Tiistai 13.11.2018

Kysely: Natoa tukeva porvariblokki niukasti hallituksen ohi – Ruotsidemokraatit heikkeni

Jaa artikkeli:
Luotu: 
13.2.2018 14:31
  • Kuva: EPA
    Kuva
    Suurin oppositiopuolue maltillinen kokoomus valitsi viime lokakuussa puheenjohtajakseen Ulf Kristerssonin.
|

Ruotsidemokraattien kannatus on laskenut 2,5 prosenttiyksikköä helmikuussa, selviää Dagens Opinionin uutisoimasta mittauslaitos Demoskopin toteuttamasta kyselystä. Puolueen kannatus on kuitenkin selvästi vahvempaa kuin neljä vuotta sitten.

Helmikuussa 2014 puolueen kannatus oli vain 8,8 prosenttia, kun nyt se on 15,4 prosenttia.

Porvariblokki ohittaa tuoreessa mittauksessa punavihreän hallituksen niukasti. Porvariallianssi kasvatti suosiotaan tammikuun mittauksesta 2,6 prosenttiyksikköä 41,7 prosenttiin. Myös punavihreä hallitus nousi 0,2 prosenttiyksikköä jääden 39,6 prosenttiin.

Pääministeripuolue sosialidemokraatit menetti hiukan suosiotaan, joka on nyt 27,3 prosenttia. Neljän vuoden takaiseen pudotusta on peräti 7,2 prosenttiyksikköä.

Pääoppositiopuolue maltillinen kokoomus nosti kannatustaan 1,3 prosenttiyksikköä kerää 23,9 prosentin kannatuksen ja jää vielä prosenttiyksikön päähän neljän vuoden takaisesta.

Kyselyä varten haastateltiin yli tuhat ihmistä puhelimessa ja 610 verkossa 30.1.–6.2.2018.

Ruotsissa on syksyllä valtiopäivävaalit, joihin on viritelty vaalikysymystä muun muassa sotilasliitto Natosta. Enemmistö valtiopäivien nykykokoonpanosta vastustaa Nato-jäsenyyttä. Sitä vastaan ovat vasemmistopuolue ja ruotsidemokraatit sekä nykyhallitus eli sosiaalidemokraatit ja ympäristöpuolue. Sitä vastoin jäsenyyttä kannattaa neljän porvaripuolueen allianssi, eli maltillinen kokoomus, keskusta, liberaalit ja kristillisdemokraatit.

Paikat: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Eljas Nikkilä

Natoa tukevat ovat Ruotsissa fiksuja, kun venäjä valtaa pohjoislapin ja Ahvenanmaan voi vähän pohjoisessa lipsua Ruotsin läpi Norjaan asti. Ahvenanmaan valtaamien on Ruotsissa varmaan järkytys.
Suomessakin järkyttää henkilöitä joiden olisi pitänyt varautua asiaan. Ahvenanmaalaisten vapautus asepalveluksesta ei perustu mihinkään voimassa oleviin sopimuksiin. Samat sopimukset määräävät asepalveluikäiset luotsilaitoksen ja merivartioton palvelukseen.
Kukaan vaan ei ole Ahvenanmaalta ollut. Onko Ahvenanmaa joku syötti venäläisille.
Maanpolustus on osa kielipolitiikkaa ja politiikkaa.
Olemmeko tyhmempiä kuin talvisodan alussa, heti Natoon

TJL Lunnas

Tässäkin uutisessa piti pääpaino olla yllättäen Nato-asiassa.
Ennen kuin täällä ehditään enempää riemuita, niin kannattaa muistaa että Ruotsissa päätöstä Nato-jäsenyydestä ei tehdä pienellä parlamentaarisella enemmistöllä vaan sillä on oltava laaja tuki yli puoluerajojen.

Kari Rantala

Nato on demokraattisena puolustusjärjestönä raskasliikkeinen ja Hultqvist tekikin ennen Tunppia keskinäisen sopimuksen suoraan USA:n kanssa. Kun Ruotsi kypsyy Natopäätökseen on Trump siihen saakka "takapiruna". Meillä ei ole vakuutteluista huolimatta mitään nato-optiota. Kylläkin rauhankumppanuus ja isäntämaasopimus. mutta muuten vapaata riistaa Putinille.

Timo-Pekka Mustakallio

Yhdentekevä yksittäinen mieliöidemittaus saa siis natottajat kastelemaan pöksynsä ilosta ;)

Noh, sotaliitto-NATO:n kaipaamaa laajaa tukea ei tosiasiassa löydy edes Ruotsi-riikistä, ja Suomessahan vain pieni vähemmistö (joka näemmä vielä uskoo Joulupukkiin) hinkuaa saada "ammu minut!"-kyltin suomalaisten kaulaan... vieläpä törkeän kallista maksua vastaan. Natottajilla taitaa usea ruuvi tarvita hieman jälkikiristelyä? :)

Kari Rantala

Timo-Pekka Mustakallio, heität herjaa vakavalla asialla. Putin on jo asettanut sivistyneen maailman puolustuskannalle hyökkäystoimillaan. Nato on pysäyttänyt nämä toimet heti alkuunsa. Putin ei ole eikä tule hyökkäämään yhdenkään jäsenen kimppuun, koska saisi rintamalle 850miljoonaa jäsentä 140miljoonaa venäläistä vastaan sekä taloudelisesti ja sotilaallisesti ylivoimaisen vastustajan. " ammu minut" kyltti on riittävän vahva suojaamaan jäsenet Putinin uhkailuilta jo pelkällä olemassaolollaan. Nyt jo joudumme uhraamaan Venäjän varalta 2 % bkt:sta, mikä on Naton suositus. Valitettavasti myöskään Sauli Niinistö ei vielä tänään ole sisäistänyt turvatakuiden merkitystä, mihin 29 länsimaata jo luottavat. Jäsenenä emme joutuisi hyökkäämään esimerkiksi Venäjälle veto-oikeuteen nojaten. Käytännössä Nato on ainoa rauhan turvaaja koko maailmassa.

Timo-Pekka Mustakallio

#8: Et varmaankaan ole tosissasi, kun puhut USA:sta "sivistyneenä voimana"?

Se ja sen EU-perävaunu olisivat 1990-luvun alussa systeemikilpailun ratkettua voineet käyttää äkillisesti kasvanutta valtaansa viisaasti ja hedelmällisesti, eli hakea yhteistyötä Venäjän ja nousevan Kiinan kanssa, ja voineet siten ryhtyä ratkomaan maapallon suuria kohtalonkysymyksiä yhdessä. Sivistyksen, eri kulttuurien yhteisymmärryksen hakemisen sijaan periamerikkalainen pyssysankarin mentaliteetti jäi kuitenkin päälle, kyltymätön ahneus mikä ei kunnioita mitään rajoja, voittamisen vimma kepulikonsteinkin.

Nyt, noin neljännesvuosisata myöhemmin, USA:n etenkin Bush43:n (juniorin) hallinnon kamalat virheet ja rikolliset sodat ovat köyhdyttäneet maan vararikon partaalle, kun taas Venäjä on taitavan ja nälkäisen Putinin johdolla pystynyt restauroimaan asemaansa, ja Kiina jatkanut kasvuaan paitsi väestö- myös talousvoimaltaan johtavaksi suurvallaksi maailmalla. Omien virheidensä vuoksi heikentynyt, jopa sortumisen partaalla keikkuva Länsi joutuu kohtaamaan nämä kaksi vallan vastanapaa nyt kilpailijoina, vastustajina... eivätkä ne enää noudata luotettavuutensa hassanneen Lännen mahdollisia toivomuksia.

Nyt Lännen kyvyttömät "asiainhoitajat" kiukuttelevat ja itkevät avuttomina, kun he olivat tunaroinneillaan avanneet muille valloille herkullisia tilaisuuksia tulla väliin: ja tottakai vastapelaajat iskevät. Maailmanpolitiikka ei ole kahvikekkereiden pitämistä, jollaisiiin meidän pumpuli- ellei pilvilinnamaailmaan paenneet virkamies- ja poliitikkokunnat olivat ylenpalttisuuden vuosinaan ilman tervettä itsereflektiota ehtineet tottua. Ikävintä asiassa on, että Länsi on uinunut päiväunillaan jo neljännesvuosisadan, eikä mikään maailman mahti enää pysty kääntämään kelloja takaisinpäin, tekemään niitä töitä mikä heiltä jäivät ajallaan tekemättä. On vaikea nähdä miten Lännen tarina voisi päättyä muuten kuin erittäin huonosti: suurkriisiin, sirpaleisiin ja kyyneliin.

Väität Putinin olevan hyökkäysaikeissa, mutta - toisin kuin meidän länsijohtajamme, joilta johtamisen yksinkertaisimmatkin perusperiaatteet ovat unohtuneet - Putin ei hyökkäisi minnekään vain "koska hän voi"-mentaliteetilla: juuri tällainen mielipuolen pöyhkeys on päässyt rehottamaan meillä Lännessä. Sota on harvinaisen tehoton ja kallis keino ajaa asioitaan - ks. vaikkapa Yhdysvaltojen järjetön riehuminen Lähi-Idässä: nuo "liian kalliit sotaretket" ovat hallitsijoiden klassinen, fataali erehdys - koska on loputtomasti erilaisia ja tehokkaampia keinoja ajaa asioitaan (yhä heikko Venäjä onkin ollut hyvin kekseliäs - pakon edessä, kun vastus on ollut ylivertainen). Sotafantasiat ovat silkkaa Lännen mielenvikaisuutta. Venäjä on kylläkin reaktiivisesti vastannut Lännen kovin kömpelösti heittämiin haasteisiin, ja näppärästi ajanut Lännen esimerkiksi Ukrainassa toivottomaan umpijuntturaan, Syyriassa raikuvaan tappioon. Samalla Venäjän poliittinen vaikutusvalta on sen viisaan vallankäytön ansiosta kokenut suuren nousun esimerkiksi Lähi-Idässä: muutoksen kaikkia seuraamuksia on vielä vaikeaa arvioida, mutta esimerkiksi Yhdysvalloille niin tärkeä Saudi-Arabia on tunarin kyytiin lähdettyään joutunut vaikeuksiin... ja hyvinkin ymmärrettävästi se(kin) katsoo suhteitaan uudelta kantilta.

Tämä edellä kuvailtu tapahtumien sarja on pienemmässä mittakaavassa hyvin tuttu mm. liikemaailmasta, missä suuretkin yritykset heikkoihin johtajavalintoihin ja organisaation tyypillisiin hyvinvointitauteihin sorruttuaan (vaikkapa Case Nokia) ovat ajautuneet kriisiin, joskus jopa sortuneet. Havainnot skaalautuvat kuitenkin myös suureen mittakaavaan, tässä maailmanpolitiikkaan, sillä organisaatioiden degeneroituminen ei riipu niiden koosta. Minulla ei tässä vyyhdissä ole minkäänlaisia poliittisia intohimoja, vaan päinvastoin yritän neutraalin analyyttisesti löytää organisatorisia perisyntejä - koska perusmallit antavat hyvää osviittaa minkälaiseksi tulevaisuus on muuttumassa. Lännen "hybris" ei lopulta ole muuta kuin muinaiskreikkalaisen tragedian toisintoa: röyhkeyttä, halveksuntaa ja kohtuutonta väkivaltaa... joista se joutuu tilille.

Sotaliitto-NATO ilman Yhdysvaltojen aseita, rahaa ja johtamisambitioita on kyvytön, sen eurooppalaiset jäsenmaat perinteisen toraisia: sekalainen sakki, mikä ei löydä yhteistä tahtoa yksinkertaisissakaan asioissa. Sotaliitto-NATO ei edes omien tutkimustensa valossa kykene avunantoon - jos jäsenet apua edes antaisivat, sillä mainiostetun 5. artiklan sananmuoto ei niitä siihen velvoittava - yksinkertaisesti, koska liitolla ei ole voimien siirtelyyn tarvittavaa kuljetuskalustoa eikä kauttakulkuoikeuksiakaan. Sotaliitto-NATO on sen sijaan ollut kyvykäs saattamaan maailmaa sekasortoon laittomalla (sotarikollisella, ilman YK:n lupaa, tai päätöslauselmien ehdot ylittävällä) toiminnallaan, ja jäsenmaat ovat joutuneet antamaan veriuhrinsa toimiessaan Yhdysvaltain käsikassarana. Liitto ei näet tuokaan "turvaa", vaan vetää mukanaan tapahtumiin joissa jäsenet eivät halunneet olla mukana, ja joita ne itse eivät enää hallitse. Liitosta eroaminen taas olisi yhtä vaikeaa kuin vaikkapa mafian kaltaisesta rikollisorganisaatiosta eroaminen. Jos jo sotaliiton käsitys "rauhasta" on tuhoa ja kuolemaa jossain kaukaisessa maassa, kaukana kotoa... emme varmaankaan halua nähdä sen käsitystä "sodasta": vaikkapa sekasortoon ajetun Lähi-Idän jo virallisestikin miljooniin nousevat uhriluvut? Entäpä jos/kun ylivelkaantuneen USA:n talous viimein romahtaa, koko sen talouskupla posahtaa? Silloin myös USA-keskeisestä NATO-saippuakuplasta... jää vain märkä jälki.

Tässä brutaali tosiasioiden kuvaus. Suomalaisten mittava enemmistö on jo uskaltanut katsoa tarkemmin, laskea asioita yhteen: me olemme tunareiden kyydissä, mikä päättyy varmuudella katastrofiin. Oikea ratkaisu ei siis ole tiivistää suhteita, osallistua joukko-kauhukiljuntaan kun Lännen kohtalon hetki tulee... vaan hakea liikkumatilaa ja fiksuja, sivistyneitä ystäviä kaikista ilmansuunnista, mielellään esimerkiksi kulttuuriltaan hyvin samankaltaisista Pohjoismaista, pistää omat asiamme niin hyvään myrskykuntoon kuin mahdollista... ja rukoilla, että pysymme kuin ihmeen kaupalla jotenkuten pinnalla.

Pasi Anttila

Onkos balteillakin sellainen kyltti kaulassa? Moniko on jo kaatunut?

Ruotsissa ei tarvita kuin sos.dem puolue enää ja se tapahtuu 5v sisään, sen jälkeen asia on selvä. Suomessa tässä tilanteessa hallitus ja presidentti puoltavat natoon liittymistä ja kansa seuraa tätä esimerkkiä.

Kari Rantala

Timo-Pekka Mustakallio, kiitos "puolueettomasta" analyysista, joka oli sen verran pitkä, että olin väsyä lukemiseen kesken kaiken. En pysty nostamaan Venäjän enkä Kiinan kommunistidiktatuureja millään mittareilla sivistysvaltioiden tasolle. Puolustusliitto Naton pelkkä olemassaolo on estänyt ja estää sodat Euroopassa ja koko maailmassa, kuten olet varmaan jo todennut. Et ole ymmärrettävästi
seurannut YK:n turvaneuvoston päätöslauselmia ja niiden torppaamisia Venäjänn taholta, kun syytät USA:a niistä. Venäjän ja al Assadin tuhot Syyriassa ovat satoja tuhansia vuodesta 2012 lähtien ja pakolaisten määrä miljoonia. Idolisi Putin kehui tappaneensa Aleppon piirityksessä 35000 "terroristiä" vauvasta vaariin, ts. Savonlinnan kaupugin asukaslukua vastaavan määrän. On todettava, että Naton sääntöjen mukaan ei hyökkäysotaan ole jäsenten pakko osallistua, mutta jokainen saa halunsa mukaan sotia missä tahansa , kuten USA on pitänyt kurissa terroristijärjestöjä Taleban, al Qaida. al Shabaab, Boko Haram, Isis jne sekä kommunistidiktatuureja ydinaseuhkineen.

Timo-Pekka Mustakallio

Kiitos vastauksesta, ja pahoittelut pahasta tavastani kirjoitella pitkään, assosioida asian vierestäkin: jos lukija väsyy, niin väsyypä kirjoittajakin ;)

Kummallakin mainitulla nousevalla vallalla on paljon pidempi historia, upeampi sivistys ja omintakeisempi syväkulttuuri kuin vasta noin varttitunti sitten (historian mittakaavassa) syntyneillä Yhdysvalloilla. Rapakon taa vainoja, ehkä velkojiaan tai poliisiakin paenneet uudisraivaajat tuhosivat alkuperäiskansojen kulttuurit (ja paljon muuta siinä sivussa) raakalaismaisin tavoin... joista wanhoista tawoista tuo valta ei ole näemmä vieläkään päässyt eroon. Yhä edelleen se on lumoutunut kiiltävistä aseistaan (pyssysankareiden revolverit ovat vain vaihtuneet raskaampaan kalustoon... jota hankitaan kyltymättömästi lisää vaikka valtio on p.a.), ja yhä edelleen se rakastaa käyttää niitä pakottaakseen muut tahtoonsa, laittomuuksista suuremmin välittämättä, vastustajan kulttuuria ja korvaamattomia aikaansaannoksia jopa ilkivaltaisesti tuhoten - tämähän ei ole uusi asia, vaan myös sodasta 1941-1945 on lukuisia esimerkkejä kulttuurikohteiden tarpeettomasta raunioittamisesta (Monte Cassinon luostari vain yhtenä esimerkkinä tuhovimmasta). Ikään kuin muillakaan ei saisi olla mitään sellaista vuosisatoja vanhaa, mitä Yhdysvalloilla ei - tietenkään - ole? Sivistyksen ohuen kuoren alla elää yhä brutaali pyssysankariluonne, malttamaton lehmipoika, "mean go-getter"... jonka tavat eivät eroa niistä, joita meillä muutama vuosi sitten väitettiin julkisessa keskustelussa "kasakan tavoiksi". Soimaa yhtä... mutta soimaa tasapuolisuuden nimissä sitten toistakin.

Jokaisella kulttuurilla, kansalla on toki synkät hetkensä, degenertoiuneet hallitsijansa - pitkän luisun surulliset huipennukset. Tämä siis erotuksena muutosjohtajista (vaikkapa Putin, jos niin haluat) jotka saivat eteensä rujokuntoisen yhteisön, ja joiden on saatava "korjausliike" aikaiseksi, saatava yhteisö nousuun valikoivan kovia otteitakin tarvittaessa käyttäen: ymmärrettävää, vaikkei aina kivaa. Jos V.V. Putin olisikin merkittävän yrityksen johtaja, eräänlainen Steve Jobs-vainaan kaltainen venäläisvastine "Stepan Rabotyi", hän olisi Lännessäkin arvostettu tähtiluokan johtaja... mutta valitettavasti hän toimii Venäjän presidenttinä, jolloin siinä työssä erinomaisia managerin lahjoja osoitettuaan hän onkin Vanhan Vihtahousun reinkarnaatio... ainakin Lännen byrokraattien mielestä ;) Nythän en tarkoita tätä sokeaksi ihailuksi, sillä jokaisella meillä on synkkiäkin hetkiä ja puolia (tuo Steve Jobs omasi myös ikäviä piirteitä) jos yritämme olla arvioissamme reiluja, löytää realistisen tuokiokuvan ympäristöstämme - pidimmepä sen ilmiöistä tai ei.

Vastakohdaksi voisi mainita Bush43:in (juniorin), kohtuuhyvän "pajan" johdettavakseen saaneena entisenä alkoholistina, ja sen tuhoisaan syöksyyn johtaneena. Historia toistaa itseään: Bush43:n tekosia 2000-2008 voi hyvin verrata keisari Neron tekosiin, joskin Rooman sijaan on nyt poltettu/tuhottu lukemattomia pääkaupunkeja, ja loppuviimein "poltetaan" kenties omatkin - tarkoittaen USA:n valtiontalouden nyt täysin toivotonta ylivelkaantumista sen asefetissin ja sen mielipuolisten sotaretkien takia. Maa on ihmistä tyhmentävän digimaailman ja hömppäviihteen suurvalta, sotakaluston määrässä megavalta... mutta mitä muuta sillä onkaan enää tarjota suurvalta-asemansa tueksi? America törmää yhä uudelleen kyvyttömyyteensä ymmärtää eri kulttuurien ajatusmaailmaan... minkä vuoksi se liikkuu maailmanpolitiikassa kuin kuuluisa norsu porsliinikaupassa, minkä vuoksi se kerää yhä enemmän vihollisia, ja minkä vuoksi sille jää yhä vähemmän ystäviä: nekin monesti sen "sugar daddy":n tavoin rahalla ostamia. Nälvin sitä, mutta olen jossain määrin jopa surullinen USA:n, valistuksen sammuneen soihdun puolesta: maa on paikoitellen häikäisevän kaunis, ja monet sen kansalaiset eri mukavia. Sitten... he menevät valitsemaan hallintojensa johtajiksi holtittomat Clintonit, rinnakkaistodellisuudessa elävän Bush43:n, Zeron... tai nyt viimeksi erään televisiosta tutun kauhistuksen.

"Something is very rotten in the state of America", eikö vain?

Yhdysvaltain kohtalo johtaa varsinaiseen aiheeseen, sotaliitto-NATO:on, jonka olemassa olon tarkoitus poistui viimeistään neljännesvuosisata sitten (tarkoittaen, että jo Leonid Brezhnevin kauden megalomaanisten erehdysten jälkeen NL oli luisussa, kyvytön enää pysymään mukana systeemikilvassa, ja lopulta jo niin rappiolla ja heikentynyt, ettei se olisi enää uhannut ketään). Nyt vuorostaan Länsi (Yhdysvallat huonona systeemikilvan "voittajana" ei osannut käyttää syliinsä tippunutta valtaa viisaasti - EU taas on federaatio-utopiansa umpikujassa) on jälkimeglomaanisessa rappiotilassa, tippunut haastajiensa vauhdista, neuvotonna... "plus ça change, plus c`est la même chose". USA:n Trumpia ja EU:n Junckeria katsoessa muistuu väistämättä mieleen NL:n Juri Andropov ja Konstantin Tshernenko... valtakunnan sisäpiirin viime hetkien luottomiesjäärät, sen yrittäessä vielä pysyä vallassa. Onnistuukohan tuo tälläkään kertaa... ja kuinkas sitten kävikään?

