Lauantai 25.11.2017

Suomalaisarvio Kataloniasta: ”Espanja on tehnyt ratkaisevan virheen”

Jaa artikkeli:
Luotu: 
21.10.2017 17:03
  • Kuva: EPA / All Over Press
    Kuva
    Espanjan pääministeri Mariano Rajoy ilmoitti maan hallituksen hätäistunnon jälkeen lauantaina iltapäivällä, että Katalonian alueparlamentti hajotetaan.
|

Katalonian julkisuusdiplomatiasta vastaavassa Diplocatissa Barcelonassa työskentelevä Janne Riitakorpi arvioi, että Espanjan hallitus on valinnut kovimman mahdollisen linjan Katalonian suhteen. 

Espanjan pääministeri Mariano Rajoy ilmoitti maan hallituksen hätäistunnon jälkeen lauantaina iltapäivällä, että Katalonian alueparlamentti hajotetaan. Rajoyn mukaan Kataloniassa pidetään aluevaalit mahdollisimman pian. Myös aluejohtaja Carles Puigdemont erotetaan.

Lue lisää: Espanja teki päätöksensä: Näin ”atomipommipykälää” nyt toteutetaan

–Vaikka Katalonian aluehallinto itsessään jatkaa on tämä de-facto itsehallinnon lakkauttaminen. Totaalinen kontrolli ja demokraattisesti valitun aluehallituksen viraltapano ei ole itsehallintoa. Espanja on tehnyt ratkaisevan virheen. Dialogin ja neuvottelujen sijasta on valittu kovin mahdollinen linja, Riitakorpi kommentoi Puheenvuoron blogissaan.

Espanjan yleisen syyttäjän virasto valmistelee Riitakorven mukaan parasta aikaa syytettä koko aluehallitusta vastaan kapinasta, jos maakunta antaa itsenäistymisjulistuksen. 

–Tämä on absurdia koska Espanjan lakikirjan mukaan kapina vaatii väkivaltaista toimintaa. Tähän mennessä itsenäistymistä kannattavien kansalaisjärjestöjen johtajat ovat jo tutkintavankeudessa kapinan lietsomisesta mutta itse kapinasyytteitä ei ole vielä nostettu. Kapinasta voi saada jopa 30 vuoden vankeustuomion, hän toteaa.

Riitakorpi korostaa, että Katalonian aluehallitus olisi ollut valmis dialogiin. Hän ennakoi, että nyt katalonialaise poliitikot tulevat puolustamaan omia instituutioitaan paljon laajemmin kuin pelkästään itsenäistymisen kannattajien osalta. 

–Espanja ei voi voittaa tätä reittiä mutta toisaalta tulevaisuus näyttää synkältä myös Katalonialle. Tässä konfliktissa ei tule olemaan voittajia, ainoastaan häviäijiä. Aluehallituksella ja parlamentin enemmistöllä on kuitenkin mandaatti kohti itsenäistymistä ja määrätietoisuus toteuttaa se. 

Riitakorven mukaan katalonialaisilla on suunnitelma siitä, miten itsehallintoa rajoittavan artiklan 155 toimeenpanemista tullaan vastustamaan.  Hän huomauttaa myös, että mikäli itsenäistymisjulistus annetaan, konflikti  kansainvälistyy.

Espanjan senaatin on vielä hyväksyttävä hallituksen lauantainen päätös ennen sen toimeenpanoa. Riitakorpi kertoo senaatin puhemiesneuvoston kokoontuvan jo lauantaina päättämään käsittelyaikataulusta. 

Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Teemu Tammikko arvioi ennen Espanjan hallituksen päätöstä, että Katalonian olisi parasta perääntyä paineen alla.

–Katalonian olisi järkevämpää nyt sanoa selväsanaisesti luopuvansa itsenäisyyshankkeesta ainakin seuraaviin vaaleihin asti ja säästellä paukkuja tulevaisuuteen, Tammikko sanoi.

Hän muistutti, ettei Katalonian enemmistö ole antanut tukeaan itsenäisyysprojektille. Kolmen viikon takaisessa kansanäänestyksessä äänensä antoi 43 prosenttia äänioikeutetuista. Äänestäneistä itsenäisyyttä kannatti noin 90 prosenttia.

Lue myös: ”Atomipommipykälästä” päätös tänään: ”Katalonian itsenäisyysjulistus on huuto pimeään”

Keskustelua aiheesta Uuden Suomen blogeissa: 
 Ana María Gutiérrez Sorainen
Ana María Gutiérrez Sorainen
Jaa artikkeli:

Kommentit

Lauri Furtato

Varmaan monestakin syystä. Se mitä ihailen kataloniassa ja mitä historiaansakin hieman tutkin ei ole ihan uusi ajatus on heillä ballseja ilmaista mielipidettään. Ei tapahtuisi Suomessa. Täällä kansa on vuosisadat alistunut korkeamman edessä nöyränä.

Jos katalonia oikeasti haluaa ja rikkaimpana osana Espanjaa on heillä siihen oikeus ja puitteet. Talous on se voimavara, jota käyttää aseena. Samasta syystä Espanjalle tuo onkin niin kova pala.

Seppo Simonen

Itseasiassa Espanian hallinnon linja on oikea nyt. Oletan että Espanian hallinto on jo hiljaa mielessään hyväksynyt Katalonian jonkinasteisen itsenäisyyden mutta ulospäin on näytettävä kovaa linjaa. Kovan linjan jälkeen voi luovuttaa, sillä emme sentään halua sisällissotaa jälleen.

Oiva Luosujarvi

Kova linja johtaa aina kovempaan vastarintaan.

Muistetaan miten kävi Ukrainassa. Ensin mielenosoitukset ja sitten viranomaisten kova vastaus. Mielenosoittajille aseita ja konflikti valmis.

Krimin kohdalla oli äänestys, jossa Krimillä asuvat ihmiset äänestivät ja Ukrainan uusi hallinto ja EU ei hyväksynyt kansanäänestystä ja sen tulosta.
He unohtivat Krimin asukkaista melkein 100 % puhui venäjää äidinkielenään ja ovat olleet venäjän kanssa koko ikänsä tekemisissä.
Seurauksista luetaan uutisia viikoittain ja edelleen aseet puhuvat Ukrainan alueella.

Nyt odotettavissa Katalonian mielenosoittajien, populistien, nationalistien saavan hankittua jostakin aseita, joilla voivat vastata diktaattorien edustajien väkivaltaan seuraavalla kerralla kun poliisi hakkaa vanhuksia espanjan nimissä.
Ennen vuotta 2019 joudutaan varmaan lukemaan uutisista tuhansista tai kymmenistä tuhansista kuolleista puolin ja toisin.
EU pitää diktaattorin puolta ja antaa katalonialaisten kuolla joukoittain, koska onhan eliitin pidettävä yhtä kansoista riippumatta.
Hajoita ja hallitse politiikka EU:ssa on tuonut kantaväestöt ja ulkopuolisiksi ajatellut sodan partaalle, mutta ei se eliittiä haittaa, niillä on poliisit ja armeija suojanaan henkivartijoiden lisäksi.

Nationalismi nousee Tsekki, Itävalta nyt viimeaikaisina esimerkkeinä.
Oma kansa on aina tärkeämpi kuin pakolaiset ja EU-eliitti ja niiden edut populisteille / nationalisteille eli kantaväestölle eri puolilla Eurooppaa.
EU-eliitin harvainvalta heikkenee ja pelko omasta kuolemasta riivaa poliitikkoja, kun "Pelolle ei saa antaa valtaa" sanonta ei toimi uskottavasti poliitikkojen puhuessa henkivartijoiden ja poliisien suojamuurin takaa kansalaisille.

Eero Pekonen

Baskit saivat laajan itsehallinnon verotusoikeusineen. Sitä edelsi pitkä pommikampanja ja muita terroritekoja. Kataloniassa ei ole pommit paukkuneet pitkään aikaan. Siispä Madridissa ajatellaan, että ei mitään laajennuksia Katalonian vaatimattomaan itsehallintoon??? Näinkö se Rajoyn ajatus kulkee?

Tapio Mäkeläinen

Olen Käyhkön kanssa samaa mieltä. Lousujärvi ei näköjään pysty kirjoittamaan edes naisten ampumapainista ilman tuota mamu ja eu jargonia jolla ei ole mitään tekemistä Katalonian kanssa.

Yritykset näköjään äänestävät jaloillaan jättämällä sadoin kappalein kaaokseen ajautuvan Katalonian.

Liisa Haavisto

Espanjan keskushallitus ei ole tehnyt mitään virhettä vaan toiminut täysin oikein Espanjan perustuslain mukaan.
Katalonia on yksi aluehallinto osana Espanjaa eikä sillä ole mitään oikeutta lähteä itsenäistymään tuosta vain kun nyt sattuu huvittamaan. Ja varsinkin kun enemmistö 65% vastustaa itsenäistymistä.
Kyseessä on Katalonian separatistihallituksen agenda ja he tässä ovat tehneet virheen koska tämän vuoksi Katalonia menettää väliaikaisesti itsehallintonsa.
Sitten on toinen asia se, että lähtevätkö separatistit terrorismin tielle ja yrittävätkö houkutella ihmisiä sisällissotaan. Joka tapauksessa Katalonian nykyhallitus on valinnut sekä arvioinut seuraukset täysin väärin lähtiessään ajamaan tätä itsenäistymisagendaa.
Kyseessä on enemmänkin vallankaappaus ja sekin perustuu ahneuteen kun eivät halua jakaa (jokapitäisi olla vasemmistolaista solidaarisuutta)
alueen vaurautta muiden alueiden kanssa. Josta siis siitäkin sanotaan Espanjan perustuslaissa että verotulot pyritään jakamaan tasaisesti kaikkien alueiden kanssa. Tosin nyt jo lähes tuhat yritystä on lähtenyt pois/siirtänyt pääkonttorinsa muualle Espanjaan niin melkoisen loven se on jo luonut Katalonian kukkaroon.

Timo-Pekka Mustakallio

Eilisen WELT-lehden mielipidekyselyyn perustuvien lukemien mukaan poliittisilla äärilaidoilla unionisteilla on 8,9% kannatus, ja talouskriisistä huolimatta eroamista Espanjasta ajavalla liikkeellä taasen oli kannatusta 36,1%. Noin puolet kansalaisista ovat toistaiseksi jättäytyneet sivulinjojen taa. Eilinen saattoi muuttaa asiaintilaa.

(https://www.welt.de/politik/ausland/article169902477/Wie-will-Madrid-die...)

Kansanäänestyksessä 1.10. taas, johon osallistui eri laskentatapojen mukaan yli 50% äänestäneistä, noin yhdeksän kymmenestä kannatti itsenäisyysliikettä. Niiden, jotka eivät osallistuneet demokraattiseen prosessiin tuomalla äänensä laskettavaksi, on tyydyttävä äänestäneen, suuren enemmistön kantaan. Sympatiat ovat siis selkeästi vapaan Katalonian puolella, ja Rajoyn hallinnon kömpelön kovakourainen toiminta lisännee näitä sympatioita, sillä aluehallinto Carles Puigdemontin johdolla on toiminut kriisin aikana selvästi keskushallintoa aikuisemmin, diplomaattisemmin: se ei esimerkiksi vielä eilen vastannut Madridille avoimen sotaisasti itsenäisyysjulistuksella, vaan jätti vieläkin liikkumavaraa josko Madrid järkiintyisi, tai EU vihdoin tarjoaisi sovitteluapua.

Mainio Janne Riitakorpi kirjoittaa edelleen, etteivät Madridin esittämät toimenpiteet ole perustuslain mukaisia, koska pykälän 155 laukaiseva kapina-ehto ei ole vielä täyttynyt. Voi myös miekkailla onko keskushallinnolla pykälän perusteella yleensäkään valtuuksia ottaa esimerkiksi julkisia tiedotusvälineitä hallintaansa, kuten se ilmoittaa aikovansa - vai onko valtuudet ylitetty puhtaan diktatorisessa hengessä. Kamppailu vapaata, ja siksi näille hirmuhallitsijoille kovin kiusallista tiedonvälitystä vastaan saa sivumennen sanoen aivan uuden vivahteen: aivan samoinhan EU-Suomessakin yritetään estää vapaa mielipiteen muodostus, ja tuputtaa kansalaiselle vain linjauskollista rinnakkaistodellisuutta - eli viedä tiedon vapaaseen kulkuun ja siten vapaaseen mielipiteen muodostukseen perustuva, perinteinen demokratia kohti "länsimaista demokratiaa" - missä muutama harva, selvästi poliittisen ohjauksen alainen mediajätti hallitsee mitä ja miten kansalaiselle kerrotaan. Tällainen totuuksien kieltäminen ei kuulu demokraattiseen järjestelmään... mutta on sen sijaan eräs totalitäärisen keskeisistä tunnusmerkeistä.

Edelleen: millä asevoimalla Madrid kuvittelisi pystyvänsä vastustamaan eilisen n. 450.000 hyvinkin tyrmistyneen katalonialaisen kaltaista joukkovoimaa, puhumattakaan joukkojen paisumisesta suuremmiksi? Se ei ole onnistunut historian aikana kertaakaan, jos joukko on ollut riittävän vihainen ja päättäväinen: edes poliisivaltioksi luonnehdittu DDR ei tohtinut ampua sen suurissa kaupungeissa rauhanomaisesti marssinutta väenpaljoutta (ei edes kumiluodeilla, mitkä eivät 2017 olleet ongelma Espanjan valtionpoliisille): jopa StaSi osoitti inhimillisyyttä, tajusi DDR:n joutuneen "game over"-tilanteeseen, ja avasi muurin portit. Madrid voi valitsemalla linjallaan vain hävitä... ja hävitessään se repii myös tilanteessa kovin neuvottomaksi menneen Brysselin EU-keskushallinnon mukaansa, jos viitsii seurata uutisten lisäksi niihin tulleista kommenteista piirtyvää "kuumemittaria".

Tarkoituksenani tässä mielipiteessä ei tietenkään ole ottaa kantaa Katalonian ratkaisuun suuntaan tai toiseenkaan. Sen sijaan yritän tuoda esiin miten paljon Madridin ja nyky-EU:n toiminta muistuttaa sortumaan lähteneiden Itäblokin maiden todellisuuspakoisten, linjauskollisia jees-ihmisiä ympärilleen keränneiden johtajien toimintaa - mukaan lukien jo aikoja sitten kirjoittamani vertailu vanhan, dynaamisen mielenlaatunsa menettäneen Erich Honeckerin, ja toisaalta nykyisen komission pj. Jean-Claude Junckerin välillä... jotka muistuttavat toisiaan jopa fyysisesti! Korostaisin nimenomaan dynaamista, ajassaan elävää ja tulevaisuuteen tihrustavaa mieltä, jonka esimerkiksi presidenttimme Niinistö on pystynyt säilyttämään - ellei jopa nuortumaan silmissä. Kansanmies Niinistön kannatus hipoo taivaita... juopottelevan Junckerin taas ei todellakaan: kansa ON viisas!

Mielestäni EU olisi vielä 2014 saattanut olla pelastettavissa jossain muodossa, jos komission puheenjohtajaksi olisi valittu rohkea, joskin kenties turhan idealistinen David Cameron, ja jos hän olisi onnistunut uudistamaan unionia paremmin kansalaistensa etua ajavaksi. Brexit ei olisi tapahtunut, vähätellyt poliittiset muutokset jäsenmaissa eivät olisi lähteneet liikkeelle. Entä nyt? Vaikka EU tempaisisi peräsimen juuri tällä hetkellä ympäri, turvallisempaan suuntaan - mitä se ei selvästikään aio tehdä - unionin onneton rakenne tietäisi vuoden, kenties parinkin vitkaa ennen kuin reformitarpeet olisi tunnistettu, neuvoteltu, muotoiltu säännöstöksi, toteutettu, JA niiden vaikutukset ehtineet muuttaa kansalaisten arkea eli äänestyskäyttäytymistä. Unioni ohitti sikeästi nukkuessaan jo ajat sitten viimeisen mahdollisen käännepisteensä: nyt sen vastaus on karata yhä syvemmälle asemiinsa, bunkkereihinsa - mutta ne eivät suojaa, vaan sinetöivät unionin kohtalon.

Huolellinen mies ei nykyvaiheessa enää perustaisi "ikuisen ja peruuttamattoman" EU:n varaan, vaan varautuisi vaihtoehtoon, että unioni hajoaa. Katalonian tilanteen paha kärjistyminen kärjistänee epävakaata tilannetta useissa muissa EU-jäsenmaissa. On myös viitteitä, että pienestä repeämästä alkanut hajoamisprosessi voi joissain jäsenmaissa johtaa väkivaltaisuuksiin, "Euroopan kevääseen". Kukaan ei voisi todellakaan haluta EU:n jättikriisiä, mihin pahin skenaario johtaisi... mutta juuri kukaan EU-maiden johtajista ei näytä vieläkään havahtuneen, alkaneen "ohjata luiston suuntaan".

"Tästä tulee tikkuja", murehtii intuitio, mikä ei usko EU:n kriisijohtajan taitoihin.