Tiistai 11.12.2018

Mestaruudet ovat karttaneet HIFK:ta – Miksi?

Jaa artikkeli:
Luotu: 
16.4.2018 15:50
  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi
    Kuva
|

HIFK on suomalaisen jääkiekon rahakkaimpia seuroja. Seuran liiketoiminta on tällä vuosikymmenellä ollut myös tuottoisaa. Fanien määrä on ollut vain kasvussa, mikä tälläkin kaudella on näkynyt täysinä katsomoina pudotuspeleissä.

HIFK-tuote on kunnossa. Lisänostetta itse tuotteelle on tulossa varmasti, kun seuran uusi areena Garden Helsinki valmistuu.

Perinteitä HIFK:lla riittää. Menestysperinteille on viime vuosikymmeninä tullut jatkuvuutta tosin vähän.

Vuosien 1969-83 aikana HIFK voitti viisi Suomen mestaruutta. Kun suomalainen pääsarjatason jääkiekkoilu 1980-90 -luvun taitteesta muuttui puoliammattilaistoiminnasta ammattilaissarjaksi, on HIFK menestynyt resursseihinsa nähden heikosti. Vuoden 1983 jälkeen HIFK on voittanut mestaruuden vain 1998 ja 2011.

Vuodet 1983, 1998 ja 2011 ovat HIFK-fanien mielessä nostalgisia. Kanada-maljaa on kohotettu niin harvoin, että mestaruudet tuntuvat HIFK-faneista suorastaan ainutkertaisilta. Nelikymppisellä HIFK-fanilla on elämänsä ajalta muistikuvia korkeintaan noista kolmesta viimeisestä mestaruudesta.

Toisten suurseurojen faneilla tilanne on toinen. Jokerit voitti 1992-2002 viisi Suomen mestaruutta. TPS voitti 1989-2010 yhdeksän mestaruutta. Kärpät on voittanut 2004-15 kuusi mestaruutta. Tappara on 1980-luvun menestystensä jälkeen voittanut mestaruuden 2003, 2016 ja 2017.

Finaaleissakin HIFK on ollut vuoden 2000 jälkeen vain kahdesti. Tappara oli 2016 finaalisarjassa parempi.

Tänä keväänä mestaruudesta taistelevat Tappara ja Kärpät. HIFK:n unelma finaaleista kariutui viime lauantaina Kärppien voitettua seitsemännen välieräottelun 2-1.

HIFK:n tasoisen organisaation pitäisi voittaa mestaruuksia 20 vuoden aikana useammin kuin kahdesti. Epäonnen piikkiin tuloksia ei voi laittaa. Ongelmat ovat olleet urheilutoimenjohtamisen puolella.

Pentti Matikaisen toimitusjohtajakaudella 2001-08 HIFK ei kertaakaan yltänyt finaaleihin. Kesken kauden Matikainen tuli itse päävalmentajaksi 2001 ja 2005. Jälkimmäisellä kerralla Matikainen korvasi Hannu Aravirran kesken pudotuspelisarjan Lukkoa vastaan.

Matikaisen aikana HIFK:n valmennustiimistä puuttui jatkuvuutta. Kahdeksan vuoden aikana seuralla oli yhdeksän eri päävalmentajaa, jos Matikainen lasketaan mukaan.

Matikaisen suurin floppi oli alkoholisoituneen Bob Francisin pestaaminen HIFK-valmentajaksi 2006. Valmentajien hakeminen Kanadasta oli virhe muutenkin.

Matikaisen lähdettyä HIFK:n päävalmentajaksi tuli Kari Jalonen, jonka kolmen vuoden työ tuotti 2011 Suomen mestaruuden. Sen jälkeen jatkuvuudessa mentiin taas sivuraiteille. Petri Matikainen loikkasi 2012 yhden kauden jälkeen KHL:ään. Raimo Summasen surullisen kuuluisa pesti alkoi kesken kauden 2013 ja päättyi kesken kauden 2014.

Antti Törmänen onnistui viemään HIFK:n finaaleihin 2016 ja välieriin 2017. Törmänen sai kuitenkin tehdä tilaa vuosi sitten Ari-Pekka Selinille.

Törmäsen potkut ovat jakaneet mielipiteitä. Selinin komennossa HIFK ratsasti viime syksyn kompuroinnistaan kuitenkin neljän parhaan joukkoon.

HIFK:n tasoisen organisaation jääminen rannalle finaaleista on sinänsä aina urheilullinen tappio. Viime syksyn tilannetta ajatellessa Selinin voi katsoa kuitenkin onnistuneen yli odotusten.

Syksyn synkkinä hetkinä valmentajaa ei erotettu. HIFK:n urheilutoimenjohtajana pitkään toiminut Tom Nybondas teki johtopäätöksensä ja siirtyi organisaatiossa toisiin tehtäviin, mikä varmasti oli oikea ratkaisu. Nybondasin tilalle pestattiin Tobias Salmelainen.

Salmelaisen ja Selinin yhteistyössä HIFK:hon yritetään viimeinkin rakentaa kauan kaivattua dynastiaa. Resursseista ei pitäisi olla pulaa. Onhan HIFK taloudellisesti Suomen parhaiten johdettuja urheiluorganisaatioita.

Ja virheistähän voi aina ottaa oppia. Niitä HIFK:n urheilutoimenjohtamisessa onkin riittänyt. Ainakin, jos tehdään johtopäätöksiä määritelmällä tulokset/resurssit.

Jaa artikkeli:

Kommentit