Sotaliitto-NATO paistattelee menneisyyden glooriassa kun se väittää estäneensä sodat Euroopassa... mutta kenenköhän kesken tuollainen sota olisikaan voinut syttyä, kun maat olivat kaikki edeltävän suursodan jäljiltä lasarettikunnossa, ja päät täynnä "yhteisen Euroopan" hyväntahtoisia unelmia? Jos taas EU-halkaisukiila saa Euroopan maat taas repeämään erilleen, ei sotaliitto-liima estä repeämistä, eikä sotaakaan jos siikseen tulee. Siksipä sotaliitto-NATO onkin keksinyt uudeksi tehtäväkseen sotia oman toimialueensa ulkopuolella... tosin ilman oikeutusta ja lupaa, ja vieläpä niin kehnolla menestyksellä, että sotaherroja pitäisi nolostuttaa. Esimerkiksi Libyaa laittomasti (ja tahtomattaan, hups-oho, pakolaistsunami aiheuttaen) pommittaessaan NATO:n osallistuneilta Euroopan mailta loppuivat pommit heti alkuunsa... ja homma olisi jäänyt kesken, ellei pommeja olisi saatu lainattua lisää USA:n asevarastoista. Entäpä skenaario, missä USA ei oman kriisinsa vuoksi enää olekaan johtamassa NATO-sotaliittonsa touhuja, piffaamassa sille aseita? Siinä silmänräpäyksessä sotaliitto-NATO muuttuu taistelukyvyttömäksi, keskenään riiteleväksi turhakkeeksi, sen eurooppalaisten jäsenmaiden kunkin ajaessa omia agendojaan (puhumattakaan tilanteesta, jossa jo nyt epävakaa EU joutuisi USA:n vanavedessä omaan olemassaolonsa suurkriisiinsä - mikä voisi vain lisätä ristivetoa).

Miksi ihmeessä Ruotsi tai Suomi liittyisivät sotaliittoon, jolla ei enää ole tulevaisuutta?

No entäpä, lopuksi, nuo "kauheat terroristijoukkiot"? Taleban, al-Qaida ja ISIS/Daesh ovat yhdysvaltalaisten omia luomuksia. Onhan siinä taistelemista, juu varmaan, kun jenkin vasen käsi käy kovaa kamppailua oikean käden kanssa!?! Yhdysvallat ovat esittäneet meille silkkaa mielenvikaista teatteria, "good cop" (virallinen hallinto) ja "bad cop" (sen väkivaltaiset työrukkaset). Ilmankos vuosien saatossa on pamauteltu miljardien edestä räjähteitä autiolla aavikolla ilman, että tuo "ankara taistelu" olisi tuottanut minkäänlaista tulosta... sillä miksipä läntinen suurvalta tappaisi omia hyödyllisiä "rättipäitään"? Noh, sittenhän Venäjä-ryökäle tuli ja tärveli tuon "raivoisan toimeliaisuuden esittämisen" parissa kuukaudessa. Eikö ketään muuten ihmetytä nuo jo 9/11-iskun jälkeen löytyneet, oudon tuhoutumattomat, ja "who dunnit"-kysymyksen epäuskottavan osoittelevasti ratkoneet henkilötodistukset, joita löytyi outojen Pariisin ja Brysselin iskujenkin jälkeen, yhtä ehjinä ja naarmuttomina? Eikö olekin ilmeistä, että atomipommin kestävät passit oli tehty samassa pajassa... Langley, Virginiassa, kukaties?

Noniin. Riittäisiköhän tämä hyväntahtoinen "veistely", vakavien asioiden humoristinen käsittely tältä erää?

Kari Rantala

Timo-Pekka Mustakallio Tarkoitushakuinen historian väärennys Mainilan laukauksista on samaa luokkaa kuin etukäteishistoriasi EU:n. Naton ja USA:n tuhosta. Toivoisin Sinun tutkivan Herbert Hooverin apua Venäjän nälänhädässä ja USA:n apua Suuren Isänmaallisen sodan voitossa. Platonin luolavertaus auttaa ymmärtämään myös nykyajan Rautaesiripun takaista toimintaa Venäjällä ja Pohjois-Koreassa. Demokratian puute estää diktaattoreiden pelastumisen katastrofeilta. Ihannevaltiosi saavutuksista on seuraavassa moskovalaiskommendaattori Arkadi Babtshenkon laatima lista naapurimme käymistä sodista 1945-2017. Sodassa joka toinen vuosi.
https://www.verkkouutiset.fi>rankkalista

Timo-Pekka Mustakallio

Kari Rantala... et kai tosissasi väitä, että Yhdysvaltain taloudenpidossa olisi enää vuosiin ollut mitään järkeä? IMF luokitteli sen jo aikaa sitten ylivelkaiseksi, mutta se ei estä uutta Trump-hallintoa velkaantumasta huikeasti lisää. Tämän lisäksi maan infran korjausvelka, piilovelka, on jo järkyttävissä mittakaavoissa. Tämä ei estä nykyhallintoa haastamasta riitaa koko muun maailman kanssa, EU-"liittolainen" mukaan lukien. On siis kohtuullista kysyä miten tuossa velkahurjastelussa käykään... ja mitä seuraamuksia siitä on USA:n asemalle, tai kyvylle ylläpitää sotaliitto-NATO:a.

Entäpä onneton EU, tuo "vanhojen miesten utopia", mitä yritetään härkäpäisesti viedä maaliin, vaikka suuri osa EU-kansalaisista vastustaa liittovaltiota? Liittovaltio, jos se edes syntyisi, olisi epävakaa eikä luultavasti kattaisi edes yhteisvaluutta-aluetta. Eurolla ei siten ole tulevaisuutta: se jouduttaisiin purkamaan hallitusti, mutta luultavammin se purkautuu hallitsemattomasti l. aiheuttaa jättikriisin. Lähinnä jää jännitettäväksi posahtaako ensin Yhdysvaltain talousriski, vaiko EU:n poliittinen riski... ja Suomi on typerästi varmistanut, ettei sillä ole minkäänlaisia keinoja hallita tai väistää riskiä, ei exit-strategiaa. Se on siis, Deutsche Wellen sloganin mukaisesti: "mitten drin, statt nur dabei".

Monella tapaa USA:n ja oikeastaan koko Länsiblokinkin tilanne muistuttaa 1980-luvun Neuvostoliiton ja sen blokin kriisiä... mutta myös tuolloin, vuosikymmeniä sitten, harva uskalsi edes ajatella saatikka nähdä ja sanoa Itäblokin olevan umpikujassa ja matkalla romahdukseensa. Sitten, muutamassa vuodessa, se romahti. "Koskaan et muuttua saa"-väki, enemmistö jopa johtavista politiikan ja talouden henkilöistä, elää tänään taas kerran menneisyydessä... mutta Lännen suurkriisi on lännettyneelle Suomelle vielä paljonkin pahempi kuin silloinen 1990-luvun alun kriisi.

On ihan kohtuullista pohtia näitä trendejä, "etukäteishistoriaa" jos kerran niin haluat asian luokitella. Sinä, minä, tai kukaan muukaan Suomessa ei näet pääse hyppäämään enää pois tästä kurjasta kyydistä jossa me olemme: todellakin kuin istuisimme ajopelin takapenkillä, jonka ratissa on humalakuski (mielestäni Trump on irrationaalinen), ilman osaa tai arpaa mitä kuski tekeekään. Oven avaaminen ja kyydistä hyppääminen ei enää ole optio: nyt pitäisi siis jo pohtia millä keinoin me mahdollisesti selviäisimme katastrofaalisesta onnettomuudesta. Eipä auta kuin kiristää turvavöitä ja toivoa, että ajopelin pellit kestävät.

Riskejä ei nyt enää pitäisi lisätä (sotaliitto-NATO, mikä voisi vetää Suomen mukaan sotiin joiden kanssa meillä ei ollut mitään tekemistä), vaan päinvastoin hakea turvatyynyjä josko ne ehkä auttaisivat, kun käy köpelösti (Pohjoismaiden yhteistyö, esimerkiksi). Pelkään, ettei Suomella ole enää tilaisuutta hypätä kyydistä - siis itsenäistyä EU-vuosien jälkeen uudelleen - ja jäädä kuvainnollisesti tien varteen tuumaustauolle, vaikka rupattelemaan samanmielisten kavereiden (Pohjolan) kanssa, rauhassa ja vahingoittumattomina.

"What about Russia", kun Sinä siitä niin innolla kirjoitit? Hyvä vastapeluri voi kriisin hetkellä olla tärkeämpi kuin huonot ystävät. Onneksi Suomi on hyvän presidenttimme johdolla pitänyt asialliset poliittiset kanavat auki myös Venäjän ja Kiinan suuntaan. Nämä yhdysvaltalaispolitiikan pääpiruiksi maalailemat tahot tarvitsevat tosiasiassa kauppaa Euroopan ja ehkä Suomenkin kanssa siinä missä me heidän kanssaan, eikä tämä tarve poistu kriisinkään keskellä. Poliittisen hörhöilyn keskelle jää rakoja pragmaatikkojen saada hommat jatkumaan: rauhallinen ja käytännöllinen Pohjola voisikin olla Länsiblokin eräs vakaa kulma, luonteva välittäjä jos särkyneitä suhteita joudutaan solmimaan uudelleen.

Mitä vähemmän me sitoudumme väistyviin rakenteisiin kuten NATO:on, sitä helpompi on jatkaa suurkriisin keskelläkin, ja selvitä siitä mahdollisimman vähin kolhuin.

Kari Rantala

Timo-Pekka Mustakallio:"et kai tosissasi väitä, että Yhdysvaltain taloudenpidossa olisi enää vuosiin ollut mitään järkeä?" Missä olen näin väittänyt? Olen tosin tuon vuodatuksesi lukenut jo aikaisemmin näillä palstoilla. Sinulla on myös aivan omat, puolustusliitto Naton sääntöjen soveltamisohjeet, mistä kirjoittamasi"brutaali tosiasioiden kuvaus" oli oivallinen esimerkki kuin suoraan Pietarin trollitoimistosta. Ihailemaasi kommunistidiktatuurin vaikutuksiin tutustuin ensimmäisen kerran vuonna 1968 "Dubcekin" Tshekkoslovakiassa ja seuraavan kerran palkatessani sieltä henkensä kaupalla paenneita insinöörejä Saksan toimistoomme 1973. Meiltä ryöstettylle Alakurtille ( 70 km kotimökistäni) Venäjä rakennutti 3000 Itä-Saksasta poistetulle venäläissotilaalle ,Saksan rahoittamana vuonna 1992 tukikohdan ja Putin uhkasi tuoda sinne 7000 sotilaan osaston, mutta pakotteiden vuoksi laajennus näyttää pysähtyneen silleen. Venäläiset ystäväni Alakurtissa toivovat, että liittyisimme Natoon, koska se vilkastuttaisi Alakurtin toimintaa. Suurlähettiläs Kuznetsov taas uhkaa meitä rankaisutoimilla, jos liittyisimme Natoon. On järkyttävää, että meillä on naapurinamme ihmiselämästä täysin piittaamaton Putin, joka seuraa Stalinin ja Hitlerin jalanjälkiä.

Timo-Pekka Mustakallio

Noh, "vakaa mielipide" tuottaa tietenkin samankaltaisia kirjoituksia, ja edellä varmaan enemmän kuin riittämiin perustellusti olen jyrkästi Suomen NATO-jäsenyyttä vastaan. Se on samanlainen erehdys kuin Suomen 1940-luvun alun umpityperä hyppääminen natsi-Saksan kyytiin, vaikka kenen tahansa olisi jo silloin pitänyt tajuta a) seinähullun Hitlerin ja hänen hallintonsa sairaan, ihmisvihaa kuvastavan politiikan moitittavuus (tuomittavuus), ja b) etteivät natsi-Saksan resurssit mitenkään voisi riittää sen aloittaman maailmansodan voittamiseen - edes Euroopan sodan, puhumattakaan ylimielisestä hyökkäyksestä itään, Neuvostoliiton äärettömille aroille.

Jos siis otat Hitlerin puheeksi, olisi oikea vertailukohde Länsi, minkä politiikka on viime vuosina saanut yhä totalitäärisempiä piirteitä (mm. yritykset vaientaa kriittiset äänet, joista Sinunkin käyttämä "trolli"-leima on vain eräs esimerkki), ja jonka resurssit ovat edelleen paitsi köyhiä (ehtyvästi luonnonvaroja kuten öljyä) myös haaskaantuneet sen mieltä vailla oleviin, ja aivan liian kalliiksi tulleisiin sotiin Lähi-Idässä. Lännettyessämme olemme siis luusereiden kyydissä - aivan samoin kuin 1918, 1940-luvun alussa ja vielä "Finnlandisierung"-ajan nöyristelyssä Itäblokin suuntaan. Eivätkö suomalaiset osaa tai uskalla vieläkään katsoa kuin nykyhetken tilannetta (siitäkin lumoutuneena, tiedon sijaan uskon ellei uskonnon voimalla), vaikka Lännen kriisi on jo piirtymässä esiin selvääkin selvemmin? Emmekö me vieläkään opi historiamme suurista erehdyksistä, siis taipumuksestamme antaa pienen "partiopoikien" porukan - tässä tapauksessa typerien natottajien - saattaa meidät suuriin vaikeuksiin?

Ilman Yhdysvaltojen mittavaa panosta sotaliitto-NATO:n eurooppalainen osa yksin ei anna minkäänlaista turvaa, takuista puhumattakaan - jo yksinkertaisesti, koska sillä ei olekaan resursseja merkittävän sotilasavun toimittamiseen jäsenmaasta toiseen: kiiltäviä aseitansa ihaillessaan se on unohtanut huolehtia mm. kuljetuskapasiteetistaan, tärkeistä mutta niukalti loistokkaista kuorma-autoista, tavaravaunuista, kuljetuslaivoista. Arkinen perustyö, "konehuoneen tikkiin laittaminen", ei selvästikään ole kiinnostanut poliittisia päättäjiä, vaan glooriaa on etsitty hävittäjäkoneiden jylinästä, uljaista suurista sota-aluksista (joista niistäkin monet on säästösyistä jouduttu poistamaan aktiivikäytöstä). NATO:n - ja samalla EU:n puolustusyhteistyön - todellinen iskukyky on kysymysmerkki. Voisi myös aiheellisesti kysyä ovatko joukot (EU-kansalaiset) enää "valmiita seuraamaan johtajiaan", joihin he eivät enää luota (Pariisilaisen huippuyliopiston pitkän historian omaavissa vuosittaisissa tiedusteluissa EU27-keskiarvo on ollut järkyttävän huono: yli 80% luottaa vain vähän tai ei ollenkaan poliittiseen johtoonsa): pikemminkin päällekäyvä amerikkalaistyylinen sotaisuuden ja sodanuhan lietsonta on johtanut päinvastaiseen reaktioon, eikä puheiden maalaamiin viholliskuviin (väitettyyn ulkoiseen uhkaan, jota vastaan pitäisi tiivistää omia riviä - ikivanha poliittinen temppu) enää uskota. Niinhän se paimenpoikakin huusi sudesta liian monta kertaa, you know: menetti uskottavuutensa, ja tosipaikan tullen kylän väki ei tullutkaan enää apuun, pojan kävi kehnosti. Toisaalta Lännen perin heikosti sujuneet (ja osin selkeän rikolliset), niin rahallisesti kuin uhrien määrissä aivan liian kalliit sotatoimet ovat synnyttäneet sotaväsymystä: kansalaisia ei voi estää ajattelemasta omilla hoksottimilla, jotka antavat ihan eri signaaleja kuin jatkuvasti tunaroivien NATO-sotamaakareiden kokkapuheet. Voiko sotaliiton suupielet vaahdossa raivoaville, toinen toistaan epäuskottavammille selittäjäsedille enää muuta kuin nauraa? He kuulostavat kuin kehnoilta pölynimurikauppiailta, jotka saavat primitiivireaktioita kun tarjottu "tavara" ei kiinnosta yleisöä, eikä enää menekään kaupaksi.

Enää kaikkein hyväuskoisimmat hölmöt uskovat pölynimurikauppiaiden puheisiin, ja tuokin joukko harvenee silmissä. Tämä on terve kehitys, mikä kertoo niin Suomen kuin Ruotsinkin korkeasta (paljonkin USA:ta korkeammasta) yhteiskunnallisesta laadusta.

Kari Rantala

Timo-Pekka Mustakallio, koulutukseni ja työhistoriani on liittynyt hyvin olennaisesti Natomaiden sisäiseen logistiikkaan. Kun Reagan sai huijattua Gorbatshovin tähtiensotaohjelmallaan ja autettua NL:n tuhossa, ajettiin lännenkin puolustus alas ja kuviteltiin, että rauha koittaa. Toisin kuitenkin kävi Putinin päästyä valtaan. Kim Jong-unin ohjukset eivät osuisi maaliin fysiikan lakien mukaan:
siksi USA:kin tuo ohjuksensa lähemmäs kiisialuetta. NL rakensi oman "kuollut käsi" järjestelmänsä, minkä pitäisi tuhota koko maailma automaattisesti, jos sitä vastaan hyökättäisiin.
Koska yhteenvetona "trollauksestasi" on tarkoituksena toimia Putinin laskuun vajavaisin tiedoin, katson ajatustenvaihdon kanssasi olevan turhaa, mutta hyödyllistä , koska kanssakäynti kuitenkin avartaa.

Timo-Pekka Mustakallio

Eiköhän Länsi, etunenässä entisen alkoholisti Bush43:in (juniorin) hallinto, aiheuttanut itse itselleen ongelman Venäjänkin tapauksessa ylimielisyydellään - samalla tavalla, jolla se on tehnyt muistakin muinoin yhteistyöhaluisista tahoista itselleen hankalia ja vahvoja vastustajia. Juuri nyt, kun Yhdysvallat olisivat eniten ulkopuolisten rahoituksen (sen käsittämätön tapa hoitaa valtiontalouttaan) ja ulkopuolisen avun (vaikkapa Pohjois-Korean ongelma), siltä pääsevät ystävät ikävästi loppumaan - jopa Euroopassa. Aika kehno esitys, aika surkea strategia USA:lla, eikö vain?

Yhdysvaltojen taantumisesta, heikkenemisestä pitää puhua avoimesti etenkin, kun epäisänmaalllinen vähemmistö ajaa Suomea sen kanssa sotaliittoon: sen aika- ja valtakausi on päättymässä, esimerkiksi sen jättimäiseen talouskriisin kun kukaan ei enää halua rahoittaa sen velkahurjasteluja. Tuskinpa haluamme olla tuollaisen luuserin ellei suoranaisen sotarikollisen (Irak 2003) kyydissä, kun sen kupla puhkeaa?

Tunnustit olleesi (olevasi vieläkin, "firman miehenä"?) NATO:n palkkalistoilla. Kiitos.

Kari Rantala

En ole ollut Nato palkkalistoilla, mutta kylläkin Natomaa Saksassa insinööritoimiston osakkaana ja osaston johtajana, missä tutustuin kommunismin tuottamiin ongelmiin.
kuten rautaesiripun takaa pelastuneisiin ihmisiin. En voi hyväksyä tukeasi Putlerille, joka säälittä murhaa lapsia bunkkeripommeillaan.

Timo-Pekka Mustakallio

Vastapelurin aliarviointi, jopa perätön mustamaalaaminen, on historian aikana monia kertoja osoittautunut fataaliksi virheeksi - niin myös nyt. Länsi on usean kerran aliarvioinut Putinin, ja jäänyt kehnoissa projekteissaan ikävään pinteeseen. Ei ole millään muodoin "tukea" Putinille, kun totean tapahtuneet tosiasiat.

Tosiasioiden kertominen tuottaa kipua epäonnistuneille. Kritiikin pitäisi olla alkusysäys järkiintymiselle, ongelmien tarkalle analyysille, ja sitten korjausliikkeelle. Näinhän me normaalit ihmiset teemme työssämme ja siviilielämässäkin aikailematta, vaikkakin paljon pienemmässä mittakaavassa. "Errare humanum est", virheitä sattuu, ja mitä nopeammin virheet korjataan, sitä nopeammin ongelmat ratkeavat.

Tunarit sen sijaan jäävät "tuleen makaamaan", jatkavat härkäpäisesti pään hakkaamista seinään: se aiheuttaa enemmän kipua kuin tuon heikon aineksen pelkäämä kivulias nöyrtyminen. Esimerkiksi EU:n Ukrainassa aiheuttama "Euroholodomor" on häpeällinen, vastoin kaikkia eurooppalaisia arvoja. Jokaisen kunnon ihmisen pitäisi protestoida, ja vaatia EU-herrasväki vastuuseen pieleen menneestä itälaajentumisesta (jonka voisi saksalaisten "itälaajentumista" 1941-45 mukaillen nimetä "Lebensraum"-retkeksi).

"When bad men combine, the good must associate; else they will fall, one by one, an unpitied sacrifice in a contemptible struggle." (Edmund Burke, 1729-1797)