Keskiviikko 24.1.2018

Janne Ojasen poika näyttelee isäänsä MM95-elokuvassa

Jaa artikkeli:
Luotu: 
13.12.2017 16:55
  • Kuva: Yellow Film & TV / Tommi Hynynen
    Kuva
|

Moni muistaa jääkiekkoilija Janne Ojasen Tapparan ikonina, mutta Ojanen on tehnyt sankaritekoja myös Suomen maajoukkueessa. Hän oli mukana muun muassa Leijonien 1995 MM-kultajoukkueessa, josta kertova elokuva saa ensi-iltansa joulupäivänä.

Leijona-paidassa Ojanen oli voittamassa kultaa jo 1987 nuorten MM-kisoissa. Seuraavalla kaudella hän oli mukana hopeaa voittaneessa Leijona-joukkueessa Calgaryn olympiakisoissa. Se oli Suomen ensimmäinen miesten arvokisamitali.

Calgaryn kisoissa Suomea valmensi Pentti Matikainen, joka oli tuonut Leijonien pelaamiseen uudistuksia.

- Kyllä se ammattimaisuus, ja uskon luominen, että Suomikin voi voittaa mitaleita, lähti Penan kautta. Uskon, että se 1988 oli lähtökohta sille, että tuli uskoa, että mekin voidaan voittaa jonain päivänä mestaruus, kun mitalikin saatiin siinä, kiittelee Ojanen Matikaista.

Calgaryn olympiaturnaus päättyi Suomen 2-1 -voittoon Neuvostoliitosta. Venäläiset olivat jo varmistaneet kultamitalinsa, mutta voitto varmisti Suomelle hopean.

- Se oli varmaan yhtä uskomaton fiilinki, kuin tuon 1995 finaalin jälkeen. Olihan se ihan käsittämätön juttu. Olympialaisissa vielä ja kaikki Neuvostoliiton parhaat vastassa. Eihän sitä voinut käsittää, Ojanen muistelee kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin.

Ojanen sai myöhemmin kunnian keskustella ottelusta neuvostolegendojen seurakaverina.

- Tihonov tuli pukuhuoneeseen onnittelemaan. Sain myöhemmin pelata New Jerseyssä vielä Fetisovin ja Kasatonovin kanssa. Ne yritti selitellä siellä kaiken näköistä siitä, miksi hävisivät meille. Ei ne hyvällä ottaneet sitä tappiota, Ojanen naurahtaa.

Ojanen siirtyi Calgaryn kisojen jälkeen NHL:ään, mutta uraa New Jersey Devilsissä häiritsivät loukkaantumiset. Syksyllä 1993 hän päätti palata Suomeen.

- Silloin itselläni oli sopimus vielä New Jerseyn kanssa ja leirillä meni nivunen. Ne ehdottivat farmikomennusta, mutta päätin lähteä Suomeen. Olin vuoden farmissa pelannut aikoinaan ja se riitti, hän kertoo.

Leijonien uusi ruotsalainen päävalmentaja Curt Lindström kutsui Ojasen heti Leijoniin ja käski valmistautumaan olympialaisiin.

- Kyllähän se vähän oudolta aluksi kuulosti, että oli ruotsalainen päävalmentaja ja ajateltiin, että eikö perkule Suomesta löydy valmentajaa. Kun pääsin Suomeen, Curre soitti melkein heti, ja sanoi, että rupea valmistautumaan kisoihin. Olin ihan ällikällä lyöty ja se nosti mun itsetuntoa tietysti sen huonon NHL-leirin jälkeen, Ojanen muistelee.

- Oli mahtavaa, että Curre tuli siihen. Se oli sitä Currea juuri. Tämäkin todistaa sen, Ojanen jatkaa.

Lillehammerissa Suomi voitti 23 erää ja hävisi vain yhden. Siitä huolimatta tuli vain pronssia, kun Kanada voitti välieräpelin 5-3.

- Käsittämätön juttu, että yksi erä hävitään koko turnauksessa ja tullaan kolmanneksi. Silloin olisi pitänyt voittaa, Ojanen harmittelee.

Curre kutsui hätiin Marja-Liisa Kirvesniemen, jonka tsemppipuhe psyykkasi Leijonat 4-0 -voittoon pronssiottelussa Venäjästä.

- Me oltiin niin maissa siinä semifinaalin jälkeen, että kyllä Marja-Liisan puhe nosti jätkien mielialaa. Sitten pidettiin oma palaveri ja todettiin, että ei niitä mitaleja Suomella ja itsellä liikaa ole. Hoidettiin pronssi kotiin, Ojanen toteaa.

Toukokuussa 1994 Leijonat eteni Lindströmin komennossa MM-finaaliin. Siinä tuli jälleen takkiin Kanadalta. NHL-tähdet voittivat Leijonat rankkarikisassa.

- Ehkä se Milanon tappio oli Lillehammerin tappiota vieläkin katkerampi, kun se oli loppuottelu, toteaa Ojanen.

- Taisi olla, että kolme tuntia istuttiin pukuhuoneessa ja pohdittiin, että taasko näin. Mutta sieltä se kipinä sitten taas syttyi. Ruvettiin tähtäämään nopeasti seuraavaan vuoteen, Ojanen jatkaa.

Seuraavana vuonna Tukholmassa Leijonat voitti kultaa. 4-1 -voitto loppuottelussa Ruotsista sai koko Suomen sekaisin.

- Se oli ihan käsittämätön se Helsinkiin tulo jo, ja sitten vielä kun tultiin Tampereelle limusiinilla ja sielläkin oli kymmeniä tuhansia ihmisiä torilla ja katujen varsilla, niin käsittämättömiä muistoja kyllä, kertoo Ojanen.

Joulupäivänä ensi-iltansa saa 1995 MM-kullasta kertova elokuva.

- Ensin oli ajatus, että millainenkohan elokuva tästä tulee?, mutta sitten kun kuulin, ettei se ole pelkkää jääkiekkoa, vaan kansan tarinasta yleisesti, niin mielenkiinnolla odotan, toteaa Ojanen odotetusta leffasta.

Ojasta elokuvassa näyttelee hänen poikansa Oskari Ojanen. Hän näytteli isäänsä mielellään.

- Oli ihan mielenkiintoista. Luulen, että tuli ihan luonnostaan, kun tunnen hänen elkeitään. Oli se ihan hauskaa, nuorempi Ojanen toteaa.

Oskari Ojanen syntyi puolisen vuotta MM-kultajuhlien jälkeen.

- Seurasin isän uraa todella tarkasti. Olin katsomassa melkein kaikki isän kotipelit Tapparassa. Oli idoli pienestä pojasta saakka. Se 95 on kyllä pimennossa, kun en ollut vielä syntynyt, Oskari kertoo.

Jaa artikkeli: