Tiistai 11.12.2018

Suomalaistutkija pudotti pommin: ”Masennuslääkkeitä käytetään väärin”

Jaa artikkeli:
Luotu: 
6.2.2013 09:36
|

Helsingin yliopiston neurotieteen tutkimuskeskus ilmoittaa harvinaisen suorasanaisesti, että miljoonat ihmiset ympäri maailman käyttävät masennuslääkkeitä turhaan, jos lääkehoitoon ei yhdisty terapiaa. Professori Eero Castrénin mukaan masennus ei parane pelkällä lääkkeellä ilman kuntoutusta tai terapiaa.

Mielialalääkkeistä on merkittävä apu masennuksen hoidossa, mutta Castrénin mukaan niiden käyttötapoja tulisi korjata. Mielialalääkereseptiä ei tulisi kirjoittaa ilman ohjausta terapiaan tai muuhun hoitoon.

–Masennuslääkkeitä käytetään väärin, Castrén sanoo.

Neurotieteen tutkimuskeskuksen mukaan viimeisimmät tutkimukset osoittavat, että masennuslääke itse ei toimi parantajana. Eläinmalleilla tehdyissä tutkimuksissa on selvinnyt, että masennuslääkkeet vain palauttavat aivot muovautuvaan tilaan, jossa masentuneen aivojen ”vääriä” kytkentöjä voidaan korjata. Kytkennät eivät kuitenkaan korjaannu itsestään.

Helsingin yliopiston tuoreen tutkimuksen mukaan pelkkä masennuslääke ei auta pelkotiloihin lainkaan. Terapia auttaa jonkin aikaa – mutta lääkkeen ja terapian yhdistäminen voi tuoda pitkäaikaisen avun.

– Tuloksia ei siis synny pelkällä lääkkeiden ottamisella. Aivoille tulee lisäksi näyttää, millaisia toivottujen yhteyksien pitäisi olla, Castrén sanoo yliopiston tiedotteessa.

Henkilöt: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Oskari Seppänen

Tämä ei ole yllätys, vasta kolmisen vuosikymmentä ihmiset terveysalalta ja sen ulkopuolelta ovat kommentoineet uni- ja masennulääkkeiden liiallista käyttöä - eikä ole tarkoitettu päihdekäyttöä, vaan pakkosyöttöä potilaille. Lääkärit ovat määränneet naurettavin perustein lääkkeitä jotta kalliimmilta (TOIMIVILTA) hoitomuodoilta vältyttäisiin. Omaa ja työantajan mieltä rauhoitellakseen toimivat valansa rajoja hipoen.

Juha Järvinen

Voisi myös kysyä, että onko se tosiaan kalliimpi hoitomuoto, jossa ihmistä ja yhteiskuntaa ei käytetä lääketeollisuuden lypsylehmänä? Psykiatrithan ovat melko innokkaita määräämään ja kokeilemaan uusia kalliimpia patententoituja lääkkeitä, joiden hinnasta osan maksaa Kela ja tietyissä tapauksissa kaiken lopun sosiaalitoimi.

Tällä hetkellä myös psykoterapioissa Kelan omavastuu voi nousta kuukausitasolla satoihin euroihin – tämä voi olla monelle terapiaa tarvitsevalle kynnyskysymys ja kun kerta pelkkä lääkehoito ei toimi, niin jossainhan silloin on vikaa. Käsittääkseni psykoterapian omavastuun rahoitus jää pääsääntöisesti asiakkaan itsensä harteille.

Juho Ratava

Mennään potentiaalisesti foliohattupuolelle, mutta jos joku lääkkeillä parantuisi, niin sehän vasta olisikin huono bisnes. Lääkkeitä vaan ja kotiin, niin pysyy bisnes käynnissä. Mainittakoon lisäksi, että eräiden tutkimusten mukaan monien psyykelääkkeiden teho vaikuttaa perustuvan suurelta osin plaseboefektiin, saattaisipa olla että joku vakiintunut lääke ei enää kliinistä testausta läpäisisi.

Mikko Valjakka

Näinhän se juuri on. Masennuslääke on mielen särkylääkettä, joka ei paranna mutta lievittää oireita. Ajatus että lääke jätettäisiin määräämättä ilman siihen liittyvää muuta hoitoa on nykytilanteessa mahdoton, mutta sitä tutkija ei varmaan tarkoittanutkaan.

Petri Sakkinen

Särkylääkettäpä hyvinkin, mutta niin on se terapiakin: se varsinkaan ei paranna fysiologista sairautta, masennusta eli depressiota. Koska depression syytä ei tunneta, sitä ei pystytä parantamaan; vastaavia sairauksia on muitakin, mutta monista niistä kärsiviä ei loukata lähettämällä heitä jollekin poppamiehelle, jonka ainoa tavoite ja mahdollisuus on saada potilas hyväksymään tilanteensa.

”Masentuneisuus” siitä, että ei taaskaan voittanut lotossa tai siitä, että vaimo lähti toisen naisen matkaan, ei ole masennusta ja niinpä ”terapia” saattaa auttaa. Depressiopotilaalle se voi olla hengenvaarallista.

Johan Von

Masennuslääkehän on tilapäinen apu. Niintä on kaiken laisia. Mielialaa kohentavia, rauhoittavia ja ns. ”onnellisuus tabletteja”. Ne on tarkoitettu alkuhoitoon eli siihen, että saadaan varsinainen hoito alkamaan. Eli mielen särkylääkettä. Alkoholi ei taas siihen sovi alkuunkaan. Alkoholin vaikutus on hyvin lyhytaikainen eikä kohota mielialaa kuin korkeintaan nousuvaiheessa, Ja saa laskuvaiheessa aikaan todellisen kaaoksen monilla terveilläkin ihmisillä. Lisäksi alkoholi aiheuttaa kerrannaisvaikutuksia monien lääkkeiden kanssa. Joten se sopivuutta mihinkään sairauteen on hyvin vaikea keksiä. Pieninä annoksina se voi hetkeksi saada joissain illanistujaisissa hyvän tunnelmankin aikaan. Mutta yleensä se muuttuu illan jatkuessa päinvastaiseksi. Masennuslääkkeillä niiden vaikutuksen loppuminen ei yleensä aiheuta mitään. Niitä tahdotaan vai hoitaa oireita ja odottaa, että ihmisen oma parannuskyky hoitaa asian. Siksi niitä käytetään hyvinkin pitkiä aikoja. Valitettavasti useinkaan mielen hoitaminen ei ole samanlaista kuin säryn ja tilapäisen kuumeen johon keho aika monasti keksii parannuskeinon. Monesti masennus on hyvinkin pitkäaikainen sairaus. Mutta jokaista päivää jolloin mieli on maassa ei voi luokitella masennukseksi, vaan on melko tavallista useilla. Vasta useita päiviä, viikkoja kestävänä alkaa aiheuttaa huolta jolloin on ryhdyttävä toimiin

Jaakko Korpi-Anttila

Image 10/2010 s. 64-74, Pekka Hiltusen kirjoitusta harsien lainaten:
"Psykologian professori Irving Kirsch työryhmineen päätyi vuonna 2008 siihen tuloksen, että masennuslääkkeet ovat pelkkä kupla. Niillä ei ole sellaista vaikutusta kuin yleensä luullaan. Työryhmällä oli käytettävissään lääketehtaiden tutkimukset ja he testasivat 5133 potilaalla masennuslääkkeiden ja lumelääkkeiden (plasebojen) vaikutuksia. Masennuksen vakavuutta arvioidaan pistein siten, että pisteitä saa hyvinvoiva 0 - 7, lievästi masentunut 8 - 16, keskivaikeasti 17 - 24 ja siitä 25 - 51 vakavasti masentuneet. Lääkkeet alensivat masennusta keskimääri 9,6 pistettä ja lumelääkkeet 7,8 pistettä. Ero on 1,8 pistettä. Potilas voi saada arvioinnissa 6 masennuspistettä siitä, että kertoo nukkuvansa huonosti tai 2 masennuspistettä jos vaikuttaa hermostuneelta.

Kun uutiset plaseboista julkaistiin Britanniassa, moni lääkäri siellä lakkasi suosimasta lääkehoitoa.

Toinen amerikkalainen tutkimusryhmä totesi saman: lääkkeillä ei näy lievissä ja keskivaikeissa masennuksissa olevan plaseboita suurempia vaikutuksia. Suomessa asiasta oli vain pikku-uutinen. Vallitsee hyytävä hiljaisuus.

Lääkärit uskovat lääkkeiden toimivan masennukseen, mutta toimiiko niissä vain lumevaikutus?

Suurta osaa lääkkeille kielteisistä tutkimuksista ei koskaan julkisteta. Lääkeyhtiöt salaavat ne.

Pitäisikö masennuksen hoito-ohjeita muuttaa vähemmän lääkkeitä suosiviksi?

Plasebojen voiman valjastaminen hoitokäyttöön on tutkimaton sarka.

Lasse Liemi

Jos jollain kommervenkillä saataisiin estettyä lääkefirmojen lahjonta lääkäreille (maksetut lomamatkat a'la lääkärifoorumit jne), niin lääkkeiden käyttö Suomessa laskisi järkevälle tasolle.
Puhumattakaan siitä, että nyt lääkärit määräävät uusimpia ja kalleimpia (mutta ei useinkaan parhaita) lääkkeitä potilaille vain lisäetujensa takia.
Lääkkeitä pitäisi käyttää vain akuutin ongelman hoidossa, mutta itse ongelma hoidossa usein paras lääke on ihan jotain muuta !

Petri Sakkinen

Mihinkäs tämä kommentti on hävinnyt? Se oli erinomainen osoitus siitä, että tietyn ideologian kannattajat kehtaavat valjastaa hengenvaarallisen sairauden ja siitä kärsivät poliittisen agitaationsa välineeksi.

Saisiko sen palautettua?

Johan Von

Masennus on siitä ikävä sairaus, Ettei useinaan löydetä näkyvää syytä siihen. Siksi sen hoito on työlästä. Hoitoja on kymmenittäin ja vielä niiden yhdistelmiä. Yleisin on varmaan Biologinen hoito jossa lääkkeiden avulla yritetään päästä tuloksiin. Kirkasvalohoito ja Sähköhoito. Kirkasvalohoitoa käytetään lähinnä pimeän ajanjakson masennukseen. Sähköhoito on rankka hoito. Nykyään sentään ennen sitä potilas nukutetaan. paljon käytetään Psykoterapiaa joko henkilökohtaisesti terapeutin kanssa taikka ryhmissä. Lisäksi löytyy muitakin muotoja. Tästä voidaan päätellä miksi aina ei saada hyviä tuloksia pitkilläkään hoidoilla

Kirsti Hermunen

Joitakin vuosia sitten KELAn asiantuntijalääkärit (ne jotka päättävät psykoterapian korvaamisesta kuntoutuksena) vaativat, että ensin "on kokeiltava puolen vuoden (½) ajan aggressiivista (!) lääkitystä" - ennen kuin kuntoutusta voidaan lähteä hakemaan korvattavaksi KELAlta. Heidän kantaansa ei saanut muuttumaan itsemurha, bulimia, tms. - Nykyisin aika on rajattu 3 kuukauteen - Näyttää, että ns. julkisessa 'terveydenhoidossa' eli vanhanaikaisesti sairaanhoidossa potilaat voivat saada psyykenlääkityksen ja jatkaa sitä vuosikausia - tapaamatta psykiatria. Kyllä kokenut ja potilaansa tunteva erikoiskoulutettu hoitaja voi lääkityksen tarpeen psykiatrille välittää - mutta onko potilaita hoitamassa 'kokeneita' hoitajia ja onko heillä mahdollisuus paneutua toisen, potilaan, elämäntilanteeseen, tunteakseen häntä? Ja voivatko he seurata, ylläpitää yhteistyösuhdetta potilaisiinsa? Potilaat jätetään heitteille? Potilaat saavat ohjeeksi: "unohda/unohtakaa..."! Tavalliset ihmiset eivät ole näin avuttomia, ammatti-ihmiset ovat. Sähkösokkihoitoa seuraa 4 kuukauden muistinmenetys, unohdus sekin.