Maanantai 22.10.2018

Ilkeää pilaa suomalaisesta futiksesta, edellytyksiä parempaan silti olemassa

Jaa artikkeli:
Luotu: 
19.11.2016 14:38
  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi
    Kuva
    Pertti Alaja valittiin edellisessä vaalissa Palloliiton puheenjohtajaksi. Vastaehdokkaita ei ollut.
|

Suomalaisesta jalkapallosta tehdään sosiaalisessa mediassa ilkeää pilaa. ”Suomen Pöllöliitto” –niminen twitter-parodiatili muun muassa tiedottaa, että Liitto tekee kaikkensa auttaakseen Roman Eremenkoa keksimään uskottavan selityksen kokaiinin joutumisesta hänen elimistöönsä.

Pöllöliitto tiedottaa myös faktasta. Twiitissä kerrotaan, että ”ympärillä vellovan negatiivisuuden keskellä on hyvä muistaa, että lisenssipelaajien määrä on kovassa kasvussa”.

Näin todellakin on. Suomessa rekisteröityjen jalkapalloilijoiden määrä ylitti tänä vuonna 140 000:n pelaajan haamurajan. Lauantaiaamun tarkka lukema oli 140 081 pelaajaa, mikä on uusi ennätys. Kasvua edellisvuodesta on peräti seitsemän prosenttia.

Naispelaajien määrä kasvaa erityisen paljon. Rekisteröityjen tyttö- ja naispelaajien määrä ylitti 32 000:n pelaajan rajan.

Jalkapallon suosio kasvaa Suomessa. Se näkyy katsomoissakin. Veikkausliigan peleissä on tänä vuonna nähty komeita yleisömääriä, jos PK-35 Vantaan seikkailut Myyrmäessä unohdetaan.

Suomessa on viimeisen 20 vuoden aikana kehittynyt kansainvälisen tason jalkapallon fanikulttuuria sekä maajoukkueen että seurajoukkueiden ympärille. Kun muistelee tunnelmaa maajoukkuepeleissä 1980-luvulla tai 1990-luvun alussa, on muutos suorastaan epätodellinen.

Ei ole epärealistinen ajatus, että jalkapallon suosio ohittaisi Suomessa parin seuraava vuosikymmenen aikana jääkiekon. Futiksen suosio kasvaa, vaikka kansainväliset pelit tuovat maajoukkue- ja seurajoukkuepeleissä pettymyksiä miltei poikkeuksetta.

Puitteet ovat kunnossa, joten sitä suuremmallakin syyllä Suomen Pöllöliitto –parodiatilit ovat aiheellisia. Suomen A-maajoukkue ei voittanut tänä vuonna yhtään ottelua ja Suomen naisten maajoukkue karsiutui EM-kisoista ensi kertaa yli kymmeneen vuoteen. Pelaajakehitys ei toimi.

Suomen juniorivalmennus on elänyt siitä lähtien pysähtyneisyyden aikaa, kun valtiovallan tukema ”kaikki pelaa” –hölmöily otettiin käyttöön. Vieläkään Suomen futiksessa ei ole saatu tehdyksi selkeää pesäeroa harrasteurheilun ja kilpaurheilun välillä. Lupaavia lahjakkuuksia valuu hukkaan.

A-maajoukkue kärsii ennen kaikkea puutteellisesta pelaajamateriaalista. Palloliiton puheenjohtaja Pertti Alaja ei toki voi antaa päävalmentaja Hans Backelle potkuja, koska Backe on hänen löytönsä, mutta Backea ei voi syyttää kaikesta. Päävalmentaja ei enää voi vaikuttaa asiaan, jos Eero Markkanen ei saa viiden metrin etäisyydeltä palloa maaliin.

Kenties Backea voisi kuitenkin suostutella eroamaan. Markku Kanervan alaisuudessa Suomi voitti vuosi sitten sentään Kreikan ja Färsaaret ja pelasi Romanian sekä Pohjois-Irlannin kanssa tasan.

Jos juniorityö järjestetään kunnolla, ja A-maajoukkueen toimintaan saadaan realistista ja pitkäjänteistä ryhtiä, on Suomen futikselle odotettavissa nostetta. Vastuu on ennen kaikkea Palloliiton johdolla ja järjestön puheenjohtajaksi yksimielisesti valitulla Pertti Alajalla.

Yritykset: 
Jaa artikkeli:

Kommentit