Keskiviikko 16.1.2019

Venäjän valtapiireissä taistelua huumerahoista

Jaa artikkeli:
Luotu: 
15.12.2008 14:40
  • Kuva: Jarmo Koponen / Uusi Suomi
    Kuva
    Vaikeudet Suomen turvallisuusympäristön arvioinnissa alkoivat ns. 080808-tapahtumista eli siitä,kun Venäjä hyökkäsi Georgiaan 8.elokuuta 2008.

Dosentti Arto Luukkanen uskoo, että presidentti Dmitri Medvedev on vahvistanut poliittista asemaansa Georgian sodan seurauksena. Kenraalien halukkuus demonstroida Venäjän sotilaallista voimaa voi korostua Venäjän uudessa ulkopolitiikassa.

Luukkasen kirja, Georgian sota - Miten mahdottomasta tuli mahdollinen, julkaistiin tänään Helsingissä. Teos ilmestyy WSOY:n Barrikadi-pamflettisarjassa.

Venäjä-tutkija muistuttaa, että vaikka Venäjän sisäisen valtataistelun mahdollisuus näyttää vielä vähäiseltä, kannattaa ottaa huomioon pääministeri Vladimir Putinin ja Medvedevin välien mahdollinen kiristyminen.

– Armeijan tuki tulee nostamaan presidentin asemaa ja antaa ylipäällikkönä toimivalle presidentille arvovaltaa. Uusi poliittinen tilanne vaikuttaa siihen, että Medvedevin on kuunneltava herkällä korvalla armeijan ääntä, Luukkanen kirjoittaa.

Venäjä-tutkijan mukaan Medvedevin poliittinen tottelevaisuus ja ”nuoremman partnerin osa” näyttääkin olevan ehdoton edellytys sille, että nykyinen tilanne voi jatkua. Medvedev on Putinin suojatti ja henkilökohtaisessa lojaliteettisuhteessa entiseen presidenttiin.

Luukkasen mielestä Medvedev on myös ”panttivankina” tilanteessa, jossa Putinilla on hallitsemiseen tarvittava arvovalta, hallinnon avainhenkilöt ja salaisen poliisin FSB:n tuki.

Turvallisuuspalvelut riitelevät huumerahasta

Erityisen hyvin tämä näkyi syksyllä 2007 niin sanotussa ”tsekistien sodassa”. Eliitin valtataistelu näytti silloin olevan varteenotettava mahdollisuus Venäjällä. Luukkanen viittaa kirjassaan tutkija Pekka Kauppalan vielä julkaisemattomaan käsikirjoitukseen: Tšekistien sota.

Kiista avautui kun huumepoliisin johtaja Viktor Tšerkesov paljasti 9.10. 2007 Kommersant-lehdessä FSB:n ja huumeviraston välisen konfliktin.

Tällaisia asioita ei sekurokratian eli turvallisuusorganisaatioiden hallitsemassa maassa yleensä tuoda julkisuuteen. Venäjällä tilanne ehti kärjistyä niin, että vanhoja kirjoittamattomia lakeja rikottiin. Konfliktin toisena osapuolena oli Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n pitkäaikainen johtaja Nikolai Patrushev ja presidentin varakansliapäällikkö Igor Setshin.

– Kiistan todelliset syyt olivat ilmeisesti huumekaupassa, erityisesti Keski-idän heroiinikaupassa ja sen tulojen jakamisessa. Kyseinen ”ala” on klassinen tiedustelupalvelujen ”epävirallisten tulojen” hankintakenttä, Luukkanen kirjoittaa.

Mahdollinen valtataistelu näytti repivän valtion turvallisuusorganisaatioita kahteen eri leiriin. Toinen riidan syy oli tulliala, jossa molemmat puolet ovat takavarikoineet toinen toisiltaan raskauttavia todisteita – niin sanottuja ”kompromaatteja”.

Venäjän Nato-vastaisuus kasvussa

Venäjä-tutkija korostaa, että Georgian sota herätti Venäjällä kansallisia tunteita, jotka kanavoituivat ennen kaikkea Nato-vastaisuuteen. Georgian sodan aikana virallinen Venäjä käytti taitavasti hyödykseen tätä valtiollista nationalismia.

– Periaatteessa 080808 konflikti merkitsi EU:lle samaa kuin syyskuun 9. USA:lle – kriisi paljasti maailman kovan todellisuuden. Hätäkokouksia tai vahvan puheenjohtajamaan ponnistuksia lukuun ottamatta, EU on kunnianarvoisa – ei mitään, Luukkanen kirjoittaa.

Epäsuhtaa korostaa Luukkasen mukaan se, ettei EU:lla ole varsinaista Venäjä-politiikkaa. Ennen kaikkea Venäjää kiinnostaa uudenlaisen Etyj-ratkaisun organisoiminen Venäjän, EU:n ja USA:n välille, jota se marraskuussa 2008 jo ehdotti. Tässä vaiheessa turvallisuuspoliittisen dialogin sisältö on vielä epäselvää.

Luukkasen mielestä presidentti Medvedev on myös asettanut arvovaltansa uuden turvallisuuspoliittisen aloitteen taakse. Aloitteen kevyt hylkääminen olisi tuhoisaa hänen asemalleen.

– Suomella on tässä mahdollisuus nostaa profiiliaan ja toimia parhaimpien Suomen ulkopolitiikan ”paasikiviläisten” perinteiden mukaisesti, Luukkanen opastaa.

Kaasuputken aggressiivinen kummi

Venäjän ulkopolitiikan eräänä tärkeänä käytännön tavoitteena on varmistaa sen energian siirtäminen kuluttajille. Se tarkoittaa öljy- ja kaasuputkien kulun turvaamista.

Tässä Venäjä perustelee Luukkasen mukaan kantojaan vanhoilla geopoliittisilla argumenteilla. Venäjä ei halua olla pelkkä raaka-aineiden tuottaja. Sen energiapolitiikka perustuu periaatteeseen ”venäläinen energia – venäläisillä putkilla”.

– Venäjän uusi rooli maan valtiollisen energiayhtiön Gazpromin aggressiivisena kummina muistuttaa jossain määrin Iso-Britannian antamaa apua Itä-Intian Kauppakomppanialle tai Iso-Britannian toimia oopiumisodassa Kiinaa vastaan 1800-luvulla. Asiakkaan ei kannata pullikoida, sillä aktiivisella kauppiaalla on takanaan mahtava suojelusenkeli!, Luukkanen kirjoittaa.

Jaa artikkeli:

Kommentit

tapio_o_neva

Arto Luukkonen jatkaa teologin kiinnostavuudella jännitystarinaa Medvedvevin ja Putinin suhteesta kuin Jahve ja hänelle kateellinen enkeli kilpailisivat taivaan valloista.

Brittiläistä kerronteperinnettä mukaeleva kremlologia johtaa suomalaisen keskustelun harhaan. Se sijaan, että keskityttäisiin asiakysymyksiin alueilla, keskitytään draamallisesti aivan oikein kahden miehen väliseen suhteeseen: Putinin ja Medvedevin ja tehdään tällä sosiodraamaa.

Ehdottaisin, että otettaisiin tilastoja esille ja kerrottaisiin paikallisista asioista Venäjän rajamaissa. Näin esille välittyisi aktivisteina taistelevien kansojen tahto eikä pelkkä kremlologia.

eerosuonio

En rupea kritisoimaan Luukkasen kirjaa kun en ole sitä lukenut. Koposen siitä poimimat asiat antavat kyllä vähän erilaisen kuvan sisällöstä kuin kustantajan huomattavasti lyhyempi "Pitkä esittely" http://www.wsoy.fi/index.jsp?c=/product&isbn=951-0-35253-5

Voi olla ettei pamfletti tyydytä erikoiasiantuntijatason lukijaa mutta Luukkasen oman taivoitteen "Haluan yhdistää vankkaan perustutkimukseen ankkuroidun tiedon ja laajemmillekin piireille tarkoitetun tiedonvälityksen; tarkoituksenani antaa suomalaisille lukijoille ymmärrettävää infoa suuren naapurin mielenkiintoisesta menneisyydestä ja kiehtovasta nykypäivästä" se varmaankin täyttää.

Luukkanen on suurinpiirtein Stubbin ikäinen, siis aika nuori vielä. Hänellä on aikaa tutkia ja kirjoittaa lisää. Kaivattu rajamaakirja (Valkovenäjästä) näyttää olevan tulossa ensi keväänä.

tapio_o_neva

"Venäjä-tutkija korostaa, että Georgian sota herätti Venäjällä kansallisia tunteita, jotka kanavoituivat ennen kaikkea Nato-vastaisuuteen. Georgian sodan aikana virallinen Venäjä käytti taitavasti hyödykseen tätä valtiollista nationalismia."

=> Kun Yhdysvallat ja Georgia vehkeilivät Venäjän rajoilla Ukrainan ja Tsekin asetuella, ei tässä nyt sen suurempia tunteita tarvitse lietsoa: "Ystäviä on autettava", sanoi Svinhuvud.

"Periaatteessa 080808 konflikti merkitsi EU:lle samaa kuin syyskuun 9. USA:lle – kriisi paljasti maailman kovan todellisuuden. Hätäkokouksia tai vahvan puheenjohtajamaan ponnistuksia lukuun ottamatta, EU on kunnianarvoisa – ei mitään, Luukkanen kirjoittaa."

=> Venäjän kannalta kyseessä oli neljän päivän rajaoperaatio, ei mikään Yhdysvaltian mainostama mediatapahtuma 9/11. EU on tässä asiassa ulkopuolinen, koska osapuolet taustalla olivat Venäjä ja Yhdysvallat. Etyj:n puheenjohtaja Stubb hyväksyi passiivisuudellaan hyökkäyksen.

Epäsuhtaa korostaa Luukkasen mukaan se, ettei EU:lla ole varsinaista Venäjä-politiikkaa. Ennen kaikkea Venäjää kiinnostaa uudenlaisen Etyj-ratkaisun organisoiminen Venäjän, EU:n ja USA:n välille, jota se marraskuussa 2008 jo ehdotti. Tässä vaiheessa turvallisuuspoliittisen dialogin sisältö on vielä epäselvää.

=> Tämä johtuu siitä, ettei äänestäjille ja tutkijoille anneta tietoa, vaan Yhdysvaltain presidentinvaihtoa odotellessa torjutaan Venäjän aloitteet ja vaietaan mediassa.

Luukkasen mielestä presidentti Medvedev on myös asettanut arvovaltansa uuden turvallisuuspoliittisen aloitteen taakse. Aloitteen kevyt hylkääminen olisi tuhoisaa hänen asemalleen.

=> No ei olisi. Venäjällä tiedetään, että koko maailma yleisesti ja NATO erityisesti on sitä vastaan.

– Suomella on tässä mahdollisuus nostaa profiiliaan ja toimia parhaimpien Suomen ulkopolitiikan ”paasikiviläisten” perinteiden mukaisesti, Luukkanen opastaa.

=> Suomen pitäisi olla ensiksi kannattamatta hölmöyksiä ja alkaa muistuttaa puoleetonta maata, mikä saa Stubbissa heräämään paniikkihäiriön.

=> Ensimmäinen asia realismin tiellä on olla pystyttämättä Ahtisaarelle patsasta.

Vieras

Tapion kaltaiset venäläiset haikailevat vanhoja hyviä aikoja, kun itänaapurista ei saanut kirjoittaa muuta kuin positiivisia asioita. Kaikki muu kirjoittelu oli neuvostovastaista propagandaa. Venäläiset on kummaa porukkaa, heti älähdetään jos venäläistä politiikkaa tai yhteiskuntaa yritetään analysoida. Ilmeisesti huono kansallinen itsetunto.

tapio_o_neva

Kaartinjääkäri Stubbilla olivat heinäkuussa 2008 käytössään kaikki tiedot Georgian sotaharjoituksista Yhdysvaltain kanssa ja Venäjän federaation 58. yleisrmeijakunnan harjoituksista Pohjois-Ossetia-Alaniassa. Tuolloin sodan riski oli suurempi kuin 7.8.2008.

Kun sitten ilmeinen tapahtui, ja kun länsi hävisi - niin kuin olettaa saattoi - ryhdyttiin järjestämään akkamaista kauhistelua eli brändäämään 9/11 -hengssä 08.08.08:aa, joka ei ollut 08.08.08, vaan Georgian virhearvio 07.08.08.

Tällaiselta turhalta esiintymiseltä välttää, kun ei esitä tyhmiä, vaan lukee ne raportit, joita tarkkailijat ja suurlähettiläät solkenaan kirjoittavat.

On Bror Wahlroosin kaltaista populismia järjestää 100 suurlähettilään kilpakirjoitus "maailmasta 08.08.08 jälkeen", kun ei ole edellisiäkään raportteja lukenut tai ymmärtänyt.

Kyllä se on niin, että sotimiseen tarvitaan ammuksiakin. Pelkkä huutelu televisiossa, radiossa ja lehdistössä ei riitä taistelutavaksi.

Jos sota olisi tiedottamista, jääkärit pitäisi kouluttaa tiedottajiksi.

Vieras Pro Suomi

Looginen ajattelu ja asioiden selkeä käsittely ei ole teologin vahva puoli. Karjalan Liitossa oli ja Suomen Kuvalehdessä on edelleen sama ongelma(teologi).
Tarkoitus on tehdä raflaavia otsikoita ja myydä kirjaa.

On vaikea uskoa, että Georgia hyökkäsi ilman ulkopuolista (Yrjö Pensas?) yllytystä. Israelin hyökkäyksessä Libanoniin oli samoja piirteitä.

USA:lle Georgian asistaminen ja armeijan kouluttaminen näyttää epäonnistuneen,kuten myös Afganistanin, Irakin ja Libanonin operaatiot. Kuka miekkaan tarttuu se miekkaan hukkuu.

Ola

Itäinen naapuri on mielenkiintoinen ilmestys tänäkin pävänä. Joustavan itsekeskeinen, perinteistä läntistä moraalia ja ajattelutapaa karttava valtio, jolla on ihan oma toimintalogiikkansa ja -tavoitteet. Meidän läntiset oikeuskäsityksemme ja oikeusjärjestelmämme eivät siellä toimi.

Valtio rikastuu öljyllä ja kaasulla. Kuuliaiset virkamiehet huumerahoilla. Kaikki on sallittua, kunhan rahat vain kilahtavat oikeisiin taskuihin. Muussa tapauksessa hengenlähtö on lähellä.

Ilkka Luoma

[orig. lauantai, maaliskuu 11, 2006]

Venäjä - Neuvostoliitto ja jälleen Venäjä ovat olleet koko tarkemmin kirjoitetun historian ajan maailman suurin maa. Venäjä oli jo tsaarien aikana kovuutta, kuritusta, mutta myös venäläistä isänmaallisuutta ja valistuneisuutta, taidetta sekä kirjailijoiden aatelia. Nykymallinen Venäjä omistaa luonnonvaroista niin merkittävät osat, että jo sen perusteella se on maailman mahti. Neuvostoliiton jäänteenä Venäjä omaa myös mittavan ydinasearsenaalin ja teho on edelleen olemassa.

Suomen kohtalon hetket liittyvät tunnetusti Venäjään niin kädenvääntönä rintamilla kuin nykyisen taloudellisen menestyksen pohjana sotakorvauksina ja bilateraalisen kauppapolitiikan ajalta. Venäjän suuruus on aina perustunut äitivenäjän suuruuteen ja isänmaan puolustamiseen. Venäläinen syntyy tänäkin päivänä suurvallan siemenet äidinmaidossaan. Kerran vahva, aina vahva, tai ainakin niin halutaan olevan.

