Maanantai 24.9.2018

Hoito-ohjelma voi pahentaa nuorten ongelmia

Jaa artikkeli:
Luotu: 
8.4.2008 15:10
  • Kuva

Hiljattain julkaistu tutkimus nuorisorikollisten hoito-ohjelmasta osoittaa, miten suuri kuilu voi olla hoidon teholla koeolosuhteissa ja tosielämässä.

Kun ohjelmaa toteutettiin tavallisessa kouluympäristössä ilman tarkkaa seurantaa ja erityiskoulutettuja ammattilaisia, aikaisemmissa kokeissa saatuja onnistumisia ei kyetty toistamaan. Itse asiassa tilanne eräiltä osin jopa paheni entisestään.

Reconnecting Youth on potentiaalisille koulunkäynnin keskeyttäjille ja muille ongelmaoppilaille tarkoitettu ohjelma, joka on ollut käytössä Yhdysvalloissa noin kymmenen vuotta. Se käsittää pääasiassa yhden lukukauden kestävän koululuokan, jossa on yhtä opettajaa kohti tusina oppilasta.

Ohjelman tarkoituksena on parantaa oppilaiden läsnäoloa koulussa ja parantaa opiskelumenestystä, mielialaa ja itsetuntoa sekä vähentää päihteiden käyttöä.

Kontrolloiduissa kokeissa, joihin osallistui yli 200 nuorta, tutkijat havaitsivat, että ohjelma vähensi koulupinnausta ja päihteiden käyttöä ja paransi oppilaiden kouluarvosanoja, kohotti itsetuntoa ja paransi sosiaalisia taitoja. Substance Abuse and Mental Health Services Administration on mainostanut Reconnecting Youth -ohjelmaa ”malliohjelmaksi” ja National Institute on Drug Abuse “tutkimukseen perustuvaksi päihteiden käyttöä ehkäiseväksi ohjelmaksi”.

Tuoreimpaan tutkimukseen osallistui 1 370 koululaista, jotka kävivät 9.–11. luokkaa yhdeksässä lukiossa. Useimmat heistä olivat mustia, latinalaisamerikkalaisia tai oseanialaisia. Jotkut heistä oli kutsuttu mukaan koulupinnauksen tai heikkojen arvosanojen takia, toiset oli puolestaan valinnut opettaja tai opinto-ohjaaja. Puolet nuorista arvottiin Reconnecting Youth -ohjelmaa noudattaviin luokkiin, joissa heitä opettivat heidän vakinaiset opettajansa, toinen puoli jatkoi normaalia koulunkäyntiään.

Lukukauden lopussa ohjelman ei havaittu vaikuttaneen päihteiden käyttöön, rikollisuuteen, mielialaan, itsekontrolliin eikä muihinkaan mitattuihin seikkoihin. Kuusi kuukautta myöhemmin ohjelmaan osallistuneet nuoret valitsivat itselleen huonompaa seuraa ja huonompia viikonloppuharrastuksia kuin verrokit.

Vain puolet ohjelmaan arvotuista koululaisista oli todellisuudessa läsnä valtaosalla oppitunneista. Joillakin heistä oli ongelmia aikataulujen kanssa. Jotkut vaihtoivat koulua tai lopettivat koulunkäynnin. Joissakin tapauksissa opinto-ohjaajat kieltäytyivät ottamasta oppilaita ohjelmaan, koska näiden piti samalla suorittaa uudelleen perustason kursseja.

Alkuperäisessä analyysissä nämä pudokkaat olivat mukana, koska muuten tulokset olisivat voineet olla harhaanjohtavia. Tunnollisimmat ja ohjelman läpikäymiseen parhaiten organisoituneet oppilaat olisivat ehkä selvinneet paremmin ilman koko ohjelmaa. Kun tutkijat tekivät uuden analyysin, johon sisällytettiin vain ohjelman läpikäyneet oppilaat, he kuitenkin havaitsivat, että tulokset eivät juurikaan muuttuneet.

Muissakin tutkimuksissa on päädytty siihen johtopäätökseen, että saattamalla rikollisuuteen taipuvaiset lapset ja nuoret yhteen ei useinkaan paranneta vaan pikemminkin huononnetaan heidän käytöstään, koska ryhmä saattaa pian alkaa muistuttaa rikollisjengiä. Tärkein opetus on kuitenkin, että ohjelman kehittäjien näennäinen menestys ei riitä todistamaan, että sitä voitaisiin pitää mallina, jota voitaisiin rutiininomaisesti soveltaa kaikenlaisissa olosuhteissa.

Copyright © 2007 by President and Fellows, Harvard College. All rights reserved.

Artikkelin sisältö vastaa yhdysvaltalaista hoitokäytäntöä.

Lähde: Hallfors D, et al. "Efficacy Versus Effectiveness Trial Results of an Indicated 'Model' Substance Abuse Program: Implications for Public Health," American Journal of Public Health (August 2006): Vol. 96, No. 8, pp. 2254-59.

Jaa artikkeli: