Keskiviikko 21.11.2018

Miksi Ruotsi on menestynyt futiksessa, mutta Suomi ei?

Jaa artikkeli:
Luotu: 
4.7.2018 15:48
  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi
    Kuva
|

Ruotsin jalkapallomenestys Venäjän MM-kisoissa on hämmästyttänyt suomalaisia. Ruotsi on MM-kisoissa kahdeksan joukossa jo seitsemättä kertaa, kun Suomi ei ole koskaan päässyt edes koko kisoihin.

Ruotsi on menestynyt jalkapallossa myös EM-kisoissa ja olympialaisissa. Naisten arvoturnauksissa Ruotsilla riittää suurmenestystä niin MM-kisoista, olympiakisoista kuin EM-kisoistakin.

Miksi Ruotsi menestyy, mutta Suomi ei? Suomen osalta menestymättömyyttä selittää pitkälti 1920-luvun poliittinen päätös panostuksesta pesäpalloon. Suojeluskunnat ja monet urheiluseurat hylkivät jalkapalloa ja ottivat sotataitoja paremmin palvelevan pesäpallon ohjelmaansa.

Samaan aikaan Ruotsissa panostettiin jalkapalloon. Ammattilaisuuskin hyväksyttiin Ruotsin jalkapallossa jo 1950-luvulla ja 1958 Ruotsi voitti peräti MM-hopeaa.

Suomessa ammattilaisurheilijoita katsottiin karsaasti ja jalkapallo jäikin Suomessa amatööripohjalle. Samalla Suomi putosi kansainvälisellä tasolla Euroopan alakastiin.

Hyviä pelaajia Suomessa kyllä kehittyi. Vuonna 1975 Suomi pelasi alle 18-vuotiaiden EM-finaalissa häviten Englannille jatkoajalla.

Tuohon aikaan harva suomalaispelaaja kuitenkaan kelpasi ulkomaille ammattilaisiksi. Ongelmana oli, ettei pelaaja-agenttitoiminta ja kanavat ulkomaille olleet riittävän korkealla tasolla.

Suomen pääsarjatasolla ei itseään voinut ammattilaisena elättää. Taitoja ei voinut kehittää riittävästi, kun piti samaan aikaan käydä päivätöissä esimerkiksi paperitehtaalla.

Jalkapallon arvostuskin oli Suomessa yhä niukkaa. Nykyään on vaikea uskoa, että 1970-luvulla ja vielä 80-luvullakin hiihto ja yleisurheilu olivat ylivoimaisia ykkösiä ja joukkuelajit, kuten jääkiekko ja jalkapallo, saivat mediassa sen tilan, mitä paraatilajien jäljiltä jäi.

Suomi saavutti paikan Moskovan 1980 olympiakisojen jalkapalloturnaukseen takaportin kautta, kun Länsi-Saksa ja Norja boikotoivat kisoja. Tuon ajan tilanteelle kuvaavaa on, että Suomen Olympiakomiteassa futisjoukkueen lähettämistä kisoihin vastustettiin. Lopulta olympiamatka toteutui, mutta media ei ollut Suomen jalkapallojoukkueen olympiapeleistä kovinkaan kiinnostunut, eikä historiallisista peleistä löydy pätkiä YouTubestakaan.

Jos Suomi pelaisi Tokion 2020 olympiajalkapallossa miesten tai naisten turnauksessa, olisi se Suomen mediassa valtava juttu. Todennäköisesti olympiajalkapallojoukkue varastaisi kisoista raportoivassa suomalaismediassa shown, vaikka mitalitoiveita ei olisikaan.

Kaukana Suomi ei aina ole arvoturnauksista ollut. Itse asiassa Suomi oli vain yhden otteluvoiton päässä Meksikon 1986 MM-kisoista, mikä sekin on jäänyt vähälle muistelulle. Enemmän muistellaan 1997 Unkari-ottelun omaa maalia, joka vei paikan Suomelta Ranskan 1998 MM-kisojen jatkokarsintaan.

1990-luku oli joka tapauksessa suomalaisen jalkapallokulttuurin valtava edistysharppaus. Jari Litmanen ja Sami Hyypiä tekivät läpimurtonsa Euroopan huipulle. Suomen maaotteluissa katsomot täyttyivät vuosikymmenen lopulla ja HJK eteni Mestareiden liigaan. Veikkausliigakin ammattimaistui.