Venäläinen arvostaa samoja arvoja kuin muutkin; he pitävät luottamuksesta, he pitävät ystävien kesken juhlimisesta, ja lennokkaiden ja voimakkaiden juhlapuheiden tunnemyrskyistä. Kun katsoo Moskovan ytimessä Neuvostoliiton sankarin, sotamarsalkka Georgi Zukovin ratsastajapatsasta, ymmärtää halun takaisin suurvaltojen joukkoon. Presidentti Putin on ottanut venäläiseen tapaan itselleen vallanavaimet. Suurin osa Venäjän kansasta ei pane sitä pahakseen. Länsimaalainen uutisointi on aina innostunut vähemmistöjen äänitorvena olemisesta.

Generalissimus Josif Stalin kuritti niin vihollisiaan kuin kansaansa. Stalin ei sietänyt mitään, joka uhkasi hänen hegemoniaansa. Historiaa tuntevat muistavat Stalinin vieneen Neuvostoliiton niin sotilaalliseen kuin poliittiseen voittoon, hän säilytti edesmenneen Neuvostoliiton itsenäisyyden. Stalin nosti Neuvostoliiton ehdottomaksi suurvallaksi ja nosti kansalaistensa tunteen voimasta, valtion huolehdinnasta ja varmasta leivästä. Leipä oli enemmistölle kapeaa, mutta sen pituus ulottui aina kuolemaan saakka. Voidaan sanoa, että yhteiskunta huolehti omistansa. Stalin on edelleen muistona arvostetussa asemassa.

Suomi on kulkenut Venäjän kupeessa niin vapautettuna Ruotsin holhouksesta kuin tiukassa tsaarin otteessa nuhteena ja muistuksena mistä aurinko nousee. Suomi on ollut jo vahva taloudellinen toimija Pietarin alueella ennen itsenäisyyttämme. Suomen ulkomaankaupasta Neuvostoliitto edusti presidentti Urho Kekkosen aikana suurimmillaan noin viidennestä. Nyt Venäjä on noussut jälleen yhdeksi merkittävimmäksi kauppakumppaniksemme. Venäjä on ollut ja on Suomen suuri mahdollisuus; ei tarvitse kumartaa, tarvitsee vain nauttia luottamusta, rehtiyttä ja kykyä osata juhlia onnistumisista maassa maan tavallansa. Venäläinen ihminen on muodostunut samoista molekyyleistä kuin suomalainenkin.

Suomen armeijan ei tarvitsisi huolehtia Venäjän politiikasta. Suomen armeijan johdon tehtävä on huolehtia kaikin tavoin kyvystämme turvata sotilaallisesti itsenäinen kansakuntamme. Tämän päivän Venäjä rakentaa uudelleen puolustustansa suurvallan periaatteilla. Suomessa ei tarvitse innostua turhasta, kun suurvallan armeija uudelleen organisoi joukkojansa vastaamaan uutta puolustuksellista asemaa.

Venäjän politiikan arvioitsijana tarvitaan vain yksi ihminen. Me tarvitsemme ulkopolitiikkamme vaalijaksi vahvan, itsenäisen ja kyvykkään presidentin, joka osaa ja hallitsee henkilökohtaisen karisman ja vaikutuskyvyn Moskovan kolleegaansa, jonka sydän on lähellä Pietaria. Venäjän vaikutusvalta kasvaa lähivuosina ja meidän kannattaa olla sen kasvun imussa turvaamassa omia intressejämme niin työssä, sijoituksissa ja raaka-aineiden saannissa kuin kaupassa ja innovaatioissa. Luottamuksellinen ja pitkäjänteinen erityispolitiikka Venäjän suuntaan takaa myöhemmin meille historiallisen palautuksen vapaakauppa-alueena Pietarin kyljessä antamaan työtä, kauppaa ja yhteistoimintaa sekä myös investointeja Suomeen.

Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.vuodatus.net