Keskiviikko 21.11.2018

Kolumni: Eurikka ja Afrooppa

Jaa artikkeli:
Luotu: 
11.9.2015 16:48
  • Kuva: PLL / Katso alta
    Kuva
    Kolumni: Eurikka ja Afrooppa

Välimeri on miljoonille ihmisille meri elämän ja kuoleman välissä. Heillä ei ole tulevaisuutta Afrikan sarvessa, Sudanissa tai Nigeriassa, mutta meren toisella puolella he uskovat olevan. Noista miljoonista epätoivoisista muutama prosentti ottaa mukaan mikä on pakko ja minkä voi ja lähtee hengenvaaralliselle ja kalliille matkalle kohti tuntematonta, koska sekin on parempi kuin ei mitään. Kaikki on pelissä, aivan kaikki. Jos he selviytyvät aavikon yli ja meren rannalle, heitä odottavat rikolliset salakuljettajat, joita kiinnostaa vain raha. Epämääräiset paatit lastataan Libyassa mistään turvamääräyksistä piittaamatta äärilleen nimettömiä, kasvottomia ihmisiä. Veneitä kaatuu, jotkut meri nielee, jotkut pelastetaan, jotkut selviävät helpommin toiselle rannalle. Jos heitä ei heti käännytetä, alkaa uusi eloonjäämiskamppailu eurooppalaista byrokratiaa ja eurooppalaisia asenteita vastaan.

Miksi monet Afrikan maat ovat sellaisessa jamassa, ettei niissä pysty elämään ihmisen arvoista elämää? Nimenomaan meidän eurooppalaisten on syytä miettiä tätä, koska se on suurelta osin meidän syytämme. Portugalilaiset, ranskalaiset, belgialaiset, saksalaiset, englantilaiset ja muut ovat vuosisatojen ajan riistäneet niin sanottuja siirtomaitaan ja sortaneet niiden alkuperäisiä asukkaita mitä törkeimmillä ja julmimmilla tavoilla. Sanoilla riisto ja sorto on poliittisia rasitteita, mutta minä en nyt puhu politiikasta tai yhteiskuntajärjestelmistä. Puhun ihmisoikeuksista, moraalista, erilaisuuden kunnioittamisesta ja sen ottamisesta itsestäänselvyytenä. Tämä ei tarkoita suvaitsemista, koska suvaitsija katsoo olevansa suvaitun yläpuolella. Suvaitseminen on vain siistimpi sana sietämiselle.

Me eurooppalaiset veimme silkkaa ahneuttamme ja ylimielisyyttämme afrikkalaisten timantit, kullan, hopean, öljyn ja muut rikkaudet. Afrikkalaisia yhteiskuntia ei edes yritetty kehittää heidän ehdoillaan tai heitä varten, koska heitä pidettiin hädin tuskin ihmisinä. He kelpasivat kyllä kaivamaan meille rikkauksia henkensä uhalla, kasvattamaan kumi- ja kaakaopuita ja sotimaan meidän sotiamme.

Me olemme häpeällisen historiamme vuoksi valtavasti velkaa afrikkalaisille. Olemme tehneet afrikkalaisille asioita, joita meille tehdään vain painajaisissamme. Heitä on ruokittu sorrolla, riistolla, ylenkatseella ja ahneudella. Sellainen ravinto tekee entistä nälkäisemmäksi ja nälkä tekee epätoivoiseksi. Afrikkalaiset veljemme ja sisaremme ovat jo kauan sitten kääntyneet katsomaan tänne ja näkevät yli vuorten ja aavikoiden ja meren. He tietävät, että meillä on paljon enemmän kuin heillä, paljon enemmän kuin tarvitsemme. He haluavat vain osansa ja se heidän on saatava, koska tämä maailma ei kuulu yhtään enempää upporikkaalle eurooppalaiselle liikemiehelle tai venäläiselle oligarkille kuin 
rutiköyhälle risujenkerääjälle jossain Afrikassa.

Me eurooppalaiset emme saa unohtaa rikoksiamme. Historia kaatuu päällemme; velka on maksettava. Mutta eurooppalainen sielu on kovin pieni ja pelkää, ja suomalainen sielu on eurooppalainen. Ympärillämme on piinallisen paljon vaivoin peiteltyä, rujoa ja raakaa rasismia. Mikä pahinta, se on onnistunut ujuttautumaan valtionhallinnon ylimmille tasoille asti. Julkirasistiset, raukkamaiset ”nationalistit” riehuvat kaupunkien kaduilla ja pahoinpitelevät ihmisiä, jotka eivät halua jakaa heidän pimeää sydäntään.

Maailma on meidän kaikkien yhteinen: me kävelemme samalla maalla ja hengitämme samaa ilmaa. Me olemme täällä toisiamme varten. On hienoa, että kaikki eivät ajattele niin kuin minä. Tai sinä. Monikulttuurisuus ei ole vaihtoehto, se on elinehto.

