Keskiviikko 16.1.2019

Ei tullutkaan meteorologia vaan ammattikiekkoilija – Oskar Osalan haastattelu

Jaa artikkeli:
Luotu: 
21.3.2008 16:37
  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi
    Kuva
    Oskar Osala
  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi
    Kuva
    Oskar Osala(vas.), Ryan Vesce ja Dale Clarke.

Espoon Bluesin Oskar Osala, 20, on noussut suomalaisten kiekkofanien tietoisuuteen kunnolla vasta tällä kaudella. Kuluvalla kaudella SM-liigan tulokkaiden pistepörssin voittanut ja maajoukkueessa debytoinut voimalaituri ei edes osannut uneksia ammattikiekkoilijan urasta vielä lukioon mennessään. 194-senttinen ja 100-kiloinen kolossi tähtäsi meteorologiksi.

-Ei siis semmoiseksi tv-meteorologiksi, vaatimaton Osala tarkentaa Bluesin aamuharjoitusten jälkeisellä lounaalla.

- Ihan vaan semmoiseksi, joka on töissä lentoasemalla. Mua on aina kiinnostanut ihan hirveesti kaikki sääjutut.

Osala kävi lukiota kotikaupungissaan Vaasassa kuin kuka tahansa nuori urheilija. Ei-niin-tavallisen haaveammatin vuoksi lukujärjestys täyttyi pitkän matematiikan ja fysiikan kursseista.

Toisena lukiovuotena kaikki muuttui. 16-vuotiaalle ”Oskulle” tarjottiin sopimusta Mestis-seura Vaasan Sportiin.

-Se oli aina ollut mun suuri unelmani. Olen aina ollut hirveä Sport-fani ja aina olin ollut fanikatsomossa katsomassa kaikki pelit. Yhtäkkiä olinkin itse siellä mun idoleiden kanssa samassa askissa. Rupesin ajattelemaan että tästähän voisi vielä tulla jotain, Oskala muistelee.

Osala korostaa, ettei hänellä ole koskaan ollut esikuvia SM-liigassa tai NHL:ssä. Kaikki idolit olivat Pohjanmaan suurimmassa seurassa Sportissa.

”En kadu hetkeäkään…”

Toisen lukiovuotensa Osala omisti täysin jääkiekolle. Sport harjoitteli kahdesti päivässä, eikä tunneilla ehtinyt käydä. Vaasan lyseon silloinen rehtori oli urheilumiehiä. Hän järjesti asiat niin, että Osala sai lukea kotona ja osallistua vain koeviikkojen kokeisiin. Se, mitä tuntiopetuksesta paitsi jäämisestä seurasi, antaa opetushallitukselle ajateltavaa.

-Arvosanani itse asiassa vähän nousivat, Osala nauraa.

-Aiemmin, kun oli käynyt tunneilla, oletti osaavansa asiat, mutta nyt oli pakko lukea. Vuosi vaan meni tosi hyvin.

Seuraavana vuonna Osala teki urakehityksensä kannalta ratkaisevan siirron. Kun Sportin joukkueessa ei ollut luvassa riittävän isoa roolia seuraavaksi kaudeksi, hän päätti lähteä Kanadan Mississaugaan Toronton lähelle pelaamaan paikallista junioriliigaa.

-Mutsia vähän hirvitti, kun olin silloin vasta 17, mutta hyvin se vaan meni, Osala muistelee.

-En kadu hetkeäkään päätöstä että lähdin.

Nuorena maailmalle lähteminen näkyy Osalan olemuksessa. Nuorimies vastaa kysymyksiin harkiten ja fiksusti. Missä ovat ”emmätiä-” ja ”joka jätkän täytyy katsoa peiliin” -kliseet?

Sivistyneestä olemuksestaan huolimatta Osala ei opiskellut Kanadassa muuta kuin fysiikkaa – ei tosin ihan samalla tavalla kuin kotilukiossa.

Osala oli yhden maailman pätevimmän fysiikkavalmentajan ohjauksessa. Sama mies veti kuntotreenejä 30–40:n NHL-pelaajan ringille, johon kuului muun muassa kolminkertainen NHL:n all stars-pelaaja, voimahyökkääjä Rick Nash.

-Semmonen äijä kun oli käytössä joka päivä ja jäätä käytössä niin paljon kuin halusi, olivat olosuhteet aivan loistavat. Siellä innostuin treenaamisesta, kun oli asiantuntijoita ympärillä. Kun ei ollut mitään muuta tekemistä, fysiikka kehittyi huikeasti, Osala kertoo.

Annos tappelukulttuuria Kanadassa

Osala pelasi Kanadan pääjunioriliigassa OHL:ssä kaksi kautta ja teki 122 ottelussa 87 pistettä. Ikäryhmä on sama kuin Suomen A-junioreissa, mutta pelin taso vastaa Osalan mielestä SM-liigan tasoa. Kaudet jääkiekon synnyinmaassa olivat muutenkin melkoinen kulttuurishokki.

-Ei sitä voi uskoa. Yleisöä on joka pelissä paikan päällä 10 000 ja joka peli on tv-peli. Ei sitä voi tajuta, kun ajattelee Suomen juniorikiekkoa. Siellä junnujen MM-kisat on isoin lätkätapahtuma olympialaisten jälkeen. Suomessa ihmiset menee kattomaan mieluummin vaikka miesten kakkosdivisioonaa kuin junnupeliä. Sitä ei aina ymmärrä, Osala ihmettelee.

Osala oli aina ollut ikäluokassaan lahjakas kiekkoilija, muttei mikään supertähti. Hän oli ikätovereitaan kookkaampi ja pelasi parhaimmillaan kolmea vuotta vanhempien kanssa samassa joukkueessa. Osala oli kolunnut urallaan kaikki ikäkausimaajoukkueet, mutta oli aina jäänyt ikäluokkansa kirkkaimpien tähtien, nyt Pohjois-Amerikassa pelaavien Perttu Lindgrenin ja Tuukka Raskin sekä nykyisen seurakaverinsa Mikko Lehtosen varjoon.

Kanadan-vuosista Osalalle jäi käteen NHL-varaus Washingtonin organisaatioon neljännellä kierroksella numerolla 97. Mississaugasta haettiin myös se terävyys, jolla Osala voitti Suomen alle 20-vuotiaiden maajoukkueen maalipörssin vuoden 2007 MM-kisoissa.

Mississaugan vuodet opettivat Osalalle jääkiekkokulttuurista myös sen puolen, josta Suomessa (myös uusisuomi.fi:ssä) välillä väännetään kättä: jääkiekkotappelut. Isokokoinen vaasalainen ei ottanut taka-askeleita, vaikka vastassa oli koviakin kavereita. Osala pitää Kanadaa paljon perinteikkäämpänä kiekkomaana, jossa ymmärretään, että tappelut kuuluvat lajiin.

-Kun tiedät että joudut vastaamaan henkilökohtaisesti tekemistäsi tyhmyyksistä, se panee miettimään, mitä kaukalossa voi tehdä. Se karsii ylilyöntejä ja tekee kiekosta yksinkertaisesti turvallisempaa yksinkertaisesti, Osala sanoo tiukasti.

Hirschovitsin viikate ei unohdu

Osala itse joutui hiljattain ylilyönnin kohteeksi, kun Jokereiden Kim Hirschovits löi Osalalta mailalla pikkurillin poikki runkosarjan kolmanneksi viimeisessä ottelussa, häviöstä turhautuneena aivan pelin viimeisellä minuutilla.

Tapahtuman jälkeen Blues lähetti kanadalaisen Jeff Szwezin Jokereiden Sami Heleniuksen hakkautettavaksi. Osalan mieltä Szwezin temppu lämmitti, vaikka tappelu ei jo tapahtunutta viikatteeniskua enää voinutkaan peruuttaa.

-Kyllä siitä tulee hyvä fiilis että joukkuekaverit välittää. Se lähettää vastustajalle signaalin että meille ei saa tehdä näin. Mutta koko juttua ei olisi tapahtunut, jos tappelut olisivat Suomessa sallittuja, Osala näkee.

Osala ei halua puida sen enempää Hirschovitsin huitaisua tai siitä määrättyä kuuden ottelun pelikieltoa. Tilanne nuoren lupauksen ja viisi vuotta vanhemman ”ikilupauksen” välillä ei silti vaikuta täysin normalisoituneen.

-Se soitti mulle jälkeenpäin ja pahoitteli tilannetta. Tutustuttiin [maajoukkueen] Moskovan turnauksessa ja ystävystyttiin, mutta vaikeahan sitä on yhdellä puhelinsoitolla kuitata. Kyllä sen tulee aina muistamaan, Osala muotoilee.

Ymmärrystä Osalalla silti riittää tapahtuneelle.

-Joskus vaan sattuu ja tapahtuu, Osala sanoo Hirschovitsin ensi kauden todennäköisen seuran HIFK:n mainoslausetta mukaillen.

-Jos olisi koko kausi mennyt sivuun sormen takia, niin varmaan olisin jossain mielisairaalassa masennushoidossa. Nyt kun pääsi pelaamaan heti kahden pelin jälkeen, niin ei haittaa yhtään, urallaan vakavammilta vammoilta säästynyt Osala sanoo.

Osalan pikkurilli leikattiin pian murtumisen jälkeen, ja mies uskalsi lähteä pudotuspeleihin mukaan sormi teipattuna heti ensimmäisestä ottelusta lähtien.

-Joka peli on tuntunut paremmalta. Parissa ensimmäisessä pelissä varoi sormea hirvittävästi, kun se on viidellä ruuvilla kiinni. Itse asiassa se on mun vahvin sormeni, mutta itsesuojeluvaisto vain pisti varomaan.

Runkosarjassa yksi Bluesin parhaista pistemiehistä (18+17=35) ollut Osala ei ole vielä pudotuspeleissä päässyt pisteiden makuun. Tähän mennessä ainoan maalinsa Osala iski viidennessä ja viimeisessä HIFK-ottelussa. Joukkueen maalivahti Bernd Brücklerkin on tehnyt enemmän tehopisteitä (0+3) kuin Osala (1+1).

