Perjantai 18.1.2019

Ruotsalaiskirjailija: Venäjän spetsnaz tuntee Tukholman saariston – ”He nauravat Ruotsille”

Jaa artikkeli:
Luotu: 
20.10.2014 07:52
Päivitetty: 
20.10.2014 08:41
  • Kuva: All Over Press / EPA
    Kuva
    Ruotsin laivaston pika-aluksia osallistui suuretsintään Tukholman saaristossa viikonloppuna. Etsintöjen kerrotaan nyt siirtyneen etelämmäksi.
|

Venäläistaustainen, Ruotsissa asuva kirjailija ja Venäjän-asiantuntija Vera Efron väittää, että Venäjän laivaston erikoisjoukot ovat käyneet huomaamatta Ruotsin vesialueilla ja Tukholman saaristossa harjoittelemassa.

Efron on kommentoinut monissa ruotsalaislehdissä viikonlopun tapahtumia. Ruotsin puolustusvoimat on etsinyt viikonloppuna Tukholman aluevesiltä mahdollista sukellusvenettä tai muuta ulkomaista vedenalaista toimintaa. Lehdistön mukaan toiminnan lähteeksi epäillään Venäjää, mutta armeija ei tätä ole vahvistanut.

Vera Efron on haastatellut Venäjän spetsnaz-erikoisjoukkoja kirjojaan varten.

– Jos heiltä kysyi suoraan, ovatko he käyneet täällä harjoittelemassa, suurin osa vastasi hyvin epämääräisesti, mutta jotkut sanoivat avoimesti ”kyllä”, Efron sanoo Aftonbladetille.

Ruotsalaislehti Dagens Nyheterin haastattelemat asiantuntijat arvioivat viikonloppuna, että mikäli Ruotsin vesillä liikkuu ulkomainen sukellusvene, on kyseessä suurella todennäköisyydellä venäläinen Triton-mallinen minisukellusvene, joka kantaisi mukanaan pientä ryhmää spetsnaz-joukkoja. Vahvistamatta on väite, jonka mukaan mahdollisesti onnettomuuteen joutunut venäläinen sukellusvene olisi lähettänyt hätäviestin Ruotsin alueelta.

Efronin mukaan Venäjällä on huomattu Ruotsin puolustuksen riisuminen ja puolustusmäärärahojen karsiminen.

– Aiemmin venäläiset [erikoisjoukot] kunnioittivat suuresti Ruotsin puolustuskykyä, mutta nyt he nauravat Ruotsille ja sanovat, että Tukholman saaristoon meneminen on kuin menisi ei-kenenkään-maalle, Efron sanoo Expressenille.

Efron uskoo, että Venäjä kouluttaa nyt uusille erikoisjoukkojen sotilaille keinoja tunkeutua Ruotsin alueille. Tämä tehdään vain kaiken varalta ja harjoituksen vuoksi, Efron arvioi Expressenille: hänen mukaansa Venäjä tuskin koskaan uhkaisi Ruotsia suoralla hyökkäyksellä, ellei käynnissä olisi todellinen suursota.

55-vuotias Efron syntyi Siperiassa mutta joutui muuttamaan Ruotsiin vuonna 1989 kritisoituaan voimakkaasti neuvostojärjestelmää. Hän on julkaissut kirjan muun muassa kohtalokkaaseen onnettomuuteen joutuneesta venäläisestä ydinsukellusvene Kurskista.

Ruotsin merivoimat julkaisi sunnuntaina sivullisen henkilön nappaaman kuvan tuntemattomasta esineestä, joka nähtiin merellä Tukholman saaristossa mutta katosi sitten pinnan alle. Tämän lisäksi sukellusveneestä on kaksi toisistaan riippumatonta havaintoa, joiden perusteella suuretsinnät aloitettiin.

Keskustelua aiheesta Uuden Suomen blogeissa: 
Henkilöt: 
Paikat: 
Muut asiasanat: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Sepetius Kangas

Jokainen valtio jolla on sotavoimat harjoittaa niitä. Toisen alueella käymien on poikasten leikkiä huomaako toinen vai ei. Aikeista ja niiden onnistumisesta ei suinkaan kerrota. Kaikki armeijan osastot sitä tekee. Kaikki sotaharjoituksetkin ovat tätä. Niillä vain on pikkasen eri strategia ne on julkisia . Niissä hiotaan eri yksiköiden keskinäistä toimintaa. Oma juttunsa on vielä se, että niitä seurataan yleensä useiden valtioiden taholta. Niillä pullistellaan ja samalla yritetään seurata mitä muut näkevät ja miten suhtautuvat. Ne ovat kuin suomalaiset maatalousnäyttelyt. joissa katsastetaan maatalouden eläimet ja koneet ja miten siellä toimitaan. Eli poikien leikkiä. Vakoilussa on tietenkin myös peitetty puoli joissa vakoillaan ihan oikeasti jotain mitä toisella on. se voi olla mitä tahansa. elintasosta vapaa aikaan eli hyvinkin moninaisia asioita. aina kansan mielipiteisiin. Tämäkin Ruotsin rannikoilla oleva voi olla esim. tällainen. Se voi olla vaikka sattumasta syntynyt vailla mitään tekoa. Sillä on hyvin mielenkiintoista seurata millaisen vaikutuksen se kansoihin tekee. Esim. Suomen lehdet kirjoittelee kuin se olisi omalla kotipihalla tapahtunut. Ja mielenkiintoista on todeta mistä syyllisiä haetaan. Ja myös Ruotsin omaa suhtautumista. Mielipiteitä julkisessa mediassa sekä tietty miten armeija suhtautuu asiaan, erityisesti sen saamia tuloksia. Yhtä kaikki tästä saa varsin hyvän kuvan kaikesta tekemättä mitään jopa pelkää mediaa seuraamalla. Ja paljon enemmän vielä salassa suoritettavan urkinnan sitä täydentäessä. Eli todella suurenmoinen näytelmä. Siinä riittää analysoitavaa varsin paljon.