Kirjoittanut
Johannes Enroth
kasvibiologian yliopistonlehtori
Helsingin yliopisto

Kolumni Lääkärilehdestä 36/2015

Tilaa Potilaanlääkärilehden uutiskirje

Muut asiasanat: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Tapio Lehtimäki

Itseruoskinta on toki taito sekin, mutta muutama korjaus kirjoittajan näkemykseen.

Me suomalaiset emme ole ahneutemme, ylimielisyytemme emmekä minkään muunkaan vaillinaisen luonteenpiirteemme yllyttäminä vieneet Afrikan rikkauksia - lukuun ottamatta sieltä vuosien varrella maahamme saapuneita avuntarvitsijoita. Ja hekin saapuivat omasta vapaasta tahdostaan.

Me suomalaiset emme ole häpeällisen historiamme takia velkaa kenellekään siitä yksinkertaisesta syystä, ettei meillä ole häpeällistä historiaa.

Jos europplaiset ovat niin syntisiä kuin kirjoittaja antaa ymmärtää, olisiko meidän suomalaisten aika tehdä pesäeroa kyseiseen rikollisjengiin, luovuttava tähtikehän koristamista nahkaliiveistämme ja tunnustaa jälleen sinivalkoista väriämme, jonka isämme lunastivat punaisella verellään niinä historiamme vuosina, jotka ovat täynnä kunniaa?

Me suomalaiset voisimme viimein olla rehellisiä. Siitäkin meidät aiemmin tunnettiin. Me olemme ansainneet paikkamme sivistyskansojen joukossa eikä sitä tarvitse lunastaa yhä uudelleen maksamalla toisten virheistä.

Hätää kärsiviä me autamme kykymme ja vapaan tahtomme mukaisesti, mutta meillä on myös oikeus erotella joukosta opportunistit ja käännyttää heidät takaisin.

Anna Timmerbacka-Lin

"Miksi monet Afrikan maat ovat sellaisessa jamassa, ettei niissä pysty elämään ihmisen arvoista elämää? Nimenomaan meidän eurooppalaisten on syytä miettiä tätä, koska se on suurelta osin meidän syytämme."

Ehdot historiasta! Sovittaisiinko, että tunnepitoisten argumenttien tukena ei enää käytettäisi tällaista virheellistä historiantulkintaa? Vähän sama asia, kuin kirjoittaisitte, että meidän on tehtävä näin ja näin koska 2+2=5

Pekka Juhani

Olipas paatoksellinen kirjoitelma jossa suomalaisia koskevia tosiasioita oli ehkä yksi, se kohta jossa puhuttiin nationalisteista. Viivaisin kaikki muut kohdat punakynällä yli. Kirjoitus on yliherkässä tunnetilassa kirjoitettu ja on selvästi odottanut purkautumistaan jo jonkin aikaa.

Suomalaisia on myös riistetty ja sorrettu muiden toimesta. Olemme tehneet maastamme siitä huolimatta toimivan puolustautumalla ja kovalla työllä sekä sitoutumalla länsimaiseen moniarvoisuuteen. Olisiko mieluummin puhuttava siitä miten paikallinen korruptio, uskonto, klaaniyhteiskunnat yms. estävät moniarvoisen yhteiskunnan syntymisen.

Jorkka Jaatinen

Suomi ei ole riistänyt ketään. Suomi ei ole Afrikalle tai -staneille mitään velkaa.

Tähän tosi jo sinipunainen 1970-luvun "sivistyneistö" keksi muistuttaa, että Suomesta vietiin tervaa maihin, jotka (tervatuilla) orjalaivoillaan kuljettivat orjia. Niin, ja nykyään viedään sanomalehtipaperia maihin, missä sille paperille saatetaan painaa arveluttavia mielipiteitä. Joten olemme niiiiiiiiin syyllisiä!

Itse oli Suomi ensin Ruotsin ja sitten Venäjän siirtomaaisäntien hyväksikäyttämä, ennenkuin itsenäistyi. Suomi ei ole riistänyt ketään.

Nykyään sitten punaviheriöivä "sivistyneistö" lietsoo syyllisyyttä, ja piehtaroi siinä. Mikäs siinä jos tekisivät sen vain omilla rahoillaan, mutta kun yrittävät tarjota sitä syyllisyyttä muillekin, ja maksuvelvollisuutta samalla.

Mielestäni tuo maahanmuutto-aslartelu voitaisiin muuttaa sellaiseksi ylksityiseksi puuhasteluksi, että ne, jotka sitä tykkäävät harrastaa, maksavat sen kulutkin. Koko kansaa ei sillä sovi verottaa.

Jukka Mäkinen

Buuri voisi katsoa kaukomaiden sijasta lähihistoriaan ja todeta missä se rasistinen ryöstely ja kolonialismi on oikeastaan tapahtunut. Apartheid ei ole vieläkään kadonnut Suomenniemeltä, arvon lehtori on osa sitä politiikkaa ajavaa väestönosaa.