Tiistai 25.9.2018

Tässä voi olla oppilaiden uusi salainen ase - opettajien kauhu!

Jaa artikkeli:
Luotu: 
23.10.2014 15:25
  • Kuva: Kuvakaappaus: MicroBlink/Vimeo
    Kuva
    Helpot laskut hoituvat nopeasti pois alta. Onko tämä lunttaamisen tulevaisuus?
|

Teknologia on jälleen helpottamassa 2010-luvun ihmisen elämää. Nyt kyseessä on älypuhelinsovellus, joka vapauttaa laskutoimitusten vaatimasta aivotyöstä.

Kyseessä on PhotoMath-sovellus, joka kännykän kameraa hyväksikäyttäen ratkaisee matematiikan tehtävät silmänräpäyksessä. Sovellus tekee selvää perinteisten yhteenlaskujen lisäksi muun muassa neliöjuurista ja ensimmäisen asteen yhtälöistä.

Toisin kuin perinteinen laskin, tämä opettajien kauhu jättää myös laskujen välivaiheet nähtäville pelkän vastauksen sijasta. Oheisella videolla esitellään sovelluksen toimintaa.

Taustalla on reaaliaikaiseen tekstintunnistukseen ja viivakoodeihin erikoistunut MircoBlink-firma. Tämä ilmainen sovellus on saatavilla jo iPhoneille ja Windows-puhelimille, Android-version tullessa ulos 2015-vuoden alkupuolella.

Onko kameralaskin kätevä työkalu nopeaan ratkaisuun vai uusi keino luistaa läpi matematiikasta? Jos oma aivotyö jää tekemättä jo peruslaskuissa, romahtaako matematiikan ylioppilaskirjoitusten taso?

Jaa artikkeli:

Kommentit

Seppo Viljakainen

Nämä oppimista häiritsevät härpäkkeet pitää heti, tähdennän aivan heti kieltää kouluissa.

Olen satunnaisesti auttanut muutamaa lukiolaista ja peruskoulun suorittanutta matematiikan saralla : olen sanaton, mitä tuhoa jatkuvasti vaatimustasoaan laskeva peruskoulu ja jopa lukio on saanut aikaan.

.." meillä on yksi matematiikkanero luokalla ; se osaa kertotaulun ulkoa.." virkkoi eräs peruskoulun viimeistä vuotta käyvä nuorukainen ja oli ihan tosissaan.

Harri Salonen

Otapa se kukkahattu pois päästä. Taas hutkitaan asioista mitään ymmärtämättä. "KAIKKI ON KIELLETTÄVÄ!" ei ole oikea asenne mihinkään ongelmaan.

Enkä edes näe tässä ongelmaa. Ota esimerkiksi linkittämäsi helpot kysymykset ja koeta syöttää niitä sovellukselle. Ei sovellus osaa muodostaa yhtälöitä sanallisista ongelmista. Eikä varsinkaan sovellus osaa suomea.

Opetuksen taso on toinen asia, mutta ei se näistä härpäkkeistä johdu. Se johtuu siitä, että äidin pikkukultamussukat pitää päästää läpi ihan hyvin arvosanoin, vaikka eivät oikeasti osaa mitään. Ja viisas mies ei yleistäisi yhtä yksittäistä esimerkkiä, vaan viittaisi tilastoihin ja tutkimuksiin.

Juha Kuikka

"hyvin harva lukiolainen ..."

Kyllä kai nyt sentään lukiolaiset. Nuo tehtäväthän ovat yksinkertaisia aritmeettisia laskutehtäviä, joissa loogisen päättelyn osuus on vähäinen. Vai olenko niin tästä ajasta pihalla?

Seppo Viljakainen

Varmastikin osa lukiolaisista selviytyy , tähdennän vielä , noita laskivat neljä vuotta kansakoulua käyneet ja nyt siis uskallan väittää vaikeuksia olevan peruskoulua yhdeksän vuotta tahkonneilla.

Jos mahdollista , teeppä empiirinen koe : näytä tehtävät normi-15..18 vuotiaalle koululaiselle ja hämmästy.

En ole hehkuttamassa menneiden aikojen paremmuutta , vaan olen aidosti huolissani koulumme - huolimatta kaikista pisa-tutkimuksista- tilasta ; mielestäni se rappeutuu silmissä . Nuori viettää vähintään yhdeksän vuotta koulu-putkessa ja tulee ulos lähes laskutaidottomana .

Lukutaidosta olen antanut ymmärtää , että Ruotsissa ja Englannissa on jo peruskouluja , joista pääsee läpi ilman kunnon lukutaitoakin.

Tätäkö me haluamme?

Ja vielä kerran ; härpäkkeillä normi-oppilaan todellista oppimista vain heikennetään.

Ne ovat oiva apuväline ´vahvoille oppilaille´, jotka kyllä pärjäisivät myös ilman niitä.

Pekka Reiman

Ei ole mitään pahaa rakentaa kaikenlaisia elämää helpottavia härpäkkeitä, jotka suorittavat mekaanisesti jonkin ajatteluketjun, esim. yhtälön ratkaisun.

Kokonaan toinen asia on, käytetäänkö niitä silloin, kun pitäisi opetella, kuinka tuo ajatusketju rakennetaan. Koulussa, siinä vaiheessa kun opetellaan loogista ajattelua, nämä härpäkkeet ovat omiaan tyrmäämään pedagogian perustyökalun, eli oppimisen tekemällä. Jos näin käy, olemme tuhon tiellä.

Käytä näitä opetustoiminnassa, ja ihmettele parinkymmenen vuoden kuluttua, kuka kehittäisi tai soveltaisi uusia teknologiatuotteita, kin ne on "aina ostettu". Ei löydy ketään kehittämään kommunikaatiotekniikkaa, pelisovelluksia, hyvinvointisovelluksia jne.

Teknologian väärinkäyttö koulumaailmassa on nopein tie teknologiakolonialismiin. Imperialisteja ovat silloin kansat ja yhteisöt, joilla ei ole ollut mahdollisuutta tai halua ostaa näitä härpäkkeitä, ja siten säilyttäneet kansallisen innovaatiokykynsä, tai yhteisöt, jotka ovat haalineet haltuunsa tuotekehityskykyiset yksilöt.

Seppo Viljakainen

"Teknologian väärinkäyttö koulumaailmassa on nopein tie teknologiakolonialismiin. Imperialisteja ovat silloin kansat ja yhteisöt, joilla ei ole ollut mahdollisuutta tai halua ostaa näitä härpäkkeitä, ja siten säilyttäneet kansallisen innovaatiokykynsä, tai yhteisöt, jotka ovat haalineet haltuunsa tuotekehityskykyiset yksilöt."

Todella hyvin kiteytetty koko ongelma.

Kun on pintapuolisesti seurannut tätä koulumaailman härpkekeskustelua, on saanut sen kuvan, että ´etulinjassa´ olevat toimijat eli opettajat jakavat tämän saman huolen.

Ketkä sitten iloisesti ja reippaasti , "bona fide", ajavat tätä ´teknistä vallankumousta´ kouluihin?

Jalat tukevasti puoli metriä ilmassa leijuvat kansanedustajattaretko?

Markku Patynen

Kuten vanha sananlasku sanoo, "Tuli on hyvä renki mutta huono isäntä". Ja se pätee niin moneen asiaan. Myös tuohon tablettien yms. tietotekniikan käyttöön kouluissa.

Olen täysin samaa mieltä, että kun opetellaan käyttämään omia aivoja ongelman ratkaisuun tai muuhun "ajatusrakennelmaan" (mitä ilmaisua Pekka Reiman taisi käyttää), niin siihen ei tietotekniikka kovin hyvin sovi ainakaan yksilöllisenä välineenä. Esittämisen ja havainnollistamisen yhteisenä apuvälineenä ehkäpä hyvinkin. Tätä "ajatusten rakentamista" ja yleensäkin aivojen käytön opettelua sekä oivaltamisen riemua on oppilaille toivottavasti paljon tarjolla pitkin koulu-uraansa. Ja vaikka jokaisessa tällaisessa tilanteessa voidaan tietotekniikkaa käyttää hyödyllisesti, on niissä olemassa myös suuri väärinkäytösten vaara. Eli jos tietotekniikkaa käytetään, niin hyvin hallitusti ja mielellään vasta vanhemmille ikäluokille.

Mutta toisaalta minua kyllä myös pelottaa, jos noiden tablettien ja muiden "härpäkkeiden" käyttö keskittyy nuorisossamme vain pelaamiseen, viihteeseen ja muuten mukavaan ajanviettoon, jossa arvotaan oikein joukolla, kenen irvistys näyttää vetävimmältä. Tai muuta mukavaa. Eikö olisi parempi ohjata heitä käyttämään niitä myös hyödyllisesti, opiskelussa ja muussakin elämässä. Parantamaan niin itsenäistä tekemistä kuin toimimista ryhmissä. Tämä tulee heillä väkisinkin vastaan myöhemmin työelämässä, joten miksipä siihen ei pyrittäisi antamaan valmiuksia jo aiemmin. Muistan jostakin lukeneeni, että nykyään nuorten taito käyttää esimerkiksi tavallista tekstinkäsittely tms. toimisto-ohjelmistoa on heikentynyt merkittävästi. Mikä ei kuulosta ollenkaan hyvältä.

Toki tuo tietotekniikan käyttö kouluissa vaatii hyvää visiota siitä, miten vaikkapa tablettia käytetään jossakin tietyssä aineessa, mutta ei se ole mahdotonta. Vaatii se varmaan vision lisäksi myös jonkinlaista yhteistä ja hallittua opiskeluympäristöä, mutta niitäkin on jo paljon nettimaailmassa. Yksi suuri este tällaiselle tablettien yms. käytölle on luonnollisesti opettajien tietotaito, mikä vaihtelee aivan liian paljon. Eli koulutukselle on tarvetta ja paljon.

Tähän alkuperäisen kirjoituksen aiheeseen vielä. Vaikka omat lapseni ovatkin jo opiskelemassa, muistelen heidän matematiikan kirjoissaan olleen melko paljon myös tehtäviä, joissa pitää itse päätellä tuo yhtälö. Ehkäpä suurin osa, en nyt enään oikein muista. Mutta mikään sovellus ei kovin lähitulevaisuudessa ala itse muodostaa noita yhtälöitä välillä tarkoituksellisenkin epämääräisestä sepustuksesta. Eli kyllä ne koululaiset joutuvat siinäkin käyttämään aivojaan...

Seppo Viljakainen

Käsittääkseni kaikki aineopettajat valittavat kouluissa tuntimääriensä vähyyttä : liian vähän äidinkieltä, liian vähän matematiikkaa, liian vähän...mennään siis resurssien rajoilla.

Jos näitä vähäisiä oppitunteja joudutaan käyttämään teknisten turhakkeiden näpelöintiharjoituksiin, on todellinen oppiminen aina vain vähäisempää.

Kävin ilta-lukion nelikymppisenä 1998-2000 vajaassa kahdessa vuodessa . Se oli , jos uskallan sanoa, lastenleikkiä kun pohjanani oli 70-luvulla suoritettu vaativa oppikoulu. (kirjoitin yhden L:n ja neljä E:tä)

Iltalukion pätevä matematiikan opettaja ilmoitti ensimmäisellä tunnilla, että voitte ostaa minkälaisen härpäke-laskimen haluatte, tunnilla sen käyttöä ei opeteta vaan mennään ihan liitu-taulu-keinoin.

Hankin graaffisen-laskimen , kulutin sen käytön opiskeluun monta kymmentä tuntia ja se oli ja on loistava työkalu matematiikassa .
En voi ymmärtää, miten esimerkiksi tuon laskimen käytön opettamisen vaatimat kymmenet tunnit voitaisiin ottaa jo nyt opettajien mukaan liian vähistä oppitunneista opetuksen tason kärsimättä.