Sunnuntai 23.9.2018

Suomen yleisurheilu voi ajautua vieläkin suurempaan kriisiin

Jaa artikkeli:
Luotu: 
14.8.2018 16:29
  • Kuva: EPA / AOP
    Kuva
|

Berliinin EM-kisoissa nähty suomalaisen yleisurheilun pohjanoteeraus herättää keskustelua. Negatiivinen palaute on tarpeen, mutta asiaa olisi hyvä käsitellä realistiseltakin pohjalta.

Suomi oli vuosisadan alussa ennen itsenäistymistään sekä 1920- ja 30-luvuilla yleisurheilun suurvalta. Menestys perustui siihen, että Suomessa urheiltiin amatööripohjalta tosissaan. Monessa muussa maassa yleisurheilu oli enemmänkin puuhastelua.

Toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliitto tuli mukaan arvokisoihin. Kilpailu koveni nopeasti ja Suomi palasi tasolle, jolle se väestömääränsä perusteella realistisesti kuului.

1970-luvulla Suomen yleisurheilu lähti uuteen nosteeseen. Keinoista on riittänyt spekulointia.

Martti Vainion dopingkäry Los Angelesin 1984 olympiakisoissa oli eräänlainen vedenjakaja. Sen jälkeen alkoi yleisurheilun hidas hiipuminen, vaikka tähtihetkiä nähtiinkin keihäänheitossa ja 2000 myös kuulantyönnössä Arsi Harjun voitettua

Sydneyn olympialaisissa kultaa. Tommi Evilän 2005 saavuttama MM-pronssi pituudessa ja Jukka Keskisalon 2006 EM-kulta 3000 metrin estejuoksussa ovat nekin jo kaukana historiassa.

Suomen putoaminen kansainväliseltä tasolta 1990- ja 2000-lujohtui yleisurheilun ammattimaistumisessa. Suomessa ei pysytty kehityksen kelkassa.

Miesten keihäänheiton menestys vääristi pitkään kuvaa Suomen tasosta, kun arvokisamitaleja saatiin tasaisesti. Berliinissä keihäästäkään ei ollut enää apua.

Yleisurheilu harrastuksena ei vedä Suomessa enää samoja massamääriä harrastajia kuin vielä 1980-luvulla. Toimintaa ei ole saatu ammattimaistettua riittävästi, kuten monessa muussa Euroopan maassa.

Yleisurheilua seurataan Suomessa yhä paljon. Arvokisat kiinnostavat. Berliinin EM-kisoissakin paikalla oli iso määrä suomalaistoimittajia, enemmän kuin muutamista mitaleja voittaneista maista.

Puitteita olisi parempaan menestykseen. Se edellyttää vain huippujen tukemista.

SUL on tehnyt muutoksia valmennusjärjestelmiinsä. Suomen Olympiakomitean huippu-urheiluyksikkö pyrkii tukemaan huippuja jatkossa enemmän, eikä rahaa jaeta enää sillisalaattimaisesti organisaatioille.

Urheilijoita tulisi varmasti kuunnella enemmän. Kolmiloikkaaja Kristiina Mäkelä tuskin olisi kritisoinut SUL:ää avoimesti, jos tilanne ei olisi kriittinen.

Pahin uhkakuva SUL:lle ja Suomen yleisurheilulle on, että kansan ja median kiinnostus hiipuu. Karu esimerkki on nähty mäkihypystä, josta oli Pyeongchangin olympialaisissa raportoimassa paikan päällä vain kolme suomalaistoimittajaa.

Nuorempaa sukupolvea yleisurheilu ei välttämättä kiinnosta enää entiseen malliin. Miksi voisi olettaa, että kiinnostaisi, jos uusia tähtiä ei enää tule?

Suosio ja medianäkyvyys ansaitaan vain menestyksellä. Tilanne on ajautumassa Suomen yleisurheilussa kriittiseksi. 2020-luku on lajin Suomen tulevaisuuden kannalta ratkaiseva vuosikymmen.

Muut asiasanat: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Jukka Mattsson

Urheilijoiden fysiikka ja fyysinen lajisopivuus on ottanut takapakkia -70 luvulta lähtien.
Onneksi toisin on vielä maajoukkue uimareissa.

Eikä ole mitään järkeä palkita urheilijoiden managereita tai muitakaan urheilupomoja lentämään kisamatkoja bisnesluokassa, kuten esimerkiksi Berliinistä takaisin kotimaahan. Eiköhän firmat jo sponssaa näitä bisnesmiehiä muutenkin.