Torstai 15.11.2018

Suomen huippu-urheilun ongelmissa riittää pähkäiltävää

Jaa artikkeli:
Luotu: 
18.8.2018 12:58
  • Kuva: Tiina Somerpuro / Alma Talent arkisto
    Kuva
|

Urheiluasioista vastaava ministeri Sampo Terho (Siniset) ilmoittaa järjestävänsä keskustelutilaisuuden, jossa käsitellään Suomen yleisurheilun tulevaisuutta. Terho on huolestunut Suomen kehnosta menestyksestä viime viikolla järjestetyissä EM-kisoissa.

Terho haluaa parantaa nuorten urheilijoiden olosuhteita. Hänen mukaansa tukea olisi ohjattava ruohonjuuritasolle, koska aivan liian usein nuoren lupauksen polku maailman huipulle katkeaa ennen aikojaan.

Urheilijat ja urheilun parissa työskentelevät ovat nostaneet esille ongelmia julkisuudessa. Urheilijoista moni elää köyhyysrajalla, eikä valmentajilla ole riittävästi tukea. Myös urheiluorganisaatioita moititaan, eikä suinkaan syyttä.
Terhon mukaan johtamisjärjestelmän toimivuutta onkin tarkasteltava rohkeasti.

Terho ei ole ensimmäinen urheiluministeri, joka on huolestunut tilanteesta. Stefan Wallin (RKP) hyväksyi 2010 urheiluväen pyynnön ja oli valmis jakamaan huippu-urheilulle lisää rahaa. Tosin rahaa olisi vain jaettu lisää tehottomasti toimiville organisaatioille.

Paavo Arhinmäki (Vasemmistoliitto) heräsi 2012 päätettyään ohjata rahoja seuratukena urheiluseuroille, joissa perustyötä tehdään. Arhinmäen aikana tukirahoja ohjattiin kaikille lajeille kuitenkin tasaisesti entiseen malliin.

Huippu-urheilun muutoksista on viime ja tällä vuosikymmenellä julkaistu erilaisia raportteja. Raporteissa on sinänsä ollut ihan asiaakin, mutta konkreettisia toimenpiteitä on tehty vasta viime vuosina. Tuloksia saadaan sitten ensi vuosikymmenellä, kun uuden urheilijasukupolven pitäisi olla huipulla.

Paljon parjattu huippu-urheiluvaikuttaja Mika Kojonkoski myönsi Pyeongchangin olympialaisissa, että talviurheilussa ammattimaisella pohjalla toiminta on vain miesten jääkiekossa sekä maastohiihdossa. Tähän voi laskea mukaan jossain määrin myös lumilautailun, jossa maajoukkueurheilijat ovat ammattilaisia.

Olympiakisoissa Suomi menestyy muita Pohjoismaita selvästi heikommin, jos Islantia ei lasketa. Kymmenessä vuodessa Suomi on jäänyt Norjasta, Ruotsista ja Tanskasta valtavasti jälkeen. Se johtuu siitä, ettei 2000-luvulla tehty mitään, vaikka huudeltiin, että tartteisi varmaan tehdä jotain.

Jalkapallo on oma lukunsa. Veikkausliigan tasosta saatiin karuja esimerkkejä tämän kesän europeleissä. FC Lahti hävisi islantilaisjoukkueelle 0-3 ja HJK sai slovenialaisjoukkueelta turpaansa yhteismaalein 1-7.

Jalkapallon ongelmat johtuvat siitä, ettei Suomi kehitä riittävän suurta massaa riittävän hyviä pelaajia. Veikkausliigassa liian moni seura toimii myös puoliammattilaispohjalta.

Naisten joukkuelajeissa ongelmat ovat vielä suurempia. Ammattilaisuus ei naisten joukkuelajeissa ole Suomen rajojen sisällä tällä hetkellä realistisella pohjalla.

Huippu-urheilu kiinnostaa kansaa. Tutkimusten mukaan enemmistö suomalaisista on kiinnostunut huippu-urheilijoiden menestyksestä.

Ikuisuuskysymys on, pitäisikö urheilua tueta valtiovallan toimesta ollenkaan. Toisin kuin useasti väitetään, ei valtio tue huippu-urheilua kuitenkaan kansalaisia verottamalla. Tuet jaetaan veikkausvoittovaroista eli vapaaehtoisista veroista.

Liikuntapaikkoja Suomesta kyllä löytyy. Esimerkiksi Helsingin Talissa on tasokkaita jalkapallokenttiä, jotka vain ovat valitettavan usein tyhjinä toisin kuin vielä 1980-luvulla. Omalla ajalla ei harjoitella enää yhtä paljon ja sekin luo omat haasteensa. Lapsilla ja nuorilla on vapaa-aikana muutakin tekemistä.

Muut asiasanat: 
Jaa artikkeli: