Keskiviikko 16.1.2019

Viro 90: Presidentti Toomas Hendrik Ilveksen haastattelu

Jaa artikkeli:
Luotu: 
9.3.2008 21:08
  • Kuva: Viron presidentinkanslia
    Kuva
    Viron tasavallan presidentti Toomas Hendrik Ilves.

Uusisuomi.fi (US) tapasi Viron tasavallan presidentin Toomas Hendrik Ilveksen (THI) 5.3.2008 Virossa. Julkaisemme haastattelun kysymyksineen.

US: Viron tasavalta juhlii vuonna 2008 itsenäisyytensä 90-vuotispäivää koko vuoden. Mikä on tärkeintä tämän merkkipäivän yhteydessä?

THI: Suomessa päätettiin, että yhdeksänkymmentä vuotta ei ole yhtä tärkeä kuin sata. Olen muuten samaa mieltä, mutta kun yhdeksästäkymmenestä vuodesta viisikymmentä on vietetty vankilassa, silloin yhdeksästäkymmenestä tulee huomattavasti tärkeämpi merkkipäivä.

Meidän täytyy ajatella, missä olemme kymmenen vuoden päästä. Tarkoitan meitä kaikkia. Itsenäisyyspäivän puheista tulee helposti hallituksen kritiikkiä, halusin luopua siitä perinteestä, hallitustamme voin kritisoida loput 364 päivää vuodesta. 90-vuotispäivänä pitäisi ajatella, mitä jokainen ihminen voi tehdä. Valtiomme kuuluu sen jokaiselle kansalaiselle, haasteet ovat kaikille yhteisiä, osallistumme kaikki ratkaisuihin.

US: Eli juhlassa korostetaan arkea?

THI: Pikemminkin osallistumista. Tärkeiden kysymysten ratkaiseminen ei kuulu vain hallitukselle. Haluan, että kansalaiset osallistuvat päätöksentekoon. “Kansalaisyhteiskunta” on kliseinen ilmaisu, mutta kansalaisten vieraantuminen politiikasta on vaarallista jokaiselle valtiolle ja yhteiskunnalle. On tärkeää, että kansalaiset kokevat valtionsa omakseen. Hehän ovat sen luoneet. En halua edes puhua siitä, miten olisi käynyt Viron kansalle, ellei Viron valtiota olisi.

Esimerkkinä oman valtion tärkeydestä voimme katsoa, mitä on tapahtunut inkeriläisille. Heidän kulttuurinsa on lakannut olemasta. He ovat sulautuneet muuhun väestöön Suomessa, Virossa, ja Venäjän niillä alueilla, jotka Pietari Suuri aikoinaan määräsi inkeriläisten asuinalueiksi.

Ottaen huomioon Josif Stalinin näkemyksen Viron geopoliittisesta asemasta yhtenä kahdesta Suomenlahden portista, uskon, että jos me emme olisi saavuttaneet itsenäisyyttä vuonna 1920, silloin vuonna 1940 ei meistä olisi jäänyt enää paljon mitään jäljelle.

US: Euroopassa puhutaan nykyään kansallisvaltion merkityksen supistumisesta, ellei katoamisesta. Uskotteko edelleen kansallisvaltioon?

THI: Uusimmassa Foreign Affairs-lehdessä on pitkä essee siitä, että puheet kansallisvaltion katoamisesta ovat turhia. Kansallisvaltio on psykologisesti niin tarpeellinen ja luonnollinen yhteisö, että se ei häviä mihinkään. Euroopassakin näkyy, että toive poliittisesta eristäytymisestä kansallisuuden perusteella ei ole kadonnut mihinkään. Skotlanti, Baskimaa, Katalonia – ja katsokaa, mitä tapahtuu Belgiassa.

Kansallisvaltio ei ole mitenkään ristiriidassa Euroopan Unionin kanssa. Katalanin kielen käyttö on kasvannut sen jälkeen, kun Espanja liittyi EU:hun. Suomessakin kiinnostus murteita kohtaan on kasvannut, niitä ei arvostettu aiemmin, vaikkei niitä suoraan sorrettukaan. Kun Viro on oma valtionsa, ihmiset haluavat olla võrolaisia taikka setuja. He eivät tietenkään vaadi erillistä valtiota, mutta ihmiset haluavat elää kielellisesti ja kulttuurisesti samanlaisten ihmisten yhteisössä. Puhun sujuvasti englantia, mutten puhu mielelläni englantia virolaisen kanssa, vaikka hän osaisi sitä kuinka hyvin.

US: Kansallisvaltion tärkein rooli on siis kansallisen kielen ja kulttuurin säilyttäminen?

THI: Se on Viron valtion tärkein syy olla olemassa: säilyttääksemme tämän pienen kulttuurin. Sama ei ehkä koske Isoa-Britanniaa tai Ranskaa, mutta koko sillä alueella, joka alkaa Suomesta ja päättyy Unkariin, Tsekkiin ja Slovakiaan, entisten imperiumien osat irrottautuivat lähinnä voidakseen elää omalla kielellään.

Kun suurten kansojen edustajat puhuvat “pahasta nationalismista”, en voi ottaa heitä vakavasti. He eivät ymmärrä, mitä tarkoittaa oman kielensä ja kulttuurinsa menettäminen.

US: Itsenäisyyspäivän puheessanne – tai vuoropuhelussanne kansalaisen kanssa, kuten sitä kutsuitte, korostitte eroa itsenäisyyden ja vapauden välillä. Mitä tarkoititte?

THI: Enver Hoxhan Albania oli yksi kaikkein riippumattomimmista valtioista koskaan. Myös nykyinen Pohjois-Korea on äärimmäisen itsenäinen valtio. Itsenäisyys ilman demokratiaa, oikeusvaltiota ja kansalaisten perusoikeuksia on turha, täysin mieletön. Käytän tahallani äärimmäisiä esimerkkejä, jotta tämä tulisi esiin.

Viron tasavalta luotiin vuonna 1918 ensisijaisesti kansanvallan ja kansalaisoikeuksien takaamiseksi, kansallinen ulottuvuus ei ollut niin tärkeä. Tietysti kansallismielisyys auttoi Viron kansaa säilymään neuvostoaikana. Mutta 1918 kukaan ei vielä tiennyt, kuinka kauhea Stalinin Neuvostoliitto tulisi olemaan. Silloin virolaiset liberaalit ja sosiaalidemokraatit halusivat ensisijaisesti kansanvaltaista järjestelmää. Itsenäisyyden julistuksen tarkoitus oli tehdä Virosta tasavertainen valtio demokraattisten valtioiden joukossa. Sitä ennen Viro eli autokratiassa. Vielä 13 vuotta ennen itsenäisyyden julistamista maassa liikkuivat rangaistuspartiot, jotka ampuivat ihmisiä ilman minkäännäköistä oikeudenkäyntiä.

US: Kun Euroopassa ja Suomessa puhutaan imperialismista, tarkoitetaan useimmiten länttä ja varsinkin USA:ta. Havaitsetteko länsimaissa edelleen jonkinlaista naiiviutta suhteessa Neuvostoliiton imperialistiseen menneisyyteen?

THI: Sitä naiiviutta selittävät kaksi asiaa. Toinen on tietämättömyys. Toinen on häpeä ja syyllisyys. Monet ihmiset Länsi-Euroopassa nauttivat länsimaisesta hyvinvoinnista ja sulkivat silmänsä siltä, mitä tapahtui Virossa ja muualla Itä-Euroopassa. Ihmisyyden vastaisia rikoksia, ihmisoikeusloukkauksia, koko alueella. He eivät sanoneet mitään, menivät jopa mukaan peliin, iloitsivat matkustelusta DDR:ään.

US: Länsi-Euroopassa syyllisyydestä puhutaan pikemminkin kolonialismin yhteydessä?

THI: Se on niin helppoa. Se tapahtui kauan aikaa sitten, ja sitä teki joku muu, siksi on niin mukavaa keskittyä kolonialismiin. En tiedä, tunteeko Helmut Schmidt häpeää siitä, että hän päivä sotatilanteen julistamisen jälkeen Puolassa 1981 ilmoitti, että kenraali Jaruzelski on todellinen puolalainen patriootti. Puhumattakaan entisestä Suomen presidentistä, joka ilmoitti 1990-luvun alussa, että Viron itsenäisyys ei ole Suomen etujen mukaista.

US: Venäjän vaalien jälkeen, lehdistötiedotteessa 3. maaliskuuta 2008 Viron tasavallan presidentti ilmoitti, että Viro on valmis vuoropuheluun Venäjän kanssa?

THI: Me olemme aina valmiita vuoropuheluun, mutta vuoropuhelu vaatii kahta osapuolta.

US: Oletteko Venäjän vaalien jälkeen toiveikkaampi vuoropuhelun mahdollisuuksista?

THI: Kuten englantilainen runoilija Alexander Pope sanoo: “Hope springs eternal – toivo pulppuaa ikuisesti”.

US: Uskotteko, että Venäjällä käynnistyy joskus samanlainen prosessi kuin Saksassa toisen maailmansodan jälkeen – käydään läpi menneisyyden rikokset, virheet?

THI: Saksassa se prosessi käynnistyi vasta 15 vuotta sodan jälkeen. Sitä ennen oli tärkeämpää uudelleenrakentaa taloutta. Kun saavutettiin tietty taso, ei oltu enää huolestuneita siitä, riittääkö lapsille ruokaa, silloin alkoi menneisyyden selvittäminen.

En ihan usko kliseisiin tyyliin “ken ei menneisyyttä muista, sillä ei ole tulevaisuutta”, mutta uskon, että jos et tiedä, mitä olet tehnyt menneisyydessä, silloin et osaa käyttäytyä. Tieto historiasta vaikuttaa käyttäytymiseesi tulevaisuudessa. Esimerkiksi saksalaiset eivät nyt lähteneet Balkanille aseistettuna. He olivat Kosovossa 55 vuotta sitten. Nyt he menivät sinne rauhanturvaajina, muttei niin, että voisivat ampua ketään.

Kysyn vastaukseksi: onko kuviteltavissa, että Saksan valtionpäämies vierailisi Verfassungsschutzin luona päivänä, jolloin Heinrich Himmler perusti Gestapon? Ei oikein.

Mutta eräs toinen presidentti vieraili turvallisuuspalvelun luona 20. joulukuuta, päivänä, jolloin Felix Dzerzhinski perusti Tsekaan vuonna 1917 – siitä tuli NKVD, sitten OGPU, sitten MGB, sitten KGB. Venäjän turvallisuuspalvelu FSB pitää henkisenä ja juridisena isänään miestä, jota kutsutaan veriseksi Felixiksi, ja historiallisena esikuvanaan yhtä maailmanhistorian verisintä rikollista sortojärjestelmää. Kävisikö tämä vastaukseksi?

US: Miksi Venäjällä, ja myös Suomessa, pidetään Viron hyvää suhdetta muiden entisten neuvostotasavaltojen, kuten Georgian tai Moldovan kanssa, haasteena Venäjälle?

THI: En tiedä. Minusta sen pitäisi olla hyvä asia, että demokraattisia valtioita autetaan jaloilleen. Ei ole oikein ajatella, että on parempi ylläpitää käytännön syistä hyviä suhteita sellaiseen valtioon, joka ei ole demokraattinen, ja hylätä valtiot, jotka ovat demokraattisia tai yrittävät sellaisiksi tulla. Me emme hylkää demokraattisia valtioita reaalipoliittisista syistä. Meidän oma menneisyytemme ei salli sitä, koska meidätkin hylättiin aikoinaan.

US: Kirjassanne “Eesti jõudmine” [Viron tuleminen/ehtiminen/jaksaminen] kirjoitatte muun muassa Länsi- ja Itä-Euroopan erilaisesta suhteesta USA:han. Kirja on käännetty monelle kielelle, julkaistaanko se myös Suomessa?

THI: Neuvottelut asiasta ovat käynnissä.

US: Miten selitätte Itä- ja Länsi-Euroopan erilaista suhdetta Yhdysvaltoihin?

THI: Ero liittyy samaan hylkäämiseen – siihen ketkä pitivät itäistä Eurooppaa miehitettynä, ketkä olivat valmiita tunnustamaan miehityksen epäoikeudenmukaisuuden, ketkä eivät. Kun Itä-Eurooppa vapautui, kuva amerikkalaisista oli sama kuin Ranskassa toisen maailmansodan jälkeen – amerikkalaiset olivat niitä hyviä ihmisiä. Länsieurooppalaiset nauroivat Ronald Reaganille, kun hän kutsui Neuvostoliittoa pahuuden imperiumiksi, mutta täällä en ole tavannut ketään, jonka mielestä lausunto ei olisi ollut erittäin osuva. Uskon, että sellaisella, joka on joutunut elämään sen järjestelmän alla, on enemmän moraalista oikeutta arvioida Reaganin silloista lausuntoa.

En usko, että suhteemme USA:n kanssa on ikuista rakkautta. Mutta se äärimmäisen yksinkertaistettu käsitys, jota näen joidenkin suomalaispolitiikkojen seassa, että USA oli moraalisesti tasavertainen Neuvostoliiton kanssa, että molemmat olivat yhtä pahoja, on todella naiivi.

Rehellisesti sanoen, Länsi-Euroopasta ei olisi tullut vapaata ja demokraattista toisen maailmansodan jälkeen, ellei olisi ollut Marshall-ohjelmaa, sekä 250 000 USA:n sotilasta, jo ainoastaan Saksassa, pelotteena. On äärimmäisen naiivia kuvitella, että kaikki olisi sujunut rauhanomaisesti ja mukavasti, ellei USA olisi ollut vahvasti läsnä Euroopassa kylmän sodan loppuun saakka. Ellei USA:kin olisi sotinut natsi-Saksaa vastaan, Neuvostoliittohan olisi voittanut sodan joka tapauksessa, mutta silloin se olisi päässyt Atlantin rannoille asti.

US: Olette sanonut, että Eurooppa ja Yhdysvallat tarvitsevat toisiaan. Minkälaisina näette Euroopan ja USA:n suhteet tästä eteenpäin?

THI: Uskon, että Sarkozy ja Merkel, puhumattakaan Isosta-Britanniasta, joka jo historiallisesti on läheisempi USA:lle, edustavat realistisempaa asennetta. Voisin ottaa eurooppalaisten USA-kritiikin vakavammin, jos Eurooppa panostaisi vakavasti omaan puolustukseensa, jota se ei vielä ole valmis tekemään riittävästi. Emme ole vieläkään pystyneet luomaan nopean toiminnan yksikköä, joka koostuisi 60 000 miehestä ja muodostuisi 90 päivässä – se olisi Euroopan puolustuksen perusyksikkö. Jos emme pysty siihen, kyseessä on niin kutsuttu “ilmainen lounas”.

US: Ovatko Suomen ja Viron suhteet muuttuneet Viron uudelleenitsenäistymisen jälkeen?

THI: Jos lähdetään Helsingin Sanomien 1. toukokuuta 2004 julkaisemasta esseestäni, joka alkaa Jakobsonin ja loppuu Kavafiksen (engl. Cavafyn) sitaatilla (“Barbaarit eivät olekaan siellä”), joudun toteamaan harmikseni, että monetkaan asiat eivät ole muuttuneet. Opettava ja holhoava asenne on edelleen haluton katoamaan.

US: Onko Suomi edelleen isoveli?

THI: En tunne yhtään virolaista politiikkoa, joka opettaisi Suomea. Politiikan lisäksi myös mediassa näemme opetuksia suomalaisilta. Kun Virossa on ongelma, Suomessa on ollut samanlainen ongelma, ja Virolle suositellaan ongelman ratkaisemista samalla tavalla kuin Suomi on sen ratkaissut. Minua hävettäisi, jos virolaislehdistö käyttäytyisi näin.

US: Mikä on tärkein ero virolaisen ja suomalaisen ulkopolitiikan välillä?

THI: Euroopassa ero ei ole suurta, edustamme samoja asioita. Selvää on, että Suomi ei halua Natoon, virolaiset taas ovat mielellään Natossa. Viron ulkopolitiikka on suorapuheisempaa, suomalaiset ovat julkisuudessa varovaisempia.

US: Onko syytä puhua uussuomettumisesta?

THI: En tiedä, mutta ainakin Lasse Lehtinen on kirjoittanut siitä.

US: Suomessa puhutaan, että turvallisuuspoliittiset haasteet ovat muuttuneet, eikä Nato enää pysty vastaamaan niihin. Tarjoaako Nato turvallisuutta nykymaailmassa?

THI: Uskon, että tarjoaa.

US: Osallistuitteko virolaismielisiin mielenosoituksiin Helsingissä 80-luvulla?

THI: Helsingin mielenosoituksista en tiedä mitään. Tukholmassa osoitettiin mieltä. En itse osallistunut mihinkään poliittisiin mielenosoituksiin. Olin journalisti, en voinutkaan.

Mutta virolaisilla “Martin päivän markkinoilla” Helsingissä 1988 Tuglas-seura keräsi pois kaikki Viron Kirjailijoiden Kooperatiivin Neuvosto-Viron ulkopuolella julkaiseman arvokkaan kirjallisuuden. Bernard Kangron, Marie Underin – kaikki. En ymmärrä, miksi.

US: Puhutaan juhlavuoden yhteydessä vielä historiasta: oliko “suomettuminen” välttämätön Suomen itsenäisyyden säilyttämiseksi?

THI: Tähän on virolaisen hyvin vaikea vastata. Kun katsotaan, mitä tapahtui Virolle ja mitä Suomelle, ja missä Viro ja Suomi olivat vuonna 1939 ja vuonna 1991, sitten joku muu saa arvioida tätä, ei virolainen. En osaa sanoa, oliko se välttämätöntä. Jokaisella valtiolla on oma “modus vivendinsa”. Kuten sanoin, me emme opeta muita, miten pitää käyttäytyä.

US: 1939 Viro menetti itsenäisyytensä, Suomi onnistui säilyttämään sen. Nyt kiistellään taas, kuka taisteli, kuka antoi periksi. Olisiko Suomen voinut käydä huonomminkin?

THI: En halua spekuloida, mitä olisi voinut olla. Mutta jos joku sanoo, että Suomi oli ihan yksin, se ei pidä paikkaansa. Kävin äsken suomipoikien kokouksessa. Heitä oli kolme tuhatta, oman sukupolvensa parhaimmistoa. Ottaen huomioon näiden miesten roolin Viron yhteiskunnassa, heidän panoksensa oli uskomaton. He menivät sotaan vapaaehtoisesti. Iskulauseena oli, että “taistelemme Viron vapauden puolesta, kunnon sotilaspuvussa”.

Mutta Viron ja Suomen tilanteen ero liittyi myös demokratiaan. Virossa kansa ei voinut päättää, että taistellaan vastaan, koska ihmiset eivät tienneet, mitä tapahtui. Suomessa oli demokratia, Suomen kansa ei olisi antanut oman hallituksensa tehdä sitä, mitä tehtiin Virossa – päästää Neuvostoliiton tukikohtia sisään. He eivät voineet tehdä sitä Suomessa, koska he tiesivät, että Suomen kansa ei ikinä suostuisi siihen. Virossa demokratia oli silloin heikentynyt. Siksi korostan, että kansanvalta on tärkeää turvallisuudenkin kannalta.

US: Onko Viro saanut suomalaisilta riittävästi tukea?

THI: Kyllä. Kaikenlaista. Itsenäisyyden palautumisen jälkeen, hyvin monenlaista.

US: EU:ssa itsenäistä Viroa on kritisoitu muun muassa vähemmistöjensä kohtelusta. Minkälainen on vähemmistöjen asema Virossa verrattuna muuhun Eurooppaan?

THI: Kritiikki on ollut asiantuntematonta, koska Viron kansalaisuuslaki on yksi Euroopan liberaaleimpia. Virossa kansalaisuuden saaminen on helpompaa kuin monissa muissa eurooppalaisissa valtioissa. EU:ssa se ymmärretään jo hyvin. Minun vastaukseni on: hyvä, ottakaamme Viron kansalaisuuslaki esikuvaksi koko Euroopassa. Haluaisin nähdä, kuinka moni valtio suostuu siihen. Ei siksi, että laki on liian ankara, vaan siksi, että kansalaisuuden saaminen on liian helppoa.

Kansalaisuuden saamiseksi täytyy vain osata reilu tuhat sanaa paikallista kieltä. Viron kielen koe ei ole virolaisten keksimä, sen tilasi OECD Cambridgen yliopistolta, joka myönsi myöhemmin, että kokeesta tuli liiankin helppo.

US: Suomalaisissa medioissa Teitä on kutsuttu kylmän sodan taisteilijaksi sekä valistuksen soturiksi. Tunnustaudutteko valistusajan arvojen puolustajaksi?

THI: Kylmän sodan taistelijaksi kutsuin itse itseäni eräässä haastattelussa, ironisesti. Mutta Valistusajan filosofia – Rousseau, Locke, Hume, jopa Hobbes – muodostaa Euroopan perustan, siihen ajatteluun perustuvat eurooppalaiset perustotuudet ja arvot.

Aatehistoriallisesti valistusaika määrittelee vahvimmin Eurooppaa. Tietysti myös reformaatio, Raamattu, kreikkalainen filosofia ja roomalainen oikeus. Mutta se, jota kutsumme demokratiaksi, on oikeasti yhden lyhyen aikakauden ajattelun tulos, 1650-1780. Tätä Schiller laulaa Beethovenin sävellyksellä. Se on Euroopan tärkein perimä, se, mitä me olemme ja mikä erottaa meidät despotismeista: periaate, että valtio on olemassa kansalaistensa suostumuksella. Vaikkei se toimi käytännössä ihan niin, eurooppalainen valtio perustuu tähän periaatteeseen.

US: Vaikuttaako varttuminen USA:ssa Teidän rooliinne eurooppalaisena politiikkona?

THI: Ei. Pikemminkin se osoittaa tiettyä pinnallisuutta Euroopassa, että kun puhun englantia amerikkalaisella korostuksella, luullaan, että tuen automaattisesti kaikkea, mikä USA:ssa tapahtuu. Muutin vapaaehtoisesti Eurooppaan 30-vuotiaana, heti, kun siihen tuli mahdollisuus. Vartuin USA:ssakin tietäen, että olen eurooppalainen, tunsin olevani eurooppalainen, vaikka osasin toimia USA:ssa. Vanhempanikin korostivat eurooppalaisuuttamme.

Mutta pinnalliset ihmiset, jotka eivät keksi mitään monimutkaisempaa, sanovat: “sinähän olet amerikkalainen”, odottaen tai selittäen tiettyjä mielipiteitä. Koin sitä EU:n parlamentissa, ja vain siksi, että puhuin amerikkalaisittain. Sekin on yksinkertaistettua ajattelua.

En myöskään vienyt Viroa “amerikkalaisena” Natoon. Ei ollut minun ansioni, että virolaiset halusivat liittyä Natoon. Minä yritin vakuuttaa heitä liittymään Euroopan Unioniin. Natoon haluttiin heti, vasta nyt Virossa on opittu arvostamaan myös EU:ta.

US: Minkälaisena näette Viron Euroopassa 10-15 vuoden kuluttua?

THI: Ne, jotka ovat eläneet ei-Euroopassa, tuntevat Eurooppaa paremmin ja arvostavat sitä enemmän kuin he, joille kaikki on niin itsestäänselvää, etteivät he edes tiedä, missä ovat. Parhaita Amerikan tulkitsijoita ovat japanilainen Francis Fukuyama, puolalaistaustainen Robert Kagan, intialaistaustainen Fareed Zakaria, puhumattakaan juutalaisesta älymystöstä, jonka juuret ovat syvällä Itä-Euroopan pakolaisuudessa. He ymmärtävät Amerikkaa paremmin kuin siellä pitkään asuneet angloamerikkalaiset. Samoin ne, jotka erotettiin Euroopasta väkisin, ymmärtävät Eurooppaa paremmin.

Eurooppa on minulle kulttuuris-ideologinen arvojärjestelmä, ei maantieteellinen paikka. Königsberg oli Euroopan sydän, kun Immanuel Kant käveli siellä. Kaliningradina sillä ei ole mitään tekemistä Euroopan kanssa. Eurooppa on arvojen, asenteiden, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion “paikka”.

US: Ovatko itäeurooppalaiset siksi valmiimpia puolustamaan eurooppalaisia arvoja?

THI: Milan Kundera, Vaclav Havel ja Lennart Meri tajusivat Eurooppaa paremmin kuin monet länsieurooppalaiset politiikot. On tietysti poikkeuksiakin, mutta tuskin on sattuma, että yksi parhaita Eurooppa-teoreetikkoja oli Salvador de Madariaga, joka oli espanjalainen diplomaatti ja asui vuosina 1939-1979 Englannissa, poliittisena pakolaisena Francon diktatuurista. Hän ymmärsi Eurooppaa. Uskon ja toivon, että seuraava eurooppalaisten ajattelijoiden sukupolvi tulee täältä päin.

Jaa artikkeli:

Kommentit

henkaipan

Hyvin harvoin, jos koskaan, kuullaan Suomessa näin selkeää ja rehellistä järjen ääntä poliitikon suusta. Me emme ole vieläkään vapautuneet YYA-ajan meihin iskostamasta maailmanpoliittisen ajattelun skitsofreniasta ja julkisen puheen totaalisen selkärangattomuuden kulttuurista.

attila

Suomessa olisi kai mobilisaation jälkeen likimain Euroopan toiseksi suurimmat maavoimat Venäjän jälkeen, jos Turkkia ei lasketa.
Sillä pärjää paremmin omillaan kuin Viron armeijalla.
Pommikoneita ja hyökkäysohjuksia tuskin kannattaa kerätä innolla, koska ne vetäisivät puoleensa ydinlatauksia.
Venäjä varannee 90 prosenttia resursseistaan etelä-kaakko suunnille. Se loppu 10 prosenttia ei ole kovin aggressiivinen voima.
Mutta nykypuolustuksesta ei kannata löysätä, eikä asevelvollisuudesta. Puoli miljoonaa ukkoa metsässä on hyvä pelote.

tapio_o_neva

Lienee totta, että Suomen itsenäisyyttä voisi kestää noin puolestatoista viikosta kahteen viikkoon, jos ryhdyttäisiin koittamaan.

Jos ajatellaan, miten pitkä olisi Baltianmaiden itsenäisyys niin se voisi kestää noin päivän tai kaksi 9.4.1940 Tanskan tapaan.

Virossa on kyllä henkisesti tervettä perustaa, myös Itä-Viron venäjänkielisissä suojeluskunnissa, mutta toisaalta on niin, ettei Virolla, Latvialla ja Liettualla ole oikein edes omaa valvontakykyä alueeseensa. Ilmavoimia ei ole ja ilmavalvontaa suoritettiin aikanaan tsekkiläisillä harjoitushävittäjillä, joilla kyllä saa museopommikoneet alas, mutta joilla ei ole oikein jakoa niin kuin ei helikoptereillakaan ajanmukaista hävittäjää vastaan.

Kyse on siitä, että Suomessa ajatellaan, että kuitenkin jäädään yksin, koska ei kukaan Keski-Euroopan sivistynyt kaupunkilainen hingu Rovajärven tykistöleirille tai jollekin selviytymisleirille Lappiin talvella.

Toinen asia on sitten se, että Suomessakin on karsittu uhkakuvien hälvetessä vaatimuksia rannikkojääkäreiltä ja että ilmeisesti maavoimien hard corea alkavat olla pääasiassa enää laskuvarjojääkärit, joukkotasolla Kainuun jääkärit, koska Kainuussa ei varmaankaan ole muuta tekemistä kuin muutama etnopizzeria, uimahalli, kirjasto ja jalkaväkisotiminen.

Itse asiassa, kun katselee kaikenlaista tarinaa erikoisjoukoista Hollywoodin esittämällä sotatieteellisellä tavalla, tulee mieleen, että joku jänkäjääkäri voisi tositilanteessa olla kestävä vähäiselläkin huollolla.

Kun itse on ollut vähemmän kovassa aselajissa niin on melko vaikea miettiä, kuka olisi kovin jannu nykypäivänä. Ilmeisesti rannikkojääkärit ovat menneet alaspäin, laskuvarjojääkäreiden koulutuksesta on tingitty säästösyistä ja tositappamista on korvattu sotilaspoliisikoulutuksella, missä käytetään sivistyneitä ja länsimaisia kriisinhallinnan keinoja ennen kuin pannaan paikka remonttiin singolla suoran toiminnan kansanmiesten tapaan.

Loppujen lopuksi sillä on pidempään puheenvuoro, joka on valmis kärsimään pisimpään. Sitkeitä maailmassa ovat tsetseenit ja jotkut fundamentalistit. Israelilaisetkin ovat modernisoituneet. Neuvotteluratkaisuja kannattaa aina noin 60%-70% väestöstä, mutta ongelmana ovat keinot. Israeliin kohdistuva uhka on paljon vähäisempi kuin kultaisella 60-luvulla ja viileämmällä 70-luvulla.

High tech-talous kestää vähemmän häiriöitä kuin aluesosialistinen kibbutsitalous. Muistan, miten aikoinaan ajattelin käydä Tel Avivissa diskoilemassa ja katsomassa, millaista on nykyaikainen israelilainen elämä. Tulin toisiin ajatuksiin kun nelikaistaisen sisääntuloväylän liikenne oli pysäytetty siksi, että yhdessä autossa epäiltiin olevan pommi ja odotettiin ammattimaisia pomminpurkajia asialle. Kun kysyin edelle pysähtyneeltä kuljettajalta asiasta, hän ei ollut huolestunut, vaan piti asiaa rutiinitoimena. Oletettu pommi oli viidennessä autossa edessä päin eikä kukaan kävellyt odottamaan 150 metrin tai 200 metrin päähän tai painunut jo valmiiksi matalaksi. Näin ollen pommien täytyi olla osa arkipäivää, intifadaa, mistä israelilaisten arki koostui, niin juutalaisten kuin palestiinalaistenkin.

Israel ei ole niin raaka valtio kuin mitä se on taistelukentällä ja vastatoimissa. Ammattimainen kiduttaminen. vuosikymmenien vangitsemiset ilman tuomiota jne. ovat yksilöille kovia asioita, mutta ne eivät tukahduta juutalaisten itsensä sananvapautta niin kuin jatkuvassa henkisessä sotatilassa olevissa maissa uskoisi olevan: sotilastiedustelun ja siviilitiedustelun upseerit kirjoittavat The Jerusalem Postiin ja kritisoivat hallituksen toimia, reserviläiset, joilla on oikea pataljoonankomentajan ja majurin pätevyys, ottavat kantaa puolustuspolitiikkaan jne.

Jos Baltianmailla olisi valvontakykyä, jonkinlaiset omat valvontailmavoimat, meritorjuntaohjuksia jne. ei niiden tarvitsisi kunnostautua niin voimakkaasti tiedotusvälineissä ja muodostaa minäkäsitystään laulujuhlien lisäksi Venäjä-kriittisyydellä, mikä rasittaa EU:n ja Venäjän kauppaa sekä toisaalta suhteita vähemmistöön.

Kymenlaaksossa oleva karjalaispaniikki venäläisten loma-asuntotonttiostoja kohtaan on huvittavaa, koska se ei juurikaan lisää (rauhallisten) venäläisten määrää Suomen väestössä.

Tässä mielessä on ymmärrettävää, että ennen kuin rahaa on hyvinvoinityhteiskuntaan ja ennen kuin sosialidemokratiaa ruvetaan harjoittamaan myös Baltiassa ammattikoulutuksella ja elinkeinopolitiikalla, tarvitaan minä-käsityksen tueksi myös Venäjä-kriittisyyttä.

Suomessa uutisoidaan melko hyvin pienten liberaali- ja kokoomuspuolueiden terävät kannanotot ja käsitellään Viron keskustapuoluetta, jota venäläiset ovat alkaneet kannattaa jonkinlaisena historian jäänteenä ja rähmällään olon muistomerkkinä. Tällä on Suomessa kysyntää, koska Suomen Nato-jäsenyyden vuoksi on välttämätöntä kyseenalaistaa bilateraalikauppa ja Suomen puolueettomuus 1944-1994.

Viron ongelma ei ole siinä, että Kouvolan seudun kokoisena talousalueena se jotenkin keikuttaisi Suomea. Ongelma on siinä, että tahtomattaan Viro toimii jonkinlaisena esikuvana Suomenkin lännettämiseksi: idänkaupan turmelemiseksi, sodankäynnin aloittamiseksi Aasiassa, mikä vie reserviarmeijan ja kansallisen puolustuksen ylläpidoksi tarvittavan koulutusrahan.

Samalla tavalla kun Virossa lyödään venäläisiä ja Viron keskustapuoluetta epäilyttävänä ja venäläismielisenä, Suomessa on lyötävä Viroa, sen valtiojohtoa ja lausuntoja, jotta Suomessa voidaan jatkaa liittoutumattomuutta ja olla osallistumatta "suurvaltojen välisiin ristiriitoihin".

Suomalaisesta näkökulmasta Venäjän kanssa ei kannata riidellä vain pikkuasioista, koska keskisuuriinkaan asioihin ei saada riittävää kauppapoliittista eikä muuta tukea EU:sta, joka ei ole "valmis" ulkopolitiikkaansa tai puolustuspolitiikkaansa.

Suomessa on perusajatuksena se, ettei kukaan tule Suomeen jalkaväkisotilaaksi taistelemaan Venäjää vastaan kymmentuhatlukuisin joukoin ja Suomessa on myös perusajatuksena se, että metsäteollisuus jne. ovat liian pieniä toimialoja Euroopan unionissa, jotta EU ryhtyisi voimatoimiin Venäjää vastaan.

Venäjää vastaan EU ei voi ryhtyä voimatoimiin, koska Venäjä myy energiansa vaikka Kiinalle tai Intialle, jolloin EU saa ryhtyä enenevässä määrin sotimaan Yhdysvaltain rinnalla Aasiassa ja Afrikassa muslimien kanssa samasta asiasta.

On makuasia kinaako venäläisten kanssa vai sotiiko muslimien kanssa. Muslimien kanssa sotiminen edellyttää brittiläistyyppistä siritoarmeijaa, joka vei kansallisen puolustuskyvyn Venäjän vastaiselta sotimiselta.

Näin ollen strategiana Venäjän kanssa kinaaminen pikkuasioista ja muslimien kanssa sotiminen energiasta Yhdysvaltain johtamissa koalitioissa ei Suomen osalta ole mikään vaihtoehto.

Britit ottivat suuren Venäjä-riskin British Petroleum-Tjumenneftissä. Brititkin yrittävät selvitä Venäjästä huutelemalla mediassa. Venäjä kuitenkin normalisoi British Petroleumin pakottamalla sen tulemaan esille Gibraltarilta ja perustamaan verotettavan konserniesikunnan Moskovaan Venäjän lain alaisuuteen. Tämän vuoksi briteillä on samanlainen sanasota Venäjän kanssa päällä milloin mistäkin aiheesta aivan, kuten Zimbabven (Rhodesia), missä tehtiin epäonnistunut maareformi karkoittamalla brittiläiset suurmaanomistajat.

Suomalaisten kannattaisi ottaa huomioon puolueetonta BBC:ä katsoessan, mikä ongelma BP:lle tuli Venäjälle tilanteessa, missä he luulivat Shellin kanssa, että Venäjä antaa yli 51%:n osuuksia pysyvästi energiahankkeissa.

Venäjän ainoat voimavarat tällä hetkellä ovat sen armeija ydinasein, jonka avulla se voi pitää niin suurta maa-aluetta hallussa, että se voi myydä energiaa ja raaka-aineita ja saada käteistä muulle kehittämistyölle. Näin ollen Venäjän asema perustuu edelleen kasakkapäällikkö Jermakin ugrialisilta heimoilta valtaamiin alueisiin.

Venäjän ydinasepolitiikka puolestaan on Yhdysvaltain idea. Jotta Venäjä olisi luopunut Länsi-Euroopan miehittämiseen kykenevästä 4 000 000 - 5 000 000 sotilaan armeijasta ja siirtynyt 1 000 000 sotilaan ammattiarmeijaan, kannatti Venäjä vakuuttaa siitä, että Naton ydinasedoktriini Kiinaa vastaan on oikea.

Kun tavanomaisia voimia on supistettu ja kun ydinaseita käytetään uskottavasti vain ohjuksilla, on tuloksena tietenkin sota satelliittivalvonnasta ja siitä, kuka onnistuu ampumaan kerralla vastapuolen "sokeaksi" satelliiteista. Yhdysvallat aikoo voittaa avaruussodan, jolloin se voi sanoa, ettei Venäjällä ole vastaiskukyä ballistisin ohjuksin Yhdysvaltoja vastaan, mistä on seurauksena, että Venäjän on kuunneltava Yhdysvaltain sanelua.

Venäjä puolestaan ei ole vielä antautunut läntiselle elektroniselle sodalle, vaan myy aseita maille, joita vastaan Yhdysvallat ei uskalla kokella omia aseitaan, koska ei halua paljastaa tiedotusvälineille ja äänestäjille tai veronmaksajille sen todellista kykyä elektroniseen sodankäyntiin.

Kukaan ei kerro todellista elektronista sodankäyntikykyään, mikä vuoksi sota käydään lehdistössä sanasotana ja seminaareissa Power Point -esityksin.

danielewski

"Parhaita Amerikan tulkitsijoita ovat japanilainen Francis Fukuyama, puolalaistaustainen Robert Kagan, intialaistaustainen Fareed Zakaria"

Jos tarkastellaan Yhdysvaltain ideaa perustajiensa tarkoittamana tasavaltana, niin siitä tämä neokonservatiivien älyllinen ykkösketju lienee pihalla, kuin lumiukko.

Rigor

En muista Koiviston *suoraan* sanoneen että "Viron itsenäisyys ei ole Suomen etujen mukaista", mutta muistan Koiviston useaan otteeseen antaneen ymmärtää että hän ajattelee näin. Siihen asti olin kunnioittanut häntä, mutta noina aikoina suomut karisi silmiltä ja tajusin että Koivisto oli presidenttinä vain Kekkos-Neuvostosuomen jäänne.

Voi kun Suomellakin olisi Meren ja Ilveksen kaltaisia poliitikkoja.

M Eiramaa - tutkija - KNFIJV

US kertoo Koiviston sanoneen HS:n arkiston mukaan: "- Mehän emme tietystikään puutu Neuvostoliiton sisäisiin asioihin. Suomi on tunnustanut de facto Baltian maiden liittämisen Neuvostoliittoon ja me pidämme tietysti kiinni kaikesta siitä, mitä kansainvälisesti on sovittu."

De facto contra de iure à la Mauno Primorsk! Sisältää mielenkiintoisen ajatuksen, että on meidän asiamme kynsin hampain ja jopa vähän väenväkisin pitää kiinni siitä, mitä on vain jouduttu pitkin hampain sivusta seuraten tai verissäpäin vastaan pannen hyväksymään. Että on "kunnia-asiamme" pitää kiinni rikoksen kautta ja meidän ja naapurimme oikeutta syvästi loukanneesta de facto -"sopimuksesta" ikään kuin se olisi de jure tms. oikeasti legitiimi eli syntyessään molempien osapuolten aidosti hyväksymä tai muuten oikeanapidettävä.

Tuommoinen de facto -"sopimus" tarkoittaa, että tapahtunut ryöstö ja pahoinpitely todetaan ja hyväksytään tosiasiasiaksi, ei muuta. Sellaisesta ei pidä eikä saa pitää kiinni ikään kuin se olisi jotenkin oikeutettu ja säilyttämisen arvoinen. Muuten pitäisi hyväksyä kaikki muutkin onnistuneet rikokset ja ryöstöt, koska ne ovat selvästikin tapahtuneita tosiasioita, jättäen ryöstösaalis aina ryöstäjän omaisuudeksi ja tulisi moittia niitä, jotka haluavat omansa takaisin.
- Koivisto on de facto Primorsk! Ks.
http://rescordis.net/knfijv-carsfi.html#koivisto

Ryöstö de facto on toki hyväksyttävä tapahtuneeksi tosiasiaksi, mutta se on myös rikos myös de jure. Mielenkiintoista tuossa Koiviston de jure/facto -venkoilussa on se, että vaikka hän vastusti Viron itsenäisyyskamppailua nimenomaan de facto -näkökohdalla eli vaadittiin tapahtuneen rikoksen hyväksymistä ja voimassapitävää kanonisaatiota jälkikäteen Suomen alueryöstön ja sotasyyllisyystuomioiden tapaan, kuitenkin sama Koiviston kabinetti vetosi de jure -näkökohtaan vähän myöhemmin Viron itsenäisyyttä lopulta tunnustettaessa.

Uutta Viron itsenäisyystunnustusta ei Suomesta koskaan annettu, vaan ainoastaan todettiin alkuperäisen tällä kertaa laillisen de iure -itsenäisyydentunnustamisen vuodelta 1918 olevan edelleen voimassa.

Tästä tulee jostain syystä mieleen, että mm. USA ei ole koskaan tunnustanut Suomen ns. tynkärajoja 1940-luvulta, vaan se on tunnustanut ainoastaan alkuperäiset lailliset itsenäisen Suomen rajat, jotka vahvistettiin Tarton rauhan kv. sopimuksessa 14.10.1920. Siis ne oikeat kokonaisen Suomen rajat, ks. julisteet
http://rescordis.net/knfijv-carsfi.html#posters

M. Eiramaa, tutkija, KNFIJV

xinfinari

Ilveksen naennaiskielteinen asenne toisten opettamiseen on opettamista. Hanhan nimenomaan painottaa useaan, kertaan kuinka ei tule tehda ja taas toisaalta kehottaa ottamaan mallia Virosta. Tyypillinen virolaispoliitikon tapa esittaa asiat. Ei niinkaan korkealentoista tai syvallisempaa kuin toisten opettaminen yleensa, tapahtui se missa tahansa.

tapio_o_neva

Jos nyt ajatellaan, että HIT on toiminut Radio Free Europessa toimittajana kylmänsodan lopussa, ei ollenkaan ihmettele, miten länsimaisesti hänellä on sana hallussa. Virolainen argumentointi on nykyaikaista, länsimaista ja modernia.

Se seurauksena on kuitenkin se, että suomalainen alkaa käsittelemään koko sotahistorian alkaen vuodesta 1916--1918, jolloin käsittelyyn tulee mm. Konstantin Pätsin ja Baltianmaiden ulkopolitiikan onnistuneisuus 1920-1930-luvulla.

Kun tähän on päästy, käsitellään toinen maailmansota ja itsenäistyminenkin lähinnä talvisodan ja Paasikiven-Kekkosen linjan hengessä.

Tästä Britannian ja Yhdysvaltain vakavasti epäilemästä politiikasta ei mikään uuden Euroopan valtio pidä, koska ajatustapa sisältää ajatuksen EU:hun kuuluvista, mutta NATO:on kuulumattomista valtioista Venäjän ja NATO:n välisenä liudennusvyöhykkeenä, mikä sotii puolestaan yhdysvaltalaisten selkeää ajatusta korvat Natolla niin EU kuin YK:kin.

Loppujen lopuksi keskustelu historiasta johtaa siihen, että Viron historia ja sen poliitikot joutuvat tuomiolle Neuvostoliitolle antautumisesta laukaustakaan vaihtamatta, mikä tuntuu jatkuvan vielä nykyäänkin Nato-yhteistyössä ilman omaa puolustuskykyä ja ilman Euroopan unionin ulottuvuutta.

Näin ollen älyllisellä keskustelulla tulee myös Viron nykypolitiikka tuomituksi Suomen puolelta "isoveljen oikeudella", mikä tietenkin ärsyttää isoveli Venäjästä irti päässyttä Viroa, joka tottelee Norjankin tapaan kyllä isoveli Yhdysvaltoja, mutta ei uskalla avoimesti EU:ssa vastustaa isosisko Merkeliä, joka ei halua riidellä Venäjän kanssa, vaan haluaa energiarauhaa Venäjän kanssa.

Saksan ja Yhdysvaltain ristiriita Natossa ja EU:ssa on mainiosti vaiettu asia. Se on hinta eurooppalaisen NATO:n sisäisesti poliittisesta korrektiudesta.

Toistaiseksi Suomelle sopii Moskovan-Berliinin akseli: energiarauha Euroopassa ja pidättyväisyys Natossa ja Afganistanissa.

Tämän vuoksi "älykäs, avoin ja rehellinen" keskustelu ei johda kuin Viron ja Suomen välisen railon aukeamiseen, mitä tietenkin jokainen ajatteleva ihminen pyrkii niin Suomessa kuin Virossa välttämään.

mattijoki

Useat Suomen nyky politiikotkin ovat laverrelleet ja veljeilleet venäläisten poliitikkojen ja diplomaattien kanssa niin paljon neuvostoliion ajoista lähtien ja ovat "kiitollisuuden velassa" nyky asemastaan ja pelkäävät paljastuksia joten heidän on pakko jatkaa edelleen samalla linjalla. Tämä nöyristely loppuu vasta kun henkilöt vaihtuvat.

Miten muutoin on selitettävissä se, että tulisieluiset vasemmistolaiset politiikkomme ovat sosialistisen neuvostoliiiton luhistuttua nyt epädemokraatisen "rosvokapitalistisen" Venäjän puolestapuhujia. Kenellähän on nyt oikeis KGB:n arkistoihin ja mahdollisuus kiristää siellä oleville raporteilla?

Suomalaiset poliitikot ovat huoranneet itsensä niin pahoin että ei heistä tarvitse välittää, sama koskee myös vanhoja YLE:n ja HS:n vapaan lehdistön toimittajia. Asia korjautunee parinkymmenen vuoden sisällä.

Nauttikaamme virolaisten vapaudesta ja olkaamme onnellisia heidän puolestaan.

tapio_o_neva

Minusta kannattaa nauttia ehkä Viron vapautta enemmän myös Suomen vapaudesta - ainakin tällä puolella Suomenlahtea.

Suomi kantaa vastuuta myös Euroopan unionista eikä halua profiloitua kärkevästi milloin milläkin.

Se, että joillekin provokaatiot ovat itsetunnon vertauskuva johtaa Euroopan unionin kautta siihen, että Suomikin joutuu ottamaan kantoja muiden jatkona asioihin, joista se ei haluaisi kiisteltävän.

Hoitajan veli

On liiankin helppo syyttää suomalaisia poliitikkoja jämähtämisestä vanhoihin asetelmiin. Niin he usein ovatkin. Mutta niin on kansakin. Itse kannatan NATO jäsenyyttä, mutta ymmärrän jos joku on jäsenyyttä vastaan. Mutta en ymmärrä NATO vastaisuutta tai juuri tätä Neuvostoliitto 50% - Länsi 50% syyllistämistä.

NATO on demokrattisten eurooppalaisten valtioiden sotilasliitto jossa USA on mukana. NATOn saavutukset ovat loistavat - seisoi kommunismia vastaan 50 vuotta.

Presidentti Ilves, kuten monet muutkin virolaiset näkevät asiat kirkkaammin ja arvostavat demokratiaa ja vapautta. Vain tältä pohjalta voi mielestäni aloittaa maailmanparannuksen ja globalisaatiokritiikin jotka toki ovat sallittuja aiheita.

tapio_o_neva

"Presidentti Ilves, kuten monet muutkin virolaiset näkevät asiat kirkkaammin ja arvostavat demokratiaa ja vapautta."

Metsäläinen Suomi poikkeaa keskieurooppalaisista kaupunkivaltioista. Suomessa arvostetaan nimenomaan käytännöllistä järjenkäyttöä, koska kukaan ei kuitenkaan ilmaiseksi ryntää Suomen avuksi sen sotkeuduttua itse aiheuttamiinsa ongelmiin.

risto hynonen

Onnittelut US:lle ja erityisesti Viron presidentille. Tässä haastettelussa voi konkreettisesti tuntea "eurooppalaisen idean ja hengen".
Mistähän sekin johtuu, että Suomesta ei löydy yhtään samalle intellektuaalisille tasolle yltävää poliitikkoa kuin arvoisa Viron presidentti? Valitettavasti.

rauvala

Kiitos Uudelle Suomelle haastattelusta ja T.H. Ilvekselle viisaista mietteistä. Ilveksen vastauksista paljastuu hänen syvällinen sivistyksensä, mikä olkoon meille lukutaitoisille esimerkkinä.

OlliS

Viron entinen presidentti kyllä taisi aikanaan antaa Koivistolle vapautuksen tuosta kryptisestä Koivistomaisesta ilmaisusta, jolla tarkoitettiin että hyvä että Viro saa itsenäisyyden takaisin ja olemme sen kannalla, mutta toivottavasti kaatuva NL ei rytise päällemme.
Turhaa Koivistoa mollataan, tarvitsimme siirtymäkaudelle hänen kaltaistaan pressaa.
Muutoin Ilves puhuu terveitä, muistan hyvin ajan 60-70 luvuilta, jolloin kaikki tiesivät, että idässä on jotain pielessä, mutta siitä ei saanut julkisesti puhua. Kuten isäni sanoi, jos maasta ei tavallinen kansalainen saa lähteä vapaasti turistiksi ulkomaille, jotain on vialla.

heikkikivelä

Kyllä sääliksi tulee näitä suomalaisia kyläpoliitikkoja, joista suurin osa on opiskellut valtiotieteellisessä ( 10 - 12 v) kun sen normaali-
istumalihaksilla saa 3-4 v, max. Siis lahjattomuus tulee jo tuotakin
kautta esiin, ennen vanhaan sanottiin, että siihen tiedekuntaan
pääsee, kun osaa Porthanin pyöröovista sisään. Siis Viron Ilves
liikkuu kultivoituneena, sivistyneenä ja kielitaistoisena aivan eri sfääreissä kun nämä ihmisiän valtiotieteellisessä makailleet kyläpolitiikot ( kukahan heidänkin gradut on oikein tehnyt ).
Näitä haastatteluja ei näy sensuurin etuvartiolehdissä. Hieno havainto, virolaiset ovat mielellään Natossa, ei pakosta.
PS Vanhanen tai Pekkarinen ei taatusti tiedä tai tunnista yhtään
valistusfilosofia tai heidän ajatuksiaan.

lottaroti

Ja selkeää puhetta terveen nationalismin ja oman kansakunnan kulttuurin vaalimisen puolesta. Kuten Ilves sanoo, ei se ole ristiriidassa kansainvälisen yhteistyön kanssa. Samoin hän liputtaa selkeästi valistusfilosofien arvojen puolesta, mikä on upeaa kuultavaa. Postmoderni relativismi ei korvaa näitä paljon parempia arvoja, jos emme itse niin halua.

roh

eikös ole niin, että relativismi vapauttaa juuri ihmisen kansalliskiihkosta ja jos jonkinmoisesta pikkuporvarien nurkkapatriotismista tiedostamaan maailman - ja itsensä sen osana - juuri sellaisena kuin se on.
Jos ajatellaan esimerkiksi Krishnamurtia tai Spinozaa - relativismi on orientaatio, määrätty elämäntodellisuuden välitön kokemistapa, ei "arvo".

tapio_o_neva

Kapialismi murentaa vähitellen uskonnon ja kansallisromantiikan, kun markkina kasvaa ylikansalliseksi.

Tässä mielessä ei ole enää väliä, kuka on kommunisti, homo, eläinsuojelija, jumalankieltäjä, vapaa-ajattelija jne., koska sisämarkkina ja kuluttajavirasto korvaavat muut uskomukset säätelijänä.

Euroopan unionissa 27 kansalliskartellia pyritään muuttamaan yhdeksi EU:n ohjaamaksi suurvaltakartelliksi, jonka sanassa "on voimaa". Näin pikkuvaltiot pääsevät nauttimaan suurvaltaoikeuksista luullen, että se onnistuu ilman siirtomaasotia jotenkin fiksummin ja laadukkaammin kuin ennen.

Ei ole oikeastaan muuta tapaa järjestää arkea kuin (valtio)kapitalismi. Muodoista kiistelevät markkinatalouden kannattajat ja valtiontalouden kannattajat - kommunistit - keskenään.

lottaroti

"eikös ole niin, että relativismi vapauttaa juuri ihmisen kansalliskiihkosta ja jos jonkinmoisesta pikkuporvarien nurkkapatriotismista tiedostamaan maailman - ja itsensä sen osana - juuri sellaisena kuin se on."

No ei. Relativismi vapauttaa ihmisen siitä kiusallisesta vastuusta, että pitäisi ottaa kantaa oikeaan ja väärään ja tehdä vääryydelle jotain. Tai seisoa joidenkin arvojen takana eikä vain viisastella laittamatta itseään likoon. Relativismi on käyttökelpoisimmillaan työkaluna kun halutaan ymmärtää miksi asiat ovat niin kuin ne ovat. Kun halutaan päättää miten asioiden pitäisi olla, se on tuhoisaa.

Khrisnamurti ei missään mielessä ole minusta relativisti. Hänen yhteiskunnallinen ja poliittinen ajattelunsa, sikäli kuin sitä ilmenee, ei ole kovin kiinnostavaa. Spinoza on relativisti,. joka mielestäni ajattelee hyvää ja pahaa jonkinlaisena yök- ja nam-reaktiona, luultavasti siksi että hän haluaa mahduttaa moraalin kuten muutkin ilmiöt deterministiseen, nihilistiseen ja, sanoisinko, esipositivistiseen maailmankuvaansa. Politiikasta tai yhteiskunnallisuudesta hän ei muistaakseni sano juuri mitään. Joten en oikein katso, että kumpikaan näistä ajattelijoista on poliittisen ajattelun yhteydessä kauhean mielenkiintoinen nimi.

roh

<ol>Relativismi vapauttaa ihmisen siitä kiusallisesta vastuusta, että pitäisi ottaa kantaa oikeaan ja väärään ja tehdä vääryydelle jotain.</ol>
Myös näin voi olla, jos vääryys ei ole vääryys, vaan onkin enemmän oikeus kuin vääryys.

<ol>"Tai seisoa joidenkin arvojen takana eikä vain viisastella laittamatta itseään likoon."</ol>
Minkä arvojen, millä perustalla?

<ol>"Kun halutaan päättää miten asioiden pitäisi olla, se on tuhoisaa."</ol>
JA sitä usein onkin, jos nyt ajattelen vaikka tät fundamentalistista räyhäoikeistoa.

<ol>Khrisnamurti ei missään mielessä ole minusta relativisti. Hänen yhteiskunnallinen ja poliittinen ajattelunsa, sikäli kuin sitä ilmenee, ei ole kovin kiinnostavaa. Spinoza on relativisti,..</ol>
Perustaltaan aika sama johdanto relativistiseen todellisuuskokemukseen. K tosin on yritetty kapseloida mielessä omaan arjesta ja ulkoisesta eristettyyn lohkoonsa, hieman kuten länsimainen zenkin.

<ol> "...luultavasti siksi että hän haluaa mahduttaa moraalin kuten muutkin ilmiöt deterministiseen,"</ol>
Ei kuulosta oikein tutulta, voitko antaa viitteen ja sitaatin joka tulee edellistä.

<ol>"Joten en oikein katso, että kumpikaan näistä ajattelijoista on poliittisen ajattelun yhteydessä kauhean mielenkiintoinen nimi."</ol>
Mielestäni se voi olla ongelma, että ei ymmärretä. Mutta siinä muodossa kuin Yrjö Kallinen esimerkiksi edusti krishnamurtilaisuutta, se toimii.
Teuvo Rasku, muistan, kirjoitti Vapariin artikkelisarjan: Krishnamurti vapauttaja ja kahlitsija - eli kyllä siinä ongelmia oli, mutta minusta lähinnä koska ihmiset eivät voineet luopua dogmatismistaan, ja luottaa vain omaan tietoisuuteensa.

Gesär

Siperia opettaa: Eestillä on uudelleen itsenäistymisensä jälkeen ollut aivan loistavia valtiomiehiä. En uskonut että kukaan yltäisi lähellekään Lennart Meren tasoa, mutta Ilveksen sanoja lukiessa siitä ei voi olla enää varma.

Mitä meillä on? Suomen edut laiminlyövä muumimamma, sananvapauttamme anteeksipyytelevä kermaperuna ja bensakupongeista unelmoiva risuparta. Kuin kadulta repäistyjä; ei lainkaan vertailtavissa etelänaapurimme valtiomiehiin.

Mauno Koivisto lausui taannoin muutaman sanan kansallisvaltio-idean puolesta. Koiviston sanoilla olisi enemmän uskottavuutta, jos monikulttuurihysterian junaa ei olisi laitettu liikkeelle juuri hänen presidenttikaudellaan.

Mitä tulee ajatukseen Suomen ja Viron valtioliitosta, Virolla olisi siinä vain hävittävää. Suomessa asioiden täytyy huonontua ennen kuin ne voivat parantua.

Kippari

Jotkin asiat tässä haastattelussa tökkivät pahasti. Osaksi johtuu varmaan US:n kysymyksistä, joita voi pitää johdattelevina. Ohessa ote, jota haluan kommentoida.

"Rehellisesti sanoen, Länsi-Euroopasta ei olisi tullut vapaata ja demokraattista toisen maailmansodan jälkeen, ellei olisi ollut Marshall-ohjelmaa, sekä 250 000 USA:n sotilasta, jo ainoastaan Saksassa, pelotteena. On äärimmäisen naiivia kuvitella, että kaikki olisi sujunut rauhanomaisesti ja mukavasti, ellei USA olisi ollut vahvasti läsnä Euroopassa kylmän sodan loppuun saakka. Ellei USA:kin olisi sotinut natsi-Saksaa vastaan, Neuvostoliittohan olisi voittanut sodan joka tapauksessa, mutta silloin se olisi päässyt Atlantin rannoille asti."
Yhdysvaltojen massiivinen sotilasapu mahdollisti Neuvostoliiton sotaponnistelut. Mistä Ilves tietää, että Neuvostoliitto olisi voittanut sodan joka tapauksessa? Siis myös ilman Yhdysvaltojen apuako? Unohtaako Ilves, että Viron massiiviset kyyditykset Siperiaan tehtiin Studebaker autoilla, jotka oli saatu sota-apuna Yhdysvalloista. Suomalaiset veteraanit saattoivat havaita jatkosodassa, että puna-armeijan sotilaat söivät amerikkalaisia säilykkeitä. Ilomantsin torjuntataisteluissa suomalaiset tunsivat puolustavansa länsimaisia arvoja ja havaita samalla, että vihollista huollettiin atlantin takaa. Mahtoi nostaa taistelumoraalia. Ei Ilvestä nyt tämän perusteella kannata suurten valtiomiesten joukkoon nostaa.

primecap

Uskomaton todella kuin raikas tuulen vire verattuna Suomalaisten poliitikkojen kaunaopistoista opittujen tekopyhien tarinoiden jälkeen.Manipulointi koneisto on minun päähäni iskenyt tiedon,että Ilves on sosialisti,voiko olla totta.Todella isänmaallinen mies joka puhuu asiaa eikä Suomalaisten poliittista puolue liturkiaa.

jaakkojokunen

Virolla on ollut onni saada kaksi samankaltaista sivistynyttä presidenttiä: Meri ja Ilves. Olisikohan tämä seurausta siitä, että
Virossa ei ole kansanvaalia presidenttiä valittaessa. Meillä vaali perustuu mielikuviin ja populistiseen mediaan, ja tulos on senmukainen. Muutoksen vaatimus on kyllä laaja, mutta vaatinee
aikaa ja edellyttää presidentin poistamista ulkopolitiikasta ja keskittymistä henkiseen johtajuuteen.
Ilves kyllä kiittelee Suomelta tullutta tukea. Voisi kai
asian ilmaista niinkin, että Viron uudelleenitsenäistymisen ensimmäisenä vuosikymmenenä suomalaiset suurelta osalta rahoittivat turismillaan ja olutrallillaan Viron talouden nousun.