Yksilötason saavutukset ovat Osalalle kuitenkin toisarvoisia. Nyt keskittyminen on vain ja ainoastaan yhdessä asiassa, Bluesin pudotuspelimenestyksessä.

-Ei kukaan muista kahden vuoden päästä, että me oltiin toisia runkosarjassa. Kyllä se menestys mitataan vasta playoffseissa.

Ylioppilaskirjoitusten tavoite kolme L:ää

Oikeastaan vasta nyt Osala pystyy aloittamaan täydellisen keskittymisen pudotuspeleihin. Vielä viimeisen HIFK-pelin aamuna hänen täytyi osallistua ylioppilaskirjoitusten ruotsin kirjalliseen kokeeseen. Kaksikieliseltä Osalalta ruotsin koe sujui mainiosti, ja arvosanatavoitteet kuulostavat kovilta.

-Kolme ällää, hän lataa.

-Lukio läpi lukematta, hän nauraa tavoitteitaan, ennen kuin hämmästynyt toimittaja on ehtinyt asiasta tarkemmin kysyä.

Todellisuudessa Osala uskaltaa odottaa laudaturia vain ruotsista. Kanadan-vuosien takia myös englanti on vahva aine, mutta kuuntelut menivät sen verran alakanttiin, ettei hän usko korkeimman arvosanan olevan enää mahdollinen. Lyhyessä matematiikan ja äidinkielen arvosanoihin mies kertoo olevansa tyytyväinen, jos läpi pääsee.

Pakolliset kurssit ovat jo kasassa, vain muutama ATK-kurssi puuttuu. Ne hän aikoo suorittaa Haukilahden lukiossa Espoossa, kun ehtii.

Vaikka lukio on kohta takanapäin, on Osalalla heti toinen merkittävä velvollisuus edessä: asepalvelus.

-Jos olen Suomessa ensi kauden, niin sitten suoritan sen silloin, jos en, sitten en todellakaan tiedä milloin pääsen suorittamaan.

Ensi kaudella Blues tai Washington

Osalan sopimus Bluesin kanssa loppuu tähän kauteen. Ensi kaudelle hänellä on kaksi vaihtoehtoa.

-Se on joko Espoo tai Washingtonin organisaatio. Se on vielä epäselvää ja asia varmistuu vasta joskus keskikesällä. Molemmat ovat hyviä vaihtoehtoja.

Vaikka Osala valittaisiin nyt SM-liigan vuoden tulokkaaksi ja vaikka hän pelaisi kuinka hyvin meneillään olevissa playoffseissa, ei tulokkaalla ole hänen mukaansa paljoa neuvotteluvaraa NHL-sopimuksen suhteen.

-Diilistä se ei ole kiinni. Se on Washingtonin kiinnostuksesta ja silloisesta pelaajatilanteesta kiinni. Entry level –diili on melkein aina kaikille samanlainen kahden suunnan sopimus.

Vaikka puhe on miljoonasopimuksista NHL:n rahakaukaloihin, on ammattikiekkoilijan järkevää hankkia joku koulutus uran jatkoa ajatellen.

-Vaikka tulevaisuus voi vaikuttaa hyvältä, ei se koskaan ole taattua.Ei sitä koskaan tiedä, milloin tulee polvitaklaus joka päättää uran. Suosittelen kaikille että vähintään sen lukion saisi käytyä alle, ennen kuin alkaa jääkiekkoon keskittyä ihan täysillä.

Omasta tulevaisuudestaan mahdollisen NHL-gloorian jälkeen Osala on mietteliäs.

-Ei taida ihan rahkeet riittää siihen meteorologin ammattiin. Ehkä opettajan homma voisi olla kiinnostava. En usko että musta tulee mitään lätkään liittyvää, fysiikkavalmentaja korkeintaan.

Paikat: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

xinfinari

Kun alkaa ammatikseen kiekkoilla tarvitaan luja usko siihen etta max 10 -15 vuoden duunilla saadaan kasaan se, mita sen jalkeen tarvitsee. Maitojuna on kuitenkin monen pojan kohtalo suhteellisen lupaavankin alun jalkeen. Sen sijaan saat ei lopu koskaan, joten hyva ammatinvalinta olisi meteorologikin ollut. Onnistuessaan lahjakas ahkera, tervepainen kaveri tietysti luo mahtavan uran ja tulotaso ylittaa jopa Suomen meteorologian laitoksen vuotuisen budjetin. Joten tsemppia yritykseen.

domino

Anna painaa vaan... ja tietty olisi hienoa jos selvittäisit Hirson kanssa asiat kaukalossa ;)

Aika mielenkiintoista jos joku tulisi moralisoimaan vielä tälläisenkin haastattelun jälkeen ompeluseurasta, eduskuntatalosta tai ihan vaan kotisohvalta että tappelut pitää kieltää. Mitkä on ne argumentit?