä tahoja mitkä on edesauttanu miljonääriksi tuloa. Näin tekee Kyösti Kakkonenkin sen pää vihollinen on Ay liike, vaikka ne pienipalkkaiset duunarit teki siitä miljonäärin käydessään hänen halpahalleissaan ostoksilla.