Litmasen ja Hyypiän tähdittämä ”kultainen sukupolvi” olisi varmasti pelannut EM-kisoissa, jos sinne olisi 2000-luvulla hyväksytty 24 joukkuetta. MM- tai EM-kisoissa Suomi olisi saattanut pelata, jos arpaonni olisi ollut parempi ja Antti Muurisen Suomen tason kannalta utopistinen ”sexy football” -taktiikka ei olisi ollut käytössä.

Ruotsissa valmennus ymmärsi pelaajamateriaalin realiteetit paremmin. Suomen maajoukkueen pelaajamateriaalin taso oli jo lähellä Ruotsia, mutta Ruotsi selviytyi toistuvasti arvoturnauksiin joukkueen vahvuuksia paremmin tukevalla taktiikalla.

1990-luvun lopulla suomalaisessa joukkueurheilussa tehtiin omia maaleja, kun juniorivalmennukseen lanseerattiin ”Nuori Suomi – Kaikki Pelaa” -ajattelumalli. Se selittää osaltaan, että uudet Litmaset ja Hyypiät ovat olleet vähissä. 2010-luku käytännössä menetettiin Albaniankin mentyä Suomen ohi.

2020-luvulla tilanne saattaa muuttua. Perusta on ainakin kunnossa, koska jalkapallo on nykyään Suomen harrastetuin urheilulaji. Palloliitto myös tiedostaa, mitä pitäisi parantaa, ja mistä ottaa mallia

Juniorivalmennuksessa ja pelaajien kehityksessä kriittisinä juniorivuosina on tietysti yhä ongelmia ja Veikkausliigaseuroilla on resurssit ovat rajalliset. On silti syytä optimismiin, että 2020-luvulla Suomi voitaisiin nähdä ainakin EM-kisoissa.

Mikäli Suomi selviytyisi EM-kisoihin, matkaisi paikan päälle todennäköisesti jopa 40 000 suomalaista. Fanikulttuuri on Suomessa vahvalla pohjalla, vaikka pettymyksiä on tullut vuodesta toiseen.

Sitä odotellessa voi iloita Ruotsin menestyksestä. Naapurimaa osoittaa, että pienikin maa voi menestyä maailman suosituimmassa urheilulajissa vuosikymmenestä toiseen.

Tätä tietysti tukee Ruotsin lähes 100-vuotinen vahva kulttuuri. Suomen nykyfutiskulttuuri sai perustansa vasta reilut 20 vuotta sitten.

Ruotsi on ollut MM-kisoissa kahdeksan joukossa 1934, 1938, 1950, 1958, 1974, 1994 ja 2018 sekä 16 joukossa 1970, 1978, 2002 ja 2006. EM-kisoissa Ruotsi on ollut kahdeksan joukossa 1992 ja 2004 sekä 16 joukossa 2000, 2008 ja 2012.

Maailma muuttuu 38 vuodessa paljon. Moskovan olympialaisten unohdettu suomalainen futistarina on luettavissa tästä:
https://jalkapallolehti.fi/olympiatuli-ja-costa-rican-verkkarit/

Jaa artikkeli:

Kommentit

Petri Hämäläinen

Suomalaisen jalkapallon menestymisen eväät ovat aivan käden ulottuvilla. On vain katsottava mitä jääkiekossa tehdään oikein:

1) Kotimainen ammattiliiga
2) Joukkueet tuotteina
3) Katsomokokemus
4) Ammattimainen kuvaus
5) Mediakattavuus
6) Nuorisovalmennus
7) Junioriakatemiat
8) Kykyjenetsintä

Kaikki tämä on Ruotsin Elitserienissä kohdallaan.

Isoin yksittäinen ongelma on se, että suomipotkupallon veikkausliigan pelit kuvataan edelleen "käsivaralta" eli kentän laidalta liian alhaalta. Pelin ulkonäköön vaikuttaa ratkaisevasti se, että päästään kuvaamaan 20 metrin korkeudesta. Katsokaa vaikka kuinka korkealta ruotsalaiset pelit kuvataan. Pekkaniskat joka pelipaikalle!!

Jan Stenvall

Suomi ei menesty niin kauan kuin:

1. Sarja aloitetaan ja lopeteaan lumihangessa
2. Sarjassa on kesätauko
3. Veikkausliigaa pelataan pienillä paikkakunnilla joissa ammattilaisuus ei onnistu
4. Pelaajapolku puuttuu
5. Sarjaa pelataan pääosin Afrikkalaisilla pelaajilla.

Näillä nyky eväillä ei onnistu eikä tule koskaan tule menestymäänkään. Isoja muutoksia ja vahvaa johtajuutta tarvittaisiin.