Maanantai 17.12.2018

”Kaikki on hyvin”, suomalaisen jalkapallon pohjakosketus Botswanan tasoa

Jaa artikkeli:
Luotu: 
21.10.2016 15:16
  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi
    Kuva
|

Suomen jalkapallomaajoukkueen sijoitus FIFA:n rankingissa putosi lokakuussa 17 pykälällä. Suomi löytyy sijalta 101 jaetusti Botswanan kanssa.

Suomen edeltä listalta löytyvät esimerkiksi Kirgisia, Malawi, Haiti, Curacao ja Färsaaret. Suomi voitti Färsaaret edellisissä EM-karsinnoissa kahdesti, joten aiheellista on kysyä, millä logiikalla FIFA rankinglistansa laatii?

Totuudenmukaisemmalla rankinglistallakaan Suomi ei olisi paljoa korkeammalla. Euroopan tasolla Suomella tekisi tiukkaa mahtua edes 40 joukkoon. Maajoukkueen nykytaso ei riitä lähellekään EM-kisapaikkaa, vaikka kisoihin hyväksytään nykyään 24 joukkuetta.

Samaan aikaan Palloliitossa ollaan positiivisia. Tiedotustilaisuudessaan viime maanantaina puheenjohtaja Pertti Alaja sanoi kaikkien olevan varmasti pettyneitä pistemäärään, mutta hänen mielestään MM-karsintoihin on valmentaja Hans Backen johdolla valmistauduttu hyvin. Alajan mielestä A-maajoukkue ei ole sekamelskassa.

Alaja ilmoitti suomalaisen jalkapallon voivan hyvin. Harrastajia on noin 140 000 ja seuroja yli 900. Palloliitto on pääsihteerinsä Marco Casagranden mukaan iso liikuttaja.

Alaja ja Casagrande puhuvat kuin minkä tahansa Euroopan maan Palloliiton johtohenkilöt. Missään muussakaan Euroopan maassa A-maajoukkuetta ja sen valmentajaa ei haukuta johdon toimesta lyttyyn, vaikka tulokset olisivat olleet surkeita. Jos haukuttaisiin, myöntäisivät johtajat virheensä ja kyseenalaistaisivat oman asemansa.

Jalkapallolla on Suomessa paljon harrastajia. Siinä Palloliitto on onnistunut, kuten Casagrande totesikin. A-maajoukkueen surkea menestys ei vaikuta itse lajin suosioon.

Puhtaan viihdeteollisuuden näkökulmasta Palloliitto on epäonnistunut. Kymmenessä vuodessa Suomen A-maajoukkue on astunut monta askelta taaksepäin. Uusia Jari Litmasia ja Sami Hyypiöitä ei ole tullut.

Yksi syy tapahtuneeseen on sittemmin kuopattu ”Kaikki Pelaa – hölmöily”, jota Suomen valtiovalta ajoi 1990- ja 2000-luvulla joukkueurheiluun. Juniorityössä yksilövalmennus jäi retuperälle. Botswanassa ja Curacaossakin tehtiin tällä saralla parempaa työtä käytössä ollutta pelaajamateriaalia ajatellessa.

”Kaikki Pelaa – pelleilystä” on päästy eroon, mutta suomalaisten juniorivalmentajien ammattitaito ei ole riittävällä tasolla. Jalkapalloilun ”Patrik Laineita” ja ”Jesse Puljujärviä” ei ole putkahtanut esiin.

Maailman väestömäärä on kasvanut 20 vuodessa parilla miljardilla. Jalkapallo on siinä sivussa kasvattanut suosiotaan ja kilpailu on yhä kovempaa, kun harrastajia on paljon enemmän kuin Litmasen tai Hyypiän juniorivuosina.

Suomalaisjunnut harjoittelevat omalla ajallaan vähemmän. Halleja ja kenttiä Suomessa kyllä riittää, eikä olosuhteista ole puutetta. Olosuhteet ja pelkkä lahjakkuus eivät kuitenkaan tee huippupelaajaa, vaan tarvitaan armotonta treenaamista.

Esimerkiksi Helsingin Talissa tyhjät jalkapallokentät pistävät silmään. Latinalaisessa Amerikassa tai Afrikassa moiset kentät olisivat varmasti täynnä lapsia potkimassa palloa varhaisesta aamusta myöhäiseen iltaan.

Alajan vaihtaminen toiseen puheenjohtajaan ei heti vaikuttaisi tuloksiin. Ilmoille voidaan silti heittää kysymys, onko Alajalla tarmoa muuttaa tilannetta? Tarvittaisiinko Suomeen tarmokkaampi futispomo, jolla on oikeasti radikaalejakin ideoita tilanteen muuttamiseksi?

Edellisessä vaalissa Alajalle ei löytynyt vastaehdokkaita. Kukaan ei näytä haluavan hänen tilalleen.

Yritykset: 
Jaa artikkeli: